| Aihe: Dramatiikkaa perus bluesrock-pohjaiseen musaan. | |
|---|
|
Saankohan tätä selitettyä jotenkin järkevästi? Yritetään kuitenkin. Eli tarkoitus olisi värittää tuollaista hyvin rockin peruslähteiltä ammentavan yhtyeen musiikkia ja tuoda siihen lisää dramatiikkaa. Bändin musa perustuu hyvin paljon riffeihin, voimasointuihin ja "normaaleihin" rock sekä stoner-kiertoihin. Olisi mielenkiintoista tuoda musaan lisää sellaista "leffamusamaisuutta" ja mausteita. Minkähänlaisia sointuja ja liidejä (skaaloja) kannattaisi tuon perushutun päälle lähteä kokeilemaan. Itsellä tuo teoriaosaaminen on aika lapsenkengissä, mutta voisi vähitellen alkaa perehtymään siihenkin puoleen. Olisi hauskaa, jos osaisi halutessaan tuoda mukaan erilaisia tunnelmia kuten lisää "ilkeyttä", "hämmästystä" ja vastaavaa..
http://soundcloud.com/chainerection |  Numb
28.11.2011 10:04:56 | |
|
Mastodonin Brent Hindsiä voisin suosittaa kuunteluun.
Turvallisuus on tunne, joka edeltää tilanteen tajuamista. | |
Äkkiseltään tulisi mieleen harmoninen molli ja dim-asteikot / arpeggiot, mitä kannattaa kokeilla kyseisten sävyjen ilmaisuun. Tapauskohtaisesti. |  Jucciz
28.11.2011 13:45:42 (muokattu 28.11.2011 13:56:12) | |
|
IbanezenabI: Äkkiseltään tulisi mieleen harmoninen molli ja dim-asteikot / arpeggiot, mitä kannattaa kokeilla kyseisten sävyjen ilmaisuun. Tapauskohtaisesti.
Harmonisella mollilla on vaarana liiallisesti käytettynä lipsahtelu neoklassiseen suuntaan. Hämmennystä ja sekaannusta saa kyllä hyvinkin aikaan symmetrisillä asteikoilla (dimi, dominanttidimi, kokosävelasteikko) sekä melodisen mollin moodeilla. Esimerkiksi lyydinen dominantti on hauskan kuuloinen asteikko sopivasti käytettynä. Kannattaa kuitenkin ennemmin rakentaa melodioita käyttäen noita mainittuja asteikkoja vain työkaluina, tietyn soundisina säveljoukkoina, eikä soittaa vain asteikkoja ylös tai alas.
Tässä kokosävelasteikkoa:
http://www.youtube.com/watch?featur … ayer_detailpage&v=6ENCoBe8RL8#t=34s
Myös erilaiset "kautta-soinnut" luovat hyvää dramatiikkaa. Kannattaa kokeilla esimerkiksi sitä, että otat ihan normaalin duuri- tai mollikolmisoinnun, mutta heitätkin sen alle jonkin ihan eri bassoäänen - rohkeasti sellaisen, joka ei sointuun normaalisti kuulu. Mielestäni efekti on paikoin hyvin tehokas:
http://www.youtube.com/watch?v=EF38RpfjotY
Samoin urkupisteen käytöllä voi saada hyvinkin aavemaista meininkiä siten, että bassoääni pysyy huomattavankin pitkään samana, vaikka soinnut sen päällä vaihtuvat koko ajan (tässä esimerkissä sekaan on heitetty vielä ylinousevia kolmisointuja sekaan, mikä tehostaa entisestään efektiä):
http://www.youtube.com/watch?v=BUYCskYgNuY
Lisäksi yksi keino on esitellä jokin melodia ensin yhden sointukierron päälle (tai kokonaan ilman sointuja!), mutta myöhemmässä kohdassa kappaletta tarjota sama melodia aivan eri sointujen päälle, transponoituna tai ilman. Esim. tässä kappaleen alku:
http://www.youtube.com/watch?v=I1qrakmvXcg
Ja tässä keskivaiheilta sama teema "vähän" eri meiningillä:
http://www.youtube.com/watch?featur … yer_detailpage&v=I1qrakmvXcg#t=158s
Meni vähän Pekka Pohjola -painotteiseksi, mutta minkäs teet. Toivottavasti noista jotain iloa silti oli. Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan! |  Spiral
28.11.2011 14:37:01 (muokattu 28.11.2011 14:46:09) | |
|
Jucciz:
Samoin urkupisteen käytöllä voi saada hyvinkin aavemaista meininkiä siten, että bassoääni pysyy huomattavankin pitkään samana, vaikka soinnut sen päällä vaihtuvat koko ajan (tässä esimerkissä sekaan on heitetty vielä ylinousevia kolmisointuja sekaan, mikä tehostaa entisestään efektiä):
http://www.youtube.com/watch?v=BUYCskYgNuY
Meni vähän Pekka Pohjola -painotteiseksi, mutta minkäs teet. Toivottavasti noista jotain iloa silti oli.
