Kitarat: kitarakamat ›

No worries mate! Sie oot vaan kasvamassa kitaristista muusikoksi. Omia juttuja vaan tekekään ja kertomaan/laulamaan/soittamaan ne sisällä olevat fiilikset meille muillekin...vaikka akkarilla/laululla tai Voxilla ja 335:lla instrumentaalisti.

Toisaalta tarvitseeko sen, mitä tykkää kuunnella, kohdata sen kanssa, mitä tykkää soittaa taikka tehdä? Mielestäni ei. Ja homma kantaa aina pitemmälle mielestäni niin. Parhaissa tapauksissa tuo sieltä omista suosikeistaan juttua siihen genren musaan, mitä soittaa ja tekee.
 
Ja onneksi kaikki eivät tee radikaaleja muutoksia oman soittonsa suhteen. Mitä jos kolmekymppisinä ACDC:n pojat olisivat vaihtaneet brittipopiksi, Maidenin miehet jazziin, Dio latinoon, Kiss klassiseen musiikkiin ja Rollarit pistäneet Beatlesin kanssa bläkkispumpun pystyyn? =)

tender.insanity: Mitä jos kolmekymppisinä ACDC:n pojat olisivat vaihtaneet brittipopiksi, Maidenin miehet jazziin, Dio latinoon, Kiss klassiseen musiikkiin ja Rollarit pistäneet Beatlesin kanssa bläkkispumpun pystyyn? =)
 
Mitäpä jos? Kenties jotain hyvinkin kiinnostavaa!

tender.insanity: Ja onneksi kaikki eivät tee radikaaleja muutoksia oman soittonsa suhteen. Mitä jos kolmekymppisinä ACDC:n pojat olisivat vaihtaneet brittipopiksi, Maidenin miehet jazziin, Dio latinoon, Kiss klassiseen musiikkiin ja Rollarit pistäneet Beatlesin kanssa bläkkispumpun pystyyn? =)
 
Hyvä pointti. Tosin Maiden ei oo jazzia kai tehny, mutta onhan Final Frontierin musiikki jo melko pitkällä alkuperäisestä saundista.
 
Omat suosikkibändit muuten on nimenomaan sellasia, jotka muutti tyyliään suunnilleen joka levyllä.

Jyrken: Hyvä pointti. Tosin Maiden ei oo jazzia kai tehny, mutta onhan Final Frontierin musiikki jo melko pitkällä alkuperäisestä saundista.
 
Omat suosikkibändit muuten on nimenomaan sellasia, jotka muutti tyyliään suunnilleen joka levyllä.
 
Esim. Ulver on aika hieno esimerkki siitä, miten jokainen levy voi olla edeltäjästään hyvinkin radikaalisti poikkeava. Suosittelen tutustumaan bändiin. Yhtä yksittäistä levyä en kykene suosittelemaan, koska ovatten kaikki NIIIIIN erilaisia.

McNulty: Esim. Ulver on aika hieno esimerkki siitä, miten jokainen levy voi olla edeltäjästään hyvinkin radikaalisti poikkeava.
 
Eikös yllä mainittu AC/DC ole syyllistynyt koko lailla samaan?

Jucciz: Eikös yllä mainittu AC/DC ole syyllistynyt koko lailla samaan?
 
Yhest biisistä tehty toistakymmentä levyä :-))

Jucciz: Mitäpä jos? Kenties jotain hyvinkin kiinnostavaa!
 
Tai sitten ei, tulee vielä vastaavaa kuin lulu...

tender.insanity: Maidenin miehet jazziin
 
Dickinsonin sooloura on minusta malliesimerkki siitä, että heviä ei tarvitse jättää, mutta sitä voi tehdä tyylillä ja tavallaan aikuisemmin, ilman heviin kuuluvaa uhoa, örinää ja tylsyyttä.

llarppp: Yhest biisistä tehty toistakymmentä levyä :-))
 
Tää on yleensä oikeesti niin niiden ihmisten kuva bändistä, jotka ei ole sen kaikkia levyjä kuunnellut. Bändiä olen itse kuunnellut aina, ja tarkkaan mietin fiiliksen mukaan minkä levyn kuuntelee, koska niissä on selkeesti eri viboja. En mä tiedä, joskus vaan tytyy kuunnella AC/DC:tä kun ei korvaavaa löydy. :D Hieno yhtye.

