| Aihe: Vaahteraotelauta hevikepissä ja soundit? | |
|---|
 Midrange
24.11.2011 00:14:26 (muokattu 24.11.2011 00:17:04) | |
|
Viime aikoina on tullut innostuttua ajatuksesta hankkia vaahteraotelautainen hevikeppi, esimerkiksi jokin LTD. Kivijalkakaupoissa erinäisiä vaahteraotelautaisia skeboja kokeiltuani kuitenkin vaikuttaa siltä, että tuo vaahteraotelauta luo sellaisen kirkkaan soundin ja se metallissa tarvittava low end thumb jää vähän vaisuksi komppiriffejä ajatellen verrattuna ruusupuuotelaudalla oleviin skeboihin.
Millaisia kokemuksia ihmisillä on vaahteraotelaudoilla varustetuista hevikepeistä komppijutuissa? Kyllähän vaahteran sanotaan kuullostavan kirkkaammalta mutta vaikuttaako se tosiaan niin paljon, vai onko mulle vain sattunut ylikirkkaita yksilöitä kouraan testeissä?
How many guitarist does it take to screw in a light bulb? Answer 50, one to screw it in, and 49 to stand back and say I could do that better | |
Jos ei kuulosta sun korvaan hyvältä, niin ei kannata käyttää. Mä en omassa käytössäni näe mitään syytä, miksen voisi käyttää ja juuri vaihteeksi taas vaahteraotelautaisen kitaran kokoelmiini lisäsin, kun edellisen myin kesällä pois.
Kitaran soundi riippuu niin monesta muustakin asiasta, kuin otelaudasta, ettei pelkästään sen perusteella voi vetää vielä yhtään minkäänlaisia johtopäätöksiä.
"Gradually slide from 12-bar Blues to a more Vivaldi-like cadenza. Intonation!" | |
Mää luulen, että otelaudan materiaalista johtuvat erot kitaroiden ominaissoundissa ovat aika helposti kompensoitavissa myöhemmässä kohtaa signaaliketjua: esim. mikkivalinnoilla, sopivilla pedaaleilla ja vahvistimen säädöillä. Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan! | |
Jucciz: Mää luulen, että otelaudan materiaalista johtuvat erot kitaroiden ominaissoundissa ovat aika helposti kompensoitavissa myöhemmässä kohtaa signaaliketjua: esim. mikkivalinnoilla, sopivilla pedaaleilla ja vahvistimen säädöillä.
Hyvä pointti. Tuo toimii toisinaan, mutta usein tuntuu taas että se kitaran ja mikkien tuottama perussoundi paistaa säätöjen läpi tavalla tai toisella. Muistuu mieleeni Pearly Gates neck, jonka "jääpiikkiä korvaan" soundia en saanut pois ilman että jouduin leikkaamaan niin paljon korkeita taajuksia että yleissoundi oli jo pilalla.
Mutta kenties sopivien mikkien avulla tuon vaahteraotelaudan mahdollisen kirkkauden kanssa oppisi elämään.
How many guitarist does it take to screw in a light bulb? Answer 50, one to screw it in, and 49 to stand back and say I could do that better | |
Tää nyt ei varsinaisesti liity vaahteraotelautaan, mutta tonen kirkkauteen yleensä. Mun mielestäni kannattaa lähteä siitä, että soundi olisi aikaisin signaaliketjussa kirkas, mahdollsesti vähän kirkkaampi kuin mistä itse diggaa. Kirkkaasta ja räikeästä soundista on todella helppo tehdä jälkeenpäin tumppu, mutta tumpusta soundista on todella vaikeaa, usein jopa mahdotonta tehdä todella selkeää ja purevaa. Myöskin, vaikka se yläpäästä hillitty bassovoittoinen soundi itsekseen kuulostaa kivalta, niin 95/100 kerrasta levylle valitaan studiossa nimenomaan kirkkaampi ja yksinään ehkä vähän ikävämmän kuuloinen soundi. Tää pätee varsinkin hi-gain puolella ja ennen kaikkea matalissa vireissä. | |
Jos vertaillaan identtisiä kitaroita, joissa ainoana erona on otelaudan materiaali, niin kuvailisin vaahteraotelautaisen kitaran soundia vähän napakammaksi ruusupuuotelautaiseen verrattuna. Loppu meneekin sitten look&feel osastolle. | |
Midrange:Millaisia kokemuksia ihmisillä on vaahteraotelaudoilla varustetuista hevikepeistä komppijutuissa? Kyllähän vaahteran sanotaan kuullostavan kirkkaammalta mutta vaikuttaako se tosiaan niin paljon, vai onko mulle vain sattunut ylikirkkaita yksilöitä kouraan testeissä?