Tuo oli hieno biisi, eli iloa oli. Ja rammaattinen!
edit: Kuuntelin just tuon ja toisen Pohjolan, heavy jazz, ja täähän on kovaa kamaa.
Onko vinkkejä mitkä levyt voisi upota rock, prog ja heavy -mieheen? | Jucciz
28.11.2011 15:00:14 (muokattu 28.11.2011 15:20:44) | |
|
Spiral: Tuo oli hieno biisi, eli iloa oli. Ja rammaattinen!
edit: Kuuntelin just tuon ja toisen Pohjolan, heavy jazz, ja täähän on kovaa kamaa.
Onko vinkkejä mitkä levyt voisi upota rock, prog ja heavy -mieheen?
Viisi ekaa. Ehkäpä parasta musaa, jota Suomessa on koskaan sävelletty.
Pihkasilmä Kaarnakorva
Harakka Bialoipokku
Keesojen lehto
Visitation
Kätkävaaran lohikäärme
Lisäksi myöhemmässäkin matskussa on helmiä, mutta hieman enemmän täytettä. Musiikkihan kuoli 80-luvulle tultaessa, noin laajemmaltikin. Niin ja toki myös Wigwam-yhtyeen levyt Fairyport sekä Being kannattaa tsekata. Niilläkin Pohjola (ja Gustavson, Pembroke sekä Österberg) loistavat.
Heviähän nuo eivät ole, mutta sen sijaan ihan maailmanluokan mittakaavassa huippuprogea. Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan! | |
Numb: Mastodonin Brent Hindsiä voisin suosittaa kuunteluun.
Komppia tälle. Etenkin Crack the Skyeta uskaltaisin Mastodonin levyistä suositella, jos kerran on tunnelmien maalailu haussa.
http://www.youtube.com/watch?v=5VUm1jzqth4&feature=related | |
Jonkin verran on tuota Mastodonia tullutkin kuunneltua. Täytynee ottaa kitara kouraan ja ruveta plokkailemaan juttuja. Sellaista Jamesbondtunnarimusikaalihuttujuttua varmaan haluaisin sotkea mukaan enemmän kuin jazzia. Kiitos kuitenkin myös Pohjola-vinkeistä. Olen yrittänyt päästä noihin leffatunnarijuttuihin sisään sillä tavalla, että olen yrittänyt soitella kitaralla kaikkia torvilla ja jousilla tulevia juttuja. Tätä vaikeuttaa hieman se fakta, että sorrun usein tietynlaiseen stemmakuurouteen, enkä osaa erottaa melodioita välttämättä toisistaan. Sillä olisikin hyvä varmaan kertailla vähän noita soinnunmuodostusjuttuja tuolta faqista.
http://www.youtube.com/watch?v=MagCoUYvIXE
Tässä on esim. aika paljon kaikkea sellaista juttua, jota haluaisin oppia soittamaan. Mutta onnettomana teoriaihmisenä en tuostakaan tunnista läheskään kaikkia sointuja...
