Media ja viihde ›

Päivän saldo: kaksi leffaa.
 
Tenacious D: The Pick of Destiny.
Ajanhaaskausta. Tästä pätkästä ei jäänyt mitään muuta hyvää sanottavaa, kuin oikeastaan alussa soinut Classico (joka soi Radio Rockilla joka perjantai) ja lopussa se biisi, jossa Dave Grohl laulaa. Itse leffa oli aivan käsittämätöntä paskaa.
 
Annan 1/10.
 
Sitten se toinen. Sain vihdoin ja viimein urakkani valmiiksi. Joskus kakarana aloitin erästä leffaa katsomaan, sillä olin rakastunut Star Warsiin, ja luulin tämän, ainakin nimensä perusteella, olevan samaa kastia. Pari kertaa tuota olen yrittänyt katsoa, ikinä siitä ei ole mitään tullut, mutta nyt onnistuin.
 
2001: Avaruusseikkailu.
Pakko myöntää, että elokuvan visuaalinen toteutus on aivan käsittämätöntä. Miten ihmeessä vuonna 1968 on saatu tuollaista jälkeä aikaan? Tokihan katsoin jälkeenpäin käsitellyn version, mutta silti. Upeaa jälkeä, ja musiikkikin oli melkoisen vaikuttavaa. Mitäs muuta? Juoni. En ymmärtänyt paskan vertaa koko elokuvasta. Ainoastaan sen kohdan, jossa H.A.L nirhasi porukkaa, ymmärsin jotenkin. Loppu meni kaikessa absurdiudessaan noin kolme ja puoli metriä pääni yläpuolelta, ei vain minun tajuntani riittänyt. Onko tämä taidetta, vai vain uskomattoman jäätävää paskaa?
 
Annan silti 9/10.

In Hell 2/5
 
Van Damme tappelemassa jossain venäläisessä vankilassa, aika perushöttöä, mutta kyllähän tämänkin ihan mieluusti yhden kerran katseli. Kai siinä jotain sanomaakin oli olevinaan, mutta miksi väkivaltaa pitää aina vastustaa niin väkivaltaisesti? Ei ehkä ihan minun leffani, mutta silti ihan kohtuullisen viihdyttävä.
 
Over the Top 1/5
 
No ei tätä ihan suotta haukuttu ole, kädenvääntökin on urheilulajina sellainen, että sitä ei typeryydessä voita kuin ehkä sormikoukku. Pikkujätkä oli minusta jotenkin erityisen ärsyttävällä tavalla huono, Stallone taas oli Stallone, Rockyista ym. tuttuine maneereineen. Kuitenkaan tämä ei ollut niin huono, että se olisi jo muuttunut hyväksi, vaan pelkästään huono. Kliseitä oli pirusti, mutta kaikenlainen camp-henkinen huumori loisti poissaolollaan, tai sitten meni minulta kokonaan ohi. Ei tätä voi kyllä kenellekään suositellakaan.

Tuli viimeinkin katsottua paljon kehuttu Michael Mannin ohjaama Heat - Ajojahti kun telkkarista tänään näkyi. Olipahan muuten kautta linjan suht täydellinen elokuva, reilu kolme tuntia vierähti kuin siivillä.
 
9/10

Informaatiokameli: Tuli viimeinkin katsottua paljon kehuttu Michael Mannin ohjaama Heat - Ajojahti kun telkkarista tänään näkyi. Olipahan muuten kautta linjan suht täydellinen elokuva, reilu kolme tuntia vierähti kuin siivillä.
 
9/10
 
Jeah, toi on kyllä hyvä pätkä. Itsekin vasta aiemmin tänä vuonna näin ekan kerran.

Tuomoo: Pakko myöntää, että elokuvan visuaalinen toteutus on aivan käsittämätöntä. Miten ihmeessä vuonna 1968 on saatu tuollaista jälkeä aikaan? Tokihan katsoin jälkeenpäin käsitellyn version, mutta silti.
 
Jälkeenpäin käsitellyn? Ei kai Avaruusseikkailuun ole jälkikäteen lisäilty mitään? Restauroitu ja masteroitu toki, mutta siinähän käytännössä koetetaan saada leffa näyttämään juuri siltä kuin ilmestyessään.