Kyllä ne kirkkaampia on huomattavasti, mutta muutkin asiat vaikuttavat varmaan aika paljon. Mulla on noita vaahteraotelautaisia useampia varustettuna samalla tallamikillä, mutta silti soinneissa on eroa.
Ehdottomasti kirkkain on tuo Ibanez PGM 301, ja sen komppisaundit ei ole mitenkään äärimmäisen tukevat.
Toisena on Charvel Pro Mod , sama tallamikki kuin PGM:ssä, mutta saundi tukevampi. Kieletkin on samat molemmissa.
Riippuu tietysti vahvistimesta, mutta esim tuolla JCM 2203:lla ,jonka saundi on sellaista yläpäähelinää, tuo 301 kuulostaa todella kirkkaalta, varsinkin V30 elementteillä olevalla kaapilla. Greenbackki-kaappia en ole tuolla JCM:llä päässyt kokeilemaan, Bluetonen perässä kyllä.
Väittäisin yhtenä EVH:n saundin osana olevan nuo vaahteraotelautaiset kitarat. EVH:n kitarasaundit on aika paljon sitä mitä haluan kitarasaundeilta.
Kai sitä saa kunnon kitarakamat omistaa sentään !! | |
aely: Jos vertaillaan identtisiä kitaroita, joissa ainoana erona on otelaudan materiaali, niin kuvailisin vaahteraotelautaisen kitaran soundia vähän napakammaksi ruusupuuotelautaiseen verrattuna. Loppu meneekin sitten look&feel osastolle.
Mutta miten suuri ero olisi, jos olisi todella identtiset kitarat. Vaikka olisi kaksi samanlaista tai samantyylistä kitaraa ja tekee niillä vertailua, niin kyllähän niitä saundieroja syntyy muustakin kuin kaulan materiaalista. Esim. mikkien korkeuksista ym.
Varmasti eroja on materiaalista riippuen, mutta kuinka suuria ne todellisuudessa ovat? Onko materiaalilla enää oikeasti mitään merkitystä, jos vedetään bändin kanssa isolla säröllä helvetin kovaa? Vai kuuluuko erot, vain jos vertailee akustisesti hyvällä vahvarilla rinta rinnan?
Kun lahjat ja taito loppuvat, alkaa tilutus |  Numb
24.11.2011 10:31:41 | |
|
Laulava Kylätohtori: Mutta miten suuri ero olisi, jos olisi todella identtiset kitarat.
Kitarat eivät koskaan ole todella identtisiä, koska puu ei ole homogeeninen materiaali. Mutta voipihan tuota testata vaikka hyvinvarustellun soitinkaupan stratocastereilla.
Turvallisuus on tunne, joka edeltää tilanteen tajuamista. | |
Laulava Kylätohtori: Mutta miten suuri ero olisi, jos olisi todella identtiset kitarat.
Omien kokemuksien pohjalta, ei kovin suuri. Kokeilemalla se selviää. | |
kimurantti1: Tää nyt ei varsinaisesti liity vaahteraotelautaan, mutta tonen kirkkauteen yleensä. Mun mielestäni kannattaa lähteä siitä, että soundi olisi aikaisin signaaliketjussa kirkas, mahdollsesti vähän kirkkaampi kuin mistä itse diggaa. Kirkkaasta ja räikeästä soundista on todella helppo tehdä jälkeenpäin tumppu, mutta tumpusta soundista on todella vaikeaa, usein jopa mahdotonta tehdä todella selkeää ja purevaa. Myöskin, vaikka se yläpäästä hillitty bassovoittoinen soundi itsekseen kuulostaa kivalta, niin 95/100 kerrasta levylle valitaan studiossa nimenomaan kirkkaampi ja yksinään ehkä vähän ikävämmän kuuloinen soundi. Tää pätee varsinkin hi-gain puolella ja ennen kaikkea matalissa vireissä.
Tämä on hyvin muotoiltu ja totta. Enkä ymmärrä sitä etteikö vaahteraotelautaisen saundissa muka olisi tarpeeksi bassoa, yleensä kun kitarassa sinällään on liikaa bassoa joka tapauksessa ja sitä pitää myöhemmässä vaiheessa leikata.