http://soundcloud.com/chainerection |  c_barnes
03.12.2011 13:51:27 (muokattu 03.12.2011 13:52:44) | |
|
Opethilla on kanssa ihan mageita juttuja. Jotenkin tuntuu että semmoset säväyttävät jutut syntyis monesti siitä kun soinnun vaihtuessa myös sävellaji vaihtuu (onks jotain termiä tuolle? Teorian puolesta oon M.netissä itsekouluttautunut:D), eli ei vaan tyydytä niinhin peruskiertoihin duurista tai mollista. Jännitystä saa näppärästi lisättyä myös ihan sus soinnuilla ja niin että joku asia muuttuu, mut ei kaikki kerralla esim. basso ei vedäkään enää soinnun pohjanuottia. Tai sit semmonen perus rässiperusteet101 -kikka, et toinen skeba jauhaa riffiä ja toisella heitetään jotain tahdin mittasia oktaaveja siihen päälle.
Tässä kiva fiilistelypätkä ja ihan kivasti jopa stoner-meininkeihin istuva demoninen riffi siihen perään:
http://www.youtube.com/watch?v=Cb9C1u8HsR8 | |
Yawning Man on kyllä kaivanut musaansa jotain hauskaa perustonerirockiin lisää. Rautalankaa?
http://www.youtube.com/watch?v=EVAAEzHXBp8&feature=related |  Arkka
11.12.2011 02:20:40 (muokattu 11.12.2011 02:29:05) | |
|
NYdoll: Sellaista Jamesbondtunnarimusikaalihuttujuttua varmaan haluaisin sotkea mukaan enemmän kuin jazzia.
http://www.youtube.com/watch?v=MagCoUYvIXE
Tässä on esim. aika paljon kaikkea sellaista juttua, jota haluaisin oppia soittamaan. Mutta onnettomana teoriaihmisenä en tuostakaan tunnista läheskään kaikkia sointuja...
Juccizella oli oikein hyviä vinkkejä, jotka pätee kyllä Bond-musaankin.
Kannattaa tosiaan käydä läpi luonnollisen, melodisen ja harmonisen mollin moodit. Ei tarvi ulkoa osata, mutta tulosta aluks vaikka netistä, niin voit keskittyä fiilistelemään. Se mikä niihin tuo draamaa, on ne nuotit, jotka ei kuulu normi molli- tai duuriasteikkoon.
Jos nyt et heti jaksa alkaa kahlaamaan, niin periaatteessa saat draamaa hyvin helposti ku otat duuri- tai molliskaalan ja roiskasetkin aivan törkeesti jonkun siihen kuulumattoman sävelen esim. sävelkulun loppuun. Mitä enemmän painotat sitä esim. pituudella, niin sitä dramaattisempi. Suuri terssi voi olla vähän koominen toki johki yybersynkistelyyn. Kokeile vaikka miltä mikäkin sävel tuntuu, kun oot eka tehny korvalles selväks missä sävellajissa liikutaan.
Jos nyt mietitää Bondia, ni esimerkkinä hyvin Bondimainen putoaminen perussävelestä puolisävelaskelta.
------------------
------------------
------------------
--------2-1-------
------------------
-0----------------
Tai duurissa outoon nuottiin niinku tuos kultasormesa jotenkin näin
------------
------------
----1-------
----2--2----
-------3----
-0----------
Huomaat, että sielä on normi duuri- ja molliskaaloista poiketen, molemmat, suuri terssi ja pieni seksti, joka tekee siihen sen mystisyyden. Jos katoit jo moodit, ni tuo vois olla esim. melodisen mollin viides moodi (aka. hindu-skaala), joka on mun mielestä omiaan luomaan arvoituksellista tunnelmaa länsimaiseen korvaan johtuen siitä, että se on kuin molliskaala duuriterssillä. Jos se olis hymiö, se olis varmaanki :):
Bondissa on myöskin tota kromaattista menoa, eli liikutaan puolikkain sävelaskelin. Esimerkiks sointuja perätysten jossa joku ääni nousee tai laskee.
