Rock, pop, alternative ›

glx405:
http://www.yle.fi/radiosuomi/ohjelm … an_livea_vuodelta_1973_3025648.html
 
Keep on knockin' jyräsi lähes punkmeiningillä. Toinen, missä oli Perfidia/Mr Big, ei nyt niin kauhean innostava ollut. Jos kolmas ja neljäs biisi ohjelmassa tuli, niin tietoisuuteni oli Nukkumatti laajentanut jo seitsemännelle galaksille.

"Bluesministeri: makustellaan Hurriganesin Haminan-liveä!"
http://areena.yle.fi/audio/1321303427863

BigPapa: Hamina on ympyränmuotoiseen asemakaavaan rakennettu vanha linnoituskaupunki.
 
Olenkin vähän ihmetellyt että ajaa siellä autolla ihan mihin vaan niin aina päätyy samaan paikkaan.

Atomic Cafe: Olenkin vähän ihmetellyt että ajaa siellä autolla ihan mihin vaan niin aina päätyy samaan paikkaan.
 
Sen vuoksi haminalaiset ovat pyörällä päästään.

velipesonen: Sen vuoksi haminalaiset ovat pyörällä päästään.
 
Oisko Hugo ja Pekka jääneet tuohon tilaan tuon Haminan keikan jälkeen ja miksei Henrykin. Jos ne keikkabussilla ei löytäneet ulos Haminasta, vaan aikansa pyörivät siellä.

groovieee: Ja Viherin jumppasali oli vain jumppasali ja Hurriganesin keikka oli vain yks äänivalli - ei siitä kukaan mitään njuansseja huomannut - ehkä ei ollut edes tarvis!
 
Olitko Viherin koulun keikalla? Sehän oli Ilen aikana, eiks niin? Paa vähän muisteloita jos viittit.

rheinone: Olitko Viherin koulun keikalla? Sehän oli Ilen aikana, eiks niin? Paa vähän muisteloita jos viittit.
 
No siitähän on jo melkein neljä vuosikymmentä aikaa, ei sitä enää näin vanhana jaksa muistaa ja aikahan kultaa (vääristää) muistot kuiteskin. Saundithan olivat varmaan persiistä (vanhan jumppasalin akustiikka tuskin oli parhaimmista päästä) ja sen ajan äänentoistokamojen taso taisi olla niinkuin vähän sinnepäin. Mutta silti: "aim ö roudranöö hanii, juu käänt piit mii"...ja joka Remun fillin jälkeen tahti vain tiivistyi.

Onks jengi lukenu Honey Aaltosen rustaamaa "Cisse" kirjaa? Hyvä että semmonenkin on tehty. Ikävän vähän mitään musiikillista muisteltavaa Cisseen liittyen siitä löytyy.
 
Tosin eihän Remustakaan mitään musiikillista muisteltavaa ole, mutta muinainen "Poika varjoiselta kujalta" eteni makeesti Remu-kielellä.
 
Hepposta tarinaahan tosta Cissen stoorista sit lopulta löytyy, en tiä sit mitä kerrottavaa siitä alamäestä on, Ganesin jälkeisestä ajasta.

sirdickyj: Onks jengi lukenu Honey Aaltosen rustaamaa "Cisse" kirjaa? Hyvä että semmonenkin on tehty. Ikävän vähän mitään musiikillista muisteltavaa Cisseen liittyen siitä löytyy.
 
Tulihan tuo kirja luettua. Kovin alakuloinen vire siihen tietysti tuli 80-luvulla Cissen alamäen alkaessa ja Hurriganesin lopetettua. Honey Aaltonen lausahti itsekin esipuheessaan jotakin siihen suuntaan, ettei meinannut ensin millään suostua tekemään kirjaa Cissestä juuri noiden surullisten viimeisten vuosien takia. Teki sitten kumminkin, kun oli kovasti pyydetty.
 
Musiikillista sisältöä en kirjasta paljon odottanutkaan, sillä Cissehän oli tunnettu enemmänkin bändin show-miehenä kuin muusikkona. Jonkin verran puhutaan hänen bassoistaan ja plektran käytöstä, mutta sekin todetaan, ettei hän juurikaan kiintynyt soittimiinsa. Bassot vaihtuivat uran varrella vähän samaan tahtiin kuin sussutkin takahuoneessa, eikä Cisseä kiinnostanut niistä paljon huolehtia.
 