Räkkipeli: Tää on yleensä oikeesti niin niiden ihmisten kuva bändistä, jotka ei ole sen kaikkia levyjä kuunnellut. Bändiä olen itse kuunnellut aina, ja tarkkaan mietin fiiliksen mukaan minkä levyn kuuntelee, koska niissä on selkeesti eri viboja. En mä tiedä, joskus vaan tytyy kuunnella AC/DC:tä kun ei korvaavaa löydy. :D Hieno yhtye.
 
Kyl kuuntelen paljo bändiä :D piti vaan heittää.

Esimerkkejä hienoista bändeistä jotka eivät jääneet toistamaan ensilevyä - ja hyvä niin: Queen, Rush, The Gathering. En ole ihan hirveästi ehtinyt perehtyä että kuinka paljon kamat ovat noilla vaihtuneet vuosien saatossa. Soundit ovat ainakin olleet hyvin erilaiset uran varrella - paitsi että Queenin May on tainnut soittaa suurimmaksi osaksi samanlaisella kitaralla koko uran(?)

Numb: Tilumaneereista pääsee eroon kun ryhtyy käyttämään sitä hankkimaansa teknistä taitoa johonkin muuhun.
 
Ongelmana vain tuppaa monissa tilanteissa olemaan se, että kyky "tiluttaa" ei ole välttämättä minkäänlainen teknisen soittotaidon yleismittari. Hyvä tiluttaja on ehkä rakentanut soittotaitonsa tämän paljonpuhutun tiluttamisen asettamien teknisten vaatimusten varaan, mutta kauhu voi iskeä ymmärtäessä, ettei tämä kata kuin kapean sektorin siitä määrittämättömän laajasta käsitteistöstä, jotka voidaan lukea teknisen soittotaidon piiriin.

Mielenkiintoinen ketju, joka ei tosiaan (enää) ole oikealla puolella. Olisinkin missannut koko ketjun, jos se olisi ollut tuolla Kitarat: soittaminen -puolella, kun eipä tule sitä tarkkailtua. Kun ei kiinnosta soittamisesta keskusteleminen vaan soittaminen. Soittokamat tuntuvat kiinnostavan vähän liikaakin, heh.
 
Olen myös +30-v, ja metallimusiikki on ollut tärkein aina sieltä kun 11-12-vuotiaana nappasin Metallican silloisen tuotannon haltuun. Aina tulee kuunneltua rinnakkain paljon muutakin, mutta metallin pariin tulee kuitenkin palattua enemmän kuin muiden tyylisuuntien pariin.
 
En tiedä osuiko edellä heitetyt "et osaa soittaa kun pelkästään tilutat" & "mitäs olet itsellesi kaivanut kuopan" & "soittaisit muutakin kuin pelkkää örinärunttausta" -herjat maaliin, vaikutti aivan kuin olisi jotain tietoa aloituspostaaja terolt:n osaamisesta ja kaikista bändeistä? Ok, tuollahan osa niistä bändeistä on listattu profiilisivulla ja mitä ilmeisemmin sieltä löytyy musiikkinäytteitä, mutta silti melkoisia yleistyksiä...
 
