Yleistä keskustelua musiikista ›

Mielestäni tämä Johnny Rottenin haistattelu vuodelta 1994 osoittaa että rock oli jo kuollut aikoja sitten. Kannattaa katsoa koko haastattelu, on hyvä ja hauska, mutta hätäisimmille tiedoksi että totuus esitetään kohdasta 1.45 kohtaan 2.30: http://www.youtube.com/watch?v=FtWWeSuLGSU&feature=related

velipesonen: Mielestäni tämä Johnny Rottenin haistattelu vuodelta 1994 osoittaa että rock oli jo kuollut aikoja sitten. Kannattaa katsoa koko haastattelu, on hyvä ja hauska, mutta hätäisimmille tiedoksi että totuus esitetään kohdasta 1.45 kohtaan 2.30: http://www.youtube.com/watch?v=FtWWeSuLGSU&feature=related
 
No hiukka alkaa olla epätoivoista tämä "Rock kuoli vuonna... mikälie" -jankutukselle puolustelujen haku.
 
Mutta kiitos linkistä Kiinnostavaa nähdä Conania ihan uran alussa. Ja John Lydon on aina kiinnostava ja hauska haastateltava.

nirzin: No hiukka alkaa olla epätoivoista tämä "Rock kuoli vuonna... mikälie" -jankutukselle puolustelujen haku.
 
Jaa no jos tämä on mielestäsi epätoivoista niin voin vakuuttaa että tämä on vasta alkua! Joudut tympääntymään vielä usein!

Jos rock kuoli 1986, mitä tämä sitten on:
http://www.youtube.com/watch?v=5roz5-wdjBg&ob=av2e
 
E: Tai vielä osuvammin, heti 1988: http://www.youtube.com/watch?v=-Gu3gDhESRY

Tigerstedt: Jos rock kuoli 1986, mitä tämä sitten on:
http://www.youtube.com/watch?v=5roz5-wdjBg&ob=av2e
 
Taitaa olla zombie.
 
The Gaslight Anthem, Guided by Voices ja The Soundtrack of Our Lives ovat myös zombieita.

tässä on rokin tuleivaisuus
 
http://www.youtube.com/watch?v=Oy-29GZ0qmQ

Tigerstedt: Jos rock kuoli 1986, mitä tämä sitten on:
http://www.youtube.com/watch?v=5roz5-wdjBg&ob=av2e
 
E: Tai vielä osuvammin, heti 1988: http://www.youtube.com/watch?v=-Gu3gDhESRY
 
Jack White on mainostoimistoyrittäjä, musics designer. Hyvin on designattu tämäkin tuote. Günnareita ei kai kukaan ole vakavissaan rockbändinä pitänytkään.

velipesonen: Jack White on mainostoimistoyrittäjä, musics designer. Hyvin on designattu tämäkin tuote. Günnareita ei kai kukaan ole vakavissaan rockbändinä pitänytkään.
 
Haluaisin oikeasti tietää mitä aineita vedät.
 
E: Kelpais nimittäin tuollainen samanlainen fiilis, että pääsee aivan omiin maailmoihinsa.

velipesonen: Jack White on mainostoimistoyrittäjä, musics designer. Hyvin on designattu tämäkin tuote.
 
Tästä designer-sommittelijateemasta oli kanssasi puhetta jossain toisessa ketjussa, en muista missä, mutta kun se tässä nyt tulee jälleen esiin niin kysyisin että oletko varma, ettei tuo designer-sommitelija nimilappu ole aikalailla verrannollinen "kaupallista paskaa" huutelulle? En tarkoita nyt sisällöllisesti, vaan sitä että lähdetään tällaisia kategorioita ylipäänsä luomaan. Kysehän ´vaikuttaisi olevan siitä, että pidetään jotain kevyenä/onttona/pinnallisena/sieluttomana/totuutta etsimättömänä/vilpillisenä/teeskentelevänä/ ...
tavalla tai toisella epäilyttävänä, ehkä huononakin ja keksitään tälle tunteelle nimike, joka voidaan lätkäistä pöytään kaikenkattavaksi selityksesksi siitä, että kyse ei ole Todellisesta Taiteesta.

velipesonen: Jack White on mainostoimistoyrittäjä, musics designer. Hyvin on designattu tämäkin tuote. Günnareita ei kai kukaan ole vakavissaan rockbändinä pitänytkään.
 
En kyllä keksi mitään niin hyvää rockia vuosilta '85 tai '86 kuin vuoden '87 Appetite. Tuuon jälkeen bändistä tuli toki kaikkien väsyneimpien rock-kliseiden ilmentymä, mutta vaikea on musta tuon debyytin verevyyttä kiistää.
 
