Media ja viihde ›

Mikko Rimminen - Nenäpäivä
 
Rimmisellä on sana hallussa. Teksti valuu rikkaana. Mutta jotenkin tämä kirja ei imaissut mukaansa, lukeminen oli vähän tahkoamista. Ikään kuin tuo tarina olisi tehty novelliksi. Pussikaljaromaania en ole lukenut.

glx405: Pussikaljaromaania en ole lukenut.
 
Ehkä en suosittele ainakaan kuvauksesi perusteella. Mullekaan ei oikeen pudonnut.
 
Siis Pussikaljaromaani, Nenäpväjutskaa en ole edes lukenut.

Antti S. Mattilan Näkökulman vaihtamisen taito tuli luettua psykiatrin suosituksesta.
 
''Ihmisiä eivät järkytä asiat, vaan heidän uskomuksensa niistä.''(Epiktetos)
 
Mielenkiintoinen kirja filosofista psykologiaa, vai onko tämä psykologista filosofiaa, tiedä sitä, mutta paljolti stoalaisen filosofian lähtökohtien mukaisesti yritetään auttaa saavuttamaan mielentyyneys, edes jotenkin. Kirjassa yritetään valaista ihmisen pinttyneistä viitekehyksistä ja skeemoista jotka ohjaavat jokapäiväistä elämäämme ja suhtautumista elämään enemmän kuin usein huomaammekaan. Kirjan mukaan näiden kehysten tarkasteleminen ja uudelleenmäärittely on välttämätöntä luovuuden purkamisessa ja joidenkin mielenvaivojen parantamisessa. Erityisen kiinnostavaa oli lukea kuinka tiukasti ahdistus, masennus ja luovuus on nivoutunut yhteen; luovat ihmiset yksinkertaisesti masentuvat ja ahdistuvat koska ''tyypillisesti panostavat liikaa yhteen rooliin tai tavoitteeseen, mutta panostavat liian vähän elämän muihin alueisiin eivätkä arvosta niitä tarpeeksi''.
 
Kirja sisältää paljon teemaan osuvia, hyviä ja melko yleispäteviä lainauksia eri filosofeilta ja psykologeilta, sekä monia mielenkiintoisia ja hauskojankin tapauskertomuksia. Esimerkkinä kerrottakoon psykoterapautti Milton H. Eriksonin potilaskertomus Häpeällinen pieru, jota en nyt lähde sen erityisemmin purkamaan, mutta melko, noh, sanottaisiinko luovaan ratkaisuun Erikson päätyi, mutta homma toimi.
 
Sinänsä aika tuttuja asioita kirjassa on vähäänkään lukenut filosofiaa ja psykologiaa, mutta ihan hyvän ja mielenkiintoisen kokonaisuuden S. Mattila on saanut niitattua yksiin kansiin.
 
''Filosofia murtaa kaikki ajatuksen linnakkeet.''(Gerd Achenbach)

Mario Vargas Llosa: Keltin uni
 
Kirja kertoo kolonialismin aikaisista julmuuksista Afrikassa ja Etelä-Amerikassa, ja niitä paljastaneesta irlantilaisesta vapaustaistelija Roger Statementista.
 
Vargas Llosa ei selitä puhki Statementin persoonaa, sillä ponnisteluillaan Amazonin intiaaniheimojen sukupuuttoon kuolemisen keskeyttänyttä vapaustaistelijaa syytettiin aikanaan päiväkirjamerkintöjensä vuoksi, jotka voivat olla fantasiointia, ja jotka myöhemmin julkaistiin Black Diaries -nimellä, homoseksualisuuden lisäksi pedofiliasta.
 
Keltin uni alkaakin sanoin: " Jokainen meistä on vuorotellen, ei yksi ainoa, vaan monta ihmistä. Ja nämä toinen toisistaan syntyvät persoonallisuudet voivat muodostaa keskenään mitä kummallisimpia ja ällistyttävimpiä vastakohtia ". Jose Enrique Rodo
 
Vavahduttava lukukokemus kulkea ensimmäisten joukossa Afrikan kauhut kokeneen jalanjäljissä. Irlannissahan muuten elettiin voimakasta nationalismin aikaa 1800- ja 1900- luvun vaihteessa eli samaan aikaan Suomen itsenäistymispyrkimysten kanssa. Kirja kertoo myös Statementin maanpetturuudesta Iso-Britanniaa kohtaan ensimmäisessä maailmansodassa, mistä hänet tuomittiin.