NHR: Mementosta löysin myös sellaisen "nurinkäännetyn" version YouTubesta, siis että ne kohtaukset oli laitettu ajallisesti oikeaan järjestykseen (ainakin sen pääjuonen osalta), huomasin monia pikku juttuja, jotka elokuvaa "oikeinpäin" katsoessa olivat menneet ohi. Suosittelisin kuitenkin katsomaan ensin sen normaaliversion, mutta sen jälkeen tämä on ihan mielenkiintoinen kuriositeetti kyllä.
 
Mulla on tosta DVD jossa on noi molemmat versiot. En oo vieläkään saanut aikaseksi katsoa tuota "oikeinpäin" menevää versiota vaikka jokusen vuoden leffa on hyllyssä ollut.

Bolt
 
Eipä tämä erityisemmin sytyttänyt. Muutaman kerran nauratti, mutta suurimmaksi osaksi aiheutti vaan pientä hymähtelyä. Selvästi enemmän lapsille suunnattu kuin esimerkiksi Pixarin animaatiot, toki tietyt viittaukset "aikuisten leffoihin" jäävät lapsilta huomaamatta, mutta ei niistä pahemmin hupia itsellenikään ollut.
 
Ei tälle kuitenkaan ihan paskaa arvosanaa kehtaa antaa, sen verran hyväntuulinen leffa oli ja toimii varmaan kohderyhmälleen.
 
6/10

Airheads 3/5
 
Paljon vähemmän huono mitä muistinkaan, edes Adam Sandler ei onnistunut tällä kertaa minua ärsyttämään, kenties siksi, että jäi tässä hieman muiden pääosatyyppien (Brendan Fraser, Steve Buscemi) varjoon, mikä mielestäni onkin hänelle sopivin paikka. Aika kova casting tässä näytti muutenkin olevan, jopa itse Lemmy vilahti parin sekunnin mittaisessa cameoroolissaan. Jos joku ei leffan juonta vielä muista, niin tämähän on siis se, jossa breikkaamista vielä odotteleva bändi valtaa radioaseman, leikkipyssyt aseinaan, saadakseen uudelle demolleen julkisuutta. Hieman siis Spinal Tap -tyylistäkin röytöä ja kohellusta, paitsi ettei tämä edes yrittänyt näyttää miltään dokumentilta. Musahommia kuitenkin edes sivuttiin tässä sen verran, että kyllä tätä voi mielestäni ainakin muusikoille suositella, jos ette ole jo nähneet. Mitään kovin syvällistä on kuitenkin turha odottaa, kuten useimmat varmaan jo leffan nimestäkin hoksasivat.
 
Soldier 2/5
 
Viihdyttävää, hieman scifihöysteistä paskaa, täynnä jostain telkkusarjoista ja muista leffoista tuttuja näyttelijöitä, joiden nimiä ei kuitenkaan aivan onnistu kaivamaan mielstään. No Kurt Russelin nyt sentään pääosasta tunnistin, ihan hyvinhän se veti, melkein robottimaisempi mitä Arska ite jossain Terminaattoreissa, vaikka olikin tässä vain "normaali" sotilas. Enkä muissakaan näyttelijäsuorituksissa nyt mitään isompaa valittamista huomannut; tämän leffan suurin ongelma olikin mielestäni liian kaavamainen ja ennalta-arvattava käsikirjoitus, räiskintää ja tappeluita kyllä piisasi niistä tykkääville, ja visuaalinen puolikin näytti olevan suht kunnossa. Ei se nyt huonoimpia näkemiäni leffoja kuitenkaan ollut, jotenkin vain kovin yllätyksetön ja vähän pitkäveteinen. Kaipa tällaisellekin omat faninsa löytyy, minä nyt vain en kuulu heihin.
 