Minä olen soittanut välillä isommalla, välillä pienemmällä motivaatiolla sieltä asti kun 12-vuotiaana menin musiikkiopistoon, josta muutamaa vuotta myöhemmin erosin ja olen jatkanut bänditouhuissa enimmillään puolen vuoden tauolla siitä asti. Aina on ollut jotain bändiä tai vähintään omaa projektia työn alla. Soittaminen on keskittynyt omien juttujen kehittelyyn, bändien biisien treenaamiseen sekä klassikkoriffien ja soolojen opetteluun/soittamiseen. Mutta tiluttamisen harjoitteleminen ei koskaan ole napannut. Ehkä panostan siihen seuraavaksi, vaikka nykyisissä bändeissä tarvetta ei olekaan nopealle tekniikalle. Olen aina arvostanut kitaristien ja muiden muusikoiden kykyä luoda kiinnostavia juttuja (melodioita, harmonioita, rytmejä jne) enemmän kuin teknisesti huippuunsa hiottua soittotaitoa.
 
Kuten McNulty sanoikin edellä, on vapauttavaa hoksata, että kitaran ei tarvitse (mielestäni ei pidä) olla pääinstrumentti, jonka varaan kaikki jutut rakentuvat. Monesti esimerkiksi pop- & rock-musiikissa kiinnostavia ovat ne biisit, jotka rakentuvat rumpujen ja basson tiukan yhteissoiton päälle ja kitara parhaimmillaan vain maustaa soppaa. Bändeistä tätä on toteuttaneet esim. Kent ja Joy Division sekä sen tyylilliset perilliset Interpol, Coldplay ja The Killers ynnä monet muut tai vaikkapa The Police, Bruce Springsteen, Nirvana, Radiohead...
 
Ajatus taisi olla kadoksissa, mutta tämä näin verrastuksena omaan tilanteeseeni sekä yleisenä jorinana, jota terolt toivoikin herättävänsä.

Jyrken: Omat suosikkibändit muuten on nimenomaan sellasia, jotka muutti tyyliään suunnilleen joka levyllä.
 
Mun all-time-favorite D-A-D kuuluu myös tähän sarjaan. Tyyli seilaa laidasta toiseen, mutta omat selkeästi tunnistettavat vivahteet säilyvät...

Itselle merkitsee paljon se millä soittaa mitäkin musaa, se korrelloi suoraan fiilikseen soittaessa. Silti en sano että sen mitä soittaa pitäisi olla kamoista kiinni, esim en nää itseäni pinkin RG:n kanssa humppa keikalla...
 
Varmasti jokaisen musiikki maku muuttuu se on eriasia miten se muuttuu itsellä se tuntuu vain laajenevan. On aina hauska palata silloin tällöin kuuntelemaan Kissiä ja kunnareita väliin tuntuu nostalgiselta kuunnella kuunnella Burzumia ja DimmuBurgeria.
 
Monissa kitara kamoissa tuntuu olevan se että vaikka niillä voisi soittaa muutakin kuin metallia niin ne mielletään silti että ne on tehty vain siihen. Esimerkkinä voisi sanoa tuon oman Invaderin vaikka siinnä on gainia enempi kuin riittävästä ja soundilla saa hautakivetkin kumoon löytyy siitä helposti vaikka akkadakka-säröä.
 
Topicin aloittajalle sanoisin että osta joku halppis pikkuputki nuppi ja es-335 johdannainen ja toteuta itseäsi. Älä myy vanhoja pois haali vain paljon lisää GAS on paras lääke kaikkeen :D

Mä tiedän kahdenlaista musiikin harrastusta. Vaihtoehdossa yksi harrastaja jää paikoilleen, eli siihen pisteeseen, minkä on saavuttanut. Toistaa ja toistaa osaamiaan asioita.
 
Vaihtoehdossa kaksi harrastaja kehittyy. Yleensä hän hioo heikkoja kohtiaan, ja tämähän se on se juttu, mikä vie eteenpäin. Lisäksi tähän kuuluu sellainen ilmiö, että harrataja etsii jatkuvasti uusia vaikutteita. Tämä taas usein näkyy siinä, että hän alkaa kehittää laitteitaan ja vaihtelee niitä jatkuvasti ilman, että mitään tuloksia syntyy (muuta kuin lompakon laihtuminen).
 