Cisse jätettiin pois myös biisien sävellystiedoista 70-luvun lopulla. Liekö hänen panoksensa sillä puolella kovin suuri koskaan ollutkaan?

groovieee: No siitähän on jo melkein neljä vuosikymmentä aikaa, ei sitä enää näin vanhana jaksa muistaa ja aikahan kultaa (vääristää) muistot kuiteskin. Saundithan olivat varmaan persiistä (vanhan jumppasalin akustiikka tuskin oli parhaimmista päästä) ja sen ajan äänentoistokamojen taso taisi olla niinkuin vähän sinnepäin. Mutta silti: "aim ö roudranöö hanii, juu käänt piit mii"...ja joka Remun fillin jälkeen tahti vain tiivistyi.
 
Kiitos. Nuoruuden asuinseutua, kato. Itsekin oon vetäny samassa jumppasalissa keikan, mutta 10 vuotta myöhemmin. Ei muuten paljoo nykybändit jumppasaleissa soittele.
 
Tänään sain hankittua Hamina Liven. Kivahan tota on kuunnella jo ihan sen takia että Alppu on kovassa vedossa.

rheinone: Itsekin oon vetäny samassa jumppasalissa keikan, mutta 10 vuotta myöhemmin.
 
Kehtaatko kertoa bändin nimen - ehkä olen kuullutkin sitä tai siistä!
 
Mielenkiintoista on, että nykyään Viheri on enemmänkin taidepainoitteinen oppilaitos, mitä se ei todellakaan ollut seiskyt-luvulla - itseasiassa oikestolaisempaa skolea ei niihin aikoihin tainnut olla missäänpäin Suomea!

groovieee: Kehtaatko kertoa bändin nimen - ehkä olen kuullutkin sitä tai siistä!
 
Mielenkiintoista on, että nykyään Viheri on enemmänkin taidepainoitteinen oppilaitos, mitä se ei todellakaan ollut seiskyt-luvulla - itseasiassa oikestolaisempaa skolea ei niihin aikoihin tainnut olla missäänpäin Suomea!
 
Paan pikaviestiä.

Cisse -kirja on yksi palanen suomalaista kirjoitettua rockhistoriaa ja kuvaa tietyllä tavalla sen raadollisuutta. Luin sen viime viikolla.
 
Itselleni Cisse kirja ei aiheuttanut suunnatonta wow-elämystä. Kirjasta kumpuaa fiilis, että opus on kirjoitettu melko nopealla aikavälillä tukeutuen lähinnä ns. varmojen lähteiden muisteluihin ja loput on vedetty hihasta. Lieneekö kirjoittajalla ollut jo Hurriganes -kirjan kaltaisen loistoteoksen myötä paukut lopussa tiedonhankinnan suhteen - mene ja tiedä?
Mielikuvitukseen pohjautuneet kohtaukset olivat sinänsä uskottavasti käsikirjoitetut Cisse Häkkisen ympärille, mutta mielestäni silti laimentaen kirjan kertomusta suomalaisen rockscenen peruspilarin tarunhohtoisesta basistista.
Olihan pohjalla aiemmin ilmestyneet Hurriganes ja Albert Järvinen kirjat, jotka pohjautuivat faktasisältöön, paikoin erittäinkin yksityiskohtaisella tasolla. Ehkä alitajuisesti odotin, että myös Cisse Häkkisestä kertova kirja olisi samaan tyyliin kirjoitettu.
 
Kirjan lukemisen myötä entistä enemmän vahvistuneen käsitykseni mukaan Cisse oli Hurriganesista esiintymislavan ulkopuolellakin se bändin liikkuvin kaveri, hahmo joka mielellään istahti lähimpään kapakkaan parille tuopille keräten pelkällä olemuksellaan hetkessä ympärilleen ihmisiä, joita ei suinkaan hätistellyt etäämmälle. Tämän asian valossa olisin toivonut kirjalta enemmän erilaisten Cissen parissa vaikuttaneiden ihmisten muistelmiin pohjautuvia tarinoita, sellaisia joilla mielikuvitukseen perustuneet osuudet olisi voitu korvata autenttisemmalla materiaalilla.
 
