 velipesonen22.11.2011 08:10:29 | |
|---|---|
2randpo: Mihin rikoksiin viittaat? Siekkarit oli parhaimmillaan, uran alkupuolella, hieno bändi. Ne suorat plagioinnit huomasin itse vasta vuosia myöhemmin. Killing Joke-vaikutteet etc huomasin jo aiemmmin, nehän Alanko on aina kiistänyt. S-Veljet alkoi taantua 1985 julkaisemalla ponnettoman (TTO:n tuottaman) iskelmälevyn L'Amourha ja ahdinko (alanko) syveni vuoden 1986 hippilevyllä Kuka teki huorin. Vuonna 1987 ei sitten ollutkaan enää mitään ja piti julkaista vetelä ulkomaankielinen Shit-Hot. Olihan se Rakkaudesta toki ruusuna tunkiolla mutta singlen b-puoli Pohjois-Amerikka on ö-sarjan kuplettihumppaa. Sitten alkoi tulla kuvaan kaiken maailman onnenpyörää ja muuta hippikivaa. Veljet kannattaa ottaa tähän näkyvästi esille koska he olivat rockin kuoleman selkeimpiä indikaattoreita Suomessa. 1984 suunnilleen maailman paras bändi ja sitten syöksylaskijoita kaikki tyynni. Vielä parempia indikaattoreita ovat Jesus & Mary Chain sekä Leather Nun; J&MC loppuvuodesta 1985 ääliömäisen fantastinen Psychocandy ja syksyllä 1987 puleerattua keskinkertaisuutta sisältävä Darklands. Leather Nun erinomaisia singlejä perä perään ja 1987 Steel Constructionin hengetöntä tylsyyttä. Kannattaa muistaa myös joensuulainen Silmienvaihtajat, Sielun Veljissä alkuvaiheessa mukana olleen Jouni Mömmön bändi, joka pyrähti koko uransa syksyyn 1986 mennessä. Silmienvaihtajilta on muuten nyt tullut levykin (vanhoja äänityksiä). Bointsi tässä on että Mana Manan Mömmö-aikaan levytetty tuotanto on Silmienvaihtajien biisejä. "Only rock and roll was real, everything else was unreal" - John Lennon | |
| velipesonen 22.11.2011 08:16:22 | |
Askr: Tämä on älyllisesti laiskaa jauhantaa, edelleen, eikä kehittynyt mihinkään. Klisettä kliseen päälle, eikä mitään mitä ei olisi taidehistoriassa jauhettu eri muodoissaan vähintään pari sataa vuotta. Mielenkiintoista sekin, että tämä tavanomainen taidemantra tuodaan rockiin, jonka siis piti olla eri juttu. Totuus on yleensä älyllisesti mielenkiinnoton. "Only rock and roll was real, everything else was unreal" - John Lennon | |
 Askr22.11.2011 08:24:39 (muokattu 22.11.2011 08:26:15) | |
velipesonen: Totuus on yleensä älyllisesti mielenkiinnoton. Ei ole. Eikä etenkään se miten siihen päädytään. Sen tien voi joko kulkea niin että avaa uusia näkymiä tai sitten tallata sitä kuuluisaa leveää väylää muiden perässä. Kuten sanottu, tuo designerius ei ole tähän mennessä tuonut esiin yhtään mitään mitä ei olisi monen muun toimesta perattu joka kantilta ja josta ei oltaisi edetty toteamaan tuollaisen luokittelujen umpikujaa. Tulipa samaalla mieleeni, että omasta mielestäni muistaakseni juuri 1987 tienoilla Melrose kuulosti keikkalavoilla kovasti rockilta. | |
 PJS22.11.2011 08:53:54 | |
jazzmies: Enkö muista asioita oikein, enkö koskaan joutunut pakkokuuntelemaan ja -äänittämään yhtyeen tuotantoa C-kasetille, enkö koskaan joutunut mielistelemään kaveripiirissäni ja valetelemaan pitäväni yhtyeestä sosiaalisen paineen takia? Minne ne GnR:stä pitäneet kaverit ja ei-kaveritkin sitten katosivat musiikkiskeneltä? Me, jotka olimme tajusimme yhtyeen kuplan, keskityimme kuuntelemaan parempaa ja merkityksellisempää musiikkia, tuossa kohtaa fuusiojazzia, ja tälläkin hekellä luomme taidetta ja voimme hyvin. Mä kuulin ekan kerran Appetite for Destructionia joskus 8 vuotiaana ja silloin se potki kyllä todella lujaa. Ei tuntunut yhtään mainosmiesten tekemältä musalta vaan pikemminkin mahtavalta. Sama pätee yhä, hyvii biisei, hyvät saundit, hyvin soitettu ja cooleja jätkiä. Peace! | |
