| Aihe: Hyvät kielet kitaraan, eli..? | |
|---|
|
Nyt kun pitäisi ostaa uudet kielet, niin mitä arvon raati suosittelee? Tai oikeastaan, mitä eroja eri kielissä on? Paksuus tietysti vaikuttaa saundiin ja tatsiin, mutta miten materiaali vaikuttaa? Niitähän on bronzea, nickel woundedia, nickel platedia, pinnoitettuja ym.
Osaisiko joku kertoa, mitä eroja näillä on? Esim. miten vaikuttavat kestoikään, bendaukseen, soittotatsiin ym.
Sen tiedän, että mitä paksumpi sen parempi saundi, mutta raskaampi venytettävä. Eli jos vähän syvällisemmin sais analyysiä..
Ja laitetaan nyt ne merkitkin sitten vielä paremmuusjärjestykseen, vaikka se mielipideasia onkin. Mielipideasioistahan juuri voi kinata, faktoista ei..
Edit. Itsellä siis Strato+LesPaul, mutta aina parempi, mitä laajemmin asiaa käsitellään... | |
daddarioilla ja ernie boltseilla soitellut ite, ikuna ei oo katkennu ja tatsi säilyy pitkään (imo) | |
Oivoi.
Lyhyestä virsi kaunis: osta useampi erilainen setti ja löydä ne, mistä itse pidät. Nimimerkillä GHS GBL-Boomers .010-.046, nikkelipinnoitettu, roundwound. Itse en ole kyllä kauheasti huomannut peruskielten välillä mitään eroa, kaikista tulee ääni.
~ Love broke out and I forgot it's war. | |
Laulava Kylätohtori: Sen tiedän, että mitä paksumpi sen parempi saundi
Ei toikaan mun mielestä noin suorasukaista ole. Ohuilla kielillä saa toisenlaista räminää, jota paksuilla kielillä voi jäädä kaipaamaan. Oikein paksuilla kielillä kitara alkaa soundata pianolta ja onko se sitten se ultimaattinen mitä haetaan. Vahvistimessa on volume-kierukka ja vähintään 100W tehoa sitä varten, että jos pitää saada luissa ja ytimissä tuntuvaa sointia niin voi kääntää tehoa isommalle. Pääteputkista sitä tulee. Ei siihen tarvita paksuja kieliä. | |
Itse käytän sähkiksessä pelkästään Ernie Ballin 10-46 settiä. Daddarion settejä en ole testannut, mutta GHS:n 10-52 olen, ja selvästi jäi kakkoseksi EB:n setille. Jos puhutaan pronssikielistä, niin eikö ne ole enemmänkin teräskieliselle akustiselle tarkoitettu?
"Music really does make the world a better place" | |
Pitäisi varmaan joskus oikein ajan ja rahan kanssa tehdä testi. Mutta jos ostaa vaikka 5 eri settiä, niin nehän pitää kaikki kokeilla uutena, eikä niin, että ensin toiset loppuun ja sitten vasta vaihdetaan. En ole viitsinyt alkaa tällaiseen, kun vähän epäilen, ettei näissä niin suuria eroja ole..
Itse olen soitellut 011 D'addarioilla, enkä ole mitään ongelmia havainnut. Tuolla odottaisi jotkut Ernie Ballit asennusta. Ovat odottaneet jo varmaan pari vuotta, mutta eivät kai ne paketissa miksikään mene. On vaan aina tullut hommattua D'addariot... | |
Stratoon voi kokeilla fenderin bullet-kieliä. Näissä se kielen päässä oleva mollukka on vähän erimuotoinen kuin tavallisissa kielissä ja se sopii paremmin straton blokissa olevaan reikään. Jos eli kun kampea käyttää, niin tavallinen mollukka voi jäädä joka kerta hiukka eri asentoon ja vire muuttuu. 10-46 setti käytössä.
"Vanha Juan, joka tunsi musiikin sielun, huolehti siitä että heidän (kitaristien) viskikuppinsa oli täynnä" (John Steinbeck, tuntemattomalle jumalalle, 1933 ,suom. 1982 s.127) | |
Mä olen käyttänyt vuosia DR:n 10/52 vintage voltage settejä, harvoin katkeilee. Kerran kokeilen DR:n Red Devilssejä. Todella tunkkaset oli joten jahka nuo katkeilee niin vaihdan vintaget takasin. Ennen DR:ää oli kitarassa Ernie Ball Super Slinkyt...