Lisäksi itseäni Cisse-kirjassa häiritsi kuvamateriaali, joka ei seurannut kirjan tarinan aikakausien mukaisessa järjestyksessä. Toisinsanoen kirjan kuvat oli lätkitty sivuille piittaamatta siitä oliko kuva edes samalta vuosikymmeneltä kuin tarina juuri sillä kohdin eteni.
 
Siitä olin kuitenkin hyvilläni, että kirjasta saa mainion kuvan Cisse Häkkisen luonteesta, joka vaikuttaisi olevan juuri sitä mitä hänestä on aina kerrottu; 100% fiiliksellä elävä hyväntahtoinen jeesmies jolle maistui viina, naiset ja moottoroidut kulkupelit.
Kirjan lukeminen pisti myös ajattelemaan viihdemaailman raadollisuutta, jossa hyvät jätkät eivät eläkeikää saavuta ja huippuvuosien luottofrendit kaikkoavat pankkitilin saldon myötä tuoreempien heppujen seuraan vieden tuolitkin mennessään lähibaarin pöydän ympäriltä.
 
Mutta kuolinvuoteellaankin Cisse oli hyvä jätkä. Piti lupauksensa. Ei kuollut ennen joulua.

Tossa Cisse kirjassa hyvä kohta kun Häkkinen ja Järvinen marssii Teostoon kyselemään että miyä uusimman levyn krediiteissä oikeesti lukee. No Aaltonenhan siellä lukee, yksin. Mies, joka ei sais tehtyä yhtään mitään ilman muiden apua.
 
Äijät sitten lisäyttivät itsensäkin biiseihin tekijöiksi. Oliskohan Jailbird-lätty ollu kyseessä.

-J: Cisse -kirja on yksi palanen suomalaista kirjoitettua rockhistoriaa ja kuvaa tietyllä tavalla sen raadollisuutta. Luin sen viime viikolla.
 
Juu - sama homma täälläkin. Viikonloppuna tuli lukaistua loppuun.
 
Mielikuvitukseen pohjautuneet kohtaukset olivat sinänsä uskottavasti käsikirjoitetut Cisse Häkkisen ympärille, mutta mielestäni silti laimentaen kirjan kertomusta
 
Minua myös alkuun häiritsi tämä tyyli. Siis kokonaisia lukuja oli vuorosanoja myöten kirjoitettu ikäänkuin kyseessä olisi fiktiivinen romaani. Ne olivat myös ikäänkuin leffamaisia kohtauksia. Joistain niistä tuli hieman kiusaantunutkin olo lukiessa. jotenkin sen verran naivistisia osa niistä oli.
 
Olihan pohjalla aiemmin ilmestyneet Hurriganes ja Albert Järvinen kirjat, jotka pohjautuivat faktasisältöön, paikoin erittäinkin yksityiskohtaisella tasolla.
 
Eri kirjoittajien tekemä Albert-opushan on aivan järkälemäinen historiikki. Ehkä merkittävin suomalainen rock-kirja. Eikä Honey aaltosen Hurriganes-teos paljoa jälkeen jää. Mutta Cissen urahan on miltei sama kun ganesin ura? Ja se on tuossa mainitussa opuksessa tarkkaa historioitu. Eli mitä Cissestä olisi sama kirjailija voinut voinut enää paljoa uutta kirjoittaa? Tätä taustaa vasten oli kuitenkin lienee aivan perusteltua ottaa Cissen kirjaan osin fiktiivinen tyyli.
 
Lisäksi itseäni Cisse-kirjassa häiritsi kuvamateriaali, joka ei seurannut kirjan tarinan aikakausien mukaisessa järjestyksessä. Toisinsanoen kirjan kuvat oli lätkitty sivuille piittaamatta siitä oliko kuva edes samalta vuosikymmeneltä kuin tarina juuri sillä kohdin eteni.
 
Joo, tämä häiritsi myös minua aivan suunnattomasti. Teki halvan vaikutelman.
 
Mutta kuolinvuoteellaankin Cisse oli hyvä jätkä. Piti lupauksensa. Ei kuollut ennen joulua.
 
Kirjassa oli Cissen kuolema kuvattu äärimmäisen koskettavasti ja kauniisti. Jonkun aikaa piti nieleskellä, kun kirjan käsistäni laskin yöpöydälle.
 