 Numb22.11.2011 09:36:02 | |
velipesonen: S-Veljet alkoi taantua 1985 julkaisemalla ponnettoman (TTO:n tuottaman) iskelmälevyn L'Amourha ja ahdinko (alanko) syveni vuoden 1986 hippilevyllä Kuka teki huorin. Samaa mieltä tästä. Mutta se Sielun Veljien ensimmäinen levy on niin äärimmäisen kova paketti, että jotenkin huomaan pitäväni L'Amourha -Veljiä jotenkin eri bändinä kuin sitä joka teki ykkösen. Siinä välissähän ovat Lapset ja Hei Soturit, joissa minusta kuuluu jonkinlainen umpikujaan ajautuminen. Lapset futaa vielä, mutta Soturit on jo väsynyt. Umpikujasta orkesteri tuli sitten tekemällä poplevyn. Tai iskelmä- jos niin haluaa sanoa. Guns 'n' Roses taas oli huikea orkesteri. Ei siellä mitään uutta keksitty, mutta tehtiin se sama vanha erinomaisen hyvin. Oliko se rock? Ei väliä minulle. Pidinkö siitä? Hell yeah!, ja Appetite on mun mielestä edelleen hyvä levy. Mutta, kuten jo mainittu, mammuttitauti iski. Use Your Illusion -kokonaisuudesta saisi rumpalin ja rumpusoundit vaihtamalla ja keston puoleen karsimalla varsin hyvän paketin. Turvallisuus on tunne, joka edeltää tilanteen tajuamista. | |
| velipesonen 22.11.2011 09:39:41 | |
Askr: Ei ole. Eikä etenkään se miten siihen päädytään. Sen tien voi joko kulkea niin että avaa uusia näkymiä tai sitten tallata sitä kuuluisaa leveää väylää muiden perässä. Kuten sanottu, tuo designerius ei ole tähän mennessä tuonut esiin yhtään mitään mitä ei olisi monen muun toimesta perattu joka kantilta ja josta ei oltaisi edetty toteamaan tuollaisen luokittelujen umpikujaa. Tulipa samaalla mieleeni, että omasta mielestäni muistaakseni juuri 1987 tienoilla Melrose kuulosti keikkalavoilla kovasti rockilta. Ei internetin keskustelupalstalla minunkaan ole pakko viihdyttää ketään. R-puhelimen Raatikainen joskus sanoi haastattelussa Melrosen olevan keskinkertaisuuden kiteytymä ja voin olla tästä asiasta hänen kanssaan iloisesti yhtä mieltä. "Only rock and roll was real, everything else was unreal" - John Lennon | |
 2randpo22.11.2011 09:44:57 | |
velipesonen: Kannattaa muistaa myös joensuulainen Silmienvaihtajat, Sielun Veljissä alkuvaiheessa mukana olleen Jouni Mömmön bändi, joka pyrähti koko uransa syksyyn 1986 mennessä. Silmienvaihtajilta on muuten nyt tullut levykin (vanhoja äänityksiä). Bointsi tässä on että Mana Manan Mömmö-aikaan levytetty tuotanto on Silmienvaihtajien biisejä. J. Mömmö on kyllä, tai oli. Täytyykin tsekata tuo Silmienvaihtajien kiekko. | |
 Musta Arkipyhä22.11.2011 09:52:39 | |
Wradlin: Etkö yksinkertaisesti voi tutustua esimerkiksi tähänkin bändiin, vai mikä tässä nyt mättää että pitää tiedostamatta mollata muutamia 'rockin kuolema' -teoriasi vääräksi osoittavia yhtyeitä? Tämä on se yksi syy miksi tähän keskusteluun -ja muutamaan muuhun- osallistuminen on turhauttavaa.Keskustelun edetessä alkaakin paljastua ettei vastapuoli ole edes hajulla puheena olevasta asiasta eikä ole kuullut puheena olevaa bändia tai tunne sen uraa. Sama juttu musiikkityyleissä: Ei vaivauduta tutustumaan koko asiaan saati kuuntelemaan ja perehtymään.Ja tätä omaa perehtymättömyyttä ja tietämättömyyttä paikataan mutuun perustuvalla haukkumisella ja kritiikillä jonka ainoa,ohut ja onneton peruste on loppupeleissä: "en-mää-tykkää" joka on peitelty pseudofilosofiseen,hienoilla ,mutta mitäänsanomattomilla termeillä peiteltyyn hölynpölyyn. Hienoa "keskustelua". "I'm a free spirit baby - olen ilmainen väkevä alkoholijuoma,vauva" | |