----------------------------
----------------------------
----------------------------
---2-----2-----2-----2------
-----2-----3-----4-----3----
-0-----0-----0-----0-----0--
Jos tuollanen iskee, niin kuunteleppa Megadethin tuotanto..
Sit voit tietenkin pyöritellä outoja sointuja esim. bläkkishenkeen pelkkiä mollisointuja miten sattuu tai vaikka molliterssin välein, ni johan on supersynkkää ja siirrytäänki ehkä jo Batmanin puolelle..
--------------
-8--11--8--5--
-9--12--9--6--
-9--12--9--6--
-7--10--7--4--
--------------
Vähä tajunnanvirtana vedin näitä esimerkkejä näin yömyöhällä, enkä tiedä oliko sulle iloa, mut ehkä jollekkin on. Tuli vaan tuosta Bondista mieleen heti näitä juttuja.
e: nii ja korostan vielä että opit tekemään niitä dramaattisia juttuja lopulta vaan fiilistelemällä mitä viboja ne sun nuottivalinnat herättää. Anna mennä rohkeesti metsään. Kyl ne sit jää mieleen, että vähennetty kvintti on saatanallinen jne ja siitä tulee helpompaa. |  Fromi
11.12.2011 04:14:40 (muokattu 11.12.2011 04:17:45) | |
|
uusiin sointuihin ja sävyihin oon itse huomannut mielenkiintoseks kun vaihdat kitaran vireen sellaseen vireeseen mitä ennen et ole käyttäny, aivan aluks tuntuu kun olis uus soitin kädessä, sehän on se paras asia siinä, siitä vaan rohkeesti kokeilee erillaisia juttuja, itse rupesin vaan muistelee ku aikoinaan aloitin kitaransoiton ja tuli melko sama fiilis, juuri se kun löytää ensimmäistä kertaa jonkun tosi siistin jutun, periaatteessa ilman minkäänlaista käytännön tietoa, kuhan kokeili eri juttuja : )
Edit: tuli vielä mieleen että, kitarahan soi parhaimmillaan avosoinnuilla, ja sitähän juuri tuo Opeth harrastaa, eli koikelevat eri vireitä ja luovat sillä tosi makeita sävyjä ja ideoita..
Jokaisen muusikon sisällä piilee basisti.. | |
Arkka: Juccizella oli oikein hyviä vinkkejä, jotka pätee kyllä Bond-musaankin.
Kannattaa tosiaan käydä läpi luonnollisen, melodisen ja harmonisen mollin moodit. Ei tarvi ulkoa osata, mutta tulosta aluks vaikka netistä, niin voit keskittyä fiilistelemään. Se mikä niihin tuo draamaa, on ne nuotit, jotka ei kuulu normi molli- tai duuriasteikkoon.
Jos nyt et heti jaksa alkaa kahlaamaan, niin periaatteessa saat draamaa hyvin helposti ku otat duuri- tai molliskaalan ja roiskasetkin aivan törkeesti jonkun siihen kuulumattoman sävelen esim. sävelkulun loppuun. Mitä enemmän painotat sitä esim. pituudella, niin sitä dramaattisempi. Suuri terssi voi olla vähän koominen toki johki yybersynkistelyyn. Kokeile vaikka miltä mikäkin sävel tuntuu, kun oot eka tehny korvalles selväks missä sävellajissa liikutaan.
Jos nyt mietitää Bondia, ni esimerkkinä hyvin Bondimainen putoaminen perussävelestä puolisävelaskelta.