Hilary Mantel - Susipalatsi
 
Aika mielenkiintoinen historiallinen romaani. Pitkä kuin nälkävuosi ja henkilöitä niin paljon että sukusuhteissa menis heikompi sekaisin, mutta silti mielenkiinto pysyi yllä.
 
Kurt Vonnegut - Galapagos
 
ei ehkä parasta Vonnegutia mutta kyllähän ton luki.

Antti Hyry - Uuni
 
Kaksijakoinen kirja. Hyvää liplattelua ja fiiliksillä pelaamista, mutta toisaalta taas helvetin tylsä kirja uunin rakentamisesta. Mutta jotenkin nuo puohtivat jaksot pitivät lukuinnon yllä. Plussan puolella ollaan.

Arto Salmisen kaksi teosta, Varasto ja Paskateoria, tuli luettua viimeisten kahden päivän aikana. Melko nopealukuisia kirjoja molemmat siis. Vaikka kummankaan aiheet tai tarinat sinänsä eivät ainakaan minua nyt niin puhutelleetkaan, niin kielenkäyttö tuntuu Salmisella olleen kuitenkin melko hyvin hanskassa. Eläväntuntuisia kielikuvia ja metaforia yms. näytti tekstissä suorastaan vilisevän. Esim. Tervo ja Hotakainen nousivat hakemattakin mieleen. Jokin em. herrojenkin kirjoista useimmiten löytyvä "koukku" jäi kuitenkin näistä mielestäni puuttumaan, joten tuskinpa tulee muita teoksiaan lainailtua, vaikka eteeni sattuisivat osumaankin. Tai eihän sitä tiedä; sujuvaa tekstiähän nämäkin olivat, vaikka tarinat mielestäni jäivätkin jotenkin hieman heppoisen oloisiksi. Hyvä tarinakaan ei kuitenkaan aina ole se tärkein seikka, vaan tekstin yksityiskohdistakin voi iloa löytää. Kolme kirjaa vielä noiden jälkeenkin (ja yhden ennen) näyttää mies ehtineen Wikipedian mukaan julkaista ennen ennenaikaista kuolemaansa. Ehkä nekin voisi joskus lukaista, mutta ei nyt aivan heti perään ainakaan.
 
E: Ai niin, varmaan olisi hyvä jonkinlaiset juonitiivistelmätkin laittaa? Varasto kertoo siis varastomiehestä, josta tulee myymälän puolella työskentelevän neitokaisen lapsen isä, tahtomattaan toki. Samalla hän pikkuhiljaa muuttuu työssään entistäkin epärehellisemmäksi. Eräänlainen kehityskertomus pojasta mieheksi, siis. Paskateoriassa taas pääosassa on iltapäivälehden toimittaja, jolle myyvät jutut eivät tunnu lainkaan kelpaavan, mutta joka sitten saa vihjeen lähiöissä kytevästä kapinasta, jota ei kuitenkaan koskaan tunnu oikeasti tulevan. Vähän sellaisiksi kehyskertomusten oloisiksi jäivät minusta kumpikin tarina, vaikka yritystä selvästi molemmissa olikin.

Luin Ildefonso Falconesin Fatiman käden. Periaatteessa kiinnostava aihe, melkein jo sivuaa omaa tutkimusalaakin, menee vain muutaman vuosisadan sivuun. Kertoo maurien elämästä Espanjassa sata vuotta pakkokäännytyksen jälkeen.
 
Jokin kirjassa häiritsi. Jotenkin tuntui että tuli ongelma, ratkesi, tuli ongelma, ratkesi. Liian yksinkertaista. Sitten tajusin. Tässä on yli tuhatsivuinen romaani joka seuraa tapahtumia lähes täysin niin että kuljetaan yhden päähenkilön mukana koko ajan. Siitä poiketaan vain muutamaksi sivuksi toisinaan kertomaan mitä jossain muualla tapahtuu. Yhdellä kameralla kuvattu romaani siis.

Nick Hornby - Juliet riisuttuna.
 