| Askr 22.11.2011 10:02:44 (muokattu 22.11.2011 10:11:19) | |
velipesonen: Ei internetin keskustelupalstalla minunkaan ole pakko viihdyttää ketään. R-puhelimen Raatikainen joskus sanoi haastattelussa Melrosen olevan keskinkertaisuuden kiteytymä ja voin olla tästä asiasta hänen kanssaan iloisesti yhtä mieltä. Hämmentävää, sillä minusta tämän "rock on kuollut" - väitteen ja designeri-käsitteen ainoat arvot tähän mennessä ovat olleet puhtaan viihteellisiä, ja sellaisenakin varsin junnaavia. Melrose saattaa olla mitä vaan, mutta vuonna 1987 keikallansa rock oli elossa. Tämä on totuus. Olen sen todistanut. | |
| velipesonen 22.11.2011 10:23:05 | |
PsychedelicWarlord: Ja tätä omaa perehtymättömyyttä ja tietämättömyyttä paikataan mutuun perustuvalla haukkumisella ja kritiikillä jonka ainoa,ohut ja onneton peruste on loppupeleissä: "en-mää-tykkää" joka on peitelty pseudofilosofiseen,hienoilla ,mutta mitäänsanomattomilla termeillä peiteltyyn hölynpölyyn. Näennäisfilosofia on paikallaan kun puhutaan näennäismusiikista. Olisiko minun mahdollista arvella että taipumuksesi pitää käsitteitä mitäänsanomattomina johtuu perehtymättömyydestäsi asioihin? "Only rock and roll was real, everything else was unreal" - John Lennon | |
| 2randpo 22.11.2011 10:57:52 | |
PsychedelicWarlord: Tämä on se yksi syy miksi tähän keskusteluun -ja muutamaan muuhun- osallistuminen on turhauttavaa.Keskustelun edetessä alkaakin paljastua ettei vastapuoli ole edes hajulla puheena olevasta asiasta eikä ole kuullut puheena olevaa bändia tai tunne sen uraa. Sama juttu musiikkityyleissä: Ei vaivauduta tutustumaan koko asiaan saati kuuntelemaan ja perehtymään.Ja tätä omaa perehtymättömyyttä ja tietämättömyyttä paikataan mutuun perustuvalla haukkumisella ja kritiikillä jonka ainoa,ohut ja onneton peruste on loppupeleissä: "en-mää-tykkää" joka on peitelty pseudofilosofiseen,hienoilla ,mutta mitäänsanomattomilla termeillä peiteltyyn hölynpölyyn. Hienoa "keskustelua". I agree disagree. | |
| velipesonen 22.11.2011 11:10:22 | |
Askr: Hämmentävää, sillä minusta tämän "rock on kuollut" - väitteen ja designeri-käsitteen ainoat arvot tähän mennessä ovat olleet puhtaan viihteellisiä, ja sellaisenakin varsin junnaavia. Vielä tulee aika jolloin tuollaiset tuhahdukset eivät herätä suurta ihastusta. Kyyninen paskamaisuus ja älyllinen post-snobismisi se vasta junnaavaa on. "Only rock and roll was real, everything else was unreal" - John Lennon | |
| Askr 22.11.2011 11:59:57 | |
velipesonen: Vielä tulee aika jolloin tuollaiset tuhahdukset eivät herätä suurta ihastusta. Kyyninen paskamaisuus ja älyllinen post-snobismisi se vasta junnaavaa on. Heh, missä ilmenee kyyninen paskamaisuus: siinäkö että puolustaa kokemuksensa elävyyttä, so esimerkiksi sitä että kokee rockin eläväksi ja hurmioituu siitä riemusta? Eikä ylistäen yhdy tämän kokemuksen halventaviin, kestämättömiin väitteisiin? Etenkin kun niiden kirjottaja selkeästi on muualla osoittanut pystyvänsä parempaan. | |
