| Aihe: Välttämättömät pedaalit | 1 |
|---|
|
Monipuolista (ei mättöä) kotimaista soitannassa.
Mitkä pedaalit pitää ainakin olla.
Laite-esimerkkejä hyviksi havaituista pedaaleista. |  Jucciz
13.11.2011 14:26:38 (muokattu 13.11.2011 14:31:37) | |
|
Nää nyt on aina jokaisen henkilökohtaisesta soundi-ihanteesta paljolti kiinni, mutta jos meinaat vetää perus iskelmä-, tanssimusa- ja covertouhuja, niin hyvä olisi olla vähintään muutama erilainen pedaali. Alla omaa pohdintaani muutaman vuoden keikkailun pohjalta.
Delaytä käytetään yleensä mausteena monenlaisessa menossa U2-tyylisestä ilmavasta komppauksesta sankarisooloihin. Itse käytän ainakin kolmea erilaista delay-soundia keikalla: "perusdelay" tap tempolla, nauhakaiku-tyyppinen monipäinen delay ja joku nopea slapback-tyyppinen "rockabilly-delay". Delay-pedaaliin on mahdollista sijoittaa melkein mitä tahansa 30 ja 500 euron väliltä: Bossilta ja Ibanezilta löytyy perusvarmoja ratkaisuja. Hieman monipuolisempaa ja hienostuneempaa löytyy esim. tc Electronicsilta ja Eventideltä. Itselläni on tc Electronics:in Nova Delay, joka irtoaa karkeasti parilla sadalla. Itse tykkään siitä siksi, että siihen voi ohjelmoida valmiita muistipaikkoja eikä tarvitse ruuvata säätimiä keikan aikana. Lisäksi tap tempo löytyy.
Delayn lisäksi kompura on aika hyvä ja oikeissa käsissä monikäyttöinen vehje. Hyvällä kompuralla saa puhtaisiin rautalankatyyliisiin soundeihin lisää sustainia, särösoundeihin tukevuutta ja laulavuutta, kantrihenkisiin juttuihin "napsetta" jne. Mulla on kompurana hieman harvinaisempi Retro-Sonic Compressor. Ns. perusvempeleitä löytyy ainakin Bossilta, MXR:ltä, Ibanezilta ja DOD:ilta.
Jos vahvistimessa ei ole erillistä särökanavaa, kannattaa hommata hyväsoundinen säröpurkki tai vaikka parikin. Ja ehkäpä yksi "vaihtoehtoinen särö" on hyvä ajatus, vaikka särökanava löytyisikin. Viime aikoina täällä on nostettu esiin ainakin Carl Martin Plexitone, jota itsekin tahtoisin testata: jos kerran jostain pedaalista saa hyvän Marshall-henkisen rokkisärön, se on varmasti hyvä valinta yleissäröksi. Toinen särö (jos siis pari erilaista haluaa) voisi olla sitten esimerkiksi jokin ihan erilainen (vaikkapa Dumble-henkinen Zendrive, Sparkle Drive tai jokin enemmän tai vähemmän räkäinen fuzz).
Lisäksi jos vahvistimessa ei ole erillistä sooloboosteria, on kätevää hommata jalkojen juureen myös jokin suht neutraalisoundinen boosteri nostamaan soolot kuuluviin. Itse käytän tähän tarkoitukseen RC Boosteria, mutta monia muitakin hyviä löytyy.
Itse tykkään myös käyttää monesti vaikkapa pitkissä soinnuissa tremoloa saadakseni soundiin vähän lisää eloa. Joissain vahvistimissa on tremolo valmiina, mutta hyviä pedaalivaihtoehtoja löytyy jälleen monilta "perusvalmistajilta": Danelectro, Boss, Voodoo Lab, Schaller jne. Itselläni on laudassa Cusack Music:in tap-a-whirl, josta löytyy lisäksi tap tempo ja koko joukko erilaisia aaltomuotoja. Suurimman osan ajasta tulee kyllä silti mentyä ihan perus siniaaltotremololla. Hyvän tremolon saa käytettynä 50-100 euron hintaluokassa, toisaalta Danelectro on uutenakin vain jotain 30-40 euroa ja se on hintaisekseen erinomainen laite.