Ollut älyttömän suosittu kirjastossa, ei meinannut varaamatta saada lainaan. Ja sitten kun kirjan sai ja alkoi lukemaan, niin iski ärtymys koko teosta kohtaan. Teennäinen ja väkinäinen kirja. Tarina jotenkin kömpelömäisen epäuskottava henkilöhahmojen ollessa ohuita kuin syksyn ensijää Päijänteessä. Hömppää tyyliin Belva Plain tai Barbara Cartland, vaikka en minä tiedä näistä jälkimmäisistä kun en ole heidän kirjojaan lukenut.
 
Pitäisi lukea rangaistukseksi kolme kertaa peräkkäin Rikos ja rangaistus tämän teoksen lukemisen jälkeen.

Sain isänpäivälahjaksi Raija Orasen "Nimeltään Kekkonen".
Olin vähän ennakkoluuloinen, oon kiinnostunut Suomen lähihistoriasta ja poliittisista elämäkerroista ja analyyseista ja lukenut mm. Juhani Suomen järkälemäisen Kekkos-elämäkerran ja ajattelin että mitä uutta ja mielenkiintoista akka voi asiasta irti saada.
Mutta oon käännynnäinen, tykkäsin kirjasta suunnattomasta.
Kirja käsittelee vuosia 40-66 Kekkosen elämästä Kekkosen omasta näkökulmasta.
Pääpaino on poliittisessa toiminnassa, pienenä sivujuonteena rakkaustarina Anne-Marie Snellmanin kanssa.
Kotiläksyt oli huolellisesti tehty eli faktat kohdallaan. Lisäksi fiktiot tapahtumista olivat uskottavia. Tapahtumat esitetään Kekkosen näkökulmasta ja nekin uskottavasti.
 
Eli kun lopulta uskalsin ottaa kirjan käteeni, luin sen (noin 600 sivua) lähes yhtä soittoa. Eli jos Suomen poliittinen historia noilta ajoilta kiinnostaa niin suosittelen, Kekkonenhan oli lähes kaikessa jollain tavalla mukana.
 
PS Kun Kekkonen tuotiin vauhdilla Kalle Kaiharin mökiltä Mehiläisen sairaalaan jonka aikana julkaistiin "Pyjamantaskupuhe" niin virallinen selitys oli suolisolmu joka versio on sekä Juhani Suomen elämäkerrassa että Orasen romaanissa. Olen kuitenkin joskus 60-luvulla tavannut sairaanhoitajan joka kertoi hoitaneensa silloin Kekkosta ja hänen mukaansa kyseessä oli puukotus ja hänen tietojensa mukaan puukottaja Kaihari ja kyseessä tappelu naisesta.

baron:
PS Kun Kekkonen tuotiin vauhdilla Kalle Kaiharin mökiltä Mehiläisen sairaalaan jonka aikana julkaistiin "Pyjamantaskupuhe" niin virallinen selitys oli suolisolmu joka versio on sekä Juhani Suomen elämäkerrassa että Orasen romaanissa. Olen kuitenkin joskus 60-luvulla tavannut sairaanhoitajan joka kertoi hoitaneensa silloin Kekkosta ja hänen mukaansa kyseessä oli puukotus ja hänen tietojensa mukaan puukottaja Kaihari ja kyseessä tappelu naisesta.
 
Aika mielenkiintoinen detalji.

Thomas Mann - Tohtori Faustus
 
Aika raskassoutuinen ja hidaslukuinen kirja, mutta monitasoinen kerronta palkitsee kyllä keskittyneen lukijan. Säveltämistaiteeseen sukeltavat jaksot olivat erityisen mielenkiintoisia. Joitakin lukijoita taas erityisesti nuo jaksot saattavat vieraannuttaa, jos käsitteet eivät ole hallussa. Tämä on taas näitä teoksia, joka saa hämmästelemään tekijänsä taituruutta.

Rosa Liksom: Hytti no 6
 
Tuli lainattua tämä jo ennen Finlandia-ehdokkaaksi valintaa. Aistivoimaista tekstiä, joka kuljettaa halki 80-luvun lopun Neuvosto-Venäjän. Siinä mielessä metkaa luettavaa, että kokijaminälle on varattu kirjassa vain yksi repliikki.

Joni Skiftesvik: Kotikoivuinen mies.
 
Tarinassa mies palaa lapsuuden kotimaisemiinsa Perämeren rannalle.
Pikkuhiljaa paljastetaan viipaleita siitä, miten tähän on tultu ja miksi mies on esimerkiksi ollut vankilassa. Välillä mennään lapsuuteen, jonnekin 50-luvulle.
 
