Media ja viihde ›

Ygäby: Jos nyt ei se Direct x 11 ole aivan välttämätön, niin yllättävän kevyt peli on kyseessä. Näinkin vanhalla koneella (5v) kaikki muu oli kondiksessa paitsi näytönohjain noihin recommended -asetuksiin verrattuna.
 
E: http://www.enterbf3.com/information/538-minimum-requirements/
 
Okei, eka jolta kuulee tälläistä. En siis ite oo PC:llä pelannut tuota, lukenut vaan foorumeilta kun jengi postailee omia ATK:itaan sinne ja kysyy "toimiiko tällä?" niin sitten ihratissit dumaa paskaksi jotain ihan älyttömiä tehomyllyjä. Siksi luulin näin, mutta olettamus oli nähtävästi väärä.

Pelatkaa noobit xboxilla, niin ei lopu myllystä tehot kesken. :)

Skyrim
 
Voin jo nyt sanoa, että tässä on ainakin itselle vuoden peli ja varmaan pitkälle myös ensi vuoden kovin. Pelattavaa riittää aivan suunnattomasti ja itselle tälläinen vapaa tutkiskelu, kevyt roolipelaaminen ja fantasiameno toimii aivan suunnattoman hyvin.
 
Käyttöliittymä oli hieman hankala aluksi ja muutamia bugeja siellä täällä mutta näihin saa varmasti jossain vaiheessa modit/patchit avuksi.
Musiikki ja äänimaailma on aivan loistavaa ja tietenkin jokainen mökki, nurkka ja kivenkolo on pakko tutkia sentilleen. Mahtavuutta!
 
100/5

Tuosta bf3:n tehonvaatimisesta.. itse pelaan q6600 @2,4Ghz, 6 gigaa muistia, gtx 460 1gb, full-hd resolla ja asetukset high kera pehmennysten yms ja hyvin pyörii nettipelissä ja yksinpelissä.
 
Eli ei todellakaan ole kovin vaativa peli, jos ei halua vetää asetuksia ultralle ja resoluutiota yli tuon 1980x1080 (vaimikäsenytoli?)

Liver-Box: Skyrim
 
tärkeä kysymys. Kai tässä nyt sitten on levitate -taika?
 
Oblivionin suurin ja vittumaisin puute, se, joka teki Morrowindista mahtavan rölöttää: Levitate!
 
Jos Skyrimissä ei ole Levitatea niin itken itseni uneen.

Bättlfiild 3:sta ja muista alan hommista enemmän täällä: http://muusikoiden.net/huoneet/tiedot.php?id=288

Red Dead Redemption: Undead Nightmare
 
Varsinaisen pelin pelasin pari kuukautta sitten läpi ja nyt lisärin. Loistavaa menoa. Parhautta. Lisäri olisi saanut kyllä olla pidempi. John Marston on mies.
 
10-/10
 
E: Vähän miinusta, koska kännissä ei voinut rellestää.

Skyrim
 
Pääjuoneen en ole vieläkään koskenut ja pelitunteja kasassa yli 90.
 
10000000000000000000000000000000/10
 
Mielestäni Bethesda kyllä onnistui nyt ihan hemmetin hyvin vaikka mitään odotuksia ei ollut pelin suhteen, kun se ilmestyi.

Ed_Guy: Skyrim
 
Pääjuoneen en ole vieläkään koskenut ja pelitunteja kasassa yli 90.
 
10000000000000000000000000000000/10
 
Mielestäni Bethesda kyllä onnistui nyt ihan hemmetin hyvin vaikka mitään odotuksia ei ollut pelin suhteen, kun se ilmestyi.
 
Ite voisin tuosta arvosanasta ottaa tuon ykkösen nollien edestä pois, ei iskenyt sitten yhtään. En tosin ole kymmentä tuntia enempää jaksanut pelata. Pitää joululomalla antaa pelille vielä tsäänssi kun pääsis pari viikkoa uhraamaan elämää tuolle pelille.

