| Aihe: Public Image Limited - PiL | 1 |
|---|
 velipesonen
19.11.2011 15:05:43 (muokattu 19.11.2011 15:15:22) | |
|
Terve,
Kyllä minä sittenkin uskon että PiL on 80-luvun kulutustakestävimpiä bändejä. Uskon että tulevaisuudessa PiLin levyjä kyllä kuunnellaan ja paljon. Perustuu siihen että PiL oli niitä harvoja jotka onnistuivat menestyksellisesti hyödyntämään 80-luvulla vallalla ollutta jälkipunk-uusiaalto-estetiikkaa. Se estetiikka ei siis ollut läpeensä huono valinta vaikka melkoisen huono olikin.
Mielenkiintoinen vivahde kautta PiLin tuotannon on tietty irlantilaisuus. Ihan kaikessa sitä ei kuule mutta hyvin dominoivaa se on. Jotkin PiLin jutut on kyllä niin komeaa kitarataidetta ettei paremmasta väliä.
Viihdemusiikin suunnasta katsoen musiikkia pystyy kuuntelemaan jos se onnistuu olemaan imelästä poikkeavaa ja PiL, joka monessa kohtaa kuulostaa hetkittäin banaalilta viihteeltä, onnistuu yleensä soittamaan sen seuraavan soinnun jotenkin kiinnostavasti.
Mitä olen ranskalaisia ja muuten Latiumin bändejä kuunnellut niin ei varmaan mikään ns. iso bändi ole tehnyt heihin niin laajaa vaikutusta kuin PiL, ei ehkä edes Beatles. Sietää miettiä miksi. Jokin tietty kansanmusiikinomaisuus sieltää paistaa läpi eikä musiikki ole kamalan synkkää vaikka vähäsen synkkää välillä onkin. Rottenin laulu jättää kosolti tulkinnanvaraa.
Ja ne kitarat on soitettu todella komeasti.
"Only rock and roll was real, everything else was unreal" - John Lennon |
|
Mielenkiintoinen vivahde kautta PiLin tuotannon on tietty irlantilaisuus
Eikös Lyydonilla ole irkku-taustaa?
Ainakin siinä kirjassa olin lukevinaan No Black , No Dogs...
had a rough night, and I hate the fucking Eagles, man...
The Big Lebowski |
|
Kaksi ekaa ovat tietysti klassikoita ja niiden pariin tulee palattua usein. Lisäksi haluaisin todeta että Album on huomattavan hieno levy, oikeastaan yllättävänkin tasokas. This is not a love songia puolestaan ei jaksa ikinä puolta minuuttia kauempaa kuunnella. |
 Atomic Cafe
20.11.2011 19:55:47 (muokattu 21.11.2011 14:53:55) | |
|
This Is What You Want... This Is What You Get on kelpo levy ja se This Is Not a Love Song on silkkaa taidetta...video on ilmiselvää kasaria mutta sieltä parhaasta päästä...http://www.youtube.com/watch?v=6aumejrcEHs ...tuo biisi toimii myös näin...http://www.youtube.com/watch?v=W_Tvg2sbAN8
Minun mielestä PiL on tehnyt hienoa kansanmusiikkia ja hienointa on se että Lydon ei ole jämähtänyt vain yhteen kansaan ja yhteen musiikkiin, vaikka niitä sellaisia Lontoon irkkuja onkin.
Tuota antirokkaria luullaan usein muusikoksi mutta eihän se ole muusikko vaan todella lahjakas koomikko, toisinaan myös miimikko...http://www.youtube.com/watch?v=w3_MEBgJgF0 |
 Rämppy
21.11.2011 09:43:19 (muokattu 21.11.2011 09:45:15) | |
|
Loistava bändi, vaikka ei olekaan sieltä radioystävällisimmästä päästä. John Lydonin laulu vieraannuttaa varmasti monia kuulijoita, mutta jos siihen tottuu niin huomaa bändillä olevan hienoja biisejä. Ja itse asiassa Lydonin kiekuminen sekä sloganien toisto kuulostaa hauskalta. Mun ehdoton suosikkilevy on That What Is Not. Aivan loistava paketti. Toinen komea kokonaisuus on Album (Tai Compact Disc), jolla soittaa Stevie Vai sekä ennen kaikkea Ginger Baker, joka jyskyttää komeasti ja pelkkää asiaa. Kyllä jytisee. Myös Happy? ja 9 ovat myös hyviä lättyjä.