Eli pientä miettimistä silloin tällöin ja itsetutkiskelua, niin hyvä tulee. Itse aion pysyä nykyisissä laitteissani hyvin pitkälti, ja etsiä uutta musiikin kautta. Mitä tuo merkitsee, nähtäväksi jää, mutta näin olen tosissaan miettinyt. Samaten aion jatkaa musiikin opiskelua, jotta etenemistä tapahtuu ja virikkeitä syntyy. Musiikin opiskelu voi olla myös itseopiskelua, mutta sen voin paljastaa, että aion suorittaa jonkinlaisen "muusikon näyttötutkinnon", kunhan nyt saan tässä riittävästi asioitani kuntoon ja opinnot käynnistymään.

Jyrken: Omat suosikkibändit muuten on nimenomaan sellasia, jotka muutti tyyliään suunnilleen joka levyllä.
 
Yks tämmönen on kans Serge Gainsbourg. Eip paljoa levyt toisiansa muistuta.
 
Toinen on luumut.

Zed: Ongelmana vain tuppaa monissa tilanteissa olemaan se, että kyky "tiluttaa" ei ole välttämättä minkäänlainen teknisen soittotaidon yleismittari. Hyvä tiluttaja on ehkä rakentanut soittotaitonsa tämän paljonpuhutun tiluttamisen asettamien teknisten vaatimusten varaan, mutta kauhu voi iskeä ymmärtäessä, ettei tämä kata kuin kapean sektorin siitä määrittämättömän laajasta käsitteistöstä, jotka voidaan lukea teknisen soittotaidon piiriin.
 
Aamen. Olipas kyllä todella loistavasti sanottu. Pakko oli pistää plussaa.
 
Ihan käsittämätöntä, että soittotekniikan mittarina pidetään tilutusta, ikään kuin se olisi kaiken kattava mittari soittotaidosta. Tai nopeasta tilulttajasta puhutaan, että hän on hionut teknisen osaamisen huippuunsa.
 
Sanonpahan vaan, että tällaiset väittet ovat pelkkää shittiä. Ihan sama miten nopeasti tiluttaa, ei todellakaan voida sanoa, että se osoittaisi jotain mestarillista tekniikkaa tai taitoa. Päin vastoin.
 
Mielestäni siinä kohdassa, kun lahjat, melodiat, ideat ja punainen lanka soitossa loppuu, aletaan tiluttamaan. Tilutus ei vaadi sinänsä mitään suurempaa näkemystä tai ajatusta, riittää, että tiluttelet skaaloja helvetin nopeasti. Itse en edes ymmärrä, miten joku viitsii kuunnella jotain Ynkkää tai kumppaneita. Hirveää kuraa (IMO) ja sitä samaa helvetin tilulilua koko ajan. Ei mitään ajatusta siinä soitossa.
 
Onko se sitten paras pianisti, ketä soittaa pianoa nopeiten? Lasketaanko, miten monta kosketinta on painettu minuuutissa (ihan sama mitä kosketinta) ja eniten nappuloita painanut on maailman paras pianisti. Eikös Mozartikin ole täysin lahjaton? Hänellähän paljon kappaleita, joissa soitetaan todella rauhallisesti. Tai Hendrix, se mies ei paljon tiluttanut, mutta on häpeä edea mainita näitä tilumiehiä samassa lauseessa hänen kanssaan, joten en sitä tee.
 
Kiitos ja anteeksi avautumisestani, mutta suoraan sanottuna vituttaa nuo tiluttajat, jotka oikeasti lahjattomina kuvittelevat olevansa jotain kitarajumalia. Oksettavaa. Toki jokainen saa kuunnella, mitä haluaa. Tämä oli vain minun vaatimaton mielipiteeni.
 
Tästä tulikin uusi mottoni: Kun lahjat ja taito loppuvat, alkaa tilutus