Joten täältä ääni DR:lle nimen omann vintage voltagelle. Hyvä soundi akustisesti ja vahvistimen kanssa :)
Musiikki ei tunne rajoja, eivätkä kitaristit tunne nuotteja. |  s8na
16.11.2011 17:17:26 | |
|
Semmosia joita saa halvalla paljon kerrallaan. Pistää aina samat kielet uusiks keppeihin niin ei tartte säätöjä peukaloida juurikaan.
Muiden muassa esmes Darcon settejä saa noin 3 € / setti netistä tilaamalla. | |
elsewhere: osta useampi erilainen setti ja löydä ne, mistä itse pidät.
Just noin kannattaa tehdä, koska kielissä on muutakin eroa kuin (oletettu) laatu eli soundi ja tuntuma. Joillekin se hintakin on tärkeä, varsinkin jos kieliä kuluu nopeasti. | |
Bonecrusherin kannustamana kokeilin Dean Markley Vintage Reissue -kieliä ja hyvin tuntuvat toimivan. Hinta on erittäin kohtuullinen: setti maksaa reilut kolme euroa. Kielet kuin kielet menevät kuitenkin tuhnuiksi ennen pitkää ja uusien kielten tuntuma ja kirkkaus pysyy ainakin mulla joka tapauksessa niin vähän aikaa, ettei mun kannata ostaa kalliita kieliä, vaan ennemmin vähän huokeampia ja vaihdan ne tarvittaessa tiuhempaan. Yllättävän pitkään näilläkin silti soittelee: kolme-neljä keikkaa ihan mukavasti, eli 15-20 tuntia täysipainoista soittoa. "Fastfrettaan" kielet vielä silloin tällöin siinä toivossa, että elinikä pitenisi hieman, nuuka kun olen. Olen huomaavinani siitä olevan ainakin pientä hyötyä, sillä pitkän soittelun jälkeen törkyä ihan silminnähden irtoaa kielistä pyyhkiessä.
Aiempaa kokemusta on ainakin "perus-D'daddarioista", jotka mulla paskoittuivat about tunnin soittelun jälkeen. DR:t toimivat ihan suht hyvin, niiden tuntuma oli muihin samanpaksuisiin kieliin verrattuna jämäkämpi. Dean Markley Blue Steel -kieliä käytin aiemmin pitkään: ne maksavat melkein tuplat Vintage Reissueihin nähden, mutta kyllä ne hyviä kieliä olivatkin. Elixireistä en ole koskaan oppinut tykkäämään: tuntuu kuin kuminauhalla soittelisi. Onneksi edes joissain tuotteissa aivan liian kallis on myös itselle epämieluisa vaihtoehto ja halpa puolestaan aivan hyvä. ;) Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan! |  jkourula
16.11.2011 20:02:00 (muokattu 16.11.2011 20:03:19) | |
|
Antakaas vinkkiä mistä niitä kieliä kannattaa tilata. Onko tuo juststrings.com se mesta vai onko joku paikka, jossa ei tarvitsisi maksaa tulleja ja alveja. Plussaa ois, jos samaan saisi erikoisempia settejä (esim. banjoon pitäisi setti hommata ja akkariin silk & steelejä).
Jos haluaa jostain liikkeestä ostaa, niin suosittelen Electro-Harmonixin kieliä Uraltonesta. 5 euroa setti ja ainakin minusta ihan yhtä hyviä kuin Ernie Ballit. |  Jucciz
16.11.2011 20:07:51 (muokattu 16.11.2011 20:09:05) | |
|
Näistä olen viimemmäksi tilannut, EU:n sisältä eli ei tulleja tai ylimääräisiä veroja tiedossa:
www.banzaimusic.com
www.saitenkatalog.de
Etenkin jälkimmäisessä oli ainakin aikanaan ihan järjetön määrä eri kielisoittimien kieliä, siis varmasti toistasataa merkkiä ja eri tuotteita niiden alla varmaan tuhansia. Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan! | |
ReBeat: Ei toikaan mun mielestä noin suorasukaista ole. Ohuilla kielillä saa toisenlaista räminää, jota paksuilla kielillä voi jäädä kaipaamaan. Oikein paksuilla kielillä kitara alkaa soundata pianolta ja onko se sitten se ultimaattinen mitä haetaan. Vahvistimessa on volume-kierukka ja vähintään 100W tehoa sitä varten, että jos pitää saada luissa ja ytimissä tuntuvaa sointia niin voi kääntää tehoa isommalle. Pääteputkista sitä tulee. Ei siihen tarvita paksuja kieliä.