Friday 0/5
 
Nyt meni kyllä tämä Amerikan musta hip-hop-kulttuuri taas niin kaukaa ohi minulta, ettei oikein mitään rajaa. Pitikö tämän olla joku komedia? Miksi minua ei edes hymyilyttänyt kertaakaan koko leffan aikana? Musaraitakin oli vain sitä ärsyttävää jumputusta, ja tietysti suhteessa puheitten voimakkuuteen aivan liian lujalla. Jatko-osiakin tälle näkyi nippu löytyvän, että ilmeisesti siitäkin on ainakin joku joskus tykännyt, mutta en aio kuluttaa enempää kallista aikaani niitä katsellen. Yhden pisteen meinasin jo antaa, mutta en sitten keksinytkään mistä hyvästä, joten nollilla mennään, perkele!
 
Blow 4/5
 
Tässä sitten taas tuntui toimivalta oikeastaan kaikki, näyttelijöistä kässäriin ja kerrontaan, jopa musaraita miellytti korvaani. En aivan kaikkein suurimpia Johnny Depp -faneja taida olla, mutta pakko myöntää miehen tässä kyllä onnistuneen varsin hyvin, eivätkä huonoja olleet mielestäni muutkaan näyttelijät. Leffa kertoo siis George Jung -nimisen huumekauppiaan tarinan pikkupojasta "nykypäivään" (tai ainakin vuoteen 2001, jolloin leffa ilmestyi) saakka, taisipa muuten olla se viimeinen kuva ennen lopputekstejä ihan oikeasta George Jungista. Deppin kertojanääni vei tarinaa mukavasti eteenpäin, vaikkei sinänsä mikään kovin omaperäinen keksintö olekaan, onhan näitä nähty. Jostain tuli mieleeni, että kyllähän Hollywoodissa osataan pureskella pahimpienkin mulkkujen elämäntarinat helposti sulavaksi mössöksi. No mutta enihuu, oikein mielellään tätä kyllä katseli, vaikka aiemmin tänään katsomani useat huonot leffat saattoivat kieltämättä antaa aiheetonta arvonnousua nyt tällekin, mutta joka tapauksessa tykkäsin.

Wall-E
 
Aluks olin silleen et "VOI LOL EI ROPOOTIT TEE TOLLEEN MITÄVVV?!" Mut leffan jälkeen olin et "AWW!!"
 
Soma oli 3/5

bedlam: Jälkeenpäin käsitellyn? Ei kai Avaruusseikkailuun ole jälkikäteen lisäilty mitään? Restauroitu ja masteroitu toki, mutta siinähän käytännössä koetetaan saada leffa näyttämään juuri siltä kuin ilmestyessään.
 
Ilmaisin ehkä epäselvästi, mutta jälkeenpäin käsitellyllä tarkoitin juuri restaurointia ja masterointia ynnä muita kikkoja, joilla saadaan kuva ja värit näkymään paremmin ja äänet kuulostamaan paremmilta. Tämä toki vaikuttaa siihen visuaalisuuteen, että kuva ei kohise, väreile, aaltoile tai muutakaan kuten 60-luvun kameralla kuvattuna jne. Ei tuohon minunkaan tietääkseni ole mitään lisäilty,

Tuomoo: Tämä toki vaikuttaa siihen visuaalisuuteen, että kuva ei kohise, väreile, aaltoile tai muutakaan kuten 60-luvun kameralla kuvattuna jne.
 
Eihän 60-luvun leffakamerat herranen aika mitään värisevää ja aaltoilevaa kuvaa tuottaneet. Tuskin olisi Kubrick koskaan julkaissut leffaa, jos sen kuva olisi väreillyt milliäkään :D Blu-raylle saadaan jo melko tarkkaa kuvaa, mutta eihän sekään vielä alkuperäiselle filmille pärjää.
 
En kyllä itse muista nähneeni mitään aaltoa tai värinää edes 1920-luvulla tehdyissä leffoissa. Uudemmissa 1980-luvulla kuvatuissa kylläkin, silloin kun tuli buumi kuvata halppisleffat videokameralla.

Scarecrows
 
Melko huono, mutta lähes nautittava kauhupöhköily 80-luvulta. Pankkiryöstäjäjengi kaappaa lentokoneen pilotteineen + tyttärineen kunnes yksi ryöstäjä hyppää koneesta koko rahasäkin kanssa keskelle maissipeltojen täyttämää maaseutua. Muut seuraavat tietty perässä etsimään petturia ja rahakassia, mutta pelloilla seuranaan ovat myös verenhimoiset variksenpelättimet. Juoni on käytännössä siinä, näyttelijät ovat surkeita sekä umpisurkeita, ohjaus niin ja näin + musiikki ei oikein toimi. Ja dialogista kertonee tarpeeksi yksi lausahdus: "They must be possessed by demonic demons!"
 