Ed_Guy: Skyrim
 
Sanottakoon, että Oblivion tuli aikoinaan hankittua ilmestymispäivänään ja Skyrim jo melkeinpä ennen ilmestymispäiväänsä, joten peliä on odotettu todellakin intensiivisesti viitisen vuotta.
Kun satoja tunteja on kertynyt taakse Oblivionin, Fallout 3:n ja Fallout NV:n parissa, Skyrimissäkin tuntee olonsa heti "kotoisaksi". Lainausmerkit siksi, että herää tietysti pieni kysymys: eikö tätä moottoria ole katsottu jo tarpeeksi? Grafiikoidensa puolesta Skyrim on toki kolmea muuta saman moottorin käyttäjää parempi ja oli hienoa huomata, että Oblivionin pallonaamojen tilalla on Morrowindin kaltaiset, toisistaan selkeästi erottuvat, rodut ja naistenkin sukupuoli on tunnistettavissa. Myös Oblivionissa hetkauttaneet jylhät maisemat ovat Skyrimissä entistäkin jylhempiä ja lumimyrskyn kaltaiset sääilmiöt ovat mukava lisä tavanomaiseen sateeseen ja poutasäähän. Oblivionin riesana olleet "yöttömät yöt" on korjattu ja yöllä on oikeasti suhteellisen pimeää.
Ulkonäköseikkojen lisäksi myös pelimoottorin koneistoa on uudistettu. Uusi taistelumekaniikka ammentaa paljon uudemmista Fallouteista (mm. sneak-tappo Skyrimissä = haulikolla ampuminen Falloutissa) ja on Oblivionin yllätyksetöntä mäiskintää parempaa ja hauskempaa. Hahmonkehityksessä kertyvillä perkeillä on pelinkulkuun todella suuri vaikutus, joten Oblivionin ja Morrowindin kaltainen yleismies-jantunen on Skyrimissä heikoilla ja "classin valinta" lisää peliin pitkäikäisyyttä erilaisine pelityyleineen. Esille on pakko nostaa varsinkin rogue-tyyppinen hiipijä, jota on Oblivionin ajoilta todellakin parannettu. Perkkien antamat damagebonukset mahdollistavat kokonaan stealthtyylisen pelityylin, joka Oblivionissa oli käytännöllisesti katsoen mahdotonta (muutaman killan tehtäviä lukuunottamatta). Puhtaasti magiaa käyttäville on taasen annettu paitsi visuaalisesti komeampia loitsuja, myös mahdollisuus selviytyä taisteluista ilman haarniskaa ja jälleen perkkien vaikutuksen huomaa erittäin positiivisena. Vanha moottori siis on kuin onki päivitetty erittäin tyydyttävällä tavalla uuteen uskoon, vaikka skeptisesti odotin suurta pettymystä viimeiseen asti.
Visuaalisuutta ja tappelua on Skyrimin tapauksessa helppoa kehua, onhan se kuitenkin aina pelaamisen hetkellä päälimmäisenä mielessä. Sisällöstä on kuitenkin pakko ropisuttaa miinuksia. Yritän vältellä spoilereita.
 
Siinä missä Maagien kilta ja Fightereiden kilta olivat Oblivionin tylsimpiä questilinjoja, Skyrim piti perinteestä kiinni ja jatkoi tylsien fetchaus-tehtävien perinnettä. Erona tosin oli se, että siinä vaiheessa missä Oblivionissa pääset kiltaan sisälle olet Skyrimissä jo lähes koko lafkan pääjehuna. On toki masokistista toivoa lisää pituutta tylsille tehtäväketjuille, mutta Skyrimin tapauksessa sitä olisi kaivattu. Kovimmat odotukset olin jättänyt tietysti Varkaiden killalle ja Dark Brotherhoodille, olivathan nämä IMO Oblivionin parhaita tehtäviä. Kiltatehtävien vähäisen määrän lisäksi sisältö oli shokki. Varkaiden kilta koostui lähinnä luolastoissa lymyämisten lisäksi velkojen perinnästä - nyrkein. Oblivionin herrasmieskillasta ei ollut tietoakaan, puhumattakaan Oblivionin varkaiden killan lopputehtävien eskaloitumisesta eeppisimmästä eppisimpään viimeiseen tehtävään. Skyrimissä homma oli lähinnä muniinpuhaltelua. Dark Brotherhoodissa on myönnettävä, että viimeinen tehtävä miltei pelasti koko linjan, mutta Oblivionissa vallinnut musta huumori oli tietysti jätetty Skyrimin versiosta täysin pois ja yhtä merkityksetön tehtävä seurasi toistaan (Ja tehtäviä oli liian vähän). Myös Daedrojen alttaritehtävät ovat (ainakin tähänastisista) jääneet ilman Oblivionin kaltaista huumoriarvoa.
Oblivionin Main Questissa ei ollut hurraamista aikoinaan, puuttuihan siitä rpg:lle ominaisin piirre: iso bossfight. Skyrimissä asia oli korjattu, mutta koko homma ei ehtinyt edetä minnekään kun loppu pamahti yllättäen ruutuun. Lisäksi Oblivionissa ja Fallouteissa on ollut hienot prologit ja epilogit, Skyrimistä ei löydy kumpaakaan. Pieni puute, mutta aiheuttaa hämmästystä. Main questi vain loppuu, eikä vallitsevaa "kriisiä" kukaan oikein tunnu huomaavankaan.
 
