Rock, pop, alternative ›

AlaE: Ei sulla onneksi ole suurta syytä olla kateellinen, poika oli 10 - 11 -vuotias, kun isä kuoli. Jos jokin keppi jäi perinnöksi, eiköhän olla iloisia siitä. Hymiö tähän.
 
Näin kyllä.

Kylläpä on Hesarin Kulttuurisivujen anti meleko syvältä:
 
http://www.hs.fi/kulttuuri/levyt/ar … In+Hamina+1973/HS20111123SI1KU02vlv
 
Hurriganes osoittautuukin maamme ensimmäiseksi punkbändiksi - mutkat vedetään asenteella suoriksi, vire heittää ja klapukasa on kaatua, mutta maaliin päästään. 22-vuotiaan Albert Järvisen mestarillinen soitto ällistyttää.
 
Semmosta se on kun arvioita tekee tyypit jotka ei oo hajulla kirjoituksensa kohteesta.

BigPapa: Kylläpä on Hesarin Kulttuurisivujen anti meleko syvältä:
 
http://www.hs.fi/kulttuuri/levyt/ar … In+Hamina+1973/HS20111123SI1KU02vlv
 
Hurriganes osoittautuukin maamme ensimmäiseksi punkbändiksi - mutkat vedetään asenteella suoriksi, vire heittää ja klapukasa on kaatua, mutta maaliin päästään. 22-vuotiaan Albert Järvisen mestarillinen soitto ällistyttää.
 
Semmosta se on kun arvioita tekee tyypit jotka ei oo hajulla kirjoituksensa kohteesta.
 
Sunko vai munko ois pitänyt kirjoittaa kritiikki melkein 40 vuotta vanhasta taltioinnista? Kuuntelin ton spotifaista ja onhan tuo ihan tuubaa. Musta tuli Ganes-uskovainen vähän ton jälkeen. Loppu tuli, kun Alppu lähti.

Rämppy: Tuohan oli ihan positiivinen arvio, eikä se nyt ihan ohi sektorin mennyt. Bändi vetää mutkia suoriksi eikä soitto todellakaan ole mitään tarkkaa. Remu kiilaa välillä niin lahjakkaasti, että kuulijaa alkaa hengästyttää. Basso putoaa välillä kartalta ja Alberttikin vetelee välillä isommalla toleranssilla. Mutta eipä haittaa, kyse on rock'n roll -showsta. Ja kyllähän levyltä välittyy energia ja kova meininki. Tuo punk-vertaus on kyllä vähän haettua, vaikkakin levyn ekat tahdit rämistellään suoraviivaisesti ramones-tyylillä. Hurriganes oli alkuaikoinaan yllättävän monipuolinen orkesteri: rock'n rollia, hard rock -riffittelyä, bluesia, teinipoppia, rautalankavaikutteita, jatsihumppaa...Järvisen kitarasoundi oli tuohon aikaan jotenkin erityisen hieno.
 
Eipä se, että lyödään päälle punkleima ja sillä selitellään niitä näitä, ole tässä tapauksessa ollenkaan kuranttia. Varmaankin juuri noista tietyistä jutuista johtuen tätä livemateriaalia ei aikoinaan julkaistu. Kyllä mulla on ihan omakohtainen elämys tästä orkesterista vajaa 4 kuukautta ennen tätä Haminan äänitelmää, 1.12 1972 Hyvinkäällä. 2 x 45 minuutin veto ja hyvät muistot jäi. Sellaisen koko keikan julkaiseminen olisi ollut hieno juttu. Ja se epävireisyys, juu sehän selittyy kai sitten punkmaisuudella, tä. Kas kun punk alkoi soimaan radiossa, niin suljin radion tai vaihdoin kanavaa, se siitä punkista. Hurriganes ei ollut, ei ole eikä tule punkiksi sillä, että vire ja soitto horjuu. Tuollakin levyllä on hetkensä, mm. Got No Time ja muutama hyvä rokkiveto.

