Roots ›

Satuin törmäämään netissä äänestykseen maailman parhaasta blues-kitaristista ja Hendrix tuli toiseksi.
Vaikka Hendrixiä suuresti arvostankin ja blues löytyy kyllä hänen musiikkinsa pohjalta, niin Hendrix nimenomaan blues-kitaristina vähän särähtää, vai mitä mieltä raati on?

hankipa Henkan hieno kokkari, joka on nimeltään simppelisti The Blues. Asia valkenee sitä opiskellessa. Näin mullekin kävi.

Onhan Hendrix korviaan myöten bluesia. Henkan keskeisimmät esikuvat olivat bluesmiehiä ja edustaa hän mielestäni bluesia.

Oliha Jimppa melkone blues-veijari, mutta että toka paras koskaa... Typerää heitä on järjestykseen laitella. http://www.youtube.com/watch?v=aODLdu8Zkq8

Funkonaut: Typerää heitä on järjestykseen laitella.
 
Näin. Vaan on esmes Red House ja Hear My Train A Coming just sitä ihteään. Bluesia.

uusikaveri: Vaikka Hendrixiä suuresti arvostankin ja blues löytyy kyllä hänen musiikkinsa pohjalta, niin Hendrix nimenomaan blues-kitaristina vähän särähtää, vai mitä mieltä raati on?
 
Itse olen pitkälti samaa mieltä. Hendrixin musiikki pohjautuu bluesiin, kuten valtaosa muustakin 60- j 70-lukujen pop- ja rock-musiikista. Esimerkiksi Mountainin Leslie West viljelee blueslikkejä soitossaan ahkerasti, mutta Westiä tuskin silti pidetään puhtaana blues-kitaristina. Hendrix tuskin edes pyrki soitossaan puhtaaseen bluesilmaisuun, vaan sovelsi vaikutteitaan omalla tavallaan. Esim. "Remember" biisin pohjalta voitaisiin aivan yhtä hyvin sanoa Hendrixin olevan maailman paras soul-kitaristi.
 
Blues on kuitenkin melko suoraviivaista perinnemusiikkia. Soittajan oma ilmaisu mahdutetaan useimmiten bluesin peruskaavan puitteisiin. Rakenne, instrumentaatio sekä soinnutus (I, IV ja V) pysyvät melko vakiona. Hendrix puolestaan rikkoi soitossaan kaavaa surutta, niin kompeissaan kuin sooloissaan.
 
Mielestäni Hendrixin sooloista puuttuu bluesille ominainen dynamiikka sekä nyannsit. Bluesin "less is more"-ajatus ei ilmene Hendrixin sooloissa. Soolot ovat runsaita ja bluesille ominainen tauotus loistaa poissaolollaan. Nyanssit syntyvät pikemminki eri soittotekniikoilla sekä efekteillä toisin kuin "klassisessa bluesissa", jossa koko touhu lähtee näpeistä.
 
Hendrixin komppisoitolla ei mielestäni ole juuri yhteyksiä bluesin kanssa. Hendrixin soinnutus oli todella innovatiivista, eikä se perustunut silkkoihin 6-, 7-, tai 9-sointuihin. Bluesia paljon kuunnelleena mieleeni ei nouse kovinkaan monta blueskitaristia, jotka olisivat käyttäneet vaikkapa 7+9- tai maj-7- sointuja soitossaan.
 
Hendrix oli vähintääkin erinomainen kitaristi, mutta mielestäni blues on väärä genre kyseisen herran tuotannolle.

P.P.King: Itse olen pitkälti samaa mieltä. Hendrixin musiikki pohjautuu bluesiin, kuten valtaosa muustakin 60- j 70-lukujen pop- ja rock-musiikista. Esimerkiksi Mountainin Leslie West viljelee blueslikkejä soitossaan ahkerasti, mutta Westiä tuskin silti pidetään puhtaana blues-kitaristina. Hendrix tuskin edes pyrki soitossaan puhtaaseen bluesilmaisuun, vaan sovelsi vaikutteitaan omalla tavallaan. Esim. "Remember" biisin pohjalta voitaisiin aivan yhtä hyvin sanoa Hendrixin olevan maailman paras soul-kitaristi.
 