Loppujen lopuksi tilanne on sama, kuin Morrowindin ja Oblivionin välillä aikoinaan: uudempi on visuaalisuudeltaan ja taistelumekaniikaltaan parempi, mutta sisällöltään köyhempi. Tietysti Skyrimin tapauksessa ero ei ole läheskään yhtä suuri kuin edellämainittujen ero, mutta ihmetyttää kuitenkin miksi Skyrimistä kuultaa läpi taustalla ollut ilmeinen kiire. Menikö 5,5 vuotta uusien tulipallojen pyörittelyssä?
Rumemmalla ja huonommalla moottorilla varusteltu Oblivion onnistui saavuttamaan paljon paremmin sielläolemisen tunteen ja mielekkäämmään ensikokemuksen, kuin Skyrim ja modien avustuksella grafiikkaa ja taistelumekaniikkaa saa muokattua hyvinkin lähelle Skyrimin vastaavaa. Nyt kuudenkymmenen pelitunnin jälkeen Skyrimhahmoni on noin 50-levelinen, täysin voittamaton ja kaikki suuret tehtäväketjut on tehty. Oblivionissa tilanne oli ensimmäisellä pelikerralla sama reilusti yli sadan pelitunnin jälkeen hahmon ollessa 25+-levelinen. Valitettavasti Skyrim ei kykene antamaan modatulle edeltäjälleen mitään uutta, eikä vanillaversioiden vertailussakaan ole läheskään yhtä vaikuttava, kuin TES:IV aikoinaan.
 
TL;DR: Hyvä peli, mutta pettymys edelliseen verrattuna, vaikka suurinosa pöljäilyistä on korjattu. Hakkaa ulkoisilta puitteiltaan edeltäjänsä miten tahansa, mutta sisältö on täyttä huuhaata. Pelaan mieluummin modattua Oblivionia, tosin siinä combatti ei ole ihan_yhtä_siistiä, kuin tässä.
 
6/10

Ygäby: Lainausmerkit siksi, että herää tietysti pieni kysymys: eikö tätä moottoria ole katsottu jo tarpeeksi? Grafiikoidensa puolesta Skyrim on toki kolmea muuta saman moottorin käyttäjää parempi
 
Skyrimissä on kyllä käsittääkseni täysin uusi moottori, eihän siinä nyt herranjestas viittä vuotta olisi tekemisessä mennyt jos Oblivionin engineä olisivat käyttäneet.

Stradlin: Skyrimissä on kyllä käsittääkseni täysin uusi moottori, eihän siinä nyt herranjestas viittä vuotta olisi tekemisessä mennyt jos Oblivionin engineä olisivat käyttäneet.
 
Noniinpä onkin. Ilmankos tuntui tutulta, kun samat virheet toistuvat edelleen, mutta totta tosiaan uudella nimellä on varusteltu ja kyllä osa näistä suurista lupauksista on lunastettu: http://www.wouldyoukindly.com/bethe … tion-engine-and-its-awesome-power/.
Ja kyllähän tämä nk. uusi moottori on rakennettu sen Gamebryon ollessa lähtökohtana, tosin suurempia muutoksia on tehty kuin Oblivion-Fallout 3-Fallout NV

Deus Ex Human Revolution
 
Kylläpäs oli pirun onnistunut teos. Valinnanvaraa ja seikkailuhenkeä yllin kyllin ja varsinkin loppua kohden erittäin mukaansatempaava. Tämän pystyi pelaamaan näköjään aika lailla sotimatta, itse ainakin vain hiippailin lähes kaikkien vihollisten ohi. On kyllä vuoden paras peli, tosin Skyrim on mulla vielä pelaamatta loppuun. Tarina oli kyllä hyvin suunniteltu, ja lopetuksiakin on ilmeisesti useampia.
 