BigPapa: Kylläpä on Hesarin Kulttuurisivujen anti meleko syvältä:
 
Hurriganes osoittautuukin maamme ensimmäiseksi punkbändiksi.
 
Punk-vertaus on täysin irrelevantti, varsinkin kun arvioidaan vuoden '73 materiaalia. Eihän silloin mitään punk-termiä ollu olemassakaan.
 
Muistelen jostain lukeneeni, että myöhemmin Remanderi ajoi Ganesin saundia uuden aallon saavuttaman kaupallisen statuksen innoittamana jotenkin siihen suuntaan. Mutta tää tais olla joskus silloin Louhivuoren aikoihin - joka tapauksessa lähes kymmenen vuotta myöhemmin.

En minä tiedä soittiko Hurriganes punkkia mutta sekä Hurriganes että punk ovat sitä sellaista perusrokkia. Hurriganesin ensimmäisen LP-levyn valokuvakollaasista löytyy Pelle Miljoona, joka takoo päätä lattiaan Hurriganesin tahtiin, eikä se ole mitään sattumaa.
 
Jos nyt en ihan väärin muista niin se Hurriganesin punklevy on Tsugu Way ja punk-kitaristina toimi Ile Kallio. Levyn punkkeudesta voidaan kyllä olla montaa mieltä, mutta kansikuva on ihan ilmiselvää punkkia.
 
Beatles kohtaa Sex Pistolsin
http://www.youtube.com/watch?v=BOc5mr8GKDI&feature=related

rheinone: Punk-vertaus on täysin irrelevantti, varsinkin kun arvioidaan vuoden '73 materiaalia. Eihän silloin mitään punk-termiä ollu olemassakaan.
 
Niinpä, ihan höpö höpöä tuo Hurriganesin rinnastaminen punkiin kun ei sellaista genremallia edes ollut käytettävissä. Energisyys, lievä epävireisyys ja soittovirheet kuuluvat ylipäätään rockiin eivätkä siten sellaisenaan oikeuta muutenkaan punk-leiman käyttöä.
 
Jos pitää joku rinnastus hakea, osuvampi olisi minusta sellaiset bändit kuin Who, Kinks ja Yardbirds. Ei Hurriganes kyllä näiltäkään sisällöllisesti kuulosta, mutta mallit olivat sentään olemassa. Myöhemminhän Remu puhui jossakin haastattelussa siitä, kuinka Clash hänen mielestään toisintaa suoraan sellaisia bändejä kuin Kinks.
 
Ja onko siinä Tsugu Wayssakaan muuta "punkia" kuin se levyn kansi.

No tähänhän sopii kuunnella Tuomas Enbusken ohjelma;
http://areena.yle.fi/audio/1322122859888
 
Cisse Häkkinen oli Otaniemen urheilukentän hoitaja. Kuunnelkaa loput!

2randpo: Ja onko siinä Tsugu Wayssakaan muuta "punkia" kuin se levyn kansi.
 
Ile Kalliohan on kyllä Tsugu Waystä jälkeenpäin todennut, että tällä levyllä "Henry goes uusi aalto". Ilen mukaan Remu halusi tavoitella sen ajan uuden aallon sävyjä, "vähän sellaista Eddie and the Hot Rods meininkiä". Mistään anarkistisesta Sex Pistolsista tai poliittisesta The Clashista ei toki ole millään muotoa kysymys.
 
Tuolloinhan Ganesit tekivät epäonnisen Englannin valloitusyityksen. Siellähän Hurriganes ymmärtääkseni liitettiin jollakin tapaa punkkiin ja uuteen aaltoon (ehkä rujouden ja ulkoisen ilmeen vuoksi?). Mutta täällä meillä valveutunut punk-nuoriso ei kyllä hurrikaaneja huolinut.

Tsugu Way: Ile Kalliohan on kyllä Tsugu Waystä jälkeenpäin todennut, että tällä levyllä "Henry goes uusi aalto". Ilen mukaan Remu halusi tavoitella sen ajan uuden aallon sävyjä, "vähän sellaista Eddie and the Hot Rods meininkiä". Mistään anarkistisesta Sex Pistolsista tai poliittisesta The Clashista ei toki ole millään muotoa kysymys.
 