------------------
------------------
------------------
--------2-1-------
------------------
-0----------------
Tai duurissa outoon nuottiin niinku tuos kultasormesa jotenkin näin
------------
------------
----1-------
----2--2----
-------3----
-0----------
Huomaat, että sielä on normi duuri- ja molliskaaloista poiketen, molemmat, suuri terssi ja pieni seksti, joka tekee siihen sen mystisyyden. Jos katoit jo moodit, ni tuo vois olla esim. melodisen mollin viides moodi (aka. hindu-skaala), joka on mun mielestä omiaan luomaan arvoituksellista tunnelmaa länsimaiseen korvaan johtuen siitä, että se on kuin molliskaala duuriterssillä. Jos se olis hymiö, se olis varmaanki :):
Bondissa on myöskin tota kromaattista menoa, eli liikutaan puolikkain sävelaskelin. Esimerkiks sointuja perätysten jossa joku ääni nousee tai laskee.
----------------------------
----------------------------
----------------------------
---2-----2-----2-----2------
-----2-----3-----4-----3----
-0-----0-----0-----0-----0--
Jos tuollanen iskee, niin kuunteleppa Megadethin tuotanto..
Sit voit tietenkin pyöritellä outoja sointuja esim. bläkkishenkeen pelkkiä mollisointuja miten sattuu tai vaikka molliterssin välein, ni johan on supersynkkää ja siirrytäänki ehkä jo Batmanin puolelle..
--------------
-8--11--8--5--
-9--12--9--6--
-9--12--9--6--
-7--10--7--4--
--------------
Vähä tajunnanvirtana vedin näitä esimerkkejä näin yömyöhällä, enkä tiedä oliko sulle iloa, mut ehkä jollekkin on. Tuli vaan tuosta Bondista mieleen heti näitä juttuja.
e: nii ja korostan vielä että opit tekemään niitä dramaattisia juttuja lopulta vaan fiilistelemällä mitä viboja ne sun nuottivalinnat herättää. Anna mennä rohkeesti metsään. Kyl ne sit jää mieleen, että vähennetty kvintti on saatanallinen jne ja siitä tulee helpompaa.
Sanoisin, että tämä on loistava neuvo. Itse olen harrastanut juuri tätä. Eli en ole ikinä opiskellut teoriaa, enkä ymmärrä siitä mitään, mutta joskus aloin vain soittelemaan "vääriä" nuotteja pentatonisen (ainut minkä tiedän duurin, mollin ja harmonisen lisäksi) päälle ja niitä kun aikansa soitteli/soittelee, niin siitä saa ihan uusia ulottuvuuksia soittoon. Varsinkin jazzahtavaan/progetyyliseen menoon, mutta juuri näin saa loistavasti juuri aloittelijan kaipaamaa "ulottuvuutta" ja "dramatiikkaa" ihan perus 12 tahdin bluesiin tai rokkiinkin. Mitään käsitystä ei ole, mitä tulee teoreettisesti soitettua, mutta välillä kuulostaa ihan ookooltakin...
Hauska huomata välillä, kun joku kirjoittaa jotain teoreettisia nimiä ja juttuja, että katos, noinhan minäkin olen tehnyt, onko sillä jutulla oikein nimikin. Ja lähinnä nämä omat "skaalat" tulee nimettyä omassa mielessä tyyliin: "Santana-tyylinen pentatoninen, Walli-tyylinen Kingston-juttu, siltä kuulostava väärä nuotti pentatonisessa"....
Mietin vain, että miten paljon siitä olisi hyötyä, jos oikeasti paneutuisi teoriaan ja opiskelisi niiden juttujen oikeat nimet ja teoriat. Varmaan auttaisi aika paljonkin..
Ja omasta mielestäni näitä "vääriä" ääniä ei kannata käyttää liikaa, vaan muutama sinne tänne - ainakin rokkitouhuissa, proge on tietysti erikseen. Muuten voi alkaa kuulostamaan liian "taiteelliselta" ja homma kääntyy tarkoitustaan vastaan...