White Stripesillä on toki varsin vahva imago, mutta tämä visuaalinen puoli tukee musiikkia hyvin. Jos ei Jack White muuta tehnyt, niin ainakin muistutti miten simppeleistä elementeistä rock-musiikki koostuu. Raconteurs on muuten parempi pumppu.

Askr: Tästä designer-sommittelijateemasta oli kanssasi puhetta jossain toisessa ketjussa, en muista missä, mutta kun se tässä nyt tulee jälleen esiin niin kysyisin että oletko varma, ettei tuo designer-sommitelija nimilappu ole aikalailla verrannollinen "kaupallista paskaa" huutelulle?(...)
 
Kenties, mutta en tiedä mitä kukin sillä kaupallisella paskallaan tarkoittaa. Kai kaikki mitä voi myydä on kaupallista ja kai kaikkea voi myydä. En minä tiedä tekeekö Jack White hommiaan saadakseen rahaa. Enemmänkin hieman sarkastinen designer-termi kuvaa nykyajan akuuttia todellisuutta jossa kaikki sisällöt sullotaan "innovointiprosessiin" josta tulee lopputuotteena pelkkää paskaa. Ongelma siis liittyy tällaiseen mainosalalle tyypilliseen kuvioon jossa ns. myönteisellä ajattelulla sun muulla täydellisellä hevonpaskalla on näkyvä jalansija.

Wradlin: Haluaisin oikeasti tietää mitä aineita vedät.
 
E: Kelpais nimittäin tuollainen samanlainen fiilis, että pääsee aivan omiin maailmoihinsa.
 
Pidän oluista ja irlantilaisista viskeistä. Yritän noudattaa kohtuutta.

velipesonen: Pidän oluista ja irlantilaisista viskeistä. Yritän noudattaa kohtuutta.
 
Jaahas, ihan tavallisella linjalla pitäisi siis mennä. Tänks, koetan löytää tuon kohtuuden.

velipesonen: Kenties, mutta en tiedä mitä kukin sillä kaupallisella paskallaan tarkoittaa. Kai kaikki mitä voi myydä on kaupallista ja kai kaikkea voi myydä. En minä tiedä tekeekö Jack White hommiaan saadakseen rahaa. Enemmänkin hieman sarkastinen designer-termi kuvaa nykyajan akuuttia todellisuutta jossa kaikki sisällöt sullotaan "innovointiprosessiin" josta tulee lopputuotteena pelkkää paskaa. Ongelma siis liittyy tällaiseen mainosalalle tyypilliseen kuvioon jossa ns. myönteisellä ajattelulla sun muulla täydellisellä hevonpaskalla on näkyvä jalansija.
 
olen tästä kanssasi harvinaisen samaa mieltä. jotenkin tuntuu siltä, kun avaa minkä tahansa ns. nuorisomusiikkia soittavat radiokanavan, että ne biisit joita siellä soitetaan on "innovoitu" jossain helvetin tiimipalavereissa imagokonsulttien kanssa - kohderyhmälle X haetaan jokin pienin yhteinen nimittäjä jonka mukaan sitten sorvataan tuote joka ärsyttäisi mahdollisimman vähän tätä ostajasegmenttiä, että saadaan niin levy-yhtiölle ja sen sidosryhmille ja ehkä vähän myös bändillekin mahdollisimman pienin kuluin mahdollisimman suurta katetta sinne excel-taulukkoon sen oikean viivan alle. jotenkin on ollut silmiinpistävää että ns. vanhan liiton musiikkikonkarit tuntuvat haastatteluissaan jokaikinen mainostavan kuuntelevansa vain puheradiota - enkä kyl yhtään ihmettele miksi. viimeksi mm. Hector tuoreessa Soundin numerossa. ennen taisi tekemisen meininki olla vähän toisenlaista, vaikka kai noita laskelmoituja täsmähittejä on tehty niin kauan kuin rock-musiikkia on ollut.

velipesonen: Kenties, mutta en tiedä mitä kukin sillä kaupallisella paskallaan .
 
Niin siis yritin sanoa, että en tarkoittanut tuota sisällöllistä puolta, mitä kukin sillä tarkoittaakaan, vaan ylipäänsä sitä, että luodaan tällaisia erilaisia nimikkeitä, kategorioita - luokitteluja - joilla haetaan minun mielestäni lähinnä ylespätevältä kuulostavaa todistusarvoa sille mistä ei itse pidä. Ja taidetta kun arvostetaan, kun oma itse ja oma maku siihen koetaan samaiseksi, niin tämä vähättelevä luokittelu haetaan tavalla tai toisella taiteen antiteesistä. Tässä mielessä "designer" ja "kaupallinen paska" kuulostavat minusta rinnasteisilta.
 