Tuolloinhan Ganesit tekivät epäonnisen Englannin valloitusyityksen. Siellähän Hurriganes ymmärtääkseni liitettiin jollakin tapaa punkkiin ja uuteen aaltoon (ehkä rujouden ja ulkoisen ilmeen vuoksi?). Mutta täällä meillä valveutunut punk-nuoriso ei kyllä hurrikaaneja huolinut.
 
Löytyyköhän tuon -77 ajan englannin keikoilta mitään dokumenttia , kuvia jne.?

BigPapa: Kylläpä on Hesarin Kulttuurisivujen anti meleko syvältä:
 
http://www.hs.fi/kulttuuri/levyt/ar … In+Hamina+1973/HS20111123SI1KU02vlv
 
Hurriganes osoittautuukin maamme ensimmäiseksi punkbändiksi - mutkat vedetään asenteella suoriksi, vire heittää ja klapukasa on kaatua, mutta maaliin päästään. 22-vuotiaan Albert Järvisen mestarillinen soitto ällistyttää.
 
Semmosta se on kun arvioita tekee tyypit jotka ei oo hajulla kirjoituksensa kohteesta.
 
Nomut toihan on ihan totta.
 
Kauheeta kohkaamista.
 
Hyvä että.noita arvioita kirjottaa tommoset tyypit jotka kertoo milta oikeesti kuulostaa eikä semmoset joilla on päässä joku kuvitelma asiasta.

Tsugu Way: Ile Kalliohan on kyllä Tsugu Waystä jälkeenpäin todennut, että tällä levyllä "Henry goes uusi aalto". Ilen mukaan Remu halusi tavoitella sen ajan uuden aallon sävyjä, "vähän sellaista Eddie and the Hot Rods meininkiä".
 
Muistan itsekin lukeneeni tuon jostain, ehkä Soundista?

Clash ja Kings eivät ole ehkä paras mahdollinen rinnastus sikäli että Clash hylkäsi myöhemmin jopa bluesin ja keskittyi enemmän jamaikalaisiin musiikkiperinteisiin, kuten teki myös liikkeen keulakuvaksi noussut Johnny Rotten.
 
Hurriganesin ja punkin ero on kuitenkin niin marginaalinen että asiasta on oikeastaan turha edes keskustella. Kummatkin perustuvat 50-luvun rock'n rolliin, johon on lisätty ripaus (silloista) nykyaikaa.
 
Voi hyvinkin olla että harvalla punk-bändillä oli yhtä taitavia kitaristeja kun Hurriganesilla, mutta paljon parempia rumpaleita ja basisteja sieltä kyllä löytyy hyvinkin helposti. Eikä ne kitaristitkaan niin onnettomia olleet kun monet omissa enakkoluuloissaan rypevät jääräpäät edelleenkin kuvittelevat.

Atomic Cafe: Clash ja Kings eivät ole ehkä paras mahdollinen rinnastus sikäli että Clash hylkäsi myöhemmin jopa bluesin ja keskittyi enemmän jamaikalaisiin musiikkiperinteisiin, kuten teki myös liikkeen keulakuvaksi noussut Johnny Rotten.
 
Aika sekavaks menee nyt kyllä; lue tarkemmin mitä kirjoitin.

2randpo: Aika sekavaks menee nyt kyllä; lue tarkemmin mitä kirjoitin.
 
En minä sinun kirjoitukseen ottanut mitään kantaa, puhuin sekavia ihan yleisellä tasolla :)
 
Tuon Clashin ja Kingsin mainitsin lähinnä siksi että Remu oli kyllä ihan oikeilla jäljillä mutta punkista löytyi bändejä joilla se Kings oli vielä paremmin hanskassa kun Clashin pojilla.

