Yleistä keskustelua musiikista ›

2randpo: Ei kai siinä ensin ajatella mahdollista hyötyä?.
 
Niin, en siis tarkoittanut mitään suoranaista hyötyä, vaan että onko sillä tekemiselle jotain helpottavaa merkitystä tehdä tuollaisia dramaattisia, vallankumouksellisia julistuksia. Omasta mielestäni nimittäin ei ole, päin vastoin tämän tyyppinen ohjelmallinen ehdottomuus luo helposti väkinäisiä rajoitteita, formalistista ajattelua, mutta nämä lienevät yksilökohtaisia ja yksilöpsykologisia asioita toki.

Askr: Niin, en siis tarkoittanut mitään suoranaista hyötyä, vaan että onko sillä tekemiselle jotain helpottavaa merkitystä tehdä tuollaisia dramaattisia, vallankumouksellisia julistuksia. Omasta mielestäni nimittäin ei ole, päin vastoin tämän tyyppinen ohjelmallinen ehdottomuus luo helposti väkinäisiä rajoitteita, formalistista ajattelua, mutta nämä lienevät yksilökohtaisia ja yksilöpsykologisia asioita toki.
 
Nuo julistuksethan eivät koske vain rockia. Sama ilmiö on romaanikirjallisuuden puolella, noin periaatteessa. Kulttuuri-ilmiöiden kuolemaa koskeviin väitteisiin voi suhtautua monella tavalla. Tietysti jotkut kirjoittajat kärjistävät asioita, ehkä siksikin että kokevat etteivät muuten sano mitään.
 
http://www.amazon.co.uk/Retromania- … =UTF8&qid=1322055364&sr=1-1
 
http://www.amazon.co.uk/Reality-Hun … =UTF8&qid=1322055285&sr=1-2

Niin, eikös koko musiikki ole julistettu kuolleeksi, ei pelkästään rock-laita musiikista?
 
Kai tässä on myös sekin puoli että keneltä kysytään. Jos tehtäis maailmanlaajuinen tutkimus aiheesta, niin veikkaan että keskivertoihmiset eivät välttämättä koe että musa on kuollut. Sitten taas musiikkiin erikoistuneiden ihmisten kokemus on helposti sellainen, että kun tietää aiheesta paljon, alkaa väistämättä törmäämään siihen todellisuuteen jossa "uutta" ei oikeastaan enää synny, ja hommassa alkaa olla kalmon tuntomerkkejä.
 
Kyllä tän kanssa itsekin painiskelee, kun "uutta" musaa koettaa puskea maailmaan. Mikä sitten olisi vaihtoehto - nostaa kädet pystyyn ja todeta että "ei pysty enää"? Itse olen päätynyt siihen, että turha pähkäillä. Koko ajan syntyy uusia ihmisiä jotka eivät ole koskaan kuulleet yhtään musiikkia. Ja koska musiikki ihan selvästi pystyy antamaan ihmisolennolle mielekästä sisältöä elämään (siis siihen asti kunnes tietää liikaa ja kyllästyy :D), ei auta kuin pysyä valitsemallaan tiellä.

Dr Dominant: Niin, eikös koko musiikki ole julistettu kuolleeksi, ei pelkästään rock-laita musiikista?
 
Kukas sellaista väittää? En minä ainakaan. Perinnemusiikki on elossa eikä sitä oikein voi tappaakaan ainakaan samoilla menetelmillä kuin rockin.
 
En pidä metallista mutta tässä pläjäyksessä on jotain kiinnostavaa: http://www.youtube.com/watch?v=xu0XQUXBTVw&feature=related
 
Huomiota voi kiinnittää siihen että tämä on ilmeisesti aika tarkkaan sävelletty ja treenattu juttu joka sitten kuulostaa tältä.

velipesonen: Kukas sellaista väittää? En minä ainakaan. Perinnemusiikki on elossa eikä sitä oikein voi tappaakaan ainakaan samoilla menetelmillä kuin rockin.
 