9/10

Viimeksi pelattu peli: Batman: Arkham City, PS3:lla
 
Kaikkien kriitikkojen ylistämä, Rocksteady Studiosin Batman-sarjan toinen osa. Sain justiinsa pelattua itse pelin kokonaan läpi, mutta silti on vielä kaiken maailman haasteita sun muita, joissa riittää vielä ihan tajuttomasti pelattavaa.
 
Noh, peli siis alkaa siitä, kun Bruce Wayne joutuu Arkham cityyn, eristetylle saarelle, jonne on laitettu kaikki Gothamin rikolliset kulkemaan vapaina saaren sisällä. No Waynehan muuttuu sitten Batmaniksi ja alkaa pistämään vallan ottaneita suurrikollisia ruotuun.
Hommassa käy kuitenkin niin, että Jokeriin päästessään Batman kolkataan ja häneen siirretään herra J:n verta, jossa on edellisestä pelistä (Arkham Asylum) tuttua Titan-ainetta, joka tappaa päivässä miehen kuin miehen (ja naisen myös). Samalla myös moniin Arkham Cityssa oleviin rikollisiin siirrettiin tätä verta ja eihän Batman voi antaa heidän kuolla, joten epätoivoinen jahti vasta-ainetta etsien alkaa.
 
Ei siis mikään erityisen kekseliäs tai loistava juoni, mutta itse toteutus on sitten aivan omaa luokkaansa. Peli on synkkä kuin kiinalaisen poliitikon sydän ja pelattavuus on parempi, kuin missään, mitä olen aiemmin pelannut. Erilaisia vempeleitä, joilla voi helposti kulkea koko pelikartan läpi alle 3 minuutissa, avata salaisia ovia, räjäytellä seiniä tai tehdä itselleen jäälautan veteen, löytyy. Tappelukohtaukset on myös mielettömän hyviä. Viittä näistä vempeleistä voi käyttää tappelussa ja erilaisia tappeluiikkeitä on yli 20 torjunnasta luiden murtamiseen.
Pelissä on myös mukavasti hiiviskelykohtauksia. Ne koostuu yleensä 5-7 henkilöstä, yhdestä suuresta huoneesta ja erilaisista tasoista (silta, pienempien huoneiden katot jne.) ja kaikki vastustajat on yleensä laitettava lampaita laskemaan (Herra B:hän ei ikinä tapa), ennen kuin voi jatkaa eteenpäin. Tapoja, joilla tämän voi tehdä on n. 15 erilaista. Voi räjäyttää seinän niin, että lohkareet osuvat vastustajaan, hiipiä sen taakse ja ottaa se hiljaa pois päiviltä tai vaikka roikkua korkealla olevasta ulokkeesta ja pistää tietämätön gooni roikkumaan jaloistaan samaan paikkaan, jossa itse juuri oli sekunti sitten.
Näistä tappelu- ja hiiviskelykohtauksista on sitten vielä erikseen haasteita, joissa tappeluissa kerätään pisteitä käyttämällä mahdollisimman montaa erilaista tekniikkaa ja rakentamalla suuria comboja ja hiiviskelyissä tainnuttamalla n. 5-7 vastustajasta kolme kolmella erilaisella tyylillä ja loput sitten ihan vapaalla tyylillä, yleensä vielä aikarjan sisällä. Että haastetta on.
 
Ja sitten on vielä tämä Riddler eli Arvuuttaja, joka on kätkenyt 400 pokaalia eri puolille Arkham Cityä. Näitä metsästäessä saa ihan oikeasti käyttää päätänsä, että pokaalin sitten lopulta saa. Yleensä pitää käyttää jotain gadgettia, kuten Batarangia tai räjähdegeeliä, mutta se, miten niitä sitten käyttää, pistää aivonystyrät toimintaan. Sitten on vielä rikottavia esineitä ja valokuvia, mutta niissä ei nyt mitään ihmeellistä ole. Ja näissähän sitten on vaikka kuinka monta tuntia pelattavaa.
 