Blues on kuitenkin melko suoraviivaista perinnemusiikkia. Soittajan oma ilmaisu mahdutetaan useimmiten bluesin peruskaavan puitteisiin. Rakenne, instrumentaatio sekä soinnutus (I, IV ja V) pysyvät melko vakiona. Hendrix puolestaan rikkoi soitossaan kaavaa surutta, niin kompeissaan kuin sooloissaan.
 
Mielestäni Hendrixin sooloista puuttuu bluesille ominainen dynamiikka sekä nyannsit. Bluesin "less is more"-ajatus ei ilmene Hendrixin sooloissa. Soolot ovat runsaita ja bluesille ominainen tauotus loistaa poissaolollaan. Nyanssit syntyvät pikemminki eri soittotekniikoilla sekä efekteillä toisin kuin "klassisessa bluesissa", jossa koko touhu lähtee näpeistä.
 
Hendrixin komppisoitolla ei mielestäni ole juuri yhteyksiä bluesin kanssa. Hendrixin soinnutus oli todella innovatiivista, eikä se perustunut silkkoihin 6-, 7-, tai 9-sointuihin. Bluesia paljon kuunnelleena mieleeni ei nouse kovinkaan monta blueskitaristia, jotka olisivat käyttäneet vaikkapa 7+9- tai maj-7- sointuja soitossaan.
 
Hendrix oli vähintääkin erinomainen kitaristi, mutta mielestäni blues on väärä genre kyseisen herran tuotannolle.
 
Väärin.
 
http://www.youtube.com/watch?v=ofcBNcHB9-Y
 
http://www.youtube.com/watch?v=V5Sq_8JhboI
 
http://www.youtube.com/watch?v=sn_gPoHimZc
 
http://www.youtube.com/watch?v=aODLdu8Zkq8
 
Mikäli koko tuotannosta puhutaan, niin onhan se muutakin kuin bluesia, mutta Hendrix oli myös blueskitaristi. Soitto pohjautui ennenkaikkea bluesiin ja rhytm'n'bluesiin ja on kuultavissa koko tuotannossa.

BigPapa:
... Hendrix oli myös blueskitaristi.
 
Tämä. Se on vähän turhauttavaa (tosin inhimillistä), kun niin usein pyritään määrittelemään joko-tai, vaikka niin usein se on kuitenkin sekä-että, tai ainakin sinne päin.
 
Pyritään nauttimaan Henkan musasta ennemmin kuin väittelemään turhanaikaisista.

krk: Tämä. Se on vähän turhauttavaa (tosin inhimillistä), kun niin usein pyritään määrittelemään joko-tai, vaikka niin usein on se kuitenkin sekä-että, tai ainakin sinne päin.
 
Pyritään nauttimaan Henkan musasta ennemmin kuin väittelemään turhanaikaisista.
 
Curtis Knightin kanssa, onks tää jotain muuta kuin bluesia vai miten se nyt oli:
 
http://www.youtube.com/watch?v=zQrtIvpgVJI&feature=related
 
http://www.youtube.com/watch?v=zQrtIvpgVJI&feature=related
 
http://www.youtube.com/watch?v=7blxZ1nLjNk&feature=related
 
http://www.youtube.com/watch?v=9-BRVodPuv4&feature=related
 
http://www.youtube.com/watch?v=-KZ3FckGJkM&feature=related

Vielä tarkennusta aiempaan kirjoitukseeni:
 
Olen tietoinen Henkan bluesjuurista, joita BigPapa esitti. Vittasinkin lähinnä Hendrixin monipuolisuuteen sekä 60-luvun pop- sekä rock-musiikin yleiseen viitekehykseen. Kummassakin on kuultavissa selvästi niin blues kuin r&b vaikutteetkin, mutta mielestäni se ei tee siitä silti bluesia. En luokittelisi myöskään Claptonia, Gallagheria tai Winteriä bluesiksi - blues-rock on mielestäni osuvampi ilmaus. Makuasioista voi aina kiistellä...
 
krk: Pyritään nauttimaan Henkan musasta ennemmin kuin väittelemään turhanaikaisista.
 