| 2randpo 22.11.2011 12:18:43 | |
Itse ymmärrän esim. rockin kuolemaa koskevan väitteen tarkoittavan sitä, että tietyssä vaiheessa rock muuttui epäaidoksi, siis huonoksi musiikiksi. Näin voidaan väittää kun verrataan tiettyä musiikkia johonkin toiseen, "autenttisempaan" musiikkiin. Ja vertaaamatta ei voi oikein arvostella. Huonoa musiikkia ei kuitenkaan ole olemassa muuten kuin keskustelun ja argumentaation eli väitteiden osana. Tiedän, että jotkut ovat tästä eri mieltä. Minulle riittää, että olen suurinpiirtein selvillä siitä, miksi he ovat eri mieltä. Siinä on silloin riittävästi dialogisuutta. Voin ehkä jossain tilanteessa innostua väittelemään ja jopa voittaa taiston, mutta silloin häviän sen keskustelun. | |
| velipesonen 22.11.2011 12:31:32 | |
Askr: Heh, missä ilmenee kyyninen paskamaisuus: siinäkö että puolustaa kokemuksensa elävyyttä, so esimerkiksi sitä että kokee rockin eläväksi ja hurmioituu siitä riemusta? Eikä ylistäen yhdy tämän kokemuksen halventaviin, kestämättömiin väitteisiin? Kyynistä paskamaisuutta on pyrkiä kielen kyseenalaistamisella kyseenalaistamaan väitteen sisältö. Silloin kun ei tarvitse itse esittää minkäänlaista väitettä. Ei tarvitse olla mistään kotoisin. Etenkin kun niiden kirjottaja selkeästi on muualla osoittanut pystyvänsä parempaan. Kiinnostuneisuus jonkin älyllisestä stimuloivuudesta on raukkamaista snobismia tai vaihtoehtoisesti snobistista raukkamaisuutta, joka on äärimmäisen yleistä akateemisilla aloilla sekä media-alalla. "Only rock and roll was real, everything else was unreal" - John Lennon | |
| velipesonen 22.11.2011 12:40:26 | |
2randpo: Itse ymmärrän esim. rockin kuolemaa koskevan väitteen tarkoittavan sitä, että tietyssä vaiheessa rock muuttui epäaidoksi, siis huonoksi musiikiksi. Näin voidaan väittää kun verrataan tiettyä musiikkia johonkin toiseen, "autenttisempaan" musiikkiin. Ja vertaaamatta ei voi oikein arvostella. Huonoa musiikkia ei kuitenkaan ole olemassa muuten kuin keskustelun ja argumentaation eli väitteiden osana. Tiedän, että jotkut ovat tästä eri mieltä. Minulle riittää, että olen suurinpiirtein selvillä siitä, miksi he ovat eri mieltä. Siinä on silloin riittävästi dialogisuutta. Kaikessa musassa on niin että lamppu joko palaa tai se ei pala. Se voi palaa himmeämmin tai kirkkaammin mutta kaikille lienee selvää mitä seuraa kun hehkulanka on poikki. Kaikki kunnon musiikki on jostain kotoisin. "Only rock and roll was real, everything else was unreal" - John Lennon | |
| 2randpo 22.11.2011 12:46:00 | |
velipesonen: Kaikessa musassa on niin että lamppu joko palaa tai se ei pala. Se voi palaa himmeämmin tai kirkkaammin mutta kaikille lienee selvää mitä seuraa kun hehkulanka on poikki. Kaikki kunnon musiikki on jostain kotoisin. Tästä olemme samaa mieltä. Mutta ei mikään lamppu pala tai ole palamatta ilman että joku tekee asian tilaa koskevan havainnon. Muistelen, että tästä olemme eri mieltä. | |
| Askr 22.11.2011 13:11:28 (muokattu 22.11.2011 13:13:58) | |
