Kitarat: soittaminen ›

Mitäs mieltä ootte, kannattaako aloittaa kitaransoitto 48 vuotiaana?? Itsellä jäi skitan rämpyttely kesken parikymppisenä, kun sen aikaisessa yhtyeessä "jouduin" nöyränä siirtymään bassoon. Basson varressa on tullut oltua edelleenkin, tosin pikku taukojakin vuosien varrelle sisältyy. Nykyisellä yhtyeellä on treenit keskimäärin kaksi kertaa viikossa, joten liekkö syynä kyllästyminen nelikieliseen vai keski-iän kriisi, mutta kitaran kaipuu on pikkuhiljaa hiipinyt mieleen ;) Jos aikaa järjestyy ja sormet kestävät, niin yksinkertainen komppailu lienee korkeintaan realistista? Soolot vissiin voi jo unohtaa :D

glx405: Ihminenhän liikkuu mukavuusalueella. Varsinkin vanhemmiten aletaan vältellä epämukavuusalueita. Esimerkiksi treenaamisessa saattaa olla, että tyydytään vanhaan ja omasta mielestä hyväksi koettuun. Minä ainakin. Varsinkin kun olen aina ollut riittävän laiska mitään kunnolla opettelemaan. Sitä pyörittelee samoja kuvioita, kun oikeasti pitäisi murtaa näitä vakiintuneita kaavoja ja käydä uusilla alueilla. Ei ne vanhat kuviot ja kaavat sieltä mihinkään totaalisesti häviä, ovat pohjalla ja tukena. Mutta: jottai tarttis tehrä.
 
Aika lailla juurikin näin.
 
Ite oon aloittanut 13-vuotiaana kitaransoiton ja sitä ennen 6-vuotiaasta pianoa pimputtanut. Tähtäsin kovasti Kirk Hammetiksi ensimmäiset 15 vuotta kitaristin uraa. Tekniikan kannalta hedelmällisimmät vuodet olivat 21-25v. Sen jälkeen aloin kuuntelemaan enemmän vanhempaa musaa, Hendrixiä sun muuta. Ja keskittymään laulamiseen sekä biisin tekoon. Viime vuosina on ollut todella haastavaa "treenata". Oon pääasiassa vain soitellut aina, kun on perheeltä saanut hieman aikaa. Kehitys tuntuu jokseenkin pysähtyneen. Jonkin sortin kolmenkympin kriisikin on soittamisessa: Olen huomannut, että elämässä on paljon muutakin mukavaa tekemistä kuin soittaminen. Usein huomaan lukevani sotahistoriakirjallisuutta ja kitarat sekä vahvistimet seisovat vieressä. =D Välillä se soittaminen tympii siitäkin syystä, kun tuntuu aina tulevan samat riffit ja soolon pätkät. jotain tarttis teherä. =) kamojen vaihtelukin on saavuttanut pisteen, jossa vaimo on todennut vievänsä kaikki ylimääräiset rahat lasten tarpeisiin, joten sekin ilo on nyt soittamisesta häviämässä. Mitä tehdä? En mä nyt niin vakavasti ota tätä "ongelmaa"...
 
Blues vs. tilu asiaan sen verran, että en ymmärrä miksei voi yritä opetella molempia? Että miksi pitäisi tyytyä vain järjettömään tilutukseen tai pelkästään hitaaseen bluussiin? Ja Slashin -87 vuoden soittelu on mahtavaa kuunneltavaa. Jos joskus pystyisi vastaavaan, niin se ois siinä...
 
E: Tottahan toki kannattaa kitaransoitto aloittaa iässä kuin iässä! Näkisin näin, että jos tietää mitä harjoitella ja kuinka, niin parissa vuodessa pääsee jo hyvään alkuun. Nykyään tuota opetusmateriaalia on rajattomasti tarjollakin.

Jim Control: Mitäs mieltä ootte, kannattaako aloittaa kitaransoitto 48 vuotiaana?? Itsellä jäi skitan rämpyttely kesken parikymppisenä, kun sen aikaisessa yhtyeessä "jouduin" nöyränä siirtymään bassoon. Basson varressa on tullut oltua edelleenkin, tosin pikku taukojakin vuosien varrelle sisältyy. Nykyisellä yhtyeellä on treenit keskimäärin kaksi kertaa viikossa, joten liekkö syynä kyllästyminen nelikieliseen vai keski-iän kriisi, mutta kitaran kaipuu on pikkuhiljaa hiipinyt mieleen ;) Jos aikaa järjestyy ja sormet kestävät, niin yksinkertainen komppailu lienee korkeintaan realistista? Soolot vissiin voi jo unohtaa :D
 
Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa! Hommaa helpottaa vielä olennaisesti se että musiikkitaustaa löytyy basson puolelta joten rohkeasti kitaran kimppuun vaan... ja kyllä niitä soolojakin alkaa varmasti irtoamaan kun ei aseta heti aluksi rimaa liian korkealle.
 