Plussaa tuli. Itse uskoin aikoinani samaan"mantraan" että vain paksuilla kielillä jne...
Aloitteluvaiheessa aiheutti sen että bendaukset tai vibraatiot eivät onnistuneet ja siksi kiinnostaneet. Kuitenkin aika oleellinen osa kitaransoittoa.
Nyt on setti 09-046 ja tässä pysytään. | |
lonelyplayer: Plussaa tuli. Itse uskoin aikoinani samaan"mantraan" että vain paksuilla kielillä jne...
Aloitteluvaiheessa aiheutti sen että bendaukset tai vibraatiot eivät onnistuneet ja siksi kiinnostaneet. Kuitenkin aika oleellinen osa kitaransoittoa.
Nyt on setti 09-046 ja tässä pysytään.
Mulla taas soiton herkkyys ja nyanssit ylipäätään alkoivat löytyä kun vaihdoin 9-setin 11-settiin joskus 15 vuotta sitten, plus että kitara rupesi soimaan ihan eri tavalla. Myös kontrolli tuntuu paremmalta näin.
Mut sitähän varten noita eri paksuuksia on, että jokaiselle olis jotain. Paljon on myös tottumuksesta kiinni, vähän sama kuin kaulojen paksuudessa. Sit vaan kun on liian paljon asioita yhtä aikaa pielessä, soitto ei enää olekaan kivaa. Mulle painajainen olisi juurikin joku Ibanezin Wizard-tyylinen tikkukaula koverretulla otelaudalla yhdistettynä vaikkapa 9-settiin tai herraties vielä ohuempiin. Metsään mentäisiin että lepikko raikaa. :) Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan! | |
Jucciz:
www.banzaimusic.com
www.saitenkatalog.de
Noiden lisäksi vielä:
http://www.saitenmarkt.com/
Tuolta tilasin viimeksi kymmenen pakettia Dean Markley Vintage Reissueita, hinnaksi tuli n. 40e postikuluineen.
Tuon määrän tilaaminen edellä mainituista vaihtoedoista oli halvinta saitenmarktilta pienimpien postikulujen vuoksi, banzailla ois ollut halvempia (muutaman sentin), mutta siellä postit onkin kaksinkertaiset.
Kitaralla on vireysongelma, sen satulaurat ovat ahdistuneet. | Jucciz
16.11.2011 21:06:50 (muokattu 16.11.2011 21:09:23) | |
|
I3enjam1n: Noiden lisäksi vielä:
http://www.saitenmarkt.com/
Tuolta tilasin viimeksi kymmenen pakettia Dean Markley Vintage Reissueita, hinnaksi tuli n. 40e postikuluineen.
Tuon määrän tilaaminen edellä mainituista vaihtoedoista oli halvinta saitenmarktilta pienimpien postikulujen vuoksi, banzailla ois ollut halvempia (muutaman sentin), mutta siellä postit onkin kaksinkertaiset.
Pannaan mieleen. Tosin, harvoin tilaan alle sataa settiä kieliä kerralla, joten jos Banzailla tai Saitenkatalogilla itse tuotteet ovat selvästi halvempia, voi olla, että kokonaissumma jää silti pienemmäksi.
EDIT: Oho. Hintaero kyllä ON merkittävä:
Banzailla 3,24e per setti ja Saitenmarktissa 4,19e per setti. Sadan setin satsissa (ts. parin vuoden kielissä) rupee jo tuntumaan. Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan! | |
Jucciz: Mulla taas soiton herkkyys ja nyanssit ylipäätään alkoivat löytyä kun vaihdoin 9-setin 11-settiin joskus 15 vuotta sitten, plus että kitara rupesi soimaan ihan eri tavalla. Myös kontrolli tuntuu paremmalta näin.
Mut sitähän varten noita eri paksuuksia on, että jokaiselle olis jotain. Paljon on myös tottumuksesta kiinni, vähän sama kuin kaulojen paksuudessa. Sit vaan kun on liian paljon asioita yhtä aikaa pielessä, soitto ei enää olekaan kivaa. Mulle painajainen olisi juurikin joku Ibanezin Wizard-tyylinen tikkukaula koverretulla otelaudalla yhdistettynä vaikkapa 9-settiin tai herraties vielä ohuempiin. Metsään mentäisiin että lepikko raikaa. :)
Toikin on aivan totta...pitääkö tässsä plussia enemmänkin jaella :)
Meillä on kuitenkin lähtökohta aivan erillainen, itse olen rämpytellyt n. kolme vuotta ja aloittanut n. 50v iässä. Eli 100% amatööri kyseessä mutta intoa vaan löytyy. Tosiaan...tuli aloitettua 011-setillä kun ei kukaan neuvonut. Nyt alkaa jo tuntua että siirtyminen 010-vahvuuteen voisi olla lähellä nykyisen 009:n jälkeen.