Itse en ole suuri choruksen tai flangerin ystävä, mutta jotkut käyttävät niitäkin ja aivan perustellusti. Sen sijaan phaserista tykkään ja semmoinen omasta laudastani löytyy, Retro-Sonicin valmistama tämäkin. Varma ja huokeahko yleisphaser on vaikkapa MXR 90, josta myös tuo Retro-Sonic on kopio parilla parannuksella. Lisäksi vähän hienostuneempaa tai Hendrix-tyylistä muljuttelua varten löytyy vibe-pedaali, tässä tapauksessa Mojo Vibe. Muitakin Univibe-henkisiä pedaaleja löytyy, hintaluokka näissä on siinä karkeasti 150-300 euron välimaastossa. Phasereita saa alle satasellakin hyviä, jos semmoinen sattuisi kiinnostamaan. Samassa hintaluokassa pyörii myös suurin osa choruksista ja flangereista.
Monien mielestä myös wah-pedaali on kitaristin perustyökalu, mutta itsehän se on punnittava, tarvitseeko sellaista. Hyvän peruswahin saa alle satasellakin: esim. Vox V847A tai Dunlop Crybaby. Itselläni wahin virkaa suorittaa RMC Picture Wah, hieman kalliimpi, mutta mielestäni aavistuksen "musikaalisemman" kuuloinen suoraan pakasta vedettynä kuin Vox tai Dunlop. Toisaalta edellä mainitut ovat oivia modausalustoja ja niistä saa muutaman komponentin vaihdolla hyvinkin eri soundisia.
Pähkinänkuoressa: jos tulisi hälytyskeikka jonnekin ja pitäisi vetää lainavahvistimella, jossa olisi varmuudella vain hyvä puhdas soundi, ottaisin pedaalilaudan, jossa on vähintään seuraavat (kytkentäjärjestyksessä):
- kompura (sijoitettuna ennen säröä tällä saa kätevästi myös tarvittaessa soinniltaan pidemmän särösoolosoundin)
- yksi hyväsoundinen yleissärö (aina parempi, jos vaikka "kaksikanavainen" malli)
- monipuolinen delay
- sooloboosti
Tommonen minimikattaus riittäis periaatteessa hyvin. Toki modulaatioefekteillä saa vielä paljon lisää kaikkea kivaa, mutta hätätilanteessa ilmankin pärjää. Myös viritinpedaali on hyvä olla: sillä voi tarvittaessa mykistää signaaliketjun, jolloin kitaran virittäminen käy biisien välissä äänettömästi ja yleisöä häiritsemättä. Virittimen "mykistysteho" on isoimmillaan pedaaliketjun viimeisenä, jolloin esim. särö- ja kompurapedaalien suhinat jäävät pois, jos sattuisivat olemaan päällä. Periaatteessa viritin saa puhtaimman signaalin ollessaan heti kitaran jälkeen ekana pedaalina, mutta käytännössä en ole hyvällä virittimellä huomannut mitään ongelmaa virittämisessä myöskään pitäessäni viritintä ketjun viimeisenä - jopa efektiloopissa.
Pedaaleille kannattaa lisäksi hommata tukeva lauta (suosittelen Pedaltrain-merkkisiä), hyvä virtalähde ja riittävän laadukkaat välikaapelit. 4-5 pedaalille sopivan laudan voit saada 50-100 eurolla, samoin virtalähde merkistä ja mallista riippuen on siinä satasen korvilla, laadukkaammat vähän ylikin. Välipiuhat ovat merkistä riippuen n.5-20 euroa kipaleelta. Ihan halvimpia letkuja ei kannata ostaa. Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan! | |
Minulla käytössä rockista metalliin vähintään nämä:
reverb (kylläkin löytyy vahvistinnupista)
chorus
Niin no siinäpä ne olikin. Jucciz sanoikin jo edellä, että makuasioita nämä ovat. Aivan hyvin voisin soittaa ilman edellämainittuja ja käyttää vastaavissa paikoissa esim flanger (miedoilla asetuksilla) sekä echo tai delay -spedua. Toisinaan on tullut tyrkittyä kompressoria, fuzzia, phaseria ja wahia, mutta ne eivät enää ole niitä välttämättömiä efektejä. Riippuu tietenkin tyylistä ja biiseistä.