Itse pidän vaahteraa otelaudassa ylivertaisena ruusupuuhun nähden, jälkimmäistä ei helpolla saa napsumaan yhtä kivasti. | |
Sakmongkol: Tämä on hyvin muotoiltu ja totta. Enkä ymmärrä sitä etteikö vaahteraotelautaisen saundissa muka olisi tarpeeksi bassoa, yleensä kun kitarassa sinällään on liikaa bassoa joka tapauksessa ja sitä pitää myöhemmässä vaiheessa leikata.
Itse pidän vaahteraa otelaudassa ylivertaisena ruusupuuhun nähden, jälkimmäistä ei helpolla saa napsumaan yhtä kivasti.
Itse sain ensimmäisen vaahteraotelautaisen kitarani tuossa viime viikolla, jos ei hetken käynyttä halpisstratoa lasketa. Ekat fiilikset oli, että täähän kuulostaa oudon ohuelta. Parit bänditreenit soitettuani alkoi tuo napsu ja muutenkin kitaran tasapainoisuus miellyttää kovasti, bändiläisetkin huomasivat selvän eron. Ja kelpasi keikallakin soitella, ku ei tarvinnut kummemmin vahvaria säädellä ja kuulin itseni oikein mainiosti. Vaahterassa tuntuisi olevan vähän erilainen yläpää kuin suosikissani eebenissä. Ehkä hieman pyöreämpi.
Pidän ehdottomasti enemmän vaahteran tuntumasta ruusupuuhun verrattuna. Ruusupuu tuntuu lähes poikkeuksetta liian pehmeältä omiin hyppysiin. | |
Sakmongkol: Tämä on hyvin muotoiltu ja totta. Enkä ymmärrä sitä etteikö vaahteraotelautaisen saundissa muka olisi tarpeeksi bassoa, yleensä kun kitarassa sinällään on liikaa bassoa joka tapauksessa ja sitä pitää myöhemmässä vaiheessa leikata.
Itse pidän vaahteraa otelaudassa ylivertaisena ruusupuuhun nähden, jälkimmäistä ei helpolla saa napsumaan yhtä kivasti.
Olen samaa mieltä, ei se basso sieltä puutu , mutta ehkä taajuuspainotus on enemmän yläpäässä. Sama fiilis on itsellä, vaahtera on todella mukava otelautamateriaali.
Kai sitä saa kunnon kitarakamat omistaa sentään !! | |
Ekan kerran kun hairahduin kokeilemaan vaahteraotelautaa, en ole sen jälkeen muilla soittanutkaan :D
Vaahteraotelauta on ihan must, oli musatyyli mikä tahansa. |  KUNU
25.11.2011 09:07:27 | |
|
Nyt kun tässä ollaan keskusteltu tuon otelaudan merkityksestä saundiin niin pakko heittää ilmoille kaverini tekemän saundikokeilun tässä muutama kuukausi aikaa. Eli kyseessä oli verrata Music Manin Petrucci signatureja:
JP6 Standard
Runko: Lehmus
Otelauta: Ruusupuu
Kaula: Vaantera
Mikit: Dimarzio D-Sonic & Petrucci Custom
Vs
JP6 BFR DD
Runko: Leppä+mahonki toneblock
Kaula: Mahonki
Otelauta: Eebenpuu
Mikit: Dimarzio Crunch Lab & Liquifire
Vahvistin sekä muutkin saundiin vaikuttavat tekijät pitäisi olla muuten samat soittajaa myöten.
http://soundcloud.com/clark-kent-job/petrucci-regular-vs-dargie
Ensimmäinen on BFR ja toinen Standard
Kuten huomaatte niin kyseessä on täysin erilaiset puuvalinnat, mikitkin ovat hiemat erit, mutta silti saundi ei nyt radikaalisti muutu.
Paino on voimaa, ylipaino ylivoimaa | |
Hevikeppimies en ole, mutta mulla on ollut samanaikaisestikin spekseiltään lähes identtisiä stratoja, mutta eri otelautatyypeillä. Ja on käynyt niinkin, että ruusupuuotelaudalla varustettu soi akustisesti kirkkaammiin. Otelaudan materiaalista johtuva soundiero ei ole mun mielestä niin merkittävä kuin yleisesti puhutaan. Tähän saattaa enemmänkin vaikuttaa erot kaulan paksuuksissa ja puiden yksilöllisissä ominaisuuksissa. Tälläkin hetkellä mulla on kaksi stratoa, toinen ruusupuuotelaudalla ja toinen ilman. Edelleenkin tuo kokovaahterakaulainen (ja huomattavasti tuhdimpikaulainen) soi akustisesti tummemmin ja voimakkaammin. Mun kokemuksen mukaan massiivisempi kaula tuo useimmiten sointiin substanssia ja sustainia.