Ja onhan niissä kielimerkeissäkin eroja. Samoin olen huomannut että vaikka käyttäisi tismalleen samaa valmistajaa/vahvuutta eri kitaroissa niin ei vaan ole sama tuntuma. | |
lonelyplayer: Toikin on aivan totta...pitääkö tässsä plussia enemmänkin jaella :)
Meillä on kuitenkin lähtökohta aivan erillainen, itse olen rämpytellyt n. kolme vuotta ja aloittanut n. 50v iässä. Eli 100% amatööri kyseessä mutta intoa vaan löytyy. Tosiaan...tuli aloitettua 011-setillä kun ei kukaan neuvonut. Nyt alkaa jo tuntua että siirtyminen 010-vahvuuteen voisi olla lähellä nykyisen 009:n jälkeen.
Ja onhan niissä kielimerkeissäkin eroja. Samoin olen huomannut että vaikka käyttäisi tismalleen samaa valmistajaa/vahvuutta eri kitaroissa niin ei vaan ole sama tuntuma.
Jeps. Eri valmistajien settien jäykkyydessä on eroja, kuten mainitsin tuon DR:n tapauksen. Sen 11-setti oli selvästi jämäkämpi tuntumaltaan kuin vaikkapa D'Addarion tai parin muun, joihin olin ehtinyt tutustua. Itseäni tuo ei siis missään nimessä haitannut: etenkin bassopään kielten tanakkuus teki tietyt jutut helpommiksi soittaa kun kieli ei "plörissyt", vaan pysyi jämeränä. Lisäksi on hyvä muistaa tää ero, että "perus-Fendereissä" (Stratocaster, Telecaster jne) kielen soivan osan pituus eli skaala on 0,75 tuumaa pidempi kuin "perus-Gibsoneissa" (Les Paul, ES-335, SG jne). Tämä aiheuttaa sen, että sama kielisetti tuntuu Fenderissä jäykemmältä kuin Gibsonissa. Pidempi skaala tekee nimittäin soittotuntumasta pääsääntöisesti jäykemmän.
Mullahan homma meni niin, että mulla oli alussa käytössä 9- tai 10-setti useita vuosia. Yhtenä päivänä kuitenkin (ja tää oli siis joskus '96 tms, jolloin olin siinä 14-15 vuoden iässä) ostin kokeeksi 11-setin testatakseni, mitä eroa eri kielisettien paksuuksilla käytännössä on (on muuten ikävä noita aikoja, kun sitä vaan soitti eikä pätkääkään funtsinut kamoja!). Ekat päivät menivät "sormivoimia kasvatellessa", sillä olihan se tuntuma melkoisen erilainen yhtäkkiä. Kuitenkin, noin viikon-parin sisällä 11-setistä tuli suosikkini ja nyt viitisentoista vuotta myöhemmin sanon edelleen samaa. Tuo (etenkin 11-52) on mulle sopiva satsi: riittävän helpposoittoiset kielet, mutta kuitenkin riittävästi "vastusta" jotta ei mene hiplailuksi (eli tulee oikeasti soitettua, isolla S:llä - mielestäni tämä parantaa kokonaissoundia), riittävän tuhti soundi ja moni kitara tuntuu myös noilla värähtelevän mukavan voimakkaasti.
Jotkut puhuvat, että kaikki kovat ja nopeat jätkät vetävät ohuilla kielillä. Tahdon vielä uskoa siihen, että nopeus on edelleenkin soittajan, eikä vaikkapa kielien tai kaulan ominaisuus. ;)
P.S. Mahtavaa, että viiskymppisenäkin riittää intoa soittohommiin. Toivottavasti itsellänikin vielä tuolloin. Tsemppiä! Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan! | |
Jucciz:
EDIT: Oho. Hintaero kyllä ON merkittävä:
Banzailla 3,24e per setti ja Saitenmarktissa 4,19e per setti. Sadan setin satsissa (ts. parin vuoden kielissä) rupee jo tuntumaan.
Joo tommosissa määrissä alkaa ero olla jo jonkin verran. :)
Kitaralla on vireysongelma, sen satulaurat ovat ahdistuneet. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