Lauantaina keikalla yleisö pyysi soitettavaksi I will stay. Sitä kitaroidessani omistin sen mielessäni tällä yhdelle suurimmista sankareistani!

sirdickyj: Tossa Cisse kirjassa hyvä kohta kun Häkkinen ja Järvinen marssii Teostoon kyselemään että miyä uusimman levyn krediiteissä oikeesti lukee. No Aaltonenhan siellä lukee, yksin. Mies, joka ei sais tehtyä yhtään mitään ilman muiden apua.
 
Äijät sitten lisäyttivät itsensäkin biiseihin tekijöiksi. Oliskohan Jailbird-lätty ollu kyseessä.
 
Ile Kallio on kertonut Hot Wheels levystä näin...
 
Biisit syntyivät usein jammailupohjalta. Siihen levyyn asti kaikkien tekijäksi oli merkitty vain Hurriganes. Nyt äkkiä lukikin, että kappaleet H.Aaaltonen ja C.Häkkinen. Kysyin Remulta, että onko tämä okei? Se sanoi, että on. Mitä olisin voinut tehdä, lähteä raastupaan? Tuhoisaahan se olisi ollut. Sittemmin tämä asia on oikaistu Teostoa myöten, mutta en vieläkään tiedä, mistä siinä oikein oli kyse.
 
Tuo on sikälikin hyvin mielenkiintoista että ihan lopputulosta kuuntelemalla voisi helposti olettaa että juuri Hot Wheels on se Hurriganes levy jonka äänimaisemaan Ile Kallio on eniten vaikuttanut ja päässyt vaikuttamaan.
 
Jos ihan totta puhutaan niin näiden tuoreimpien bändiviritysten kohdalla en uskalla edes ajatella mitä kaikkea siellä on vuosien saatossa tapahtunut. Luultavasti aika paljon, vaikka niistä ei ole kovin paljon ääneen puhuttu.

Selailin tossa Cisse-kirjan innoittaman nettiä, ja olipa tää paskaa;
 
http://www.youtube.com/watch?v=CiRIRhktsjM&feature=related
 
Vituttaa tommoset Aaltoset. Sehä
n repi turpaansa tosta comebackistakin. Oli milloin kenenkin syy kun homma ei pelaa.
 
Jonkun ois pitäny vetästä sitä neppariin ja sanoa "turpa kiinni manne, opettele soittamaan edes vähän".
 
Onneks Parkkonen nappas pillistaä kiinni ja nosti seinälle kun Humu alko keulia. Sillon ku oli se 5 miehinen Ganes.
 
Muutenkin toi on ollu aika toimintaa, jos mihinkään on uskominen. Cisse panktiin maksumieheksi kun siitä tehtiin Hurriganes-companyn vastuullinen yhtiömies. Toki joka stoorissa on monta totuutta, mutta sen niskaan ne velat tais kaatua kuitenkin.

Albertin soitosta tuolla keikalla on sanottu monenlaista mutta omaan korvaan kuulostaa hyvältä. Sellasta meininkiä mitä livenä pitää ollakin. Kunnon irrottelua. Soundikin harvinaisen kohdillaan.

sirdickyj: Selailin tossa Cisse-kirjan innoittaman nettiä, ja olipa tää paskaa;
 
http://www.youtube.com/watch?v=CiRIRhktsjM&feature=related
 
Vituttaa tommoset Aaltoset. Sehä
n repi turpaansa tosta comebackistakin. Oli milloin kenenkin syy kun homma ei pelaa.
 
Jonkun ois pitäny vetästä sitä neppariin ja sanoa "turpa kiinni manne, opettele soittamaan edes vähän".
 
Onneks Parkkonen nappas pillistaä kiinni ja nosti seinälle kun Humu alko keulia. Sillon ku oli se 5 miehinen Ganes.
 
Muutenkin toi on ollu aika toimintaa, jos mihinkään on uskominen. Cisse panktiin maksumieheksi kun siitä tehtiin Hurriganes-companyn vastuullinen yhtiömies. Toki joka stoorissa on monta totuutta, mutta sen niskaan ne velat tais kaatua kuitenkin.
 
Joo, haikee esitys oli myös Hertsikassa (Wolkkarin pihalla) vedetty keikka, jonka poliisit keskeyttivät. Siis samaa comebackia. Siellähän oli skebassa J. Louhivuori, ainoa joka soitti kelvollisesti. Itse asiassa tuostakin keikystä pitäis jonkunlainen pätkä löytyä tuubista, muistaakseni. Etpä tainnut olla paikalla?