On se vaan aika kumma ,että noin niinku karkeasti ottaen juuri kukaan ei ole havainnut tuota rockin kuolemaa sinua ja ehkä jazzmiestä -ynnä muutamaa tyyppiä tässä ja muissa asiaan liittyvissä ketjuissa lukuunottamatta- ole huomannut asiaa.
 
Eikä mikään tutkimuslähde,media tms. instanssi ole reagoinut asiaan mitenkään? Mistähän moinen mahtaa johtua? Poislukien se ilmeisen mahdoton ajatus ,että olette täysin hakoteillä tämän "hienon" argumentointinne kanssa?
 
Se käsitys ,että rock kuoli 1986 saa aika vähän tukea mistään - ollakseen tosiasia.Kyllähän nyt esim. maanjäristyksen kaltaisen faktan havaitsee aika moni niin olisi kai loogista päätellä ,että niinkin suuren viihteen/taiteen/whatever haaran kuin rockin kuolema olisi edes jossain muualla noteerattu kuin muusikoiden.netissä?
 
Sitten taas se käsitys ettei esim.Guns'n'Roses edusta rockia..ei sillekään kovin montaa tukijaa tunnu löytyvän.Hiukka hämmentävää.
 
Toisaalta voisin avata keskustelun ,että Beatles ei ole mitenkään merkittävä yhtye...:-)

PsychedelicWarlord: Eikä mikään tutkimuslähde,media tms. instanssi ole reagoinut asiaan mitenkään? Mistähän moinen mahtaa johtua? Poislukien se ilmeisen mahdoton ajatus ,että olette täysin hakoteillä tämän "hienon" argumentointinne kanssa?
 
Olen musiikkitieteilijä ja havainnoin maailmaa tiedemiehen tavoin. Ohjaan myös opinnäytetöiden kirjoittamista, joten saattaa joillekin olla kauhistuttava ajatus, miten voin näine argumentteineni ohjata tieteellistä kirjoittamista. Totta kai voin, sillä musiikkifilosofia ja musiikin ontologinen pohdiskelu on rytmimusiikin osalta ihan alkutekijöissään. Se mitä täällä on keskusteltu, löytynee kohta jostain väitöskirjasta, ei välttämättä meidän itsemme kirjoittamana. Siis nämä väittämäthän ovat oikeasti ihan loistavia ja keskustelu hyvin perusteltua ja uutta luovaa. Tämän kaltaista kuin tiede olisi laitoksissakin.
 
Media kannattaa jättää ihan omaan arvoonsa.

jazzmies: Olen musiikkitieteilijä ja havainnoin maailmaa tiedemiehen tavoin. Ohjaan myös opinnäytetöiden kirjoittamista, joten saattaa joillekin olla kauhistuttava ajatus, miten voin näine argumentteineni ohjata tieteellistä kirjoittamista. Totta kai voin, sillä musiikkifilosofia ja musiikin ontologinen pohdiskelu on rytmimusiikin osalta ihan alkutekijöissään. Se mitä täällä on keskusteltu, löytynee kohta jostain väitöskirjasta, ei välttämättä meidän itsemme kirjoittamana. Siis nämä väittämäthän ovat oikeasti ihan loistavia ja keskustelu hyvin perusteltua ja uutta luovaa. Tämän kaltaista kuin tiede olisi laitoksissakin.
 
Voinet siis vastata edellisellä sivulla olevaan viestiini. Ja mielellään jokaiseen ko. tekstin sisältämään osioon erikseen, herra Tiedemies.

Flash: Niilohan on puhunut tuon jälkeen kovasti noiden CD:tä parempien digitaalisten formaattien puolesta. Ensin HDCD:n, sen jälkeen DVD-A:n ja nykyään blu-rayn.
 
Joo. Ei siinä, kyllä sitä itsekin mielellään kuuntelee high fidelity audio jeejeetä, kunhan alkuperäismateriaali soundaa hyvältä. Digipluggaridigimallinnusdigidigissä voidaankin sitten keskustella että missä se hyvä soundi luuraa.

Wradlin: Rock ei kuitenkaan ole fyysinen olio, joten kuolemasta ei ole olemassa yhtä todellisuutta. Vai onko?
 