VIPMetal:
Blues vs. tilu asiaan sen verran, että en ymmärrä miksei voi yritä opetella molempia? Että miksi pitäisi tyytyä vain järjettömään tilutukseen tai pelkästään hitaaseen bluussiin?
 
Pääasiahan on että soittaa mitä haluaa. Minusta johonkin tiettyyn styleen erikoistuminen on homman suola. Joillekkin suola voi tietysti olla juurikin monipuolisuus. Tuo näkemyksesi bluesista on varsin kapea-alainen. Blues on äärimmäisen monimuotoista musiikkia ja se on paljon muutakin kuin sitä hidasta huttua. Normaali ihmiselo ei riitä millään kaikkien blues hienouksien omaksumiseen. Vaikka oon paininut roots/blues aiheen parissa yli 30 vuotta niin joka päivä riittää uutta opittavaa...

Jim Control: Mitäs mieltä ootte, kannattaako aloittaa kitaransoitto 48 vuotiaana?? Itsellä jäi skitan rämpyttely kesken parikymppisenä, kun sen aikaisessa yhtyeessä "jouduin" nöyränä siirtymään bassoon. Basson varressa on tullut oltua edelleenkin, tosin pikku taukojakin vuosien varrelle sisältyy. Nykyisellä yhtyeellä on treenit keskimäärin kaksi kertaa viikossa, joten liekkö syynä kyllästyminen nelikieliseen vai keski-iän kriisi, mutta kitaran kaipuu on pikkuhiljaa hiipinyt mieleen ;) Jos aikaa järjestyy ja sormet kestävät, niin yksinkertainen komppailu lienee korkeintaan realistista? Soolot vissiin voi jo unohtaa :D
 
Itsellä oli tuollainen kuvio kanssa. Soitin aktiivisesti bassoa ja kitaraa parissa bändissä 20 vuotiaaksi asti, sitten vielä kitaraa vaihtelevasti pari vuotta.
Sitten menikin 18 vuotta soittelematta, mitä nyt vähän akustisella tuli näppäiltyä.
Nyt on aktiivisempaa reeniä takana 3 vuotta ja pikkuhiljaa alkaa taittua se mitä haluaisi soitellakin. Se minkä häviää sorminäppäryydessä ja oppimisen nopeudessa nuoremmille, voi hyvin korvata sinnikkyydellä ja päättäväisyydellä. Ja hittoonko sitä tässä iässä enää kiire. Itsellä tavoitteena on että 50 vuotiaana pystyy soittamaan jotain vähän vaikeamapaakin kuten Satrianin Satch Boogie, Van Halenin House of Pain jne. Vielä on mulla 7 vuotta aikaa treenata.

lonelyplayer: Hyvin sanottu. Molemmilla saa hienoja juttuja ja yhdesssä suorastaan parhautta.
 
Pakko ottaa esimerkki: Goldplay http://www.youtube.com/watch?v=XbI1FpLd4Vk
 
Goldplay? :)

jniska: Se minkä häviää sorminäppäryydessä ja oppimisen nopeudessa nuoremmille, voi hyvin korvata sinnikkyydellä ja päättäväisyydellä. Ja hittoonko sitä tässä iässä enää kiire. Itsellä tavoitteena on että 50 vuotiaana pystyy soittamaan jotain vähän vaikeamapaakin kuten Satrianin Satch Boogie, Van Halenin House of Pain jne. Vielä on mulla 7 vuotta aikaa treenata.
 
Tää on kyllä just näin. Vanhempana sitä yleensä osaa jäsentää vähän tarkemmin, miten ja mitä kannattaa treenata. Satch Boogie on muuten hauska biisi soittaa: aivan soitettavan rajoissa eikä tuu tylsää kun tapahtuu koko ajan jotain. Sitähän vois vaikka tsekkailla... ;)

Jucciz: Goldplay? :)
 
Katos perhana... kiireessä sattuu.
Mutta on se siltä hyvää musaa... :)

Jucciz: Tää on kyllä just näin. Vanhempana sitä yleensä osaa jäsentää vähän tarkemmin, miten ja mitä kannattaa treenata. Satch Boogie on muuten hauska biisi soittaa: aivan soitettavan rajoissa eikä tuu tylsää kun tapahtuu koko ajan jotain. Sitähän vois vaikka tsekkailla... ;)
 
Soitatko sä leadit, mä soitan kompit vai miten jaetaan ;-)

jniska: Soitatko sä leadit, mä soitan kompit vai miten jaetaan ;-)
 
Lähinnä sen teeman joskus plokkasin. Mut miten vaan, voin soittaa vaikka rumpuja jos niin sovitaan. :)

Tuo näkemyksesi bluesista on varsin kapea-alainen. Blues on äärimmäisen monimuotoista musiikkia ja se on paljon muutakin kuin sitä hidasta huttua. Normaali ihmiselo ei riitä millään kaikkien blues hienouksien omaksumiseen. Vaikka oon paininut roots/blues aiheen parissa yli 30 vuotta niin joka päivä riittää uutta opittavaa...
 