Mutta gorea piisaa jonkun verran ja itse pelättimet ovat ihan jees. Kyllä tämän parin Kozelin kanssa katsasti, vaikka pikkasen alkoi sormi lipsua kuvakelaukselle loppupuolella.
 
2/5

bedlam: Eihän 60-luvun leffakamerat herranen aika mitään värisevää ja aaltoilevaa kuvaa tuottaneet. Tuskin olisi Kubrick koskaan julkaissut leffaa, jos sen kuva olisi väreillyt milliäkään :D Blu-raylle saadaan jo melko tarkkaa kuvaa, mutta eihän sekään vielä alkuperäiselle filmille pärjää.
 
En kyllä itse muista nähneeni mitään aaltoa tai värinää edes 1920-luvulla tehdyissä leffoissa. Uudemmissa 1980-luvulla kuvatuissa kylläkin, silloin kun tuli buumi kuvata halppisleffat videokameralla.
 
Kyllä ainakin Chaplinin Sirkuksen (1928) blu-ray -versiossa pientä tärinää oli havaittavissa. Mutta kyllä toisiaan 60-luvun ja jo selvästi vanhemmissakin, jos vain master on hyvässä kunnossa, kuva on nykymittapuullakin huippua.
 
70-luvulla oli kait jotain ongelmaa käytetyn filmimateriaalin kanssa, samoin kuin saman aikakauden valokuvafilmeissä ja -papereissa. Videolle kuvatut sitten tietty aika karmeaa jälkeä, josta ei millään restauroinnilla tai poppakonstilla saa hyvää lopputulosta.
 
Kubrick oli kyllä melkoisen tarkka siitä millä ja miten kuvattiin, ja miltä lopputulos näytti, esim. eräs kaikkien aikojen komeimmista elokuvista Barry Lydon: After "tinker(ing)with different combinations of lenses and film stock," the production got hold of three "super-fast 50mm" f/0.7 lenses "developed by Zeiss for use by NASA in the Apollo moon landings," which Kubrick had discovered in his search for low-light solutions. These super-fast lenses "with their huge aperture (the film actually features the lowest f/stop in film history) and fixed focal length" were problematic to mount, and were extensively modified into three versions by Cinema Products Corp. for Kubrick so to gain a wider angle of view, with input from optics expert Richard Vetter of Todd-AO. This allowed Kubrick and Alcott to shoot scenes lit with actual candles to an average lighting volume of only three candela, "recreating the huddle and glow of a pre-electrical age."
http://en.wikipedia.org/wiki/Barry_Lyndon#Cinematography

Conan Barbaari (2011)
 
Ei ollut kyllä pätkän vertaa sitä ensimmäisen Conanin fiilistä. Onneksi CGI-hirviöitä ei ollut siihen malliin, mitä trailerin perusteella saattoi pelätä.
 
Bridemaids
 
Komedia siitä, kun tyttö A menee naimisiin ja lapsuudenkaveri tyttö B järkkää häitä, kunnes uusi ystävä tyttö C tuleekin kaverusten väliin. Mukana myös muuta parisuhdehässäkkää. Oli noin viisi kertaa parempi leffa, mitä Conan:)

Lastinen: Oli noin viisi kertaa parempi leffa, mitä Conan:)
 
Viisi kertaa parempi kuin? Mikä? Mikä on arvosana edes Conanille?
 
E: Siis kun en havainnut mitn arvosanaa missään. Ketjun nimessä kuitenkin pyydetään arvosanaakin. Mitä?

NHR: Viisi kertaa parempi kuin? Mikä? Mikä on arvosana edes Conanille?
 
E: Siis kun en havainnut mitn arvosanaa missään. Ketjun nimessä kuitenkin pyydetään arvosanaakin. Mitä?
 
