Lyriikka ›

Kiitos sinulle Joe erityisesti tästä kannustuksesta, koska olen pitkään ollut sitä mieltä, miten pääsisin eroon
laululyriikan teosta ja siirtymään runoihin. Koska olen jo jonkin aikaa kokenut, että liikun tavallaan välimaastossa. Ei kunnollista laululyriikkaa, eikä hyvää runoutta. Paljon työtä olen tehnyt oppiakseni laululyriikan saloja, mutten kuitenkaan pääse siihen pisteeseen mihin pyrin, osittain johtuu siitä, että en osaa säveltää. Ja se vasta ketuttaa, kun tulee sanoissa lähelle mitä tahtoo, mutta kuten joskus aiemmin olen kirjoittanut. Pelkkä sanoitusyritys laululyriikaksi ilman säveltä, on kuin rakastelu ilman orgasmia.
 
Katsoin tässä yhden osan Tanssi tähtien kanssa. Siinä Jorma Uotinen sanoi muistaakseni jotenkin siihen tapaan: jos ei voi kirjoittaa, tai sanoa, niin sen voi kertoa tanssin keinoin. Tai jotain sinnepäin se oli. Itse ajattelen niin, että en osaa soittaa, en tanssia. Ehkä sanat ovat kuitenkin meikäläisen tanssi ja sävellys.
 
Joe olet varmaan huomannutkin, että olen jo hieman niputtanut tekstejäni tiettyihin aihealueisiin, tosin
en syvästi paneutuen siihen. Hans Eränummen säveltämät sanoitukset ovat mielestäni hyvin lähellä
teatterimusiikkia. Ainakin joltain osin.
 
Ehkä sanoituksistani uppoaisivat osana johonkin operettiin, tai vaikka näytelmän osaan??? Oopperan tekstitys on sisällöltään niin vaativaa, että rahkeeni eivät siihen riitä. Harmikseni ehdin vielä nykyisin lukemaan niin vähän, että aineksia hyvien tekstien syntyyn ei jää. Joudun työpäivän jälkeen vain vapaa-ajalla improvisoimaan nopeasti tekstejä. Mutta minullehan on sanottu kerran, kun olin ensimmäisellä runokurssilla, että et ole älyllinen kirjoittaja, vaan tunnekirjoittaja. Olipa sitä vaikea nieleskellä, mutta tottahan se on. Viisas opettaja minulla oli ja on se jälkeen ollut monta hyvää ja lahjomatonta ateljeekriitikkoa.
 
Tähän tuli pitkä tilitys, hyvä välillä miettiä, missä liikkuu. Joe toit esille, asian jota olen itsekin joskus
unelmoinut, sanomatta sitä ääneen.
Laululyriikan osalta on ollut pakko todeta, että minusta ei ole kupletin tekijäksi, eikä iskelmän, eikä... Osaan vain tehdä pieniä otoksia elämästä, kuvakulmia, näkökulmia. Mutta ehkä niistä kuvakulmista ja tunne aalloista, kuten sanoit yhdistyisikin kokonaisuus.
 
Ja tietenkään mikään kirjoittamisen laji ei sulje toista pois, mutta näköjään joku painottuu aika ajoin vahvimmin. Irrottautuminen seuraavaan lajiin on välillä hankalaa. (kolmiottelua itsensä kanssa, huh!)
No ainakin lienee selvillä, että rakastan monenlaista musiikkia.