En mä ajattelekaan, että blues ois just jotain tiettyä. Hendrix Band of Gypsys soi luureissa, Machine Gun mahtava biisi... Toki ei kai tätäkään bluussina pidetä.
E: En oo muuten aiemmin kiinnittänyt huomiota miten Jimin laulu on kehittynyt huomattavasti Are you Experienced -levystä.
 
Toki sitä saa ja pitää keskittyä johonkin tiettyyn juttuun, mutta kyllä mä väittäisin, et paremmaks kitaristiks kehittyy, kun välillä keskittyy myös johonkin muuhun.

VIPMetal: Toki sitä saa ja pitää keskittyä johonkin tiettyyn juttuun, mutta kyllä mä väittäisin, et paremmaks kitaristiks kehittyy, kun välillä keskittyy myös johonkin muuhun.
 
Paremmaks blues- vai tilukitaristiksi. Kas kun keskityt johonkin asiaan kunnolla olet hyvä siinä, mutta mikäli keskityt moneen asiaan jonkin verran ja hajotat itseäsi joka suuntaan, et välttämättä ole tosi hyvä oikein missään. Näinkin vois mun mielestä ajatella asiaa, korostan - mun mielestä.
 
VIPMetal: Hendrix Band of Gypsys soi luureissa, Machine Gun mahtava biisi... Toki ei kai tätäkään bluussina pidetä.
 
Kyllä se vaan tossakin blues kajahtaa. Siitähän on keskusteltu tuolla roots palstalla jo tovi.

BigPapa: Paremmaks blues- vai tilukitaristiksi. Kas kun keskityt johonkin asiaan kunnolla olet hyvä siinä, mutta mikäli keskityt moneen asiaan jonkin verran ja hajotat itseäsi joka suuntaan, et välttämättä ole tosi hyvä oikein missään. Näinkin vois mun mielestä ajatella asiaa, korostan - mun mielestä..
 
No kyllä kaikki arvostamani kitaristit ovat monipuolisia. -> Jonku esim. Ynkän arvostus on hiipunut nimenomaan tuon "yhdenasian" tilun takia. Sama sitte jollain bluesmiehellä, joka ei muuta musiikkia kuuntele tai soittele. Enkä tarkoita, että kokonaan keskittyisi johonkin eri musaan, mutta pienet sivureissut ainakin omassa soitossa on tuonut paljon hyvää itse asiaan -> monipuoliseen kitaransoiton osaamiseen.

VIPMetal: No kyllä kaikki arvostamani kitaristit ovat monipuolisia. -> Jonku esim. Ynkän arvostus on hiipunut nimenomaan tuon "yhdenasian" tilun takia. Sama sitte jollain bluesmiehellä, joka ei muuta musiikkia kuuntele tai soittele. Enkä tarkoita, että kokonaan keskittyisi johonkin eri musaan, mutta pienet sivureissut ainakin omassa soitossa on tuonut paljon hyvää itse asiaan -> monipuoliseen kitaransoiton osaamiseen.
 
Jokahinen taaplaa tyylillään ja tekee niinkuin itse näkee parhaaksi. Ja se monipuolinen osaaminen, se ei välttämättä tarkoita sitä, että olet yhtään sen parempi, kuin se joka on keskittynyt kunnolla siihen mistä todella diggaa ja mitä haluaa tehdä. Sanoisinpa vielä näin, että vaikka keskittyisi johonkin lajiin perusteellisemmin ja tulisi siitä vaikkapa tunnetuksi, ei tarkoita sitä, etteikö olisi siinä sivussa jotain muutakin tsekkaillut. Kaikkihan ei ole aina sitä, miltä se näyttää.

BigPapa: Jokahinen taaplaa tyylillään ja tekee niinkuin itse näkee parhaaksi. Ja se monipuolinen osaaminen, se ei välttämättä tarkoita sitä, että olet yhtään sen parempi, kuin se joka on keskittynyt kunnolla siihen mistä todella diggaa ja mitä haluaa tehdä. Sanoisinpa vielä näin, että vaikka keskittyisi johonkin lajiin perusteellisemmin ja tulisi siitä vaikkapa tunnetuksi, ei tarkoita sitä, etteikö olisi siinä sivussa jotain muutakin tsekkaillut. Kaikkihan ei ole aina sitä, miltä se näyttää.
 