Rockin kuolemasta on olemassa kaksi todellisuutta - sen tunninstava/tunnustava ja sen kiistävä.

Numenaalisen maailman mukaan emme voi tietää todellisuudesta mitään varmaa, joten onko rock loppujen lopuksi kuollut? Onko se elossa?
 
Noumenaalisessa maailmassa voidaan havainnoida, teoretisoida ja päätellä asian tilaa, ja lopulta muodostaa tietoa ja todeta rockin olevan kuollut.
 
Kuka sitä soittaa, kuka sitä elää?
 
Rockmuusikot soittavat aivan kuten jazzmuusikot jazzia. Luulen että rockia elää useampi ihminen kuin jazzia tätä nykyä, mihin osaltaan vaikuttaa jazzin aikaisempi kuolema. Toisaalta suuri osa rockia elävistä ihmisistä eivät ole luovia, vaan ovat jotenkin ymmärtäneet koko rockin jujun väärin (mm. lieveilmiöt, habitus, käytöstavat).
 
Onko rock olio, entiteetti, jolla on oma ajatustoimintansa?
 
Oli. Rock itse määritteli rajansa, joten se oli tekijäyksilöitänsä fiksumpi.
 
Velipesosen ja jazzmiehen ongelma on se, että he pohjaavat mielipiteensä vain ja ainoastaan fenomenaaliseen maailmaan.
 
Kyllä tässä on paljon muutakin mukana, mm. musiikkikritiikki, musiikin historia, musiikin estetiikka sekä muusikon ammatilliset kokemukset. Ydin asiasta kuitenkin kiteytyy filosofisontologiseen fenomenologiaan, ainakin minun osalta.
 
Ja yleensäkin, onko rockin substanssi pysynyt samana, vai onko se lähtenyt muokkautumaan heti alusta alkaen, vai kenties 1986? Vai kenties 1987? Tai entäpä 1971?
 
Rockia on yritetty fuusioida matkan varrella muihin lajeihin, mutta muutaman kerran rock pystyi itse luomaan nahkansa uudelleen "harharetkiensä" jälkeen tuloksena mitä mainoimpia musiikkeja puhtaan itsensä keinoin.
 
Onko rockilla essentialismin mukaisia ominaisuuksia, joiden perusteella substanssi ei pysy samana, vaan muuttaa rockin muotoa?
 
Substanssi on säilynyt samana.
 
Entäpä metafyysinen libertanismi, onko tahto aidosti vapaa rockista ja sen oletetusta, kenties oikeasta, kenties virheellisestä kuolemasta? Onko ihmisellä oikeus päättää rockin kuolleen?
 
Rock oli taiteellissosiologinen, kollektiivinen ihmisen tila, johon luova, kriittinen ihmismassa puhalsi hengen, joten ihmisellä on myös oikeus päättää rockin olevan kuollut. Rockille olisi tänäkin päivänä kysyntää, mutta luova aines alkoi kaikota sen parista kun markkinamies otti vallan, joten kävi niin kuin kävi.

Musiikki, kuten äänikin, on pohjimmiltaan vain mekaanisen aaltoliikkeen taajuuden muutosten tuottama aistimus. Aaltoliike tuskin on kuollut, joten tämmöisen jauhaminen on pohjimmiltaan siten täysin turhaa. Aaltoliike ei ole kuollut tai elävä; se vain on.

jazzmies: Rockmuusikot soittavat aivan kuten jazzmuusikot jazzia. Luulen että rockia elää useampi ihminen kuin jazzia tätä nykyä, mihin osaltaan vaikuttaa jazzin aikaisempi kuolema. Toisaalta suuri osa rockia elävistä ihmisistä eivät ole luovia, vaan ovat jotenkin ymmärtäneet koko rockin jujun väärin (mm. lieveilmiöt, habitus, käytöstavat).
 