Kun lahjat ja taito loppuvat, alkaa tilutus | |
En nyt varsinaisesti puhu asteikoista tai nuottivalinnoista, mutta yksi juttu johon kannattaa kiinnittää huomiota on fraseeraus. Jos meno tuntuu tylsältä tai junnaavalta niin kannattaa yrittää heittää nuotteja eri paikkoihin, pitää taukoja tai kokeilla erilaisia rytmejä.
Itellä oli jossain vaiheessa tiedostamaton ongelma että sooloilussa en kiinnittänyt niinkään fraseerauksene huomiota, vaikka muuten pyrin soittamaan vähän rytmikkäämmin. Nyt kun kiinnitän tähänkin seikkaan huomiota, niin luulen ainakin että sooloni kuulostavat vähän vähemmän tylsiltä.
"Odotin sellaista Tony Halmeen näköistä kaveria sieltä ilmaantuvaksi, joten shokki oli kova kun mielikuvat romahti." -DM | |
NYdoll: tarkoitus olisi värittää tuollaista hyvin rockin peruslähteiltä ammentavan yhtyeen musiikkia ja tuoda siihen lisää dramatiikkaa.
Jos oikein ymmärsin, näitäkin asioita soitto-open kanssa viime syksy ja alkutalvi tahkottiin. Alla pari vinkkiä.
x6 -> x9
x7 -> x13
Maj7:t ovat mukavankuuloisia nekin.
Kokeile!
sum ergo cogito | |
akuankkakomppi: Jos oikein ymmärsin, näitäkin asioita soitto-open kanssa viime syksy ja alkutalvi tahkottiin. Alla pari vinkkiä.
x6 -> x9
x7 -> x13
Maj7:t ovat mukavankuuloisia nekin.
Kokeile!
Tätä ideaa voisi ehkä jalostaa vähän pidemmälle perustelujen ja esimerkkien valossa - tämmöisenään ei kamalasti tuo lisäarvoa vielä. 6-soinnun korvaaminen 9-soinnulla muuttaa soinnun luonnetta toonikasävyisestä dominanttisävyiseksi, joten sitä ei ainakaan välttämättä kannata kokeilla joka paikkaan, ellei siis tiedä mitä on tekemässä. Sen sijaan 7- ja 13-soinnut ovat kumpikin valmiiksi dominanttisävyisiä, joten ne ovat usein keskenään vaihdettavia.
Maj7:t ovat kivoja, mutta noin ainakin perusduurin korvikkeena kaikkea muuta kuin dramaattisia. Lisäksi kontekstina bluesrock ei ehkä ole sitä kaikkein rehevintä maj7-sointujen kasvualustaa. :) Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan! | |
Jucciz: Tätä ideaa voisi ehkä jalostaa vähän pidemmälle perustelujen ja esimerkkien valossa - tämmöisenään ei kamalasti tuo lisäarvoa vielä. 6-soinnun korvaaminen 9-soinnulla muuttaa soinnun luonnetta toonikasävyisestä dominanttisävyiseksi,
Ilmaisin itseni turhan epäselvästi, tai "transskriptioni" tyyliin 6 -> 9 ymmärrettiin väärin. Ilmiselvästi mun moka, pahoittelut kaikille asianosaisille.
Kirjoittamalla x6 -> x9 tarkoitin vain ja ainoastaan sitä, että nostetaan/liu'utetaan (tai mitä tahansa ilmausta tässä halutaankaan käyttää) kutosesta ysiin.
Mitä perusteluihin tulee, niin eiköhän tässä "Kokeile!" kuitenkin aja ohituskaistalla?
sum ergo cogito | |
akuankkakomppi: Ilmaisin itseni turhan epäselvästi, tai "transskriptioni" tyyliin 6 -> 9 ymmärrettiin väärin. Ilmiselvästi mun moka, pahoittelut kaikille asianosaisille.
Kirjoittamalla x6 -> x9 tarkoitin vain ja ainoastaan sitä, että nostetaan/liu'utetaan (tai mitä tahansa ilmausta tässä halutaankaan käyttää) kutosesta ysiin.