Samaa mieltä. Ja kuitenkin se oma tyyli on pääsääntöisesti synteesi monista eri vaikutteista.

Tulipa muuten mieleen, että itse olen kokenut hyväksi harjoitteluksi blokata soinnut nuista sooloskabojen taustoista.
 
Hyvää harjoitusta ainakin meikäläiselle ovat olleet, mutta tietysti varmuutta ei ole olenko ne blokannut oikein :D

Itse en vielä järin vaha (omasta mielestä) taida olla (24). Tässä parin päivän sisällä iskenyt nyt hirvittävä ahdistus siitä että tuntuu ettei instrumentistaan ymmärrä yhtään mitään. Kaikki seitsemän vuotta kun kitaraa olen soittanut, on soitto pohjautunut pääosin tabulatuureista opiskeluun (viimeaikoina blokkaamiseen) ja viimeiset vuodet pääosin improvisointiin ja omien biisien värkkäämiseen. Nyt vaan tuli tajuttua että eihän tämä mun soittaminen pohjaudu ku ihan perusjuttuihin. Sointujen muodostamisesta ymmärrä oikeen mitään, asteikoista osaa ehkä pentatonisen, mollit ja duurin. Nyt sitte tajusin että voisi alkaa opiskelemaan musiikin ja kitaransoiton teoriaa ihan nuotin lukutaidosta asteikkoihin opiskeluun. Ei vaan tiedä että mistä nyt alottais.
 
Osaisko joku viisaampi hieman valistaa että mistä (esim. kirjasta) itseopiskelun alottais. Itseä ei kauheesti yksityiset tunnit innosta. Musiikkiopisto-opiskelu ois mahdollisesti mielekästä, mutta taitaa siihen olla ikää jo liikaa.
 
Tässä tämmönen pieni ahdistuneen hätähuuto.

Golibri: Osaisko joku viisaampi hieman valistaa että mistä (esim. kirjasta) itseopiskelun alottais.
 
Tohtori Toonika taitaa olla iha hyvä opus tohon tarkotukseen - ainakin mulle sitä on moneen kertaan suositeltu. Iteltäki toi tosiaan löytyy, mutta en oo hirveesti jaksanu lueskella. Josko sitä jossai vaiheessaa perehtyis enemmän. Nuotinluku nyt tuli tosta opeteltua jollain tasolla haltuun, mutta en sen pidemmälle oo vielä lueskellu.
 
Musiikin teorian, säveltaipailun ja nuottikirjotuksen oppikirjahan toi on ja aihealueet on jaettu kolmeen osaan (rytmi, melodia, harmonia). Perushommista lähetään siis liikkelle ja siitä sitten edetään jokaista aihealuetta pikkuhiljaa eteenpäin. Myös CD-levy messissä, jonka avulla ruksaillaan erilaisia tehtäviä (esim. "kirjoita kitaralla soitetun melodian rytmi"). Tätä ne ilmeisesti siellä PJK:ssakin käyttää?

destruction: Tohtori Toonika taitaa olla iha hyvä opus tohon tarkotukseen - ainakin mulle sitä on moneen kertaan suositeltu. Iteltäki toi tosiaan löytyy, mutta en oo hirveesti jaksanu lueskella. Josko sitä jossai vaiheessaa perehtyis enemmän. Nuotinluku nyt tuli tosta opeteltua jollain tasolla haltuun, mutta en sen pidemmälle oo vielä lueskellu.
 
Musiikin teorian, säveltaipailun ja nuottikirjotuksen oppikirjahan toi on ja aihealueet on jaettu kolmeen osaan (rytmi, melodia, harmonia). Perushommista lähetään siis liikkelle ja siitä sitten edetään jokaista aihealuetta pikkuhiljaa eteenpäin. Myös CD-levy messissä, jonka avulla ruksaillaan erilaisia tehtäviä (esim. "kirjoita kitaralla soitetun melodian rytmi"). Tätä ne ilmeisesti siellä PJK:ssakin käyttää?
 
Kuulostaapa hyvältä, oon kyllä kuullut mutta ei oo tullu hankittua. Jospa tuon hakis kirjastosta ja kattois mitä antaa.

Kerta kaikkiaan, että iski tässä kova kuume hommata viiskielinen basso, kun kävin yhden kuorokeikan heittämässä basson varressa. Ois mukavaa opetella oikein kunnon basistiks. =) Vaimo tykkäs kyllä kyttyrää, kun se tietää rahanmenoa. Kuulemma vitriinin hommaaminen voittaa basson hankinnan. Just joo.