Music is the best escape. | |
Jucciz: Nää nyt on aina jokaisen henkilökohtaisesta soundi-ihanteesta paljolti kiinni, mutta jos meinaat vetää perus iskelmä-, tanssimusa- ja covertouhuja, niin hyvä olisi olla vähintään muutama erilainen pedaali. Alla omaa pohdintaani muutaman vuoden keikkailun pohjalta....
Hyvää kirjoitusta Juzzicilta, arvostan.
Itsellä on hieman eri mielipiteitä tuosta kompurasta. Se on hankala pedaali jolla onnistuu herkästi paskoo soundin jos pedaali on huono ja varsinkin jos ei sitä osaa käyttää. Tämän takia itse en sitä nää tärkeänä.
Hyvä Delay on itselle ehdoton se on ainakin omissa bändi touhuissa kaiken perusta. Tap-tempo on ehdoton jotta delaysta saa eniten irti. Monessa pedaalissa on helppo asettaa perus jutut kohdillee (mix.feedback) sitten vain säätää temmon kohdalleen tappaamalla. Omasta spedulaudasta löytyy tällä hetkellä
- Wahi (oli vox mut sen myytyä pitää kasata toi BYOC)
- Viritys mittari
- Freddy-Fuzz clooni (sellainen enempi distortion kuin fuzzi erittäin dynaaminen)
- Behringer GDI21 (ajaa asiansa mätkeessä)
- Ibanez DE7 (hyvä soundi mut sais olla tap-tempo)
Tuolla pärjään kotona. Voisin lähteä sillä heittää kyllä keikankin jos sikseen tulee. Noi on siis minulle välttämättömät. Tarvitsen Puhtaan, "reuna-särö-pikkuruttu" ja mätke/liidi noilla saan sen. Delay on itselle ainut efekti jota ilman en tule toimeen.
Pardy : "Varallisuus on vaan järjestelykysymys" | Jucciz
13.11.2011 15:27:29 (muokattu 13.11.2011 15:28:12) | |
|
HeavyMachinery: Itsellä on hieman eri mielipiteitä tuosta kompurasta. Se on hankala pedaali jolla onnistuu herkästi paskoo soundin jos pedaali on huono ja varsinkin jos ei sitä osaa käyttää. Tämän takia itse en sitä nää tärkeänä.
Seuraa jonkinlainen puolustuspuhe nykyiseltä kompuran käyttäjältä, entiseltä välttelijältä.
Kompura kieltämättä on yksi väärinkäytetyimmistä ja -ymmärretyistä efekteistä, mutta vain se, että sitä ei osaa käyttää, ei oikein voi muuttaa sitä tosiseikkaa, että esim. suomalaisen tanssi- ja iskelmämusan kentällä suurimmalla osalla kitaristeista on arsenaalissaan kompura, joillakin useampiakin. Tästä syystä kompura on ikään kuin lunastanut paikkansa etenkin suomalaisen "keikkailevan yleiskitaristin" työkalupakissa.
Tämä juontaa juurensa paljolti lähinnä siitä, että (harmittavan) monella iskelmäkitaristilla ainut käsitys clean-soundista on erään nimeltä mainitsemattoman rautalankapulliaisen soundi, jossa kompuraa (sen enempää kuin nauhakaikuakaan) ei ole juuri säästelty. Siispä puhtaisiin soundeihin käytetään Stratocasteria, kompuraa ja Vox-henkistä vahvistinta, jos vaan suinkin on mahdollista. Tästä asiasta ei tingitä. :)
Eipä sillä, en mää sitä sano, että se huono soundi olisi, ainoastaan vaan harmillisen ylikäytetty. Kompura on oikeassa paikassa just oikea valinta, mutta todellakin, sitä pitää osata käyttää. Oikein käytettynä se on monipuolinen vehje, jolla voi tehdä useita erilaisia asioita soundille riippuen signaaliketjun muista palasista sekä toki itse kompuran säädöistä, soittotavasta, kitarasta jne.