Ylitti kyllä odotukset ja on kyllä mulla tämän vuoden pelien Top 2:ssa Uncharted 3:n kanssa. Jos jotain arvosanaa nyt pitäis antaa, niin 10-/10. Kaikki toimi pelissä häättänämin hyvin ja ainoa asia, joka olisi voinut olla parempi oli pelikentän laajuus ja monipuolisuus. Saari ei ollut itsessään kovinkaan suuri, mutta sen sisällä olevat rakennukset ja tunnelit toivat lisää tilaa. Silti se tuntui jotenkin pieneltä. Ja koska alueita oli periaatteessa vain yksi, niin kovin erilaisia alueita en kyllä odottanutkaan. Vaikka olihan siis niissä rakennuksissa erilaisuutta haialtaineen ja sortuvine kerroksineen, mutta ei tarpeeksi.
Mutta ei tuo nyt niin paljon haitannut, kun peli oli kaikin muin puolin puhdasta parhautta. Kolmatta osaa pelisarjaan kyllä toivoisin. Tuskin tulee, mutta ainahan sitä toivoa saa.

Tribe: Tuskin tulee, mutta ainahan sitä toivoa saa.
 
Melko varmasti kyllä tulee, sen verran menestyksekkäitä ovat olleet nämä.

Killing floor
 
Steamista alennuksella hankittu co-op-survival-horror-zombiemättöpeli. Maksoi vain 6,8€ kaikkine lisäreineen ja on kyllä todella hauskaa verilöylyä pienehköllä porukalla. Ideahan on vähän turhankin simppeli, örkkimörkkejä vain vyöryy päälle aalloittain ja niitä sitten lahdataan kuin viimeistä päivää. Teamspeak vain päälle, muutama kaveri messiin ja on hauskaa. Aika kuluu kyllä melko nopsaan tuon parissa. Nyt on menossa joku jouluspesiaali ja zombeilla on tonttuvaatteet päällä ja lopparina vähän rujomman oloinen joulupukki.
 
8/10

Meikä tarvii jelppiä. Haluisin xboxille räiskintäpelin, johon on helppo päästä sisään ja esim. pelata vaan puoli tuntia aina kerrallaan. BF3, MW3? Tulis pelkäks viihteeks, mulla ei oo kunnianhimoa eikä aikaa alkaa keräilemään mitään pointseja. Haluun vaan TAPPAA. Ok thx.
 
EDIT: Mainittakoon vielä, että edellinen räiskintäpeli, jota olen hakannut kunnolla, on Counter Strike 1.6...
 
E2: kazaa: Bulletstorm.
 
Njoo, vois olla ihan hauska mut ehkä mieluummin haluisin jonkun CS:n kaltaisen. U know, haluun TAPPAA, mut haluun TAPPAA vaan ihmisiä.

Kre-per: Meikä tarvii jelppiä. Haluisin xboxille räiskintäpelin, johon on helppo päästä sisään ja esim. pelata vaan puoli tuntia aina kerrallaan. BF3, MW3? Tulis pelkäks viihteeks, mulla ei oo kunnianhimoa eikä aikaa alkaa keräilemään mitään pointseja. Haluun vaan TAPPAA. Ok thx.
 
EDIT: Mainittakoon vielä, että edellinen räiskintäpeli, jota olen hakannut kunnolla, on Counter Strike 1.6...
 
Bulletstorm.

Tombi 1 (ps1)
 
Tämä harvinainen klassikko oli kyllä erittäin hauskaa pelattavaa. Läpipeluuseen sain kulumaan yli 13 tuntia, tehtävistä sain tehtyä 126/130. Vaikka peli alkuun näyttääkin täysin lasten pelille, ei se sitä kuitenkaan ole. Tätä pystyi pelaaamaan pienemmissä erissä taikka pitempäänkin. Grafiikat ovat ikä huomioon ottaen varsin mukavaa ja värikylläistä silmille. Musiikeista ekstra pisteitä, vaikka ne välillä toivat mieleen final fantasyn ja jopa muumien musiikit. Pohjimmiltaanhan tämä on tasohyppelyä, johon on sekoitettu kevyitä roolipeli elementtejä. Lopussa vähän turhautti juoksentelu, kun en tiennyt minne mennä. Kyllä tämän vois hyvinkin toiseen kertaan pelata läpi. Ja kakkos osan jo aloitinkin eilen illalla. Meikäläiselle kyllä nous yheks lemppari peleistä
 
10-/10