Nyt vasta alan oikeasti tajuta tämän ajatuksen. Lähinnä siihen kai vaikuttaa kyllästymiseni nykyiseen musiikkitarjontaan. Siitä nimittäin on ihan yleisesti pitkä kun kuulin oikeasti jotain täysin uutta. Ja sen jälkeen kun semmoinen ihme viimeksi tapahtui, seurasi perässä sen 7 miljoonaa jäljittelijää. Suurin osa rock-muusikoina itseään pitävistä tosiaan tuntuu enemmänkin karsinoituvan semmoiseen "rock-normiin".
 
Nykyään ihan arkielämässä tulee vastaan yllättävän paljon pitkätukkaisia, nahkatakkeihin pukeutuvia "hevareita", fiftarirotsiin ja vesikampaukseen sonnustautuneita "rockabilly-hemmoja" ja "hirveisiin permanentteihin, meikkeihin, huiveihin, liiveihin ja pillifarkkuihin sonnustautuneita "kasarirokkareita". Jos kyseisillä tyypeillä olisi bändit, ensinnä mainittu varmaankin soittaisi siinä kylänsä kovimmassa BM-bändissä, toinen vetäisi jossain Jyrki & The Dominokeksis-bändissä läskibassoa ja viimeinsellä olisi joku Rebel Loverboy-niminen pomppuhevipumppu.
 
En nyt sanoisi rockia kuolleeksi kun en sitä pidä mitenkään eloperäisenä alunperinkään mutta kyllä sen tekijät suurelta osin sitä tukahduttavat niillä subgenrejaoillaan ja dogmeillaan siitä, miten sitä tulee tehdä.
 
Kaukana tuntuvat olevan ne ajat kun bändit vain väsäsivät biisejä, miettimättä täsmämarkkinointia ja bändin linjaa. Nykyään tuo "linja" tuntuu merkitsevän sitä että noin 80% biiseistä jotka olisivat hyviä, heivataan mappiin Ö, koska eivät "sovi bändin linjaan". Itse kaipailen semmoisia yhtyeitä kuin Queen, joka saattoi ihan hyvin pistää samalle levylle semmoiset kappaleet kuin Tie your mother down, Somebody to love ja the Millionaire Waltz. En toki tiedä mitään, mutta minulle se että yhtye saattoi tehdä levyjä, joissa oli niin monenlaisia kappaleita, kieli aina ihan erilaisesta vapaudesta luomisen suhteen kuin mitä nykyään näkee.
 
Tulipa avauduttua taas. :D

Välihuomio: Rockin kuoleman kiistäjät toistelevat usein että me rockin kuoleman havainnoijat istumme jossain omassa poterossamme tai maailmassamme. Kuitenkin ylivoimaisesti suurin osa tämän keskustelun, jota nyt on käyty Mnetissä intensiivisemmin kohta 15 kuukautta, sisältämästä ajatussisällöstä on meidän rockin kuoleman havainnoijien tuottamaa. Kiistäjä sitten vain sanoo että "ei tommosta ole". Eivätkö kiistäjät ole niitä jotka jäkittävät omissa poteroissaan ja muuntavat potentiaalista dialogia väkisin väittelyksi? Osalle porukasta esim. minun verbalistiikkani saattaa tuottaa määrättyä voyeristista nautintoa mutta sitten kun se nautinto hetkeksi loppuu, aletaan taas valittaa.

Funkonaut: Musiikki, kuten äänikin, on pohjimmiltaan vain mekaanisen aaltoliikkeen taajuuden muutosten tuottama aistimus. Aaltoliike tuskin on kuollut, joten tämmöisen jauhaminen on pohjimmiltaan siten täysin turhaa. Aaltoliike ei ole kuollut tai elävä; se vain on.
 
Aika kliininen näkökanta, kun puhutaan kuitenkin yhtä sukupolvea ravisuttaneesta kulttuurisesta ilmiöstä.

velipesonen: Kukas sellaista väittää? En minä ainakaan. Perinnemusiikki on elossa eikä sitä oikein voi tappaakaan ainakaan samoilla menetelmillä kuin rockin.
 