En sitten malttanut olla sanomatta. |
Atomic Cafe
21.11.2011 13:56:59 (muokattu 21.11.2011 14:49:39) | |
|
PiL taitaa olla niitä orkestereita joiden alkupään tuotanto ja loppupään tuotanto jakavat mielipiteet niin rajusti kahtia että harva kuuntelee sekä alkua että loppua. Tuolla yhtyeellä taitaa olla kaksi aivan erilaista fanipohjaa, joilla ei ole ollenkaan välttämättä minkäänlaista yhteistä nimittäjää.
Olkoonkin että itse olen ikääntyessäni alkanut pitämään hieman enemmän siitä jälkimmäisestä osiosta, vaikka en mitenkään väheksy sitä alkupuoltakaan.
Onhan tämä melkoisen kevyttä kamaa http://www.youtube.com/watch?v=b6Bv887-JlM&feature=related verrattuna tähän http://www.youtube.com/watch?v=xOU6_JKL9r0 mutta se mikä särmässä hävitään se ilmavuudessa voitetaan. Tuota tuoreempaa tuotantoa voi kuunnella silloinkin kun ei haudo itsemurhaa ja sovittele köyttä kaulaan.
Ja mitä irkkumusiikkiin tulee http://www.youtube.com/watch?v=bFOjktDN0IA
Se on mielenkiintoista joskaan ei välttämättä kovin yllättävää että ne irkkuvaikutteet tulivat todella selkeästi esiin vasta siinä vaiheessa kun Lydon alkoi amerikkalaistumaan.
Ja tähän loppuun jotain aivan muuta...
http://www.youtube.com/watch?v=hZj9bi7YNmI&feature=related |
|
Mm. tästä olen tykännyt.
http://www.youtube.com/watch?v=upAb6SbiAMA
En sitten malttanut olla sanomatta. |
 2541
21.11.2011 14:33:05 | |
|
Rämppy: Toinen komea kokonaisuus on Album (Tai Compact Disc), jolla soittaa Stevie Vai sekä ennen kaikkea Ginger Baker, joka jyskyttää komeasti ja pelkkää asiaa. Kyllä jytisee.
Bakerin ohella rumpuja soittaa Tony Williams. Hieno levy. |
Atomic Cafe
21.11.2011 15:16:44 (muokattu 21.11.2011 18:38:48) | |
|
velipesonen: Kyllä minä sittenkin uskon että PiL on 80-luvun kulutustakestävimpiä bändejä. Uskon että tulevaisuudessa PiLin levyjä kyllä kuunnellaan ja paljon. Perustuu siihen että PiL oli niitä harvoja jotka onnistuivat menestyksellisesti hyödyntämään 80-luvulla vallalla ollutta jälkipunk-uusiaalto-estetiikkaa. Se estetiikka ei siis ollut läpeensä huono valinta vaikka melkoisen huono olikin.
Onnistuivat hyödyntämään mutta olivat myös luomassa sitä uuden ajan estetiikkaa. Siinä missä monet epäonnistuivat PiL onnistui ja sehän ei ole mikään ihme sikäli että Lydon alkoi vasta tuossa vaiheessa tekemään juuri sitä mitä halusikin tehdä.
Jos ihan suoraan sanotaan niin suurin osa niistä aikalaisista tuntuu kyllä aika omituiselta paskalta näin jälkikäteen kuunneltuna mutta PiL on edelleenkin ihan tätä päivää ja tuollainen tulevaisuuden ennustaminen ei kyllä kaikilta luonnistu.
Pahimmillaan se ajan aalloilla ratsastaminen ja tulevaisuuden ennustaminen oli jotain tämän suuntaista...http://www.youtube.com/watch?v=sDcg7poOZhc
John Lydon oli sikälikin kaukaa viisas että tuossa vaiheessa se punk alkoi olemaan jo eilispäivää, eikä tuolla äänellä oikein listapoppiakaan lauleskella. Jätkä veti sitten ihan kunnolla sinne toiseen äärilaitaan...http://www.youtube.com/watch?v=UAwBKjz91F0&feature=related
Nämä hommat Lydon olisi voinut kyllä jättää ihan kokonaan väliin... http://www.youtube.com/watch?v=dO-j8xuYmqc&feature=related Saahan siitä vanhan muistelemisesta sitä sellaista rahaa mutta paskaakos sitä vihaista nuoruutta muistelemaan kun voisi tehdä jotain vähemmän vihaista ja enemmän luovaa.