Sit kun vielä eri kompurat soundaavat ihan eriltä - tai no, osa ihan tarkoituksella ei soundaa miltään - on soppa valmis. Osa kompuroista on puhtaasti soundia värittämättömiä "dynamiikan tasoittajia" tai "sustainin lisääjiä", toiset klassikkokompurat puolestaan muuttavat jo kitaran perussoundin aivan toisenlaiseksi (lisäävät säröä, muuttavat taajuusvastetta ronskistkin jne). Jälkimmäisillä haetaan nimenomaan kompuran "efektiluontoista" käyttöä, vaikka dynamiikkaa ei paljon kompressoitaisiikaan.
Tahdon vain sanoa tällä sitä, että jos kenties on joskus yhden merkkistä kompuraa käyttänyt eikä tykännyt siitä, kannattaa antaa mahdollisuus vielä jollekin muulle merkille. Esim. mää en saanut Bossin jostain peruskompurasta kuin pahan mielen, mutta tuosta Retro-Sonicista tykkään todella paljon. Myös Maxonin CP-101 oli hyvä ja erittäin neutraalisoundinen "sustaininlisääjä". Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan! | |
Jucciz: Seuraa jonkinlainen puolustuspuhe nykyiseltä kompuran käyttäjältä, entiseltä välttelijältä.
Kompura kieltämättä on yksi väärinkäytetyimmistä ja -ymmärretyistä efekteistä, mutta vain se, että sitä ei osaa käyttää, ei oikein voi muuttaa sitä tosiseikkaa, että esim. suomalaisen tanssi- ja iskelmämusan kentällä suurimmalla osalla kitaristeista on arsenaalissaan kompura, joillakin useampiakin. Tästä syystä kompura on ikään kuin lunastanut paikkansa etenkin suomalaisen "keikkailevan yleiskitaristin" työkalupakissa.
Tämä juontaa juurensa paljolti lähinnä siitä, että (harmittavan) monella iskelmäkitaristilla ainut käsitys clean-soundista on erään nimeltä mainitsemattoman rautalankapulliaisen soundi, jossa kompuraa (sen enempää kuin nauhakaikuakaan) ei ole juuri säästelty. Siispä puhtaisiin soundeihin käytetään Stratocasteria, kompuraa ja Vox-henkistä vahvistinta, jos vaan suinkin on mahdollista. Tästä asiasta ei tingitä. :)
Eipä sillä, en mää sitä sano, että se huono soundi olisi, ainoastaan vaan harmillisen ylikäytetty. Kompura on oikeassa paikassa just oikea valinta, mutta todellakin, sitä pitää osata käyttää. Oikein käytettynä se on monipuolinen vehje, jolla voi tehdä useita erilaisia asioita soundille riippuen signaaliketjun muista palasista sekä toki itse kompuran säädöistä, soittotavasta, kitarasta jne.
Sit kun vielä eri kompurat soundaavat ihan eriltä - tai no, osa ihan tarkoituksella ei soundaa miltään - on soppa valmis. Osa kompuroista on puhtaasti soundia värittämättömiä "dynamiikan tasoittajia" tai "sustainin lisääjiä", toiset klassikkokompurat puolestaan muuttavat jo kitaran perussoundin aivan toisenlaiseksi (lisäävät säröä, muuttavat taajuusvastetta ronskistkin jne). Jälkimmäisillä haetaan nimenomaan kompuran "efektiluontoista" käyttöä, vaikka dynamiikkaa ei paljon kompressoitaisiikaan.
Tahdon vain sanoa tällä sitä, että jos kenties on joskus yhden merkkistä kompuraa käyttänyt eikä tykännyt siitä, kannattaa antaa mahdollisuus vielä jollekin muulle merkille. Esim. mää en saanut Bossin jostain peruskompurasta kuin pahan mielen, mutta tuosta Retro-Sonicista tykkään todella paljon. Myös Maxonin CP-101 oli hyvä ja erittäin neutraalisoundinen "sustaininlisääjä".