Atomic Cafe: Hurriganesin ja punkin ero on kuitenkin niin marginaalinen että asiasta on oikeastaan turha edes keskustella. Kummatkin perustuvat 50-luvun rock'n rolliin, johon on lisätty ripaus (silloista) nykyaikaa.
 
Genreinä punkilla ja 50-luvun rock 'n' rollilla on kuitenkin oma, ajallisestikin erilainen syntykontekstinsa. Miten genrerajoista voi keskustella mielekkäästi ellei kontekstia oteta huomioon?
 
Voi hyvinkin olla että harvalla punk-bändillä oli yhtä taitavia kitaristeja kun Hurriganesilla, mutta paljon parempia rumpaleita ja basisteja sieltä kyllä löytyy hyvinkin helposti. Eikä ne kitaristitkaan niin onnettomia olleet kun monet omissa enakkoluuloissaan rypevät jääräpäät edelleenkin kuvittelevat.
 
Tämä on totta.

Tsugu Way: Mutta täällä meillä valveutunut punk-nuoriso ei kyllä hurrikaaneja huolinut.
 
Valveutuneesta punk-nuorisosta en osaa mitään sanoa mutta ei me muut Hurriganesia hylätty. Allekirjoittanut kävi keikoillakin hakaneulat heiluen, muistan vieläkin Cisse Häkkisen ilmeen kun se katseli meikäläistä siinä lavan edessä sangen huvittuneen näköisenä. Toki Hurriganes alkoi tuossa vaiheessa jäämään uudempien tuulien alle. Sanoisin kuitenkin että siinä missä ensimmäiset brittipunkit olivat ihan alusta saakka hyvin kiinnostuneita jamaikalaisista musiikkiperinteistä, niin meillä luotettiin enemmän perusrokkiin ja Hurriganesiin.
 
Punk tosin vaihtui meilläkin aika nopeasti uudeksi aalloksi ja sehän on sellainen käsite joka tarkoittaa oikeastaan ihan mitä tahansa. Meillä sen uuden aallon päällä ratsasti Pelle Miljoonan lisäksi M.A.Nummiset ja Pave Maijaset.

sirdickyj: Nomut toihan on ihan totta.
 
Kauheeta kohkaamista.
 
Hyvä että.noita arvioita kirjottaa tommoset tyypit jotka kertoo milta oikeesti kuulostaa eikä semmoset joilla on päässä joku kuvitelma asiasta.
 
Ei ole totta.
 
Tolla kirjottajalla on se kuvitelma, että toi olis jotenkin punkmusaa, mitä se nyt ei ollenkaan ole. Kohkaamista, joo, onhan se, mutta mokailu ei siitä punkkia tee. Rock'n'rollista on kyse.

Atomic Cafe: En minä tiedä soittiko Hurriganes punkkia mutta sekä Hurriganes että punk ovat sitä sellaista perusrokkia. Hurriganesin ensimmäisen LP-levyn valokuvakollaasista löytyy Pelle Miljoona, joka takoo päätä lattiaan Hurriganesin tahtiin, eikä se ole mitään sattumaa.
 
Jos nyt en ihan väärin muista niin se Hurriganesin punklevy on Tsugu Way ja punk-kitaristina toimi Ile Kallio. Levyn punkkeudesta voidaan kyllä olla montaa mieltä, mutta kansikuva on ihan ilmiselvää punkkia.
 
Beatles kohtaa Sex Pistolsin
http://www.youtube.com/watch?v=BOc5mr8GKDI&feature=related
 
Hurriganes on Rock'n'rollia ei punkkia siinä on eroa. Termi punk tuli joskus myöhemmin näitten ihme juttujen myötä 70-luvun lopulla, kun alettiin luulla, että jokainen osaa soittaa. Ja siltä se punk kyllä kuullostikin, se vähän mitä ennätin kuulla, ennen kuin suljin radion. Se kaveri joka siinä hakkaa päätä lattiaan tuskin tiesi kuka on Pelle Miljoona ja hyvä jos ei olis jatkossakaan tiennyt.