Mutta kukaan ei ole täydellinen ja Rottenia taitaa jo ikä painaa. Ehkä se on parempi hankkia se leipä sieltä mistä se helpoimmin irtoaa. |
rockjihad
21.11.2011 18:04:53 (muokattu 21.11.2011 18:05:27) | |
|
Metal Box on kyllä hieno albumi, paketointiaan myöten.
Näin bändin livenä Lontoossa 2009 jouluna, ja kyllähän toi toimii hyvin vieläkin, toisin kun esim.ne muutamat Pistolsin uudelleenlämmittelyt, mitkä on olleet aikamoista kuraa.
John Lydonhan taisi jossain kertoa, että toi PiL-re-unioni ei olisi ollut mahdollista ilman Country Life-mainoksista saatua fyrkkaa, näin ihan sivuhuomiona, itse mainoksethan ovat varmaan kovimpia voi-mainoksia ikinä. |
|
Atomic Cafe: Onnistuivat hyödyntämään mutta olivat myös luomassa sitä uuden ajan estetiikkaa. Siinä missä monet epäonnistuivat PiL onnistui ja sehän ei ole mikään ihme sikäli että Lydon alkoi vasta tuossa vaiheessa tekemään juuri sitä mitä halusikin tehdä.
Varmaankin tämä estetiikka vaatii erityisen painavaa sisältöä toimiakseen ja PiLin biiseissä sitä sisältöä kyllä tuntuisi olevan. Semmoista pelkistettyä psykosofiaa. Minun mielestäni PiL on jollain tapaa korkeammalla musiikillisella tasolla kuin Rottenin kraut-idolit juuri tuon sisältöpuolen takia. Eikä kai muusta syystä voisikaan olla.
Mun mielestä niissä Pistols-lämmittelyissä ei ole edelleenkään mitään vikaa.
"Only rock and roll was real, everything else was unreal" - John Lennon |
|
Debyyttikiekko on yksi suosikkilevyistäni. Se on täydellinen. Mitään en tekisi toisin. Heidän musiikkinsa on rockia, eikä lainaile esim. reggaesta itse musiikkiansa tai soitinrooleja The Clashin tavoin, mistä pidän myös. Onhan PIL:n saundissa hieman dubia, mutta siitä huolimatta musiikki on täysiin originaalia ja originellia. Pidän myös Albumista, sillä Bill Laswellin kosketus on magiaa. Ja kuten aloittaja laittoi, kitaraosuudet tällä yhtyeellä eivät voisi olla yhtään parempia.
Ei se absoluuttinen totuus ole, mutta lähes järjestelmällisesti olen oikeassa asian kuin asian todellisesta jamasta. - jazzmies 2011 - |
|
se kitaristi jonka nimeä en muista soittelee niillä travis beaneilla ja siitä saundista on sittemmin syntynyt melkeinpä oma skenensä. |
|
ja kikkeli |
|
Album on eri hyvä levy. Silkkaa kitarailottelua olematta liian alleviivaavasti kitaralevy, eli skebat tukee loistavasti jokseenkin omintakeista yleissaundia, vaikka Vai heittääkin sekaan sitä omaa juttuaan, mutta pidän niistäkin.
Lydon on yksi niistä harvoista jotka saa epälaulun kuulostamaan hyvältä. |
|
Atomic Cafe: PiL taitaa olla niitä orkestereita joiden alkupään tuotanto ja loppupään tuotanto jakavat mielipiteet niin rajusti kahtia että harva kuuntelee sekä alkua että loppua.
Maistuu kyllä. "Paris in the spring" oli aikoinaan ensituttavuutena hauska kuunnella, kun kitaristi soitti välillä syntikkaa. 2010-luvun PiL on ollut myös napakkaa, ja taannoin televisiosta tullut Lydonin luonto-ohjelmasarja ei ollut huonoimmasta päästä.
Rämppy: Lydonin kiekuminen sekä sloganien toisto kuulostaa hauskalta.
https://www.youtube.com/watch?v=cBbF0UYa2vo
Elämä on nakki. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