Harvoin sanon tätä mutta olen tässä kyllä kanssasi ihan täysin samaa mieltä. Jos edellisesta kirjoituksesti välittyi väärä kuva että dissaisin kompuroita se ei ollut tarkoitus vaan oli tarkoitus varottaa niiden petollisuudesta.
Mä olen aina tykännyt Line6 omasta VettaComp mallinoksesta joka esim M13sta on ja sitä paljon käyttänyt. Nyt onkin pitkästä aikaa omat kamat täysin ilman kompuraa....pitäisköhän asialle tehdä jotain ?
Pardy : "Varallisuus on vaan järjestelykysymys" | |
HeavyMachinery:
Itsellä on hieman eri mielipiteitä tuosta kompurasta. Se on hankala pedaali jolla onnistuu herkästi paskoo soundin jos pedaali on huono ja varsinkin jos ei sitä osaa käyttää. Tämän takia itse en sitä nää tärkeänä.
Sama, puoli vuotta omistin kopion bossin kompurasta mutta en saanut sillä yhtään käyttökelpoista soundia aikaan. Mitä tahansa sillä yritinkin niin aina se vaan pilasi sitä soundia. Ehken vaan osaa, tai en sitten koe tarvetta moiselle laitteelle soitossani.
How many guitarist does it take to screw in a light bulb? Answer 50, one to screw it in, and 49 to stand back and say I could do that better | |
Midrange: Sama, puoli vuotta omistin kopion bossin kompurasta mutta en saanut sillä yhtään käyttökelpoista soundia aikaan. Mitä tahansa sillä yritinkin niin aina se vaan pilasi sitä soundia. Ehken vaan osaa, tai en sitten koe tarvetta moiselle laitteelle soitossani.
Avainsana voi olla osaamattomuuden lisäksi aivan yhtä hyvin myös "bossin kompura". Kannattaa ainakin kokeilla joskus eri merkkejä/malleja, jos tulee tilaisuus. Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan! | |
Overdrive, särö, delay, reverb, chorus ja mahdollisesti wahi. Niillä pitäis pärjätä. | |
Jucciz: Avainsana voi olla osaamattomuuden lisäksi aivan yhtä hyvin myös "bossin kompura". Kannattaa ainakin kokeilla joskus eri merkkejä/malleja, jos tulee tilaisuus.
Boss cs-3 ja kompura ei sovi samaan lauseeseen....
Pardy : "Varallisuus on vaan järjestelykysymys" | |
Jucciz: Avainsana voi olla osaamattomuuden lisäksi aivan yhtä hyvin myös "bossin kompura". Kannattaa ainakin kokeilla joskus eri merkkejä/malleja, jos tulee tilaisuus.
Tästä voisin olla hyvinkin samaa mieltä kuten myös sinun kahdesta aikaisemmasta kommentista tähän aiheeseen. Itse juuri kompuroiden maailmaan kontanneena:-) yllätyin siitä kuinka paljon eri kompurat eroavat toisistaan ja niitä tehdään myös aivan erilaisilla toteutustavoilla.
Minusta sinun aikaisempi luokittelu keskeisimpiin kompressorin käyttötapoihin oli hyvä ja toimii varmasti ohjenuorana kun sitä omaa juttuaan miettii eli mihin ja miten sitä aikoo käyttää ja mitä siltä odottaa.
Itse olen aina suhtautnut efekteihin aika varauksella enkä taatusti ole oikea ihminen ketään neuvomaan, mutta itse ratkaisisin tuon efektikysymyksen jollakin käytännöllisellä ja hyväsoundisella multiefektillä (esim boss ME50) josta löytyy kaikki tarvittava ja on yksinkertainen käyttää ja roudata. Varmasti kelpaa työn tilaajalle ja yleisölle ongelmitta. Jos itse tuntee intohimoa aiheeseen efektit, niin varmasti analogiset erillispedaalit ovat se juttu.