Minä tykkäsin, tiivistä ilmaisua kerrassaan eli kirja ei ole kovin paksu. Silti tunnelma on kuin elokuvaa katsoisi ja kyllä tässä tapahtuukin.
 
Näköjään arvostelijakin tykännyt:
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/J … 4merenmaisemalle/HS990923SI1KU01tcm

Viimeinen isänpäivälahjoista selvitetty:
Walter Isaacson: Steve Jobs, yli 600 sivua.
 
Aika tuoretta, kirja seuraa tapahtumia elokuuhun 2011, Steve Jobs kuoli 5.10.11 ja suomennos jo luettu.
 
Vaikka oon koko elämäni ollut PC:n käyttäjä niin mielenkiintoista lukea miten Applen tuotteet syntyivät ja mitä ne itse asiassa ovat.
(Muuta Applea mulla ei ole ollut kuin iTunes ja Spotifyn myötä oon siitäkin luopunut.)
 
Henkilöstä itsestään kirja antaa realistisen tuntuisen kuvan, ilmeisesti täyspaska jätkä mutta ehkä sellaista on tarvittu jotta lafkasta on syntynyt maailman suurin (kirjan mukaan pörssiarvoltaan)
Joteskin mulle Stevestä tuli Hitler mieleen, kasvissyöjä, ei polta, ei nyt ihan absolutisti mutta melkein ja johtamistapa samantyylinen.
Onneksi alkoi laiterakentajaksi eikä politiikoksi:-)
 
Lähes 30 vuotta Microsoftin tuotteita käyttäneenä tekisi mieli lukea samantyylinen kirja Bill Gatesista, ehkä sellainen on olemassa (?) mutta ei ole sattunut käsiini.

George R.R. Martinin A Song of Ice and Fire, kolme ensimmäistä kirjaa.
 
A Game of Thrones
Clash of Kings
A Storm of Swords osat 1 ja 2.
 
Eipä ole ikinä aikaisemmin tullut luettua tällaisella innolla 700-1100 sivuisia kirjoja, fantasiaa ja englanniksi. Alunperin aloitin lukemaan kun ei pystynyt odottamaan Game of Thronesin toista kautta alkavaksi, ja kirjat paljastuivat vielä paremmiksi, mitä sarjasta edes uskalsin odottaa. Vielä olis kaks kirjaa julkaistuna odottamassa hankintaa, ne tulee varmaan luettua vielä tämän kuun puolella, jos vaan on yhtään aikaa. Sitten alkaakin varmaan aika tuskallinen odotus viimeisistä kahdesta kirjasta, joista ensimmäistä on juuri edes aloitettu.
 
Suosittelen kyllä, ihan kaikille. Ei tarvitse olla mikään larppaaja, että innostuu näistä, vaikka fantasia/keskiaikamaailmaan sijoittuukin.

Qsysi: George R.R. Martinin A Song of Ice and Fire
 
Mulla on eka kirja nyt menossa. Sama motiivi. Tyttöystävä oli lukenut ekan kirjan, kun aloimme katsoa sarjaa, ja joutui vähän väliä pysäyttämään kertoakseen mitä oli jätetty pois yms. Onhan tuota paljon helpompi seuratakin luettuna, varsinkin kun itselleni lähes kasvomuistittomana leffojen ja sarjojen seuraaminen on yleensäkin vaikeaa, puhumattakaan tällaisesta tapauksesta, kun noi ihmissuhteet ja niiden kytkeytyminen toisiinsa on aika olennaisessa osassa.

Simon Henry-Reid - Fidel ja Che-Ystävät vallankumouksessa
 
Pojat saivat niin paljon yhdessä aikaiseksi, että jopa Neuvostoliitto toppuutteli parivaljakon kumousintoilua. Selkeä kirja Castron ja Guevaran ystävyydestä ja toiminnasta. Kirjailija kuvaa jopa yllättävän lempeästi vähemmän lempeiden miesten toimintaa. Vaikka laukaukset kaikuivat yössä.

Daniel Katz - Herra Lootin Tyttäret
 
Ehkä vähän sekavan oloinen kirja. Loppu onneksi nivoi tarinat jollain tapaa yhteen. Varmasti olisi ollut apua jos olisin joskus Raamattua lukenut, mutta menihän tämä näinkin.