Allekirjoitan väitteen.

P.P.King: Vielä tarkennusta aiempaan kirjoitukseeni:
 
Olen tietoinen Henkan bluesjuurista, joita BigPapa esitti. Vittasinkin lähinnä Hendrixin monipuolisuuteen sekä 60-luvun pop- sekä rock-musiikin yleiseen viitekehykseen. Kummassakin on kuultavissa selvästi niin blues kuin r&b vaikutteetkin, mutta mielestäni se ei tee siitä silti bluesia. En luokittelisi myöskään Claptonia, Gallagheria tai Winteriä bluesiksi - blues-rock on mielestäni osuvampi ilmaus. Makuasioista voi aina kiistellä...
 
Bluesrock/rockblues on myös bluesia, eikä se ole makuasia. Kas kummaa kun nimettömänä taas tullaan heittämään vaikka mitä scheissee niin tänne kuin tonne Beatles ketjuunkin..
 
Ja niinkuin aiemmin kirjoitin:
 
Mikäli koko tuotannosta puhutaan, niin onhan se muutakin kuin bluesia, mutta Hendrix oli myös blueskitaristi. Soitto pohjautui ennenkaikkea bluesiin ja rhytm'n'bluesiin ja on kuultavissa koko tuotannossa.
 
Pätee myös näihin:Clapton, Gallagher tai Winter

BigPapa: Kas kummaa kun nimettömänä taas tullaan heittämään vaikka mitä scheissee niin tänne kuin tonne Beatles ketjuunkin..
 
Olen pahoillani, jos loukkasin sinua jotenkin. Tarkoituksenani ei ollut provota tai muutakaan. Esitin vain oman näkemykseni Hendrixin tuotannosta, enkä oleta sen olevan aukoton totuus.
 
Mitä Beatles ketjuun tulee, lähestymiseni oli sama. Tein jo kirjoituksessani selväksi, että tarkoitusperäni ovat asialliset. Olen aidosti vastaanottavainen kyseisen orkesterin tuotannolle, mutta koen etten ymmärrä sitä. Monella varmasti sama ongelma vaikkapa jazzin suhteen. Olisin halunnut kuulla asiaan paremmin perehtyneen mielipiteitä ko. orkesterista, joka lienee yksi keskustelifoorumin perusajatuksista. En siis vähätellyt tai haukkunut kummankaan ketjun artisteja.
 
Omasta puolestani voimme antaa asian olla.

BigPapa: Bluesrock/rockblues on myös bluesia, eikä se ole makuasia. Kas kummaa kun nimettömänä taas tullaan heittämään vaikka mitä scheissee niin tänne kuin tonne Beatles ketjuunkin..
 
Ja niinkuin aiemmin kirjoitin:
 
Mikäli koko tuotannosta puhutaan, niin onhan se muutakin kuin bluesia, mutta Hendrix oli myös blueskitaristi. Soitto pohjautui ennenkaikkea bluesiin ja rhytm'n'bluesiin ja on kuultavissa koko tuotannossa.
 
Pätee myös näihin:Clapton, Gallagher tai Winter
 
Naulan kantaan. http://www.youtube.com/watch?v=XRtH7QLR924
http://www.youtube.com/watch?v=KSaN--KdBoU&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=iI8Cl-k9Sqc&feature=related

Kiitokset P.P.Kingille asiallisesta musiikkipohjaisesta analyysista.
 
Kiitokset Big Papalle Curtis Knight-pätkistä, ne olivat hyviä.
 