En sitten malttanut olla sanomatta. | |
Mitä enemmän gainia (lue: säröä), sen vähempi merkitystä otelaudan puilla (kenties jopa rankasti yleistäen "soittimen puilla") :)
If you ain't first, you're last! | |
Rämppy: Hevikeppimies en ole, mutta mulla on ollut samanaikaisestikin spekseiltään lähes identtisiä stratoja, mutta eri otelautatyypeillä. Ja on käynyt niinkin, että ruusupuuotelaudalla varustettu soi akustisesti kirkkaammiin. Otelaudan materiaalista johtuva soundiero ei ole mun mielestä niin merkittävä kuin yleisesti puhutaan. Tähän saattaa enemmänkin vaikuttaa erot kaulan paksuuksissa ja puiden yksilöllisissä ominaisuuksissa. Tälläkin hetkellä mulla on kaksi stratoa, toinen ruusupuuotelaudalla ja toinen ilman. Edelleenkin tuo kokovaahterakaulainen (ja huomattavasti tuhdimpikaulainen) soi akustisesti tummemmin ja voimakkaammin. Mun kokemuksen mukaan massiivisempi kaula tuo useimmiten sointiin substanssia ja sustainia.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Eikös tuo kaulan paksuuskin vaikuta enemmän kuin otelaudan materiaali. Sanoisin, että 99 % kuvitellusta saundimuutoksesta on psykoakustiikka. Kokeillaan kahta kitaraa, joissa toisessa ruusupuinen toisessa vaahteraotelauta. Sitten kuvitellaan, että saundierot (jos niitä nyt edes on) johtuvat juuri siitä ja siitä.
Varmasti kaikki vaikuttaa jollain mikrotasolla, mutta en usko, että esim. otelaudan vaikutus saundiin olisi merkittävä, tai aina edes kuultava.
Vähän näistä jutuista tulee välillä fiilis, että täällä on kavereita, jotka pystyvät pelkän ääninäytteen perusteella listamaan käytetyt kamat, esim. kaulan materiaalit, bodyn materiaalit ja värin, johtojen merkin, plektran paksuuden, kielten merkin ja paksuuden sekä käyttöiän, kitaran mallit ja mikrofonit, väytetyt vahvistimet ja niiden putket ym. ym ym... Toisin sanoen aika lapsellista jutustelua.
Jokainen varmaan ymmärtää, mitä tarkoitan, ettei tarvitse kirjoittaa, että kyllä eroja oikeasti on. Joo varmasti onkin, mutta onko ihan niin merkittäviä, mitä täällä eräät kirjoittelevat. Varsinkin, jos vetävät vielä hirveällä säröllä kompuran ja eq:n läpi...
Kun lahjat ja taito loppuvat, alkaa tilutus | |
Laulava Kylätohtori:
Vähän näistä jutuista tulee välillä fiilis, että täällä on kavereita, jotka pystyvät pelkän ääninäytteen perusteella listamaan käytetyt kamat, esim. kaulan materiaalit, bodyn materiaalit ja värin, johtojen merkin, plektran paksuuden, kielten merkin ja paksuuden sekä käyttöiän, kitaran mallit ja mikrofonit, väytetyt vahvistimet ja niiden putket ym. ym ym... Toisin sanoen aika lapsellista jutustelua.
Ei juma! Oisko sulla jotain esimerkkejä tämmösistä tapauksista kun en ole törmännyt vielä yhteenkään tuollaiseen täällä ollessani?
Vai onko tuo vain omaa kuvitelmaasi?
How many guitarist does it take to screw in a light bulb? Answer 50, one to screw it in, and 49 to stand back and say I could do that better | |
Midrange: Ei juma! Oisko sulla jotain esimerkkejä tämmösistä tapauksista kun en ole törmännyt vielä yhteenkään tuollaiseen täällä ollessani?
Vai onko tuo vain omaa kuvitelmaasi?
No, ilmeisesti et ymmärtänyt, mitä tarkoitin.
Kun lahjat ja taito loppuvat, alkaa tilutus | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