Toisaalta sitten
ganesha: kohderyhmälle X haetaan jokin pienin yhteinen nimittäjä.
 
Juuri Rival Sonsin Tavastian keikalta palanneena varsin tunnistettavalta tuo tuntuu. Vaikka kyseessä olisi bändin täysi omaehtoisuus josta ammattimaiset markkinointiapparaatit ovat kaukana, niin itselle nousi päällimäisenä ajatuksia tyyllitietoisuudesta ja muodikkuudesta ennen mitään vilpittömämpää, ylipäänsä teeskentely, esitetään 1960-70-luvun bluesrokkibändiä, cool, tuli mieleen.
 
Mutta edelleen kyllä uskoisin, että kyse on lähinnä ensin siitä, etten vaan innostunut itse ja toisekseen että ei tämä nyt mitenkään erityisesti pelkästään tämän ajan ilmiö ole. Kukaan ei vain muista niitä menneitä tylsäkkeitä enää.
 
Toisaalta sitten jos väitetään että ulkonäölliset seikat olisvat lähtökohtaisesti designerismia niin sehän on täyttä höpöä. Esimerkiksi se vanhanliiton suomirockin anti-estetiikka vasta vahvaa estetiikkaa onkin, kohderyhmän nuoleskelua paljaimmillaan.

Askr: Niin siis yritin sanoa, että en tarkoittanut tuota sisällöllistä puolta, mitä kukin sillä tarkoittaakaan, vaan ylipäänsä sitä, että luodaan tällaisia erilaisia nimikkeitä, kategorioita - luokitteluja - joilla haetaan minun mielestäni lähinnä ylespätevältä kuulostavaa todistusarvoa sille mistä ei itse pidä. Ja taidetta kun arvostetaan, kun oma itse ja oma maku siihen koetaan samaiseksi, niin tämä vähättelevä luokittelu haetaan tavalla tai toisella taiteen antiteesistä. Tässä mielessä "designer" ja "kaupallinen paska" kuulostavat minusta rinnasteisilta.
 
Nii juu, jos kuuntelee kaupallisen alan ihmisten puheita niin moni asia mitä he pitävät suurena innovaationa on tosiasiassa pelkkää paskaa. Sitä vain voi myydä. Siinä katsannossa kyllä. Olisikin hauska nähdä mitä nämä ihmiset saisivat innovoitua jos lopputuotteelta ei edellytettäisi myyvyyttä vaan muita arvoja.

velipesonen: Nii juu, jos kuuntelee kaupallisen alan ihmisten puheita niin moni asia mitä he pitävät suurena innovaationa on tosiasiassa pelkkää paskaa. Sitä vain voi myydä. Siinä katsannossa kyllä. Olisikin hauska nähdä mitä nämä ihmiset saisivat innovoitua jos lopputuotteelta ei edellytettäisi myyvyyttä vaan muita arvoja.
 
Eli designerismi on siis lähinnä halventava termi?

Askr: Eli designerismi on siis lähinnä halventava termi?
 
Kyllä se sitä on mitä suurimmassa määrin.

Askr: Juuri Rival Sonsin Tavastian keikalta palanneena varsin tunnistettavalta tuo tuntuu. Vaikka kyseessä olisi bändin täysi omaehtoisuus josta ammattimaiset markkinointiapparaatit ovat kaukana, niin itselle nousi päällimäisenä ajatuksia tyyllitietoisuudesta ja muodikkuudesta ennen mitään vilpittömämpää, ylipäänsä teeskentely, esitetään 1960-70-luvun bluesrokkibändiä, cool, tuli mieleen.
 
Hmm. Tollasen ajattelun ymmärrän ihan hyvin, tavallaan nykyään tulee hirveän kyyniseksi kaikkea uutta musaa kohtaan just siks että mainostoimistot ja levyyhtiöt myyvät bändejä. Mut kyl mä haluisin uskoa naiivisti että bändit itse tekevät esim. rival sonsin tapauksessa hommaa ihan puhtaasti tietyn ajan rokin diggailun takia ja heille se 60' 70' bluesrockin soitto ei oo mitään apinointia vaan ihan relevanttia musan tekemistä sellaisena kuin hyvä musa heille näyttäytyy. Silloin ainakin mun maailmassa se 60' 70's henkeen tehty kitararokki on edelleen ihan nykypäivää ja relevanttia rock-musiikkia, samoin kuin mikä tahansa aidosti tekemisen ilosta tehty ja kuulijoissaan tunteita herättävä musiikki.