Kiitokset Funkonautille Gallagerin huumoripätkistä. On aina kiva välistä katsoa kun pitkätukka leikkii neekeriä ja briljeeraa kitaransoittotaidoillaan.

Mun mielestä Hendrixiä voi nimittää yhtä hyvin rock-kitaristiksi kuin blueskitaristiksi. Molemmat käy, riippuu ihan kuunneltavasta biisistä ja kuuntelijan lokerointitaipumuksista. Jossain määrin oli myös soul- pop- ja funk-kitaristi ;-)

uusikaveri: Kiitokset P.P.Kingille asiallisesta musiikkipohjaisesta analyysista.
 
Kiitokset Big Papalle Curtis Knight-pätkistä, ne olivat hyviä.
 
Kiitokset Funkonautille Gallagerin huumoripätkistä. On aina kiva välistä katsoa kun pitkätukka leikkii neekeriä ja briljeeraa kitaransoittotaidoillaan.
 
..leikkii neekeriä ja briljeeraa kitaransoittotaidoillaan...heh heh...Ihan feikki koko äijä..niin! :-))))

Rämppy: Mun mielestä Hendrixiä voi nimittää yhtä hyvin rock-kitaristiksi kuin blueskitaristiksi. Molemmat käy, riippuu ihan kuunneltavasta biisistä ja kuuntelijan lokerointitaipumuksista. Jossain määrin oli myös soul- pop- ja funk-kitaristi ;-)
 
Tässähän tää oli jo aiemmin sanottu.
 
Mikäli koko tuotannosta puhutaan, niin onhan se muutakin kuin bluesia, mutta Hendrix oli myös blueskitaristi. Soitto pohjautui ennenkaikkea bluesiin ja rhytm'n'bluesiin ja on kuultavissa koko tuotannossa.

Mielestäni Hendrixin sooloista puuttuu bluesille ominainen dynamiikka sekä nyannsit. Bluesin "less is more"-ajatus ei ilmene Hendrixin sooloissa. Soolot ovat runsaita ja bluesille ominainen tauotus loistaa poissaolollaan. Nyanssit syntyvät pikemminki eri soittotekniikoilla sekä efekteillä toisin kuin "klassisessa bluesissa", jossa koko touhu lähtee näpeistä.
 
Tätä mielipidettä tukee Rytmissä (2/91) oleva Ismo Savolan haastattelu. Hän on tehnyt lisenssiaattityönsä Hendrixin improvisaatiotekniikoista. Jutussa nousee esiin soundin huomattava merkitys Hendrixille, mikä kuuluu hänen musiikillisessa ilmaisussaan. Jutussa kerrotaan Jimin lausuneen, ettei hän pysty ilmaisemaan puhtaalla ja kirkkaalla soundilla syviä tunteita.
 
Ja koska minä turhan tiukkapipoisena lähdin liikenteeseen Magic Slim referenssipointtina, niin tuli aloitettua turhanpäiväinen keskustelu, mutta laitetaan vähän ilmaisua kirkkaalla soundilla.
 
Ensin vähän kivaa ränttäliä. Rumpalistakin pidän enemmän kuin Mitchellista.
 
http://www.youtube.com/watch?v=sEljMQ5jdeU
 
Sitten syvää vääntöä.
 
http://www.youtube.com/watch?v=-9ufAz-2Ouw&feature=related

uusikaveri: Satuin törmäämään netissä äänestykseen maailman parhaasta blues-kitaristista ja Hendrix tuli toiseksi.
Vaikka Hendrixiä suuresti arvostankin ja blues löytyy kyllä hänen musiikkinsa pohjalta, niin Hendrix nimenomaan blues-kitaristina vähän särähtää, vai mitä mieltä raati on?
 
Kuka oli ekana? Freddie King?! Olis meinaa hyvä ehdokas...
 
Jos olisi kirja mihin listattaisiin blues klassikkoja,
Henkan Red House olisi listalla. Hitaan bluesin aatelia...