velipesonen:Kiinnostuneisuus jonkin älyllisestä stimuloivuudesta on raukkamaista snobismia tai vaihtoehtoisesti snobistista raukkamaisuutta, joka on äärimmäisen yleistä akateemisilla aloilla sekä media-alalla. Ihan miten vaan, mielipiteeni oli kuitenkin vilpitön. Sinulla on myös mielenkiintoisia ajatuksia ja hyviä tekstejä, jotka antavat ajattelemisen aihetta. velipesonen: Kyynistä paskamaisuutta on pyrkiä kielen kyseenalaistamisella kyseenalaistamaan väitteen sisältö. Silloin kun ei tarvitse itse esittää minkäänlaista väitettä. Ei tarvitse olla mistään kotoisin. En leikittele kielellä, enkä käännä kohdettani kieleksi. Kyllä kyse on ihan siitä että olen yrittänyt päästä sisältöön käsiksi. Huonolla menestyksellä, sillä muuri "rock on kuollut koska designeri" estää tämän varsin tehokkaasti. Sen perusteella mitä olen ymmärtänyt se vastaus "designeri" on vain eräs tapa nimetä elävän negaatio, siis epäaito, epäautenttinen jne. Todeta, että se lamppu on sammunut, sillä se on sammunut. | |
| Askr 22.11.2011 13:14:43 | |
2randpo: Itse ymmärrän esim. rockin kuolemaa koskevan väitteen tarkoittavan sitä, että tietyssä vaiheessa rock muuttui epäaidoksi, siis huonoksi musiikiksi. Näin voidaan väittää kun verrataan tiettyä musiikkia johonkin toiseen, "autenttisempaan" musiikkiin. Ja vertaaamatta ei voi oikein arvostella. Tämä voi kaikki olla totta. Minua kuitenkin, vilpittömästi edelleenkin, kiinnostaa esimerkiksi autenttisuus, aitous, alkuperäisuyys, miksi sitä ikinä halutaan nimetäkin. Mikä on autenttinen kokemus? Mistä tietää että kokemus on autenttinen? Mikä on autenttisen merkitys? Tämähän on tämän rockin kuolema-teemankin kohdalla hyvin keskeinen asia. | |
| Numb 22.11.2011 13:25:43 | |
Askr: Tämä voi kaikki olla totta. Minua kuitenkin, vilpittömästi edelleenkin, kiinnostaa esimerkiksi autenttisuus, aitous, alkuperäisuyys, miksi sitä ikinä halutaan nimetäkin. Objektiivinen todellisuus. Mikä on autenttinen kokemus? Mistä tietää että kokemus on autenttinen? Subjektiivinen todellisuus. Mikä on autenttisen merkitys? Objektiivinen todellisuus. Mutta hyviä kysymyksiä. Otetaan nyt vaikka tuo Guns 'n' Roses, joka tässäkin ketjussa on esimerkkinä pyörinyt. Oliko se alkuperäinen? Oli, siinä mielessä että se oli GnR. Ei ollut, siinä mielessä että ei ollut soittamansa musiikkityylin kehittäjiä, vaan versioija ja varioija. Oliko se aito? Vaikea vaikea.... Mutta sanoisin, että oli. Ihan aidosti poseerasivat ja esittivät ne roolit, jotka hommaan kuuluivat. Oliko kokemus autenttinen? Silloin kun kuulin Appetitea, kyse oli autenttisesta kokemuksesta. Koin aivan autenttisesti erittäin kovan rocklevyn - ja tämä riippumatta siitä oliko kyseinen musiikinlaji tuolloin kuollut vai ei. Mikä on autenttisen merkitys? Sillä on merkitystä sen verran kuin sille merkitystä annetaan. Jos ajatellaan vaikkapa kuvataidetta, niin autenttisuuden merkitys voi olla kymmeniä miljoonia euroja. Sama pätee musiikkiin: autenttinen U2 = miljoonia ja taas miljoonia. Ei-autenttinen U2 = soittajille kaljat ja pitsat. Rockin kuolema, se on määrittelykysymys ja riippuu näkökulmasta. Mutta kyllä minä sillä kannalla olen, että kuollut se on, siinä mielessä mitä olen ymmärtänyt jäsen velipesosen tässä ketjussa tarkoittavan. Joskus taas keikoilla käydessäni koen sen olevan kovastikin elossa. Valitettavan harvoin tosin. Turvallisuus on tunne, joka edeltää tilanteen tajuamista. | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)