Mitä perusteluihin tulee, niin eiköhän tässä "Kokeile!" kuitenkin aja ohituskaistalla?
En halua kuulostaa hyökkäävältä, mutta... samalla periaatteella voisin itsekin ehdottaa noin 32409 erilaista sävelliu'utusta ja jättää loppukaneetiksi vain "Kokeile!". Luulenpa, että lukijoita kiinnostaisi nimenomaan jonkinlaiset perustelut, miksi joku juttu on dramaattisen kuuloinen - ja luulenpa, että tässä kohtaa jokin ääninäyte kyseisestä ilmiöstä oikean musiikin seassa tehostaisi sanomaa entisestään. Muuten jää vähän irralliseksi ohjeeksi - enkä toki väitä, etteikö mainitsemiasi liu'utuksia voisi käyttää ja etteikö niillä olisi toivottavaa vaikutusta.
Kokeilin Cm7-soinnun päälle liu'uttaa Bb-sävel ylös A:han asti (eli tuo 7->13) ja olihan se tavallaan ihan hauskan kuuloinen lievällä delayllä höystettynä. Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan! | |
Jucciz: En halua kuulostaa hyökkäävältä, mutta... samalla periaatteella voisin itsekin ehdottaa noin 32409 erilaista sävelliu'utusta...
Kyllä kyllä. veli Jucciz, mutta ota huomioon etteivät kaikki ole teoria- eikä muussakaan osaamisessaan kanssasi samalla tasolla.
Tyvestä puuhun noustaan, vai miten se menikään?
Musiikin teoria on mulle aikamoinen harmaa aukko, sen myönnän, ja tämän aukon paikkaamiseksi koko viime syksyn kovasti töitä tein.
Minäkään en halua kuulostaa hyökkäävältä, mutta, Jucciz, viestisi eivät ollenkaan liity ketjun aiheeseen - ellet sitten koe dramaattisena sitä, että jostain tulee päteviä vasta-argumentteja.
sum ergo cogito | |
Laulava Kylätohtori: Hauska huomata välillä, kun joku kirjoittaa jotain teoreettisia nimiä ja juttuja, että katos, noinhan minäkin olen tehnyt, onko sillä jutulla oikein nimikin. Ja lähinnä nämä omat "skaalat" tulee nimettyä omassa mielessä tyyliin: "Santana-tyylinen pentatoninen, Walli-tyylinen Kingston-juttu, siltä kuulostava väärä nuotti pentatonisessa"....
Mietin vain, että miten paljon siitä olisi hyötyä, jos oikeasti paneutuisi teoriaan ja opiskelisi niiden juttujen oikeat nimet ja teoriat. Varmaan auttaisi aika paljonkin..
Välillä törmää soittajiin, jotka sanoo etteivät osaa yhtään teoriaa, mut sit paljastuukin, että ne vaan ei käytä yleisiä nimityksiä. Muutenkin omia teorioita taitaa olla vähän kaikilla. Yleisestä termeistä on hyötyä sit ku toisenkin pitää ymmärtää mistä on kyse. Toisaalta taas omissa termeissä on yleensä paljon enemmän järkeä itselle ja ne saattaa inspiroida kun se oma kokemus asiasta korostuu niiden kautta. Monesti mulle käy kyl niinkin, että johonkin kauppakuittiin on keskellä yötä raapustettu joku mystinen hieroglyfi, jonka merkityksestä ei ole enää aamulla mitään hajua :)
Mitä ite teorioihin tulee, niin meikä opiskelee niitä hyvin kevyesti yhen asian silloin tällöin jos joku käytännön sovellutus asiaan liittyen inspiroi. Monella tuntuu se opiskelukynnys johtuvan siitä, että luulee, että pitää sisäistää kerralla paljon asiaa, josta ei ole välitöntä iloa, ja aika raskastahan sellanen onkin.
Sori offtopic. Tulipa jaariteltua. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