Mun mielestä arvosanat on kyllä täysin turhia, jos muuten tekstistä käy fiilikset ilmi. Jos sanoo vaikka, että "onpa kyllä monta kertaa parempi pizza kuin viimeksi syömäni", niin pitääkö siihen lisätä tähtimäärät ja desimaalit perään?

bedlam: Mun mielestä arvosanat on kyllä täysin turhia, jos muuten tekstistä käy fiilikset ilmi. Jos sanoo vaikka, että "onpa kyllä monta kertaa parempi pizza kuin viimeksi syömäni", niin pitääkö siihen lisätä tähtimäärät ja desimaalit perään?
 
Jos ketjun nimi olisi "Viimeksi syömäsi pizza ja sen arvosana", niin itse ainakin odottaisin myös sitä pisteytystä.
 
;)

The Apartment (1960) 3/5
 
Tarinaltaan ehkä hieman liiankin kliseinen, mutta muuten kyllä yllättävänkin viihdyttävä leffa. Pikku jutuilla ne silloin ennen osasivat pitää katsojan mielenkiinnon yllä, ei tarvittu vielä näyttäviä räjähdyksiä ja cgi:tä joka kohtauksessa. Mutta ajathan muuttuvat, ja elokuvat toki myös siinä sivussa, eipä siinä mitään.
 
The Black Hole (1979) 2/5
 
Aikoinaan varmaan ollut ihan hienon näköinen leffa tämäkin, mutta eihän se millään tämän päivän tietokonegrafiikoille enää pärjännyt. Tarina sinänsä vaikutti vähän tylsähköltä, vaikka varmaankin juuri tästä leffasta on moniin muihin noita ideoita sittemin varasteltukin. Pitkään olin noita robotteja jo miettinytkin, että missä leffassa ne tuon näköisiä olivatkaan, mutta selvisipä sekin sitten viimein.
 
The AristoCats (1970) 3/5
 
Vanhaa kunnon Disney-tuotantoa tämäkin, parempi kuin lapsuudestani muistinkaan. Johtuu varmaankin suurelta osin siitä, että silloin vielä englantia ymmärtämättömänä natiaisena ei suomeksi dubatusta tai tekstitetystäkään versiosta saanut ihan niin paljon irti mitä nyttemmin.
 
Lady and the Tramp (1955) 3/5
 
Tässä kiinnitti erityisesti huomiotani se, kuinka hiton hyvin elukoiden liikkeet oli animoitu, varmaan muutamakin filmi oikeista eläimistä katsottu ensin malliksi. Muistelin tämän olevan niitä tunteisiin vetoavimpia Disney-filmejä, mutta nyt ei kuitenkaan jostain syystä tippa edes pyrkinyt linssin nurkkaan missään vaiheessa. Hyvä leffa kuitenkin, vaikka en henkilökohtaisesti sitä nyt minään nyyhkyleffana kokenutkaan, eivät kai ne kaikki sellaisiksi toisaalta ole tarkoitettukaan.
 
One Hundred and One Dalmatians (1961) 2/5
 
Nyt rupeaa jo piirretyt tökkimään taas, ei tämäkään varmaan oikeasti juurikaan noita muita huonompi ollut, mutta en jaksanut tarinasta enää innostua. Pitänee katsoa "oikeitakin" leffoja taas välillä.

Spoilaa!
 
Eilen Teemalta tullut Falling Angels oli mukava yllätys. Kanadalainen pikkuleffa hieman Happinesin, Virgin Suicidesin ja teemoiltaan jopa Twin Peaksin suuntaan. Aihepiiri, vanhempien alkoholismi ja masennus, vauvan kuolema, insesti, äidin kuolema, huumeet, teinitytön suhde keski-ikäisiin kaksosveljeksiin jne. taipui hyvin mustaksi komediaksi vetämättä hommaa kuitenkaan läskiksi. Koskettavia fiiliksiä ei pilattu liian ironisella otteella. Osa hahmoista oli melkoisen tyypiteltyjä, mutta kuitenkin uskottavia, muutama näyttelijäsuoritus oli jopa erinomainen. Ajankuva (1969-70) oli saavutettu ilman liiallista korostamista ja päälleliimattua vuoden hittien soittamista.
 
Pisteitään parempi.
3/5