En viitannut sinun kirjoituksiisi, en nyt muista missä ja milloin mutta useamman kerran olen törmännyt argumenttiin että musiikki taidemuotona alkaa olla tässä. Tämä ei ole oma kantani - tosin mulla ei edes ole riittävän hyvin perusteltua kantaa siitä onko rock kuollut vai ei. Haen siis takkini ...

velipesonen: ... Kuitenkin ylivoimaisesti suurin osa tämän keskustelun, jota nyt on käyty Mnetissä intensiivisemmin kohta 15 kuukautta, sisältämästä ajatussisällöstä on meidän rockin kuoleman havainnoijien tuottamaa.
 
Näin on. Paitsi että "ajatussisältö" -> "teksti". Jonkinlaisesta pakkomielteestä näyttäisi olevan kyse.

Dr Dominant: En viitannut sinun kirjoituksiisi, en nyt muista missä ja milloin mutta useamman kerran olen törmännyt argumenttiin että musiikki taidemuotona alkaa olla tässä. Tämä ei ole oma kantani - tosin mulla ei edes ole riittävän hyvin perusteltua kantaa siitä onko rock kuollut vai ei. Haen siis takkini ...
 
Ei kukaan mun nähdäkseni ole musiikkia ollut kuoppaamassa. Vaan rockia elollisena entiteettinä. Ei kai musiikki voi edes kuolla, sehän soi puunoksissa tuulella ja aallonkuohuissa merenrannalla, autojen torvissa ja lentokoneiden lähtökiidoissakin.

Dr Dominant: En viitannut sinun kirjoituksiisi, en nyt muista missä ja milloin mutta useamman kerran olen törmännyt argumenttiin että musiikki taidemuotona alkaa olla tässä. Tämä ei ole oma kantani - tosin mulla ei edes ole riittävän hyvin perusteltua kantaa siitä onko rock kuollut vai ei. Haen siis takkini ...
 
Kyllä, myös tämä laajempi musiikin loppu on minunkin mielestäni tullut mainituksi monella taholla. Eikä pelkästään se, vaan onhan tässä ehditty julistaa historia loppuneeksi jne. Kyse on nähdäkseni laajemmasta filosofisesta uuden etsimisestä tms. ja kun tälle uuden etsimiselle on länsimaissa olemassa vallankumoksellisuutta hellivä traditionsa, jonka käyttövoimana toimii akseli nuoret vihaiset miehet (ja naiset) - harmaat kiukkuiset pantterit, niin käyttövoimana on usein kaikki on päin vittua tyyppinen ajattelu. Tältä tuntuu. Joskus.

Funkonaut: Musiikki, kuten äänikin, on pohjimmiltaan vain mekaanisen aaltoliikkeen taajuuden muutosten tuottama aistimus. Aaltoliike tuskin on kuollut, joten tämmöisen jauhaminen on pohjimmiltaan siten täysin turhaa. Aaltoliike ei ole kuollut tai elävä; se vain on.
 
Olet väärässä. Miten sitten määrittelet maailmankatsomuksen, ajatukset, rakkauden, uskon Jumalaan tms. Biokemiallisina ja hormonaalisina sisäerityksinä?
 
Musiikin fysikaaliset ominaisuudet ja kuuloaistin hyödyntäminen ovat vain välikappale ja jakelumuoto, mutta ilmaisuhalu (esittäjätaso) ja tunnetasolla liikuttuminen (vastaanottotaso) ovat se pointti. Siinä musiikki pähkinänkuoressa.
 
Ilman tekijän/vastaanottajan "kivaa" ei olisi musiikkifysiikkaakaan.

Dr Dominant: En viitannut sinun kirjoituksiisi, en nyt muista missä ja milloin mutta useamman kerran olen törmännyt argumenttiin että musiikki taidemuotona alkaa olla tässä. Tämä ei ole oma kantani - tosin mulla ei edes ole riittävän hyvin perusteltua kantaa siitä onko rock kuollut vai ei. Haen siis takkini ...
 
Luulempa, että siitä keskusteltiin aloittamassani aiheessa "Rytmimusiikin kuluttajan ja muusikon pysyminen ajan hermoilla".