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka. |  s8na
13.11.2011 18:37:27 | |
|
Mä lähtisin siitä, että ei pedaaleja jos ei tunne niille tarvetta. Hommaa niitä sitten tarpeen mukaan, kun alkaa tuntua siltä, että soundista puuttuu jotain. Multiefektillä voi kokeilla, mitkä efekteistä vois olla kivoja ja sitten mahdollisesti myöhemmin hommata ne erillispurkkeina. Multsareissa on se vika, että pahimmassa tapauksessa ne pilaavat koko soundin ja soittotuntuman ja voi olla, että efektitkin ovat yksittäispurkkeja heikompilaatuisia. Tietenkin tämä on ihan merkki- ja mallikohtaista. | |
Kaikki on turhia. Paitsi kanavanvaihtopedaali, jonka senkin voi korvata volaa laskemalla monessa tapauksessa. |  LaMotta
13.11.2011 19:14:58 (muokattu 13.11.2011 19:26:07) | |
|
jjude: Monipuolista (ei mättöä) kotimaista soitannassa.
Mitkä pedaalit pitää ainakin olla.
Laite-esimerkkejä hyviksi havaituista pedaaleista.
Oletetaan että vahvistimessa ei ole mitään efektejä:
-viritysmittari (mielestäni jokaisen bändissä soittavan ensimmäinen hankinta)
-särö
-reverb
-soolojen boostaus tavalla tai toisella (volumepedaali, eq, kompressori)
-kompressori
Välttämättömyyksien lisäksi kivoja:
-tremolo
-delay
-wah
-chorus
"Hyvä ja halpa? Osta molemmat!" | |
Välttämättömyys on yksilöityjen tarpeiden summa. | |
Wahi ja trebleboosteri. http://vintage.guitargeek.com/rigs/img/b/blacksabbath_toni_1971.gif
Jälkimmäisen voi varmaan korvata jollain muullakin boostivehkeellä. | |
Jucciz: Avainsana voi olla osaamattomuuden lisäksi aivan yhtä hyvin myös "bossin kompura". Kannattaa ainakin kokeilla joskus eri merkkejä/malleja, jos tulee tilaisuus.
osaatko sousitella jotain edullista kompuraa testattavaksi, itsekin tuon cs-3:n olen ainoana kompuranani omistanut ja erittäin huono maku jäi. Napsua liikaa ja sustaini toi lähinnä suhinaa. Olisi kiva kuitenkin testata jotain erityyppistä jos sitten joskus tekisi vaikka kunnon sijoituksen. Mietin vain että onko kompuralle tilaa cleanpohjaisessa soitannassa kun kyse on melkeinpä rautalangan vastakohta elikkä soundi aika paksu ja mahd musikaalinen |  jumara
13.11.2011 22:36:39 (muokattu 13.11.2011 22:43:34) | |
|
Omasta mielestäni "ihan välttämättömiä" pedaaleja perus rokkikeikoille ovat vain särö ja delay. Kai'ut ja modulaatiot ovat toki kivoja, mutta aika usein ei-kaikua saattaa olla parempi ratkaisu ja modulaatiot ovat kuitenkin loppupelissä enemmänkin sellaista kakun koristelua... Wahwah on toki monen genren/soittajan (myös allekirjoittaneen) oleellinen ainesosa, mut onhan sitä tullut keikkailtua ilmankin.
Muutamia keikkoja on tullut tehtyä siten, että lattialla ovat olleet vain Fulltone GT500 ja MXR Carbon Copy. GT500:ssa on kaksi täysin erillistä säröä: overdrive-osiossa mieto ts-tyyppinen, distortion-osiossa taas tiheämpi ja modernimpi. Käytän distortion-osaa komppisärönä (hieman biisistä riippuen särön määrää akselilla overdrive-rankempi distortion säädellen) ja overdrive-osaa clean/sooloboostina. Carbon Copy on taas erittäin hyväsoundinen ja pienikokoinen delay antamaan vähän ilmaa etenkin sooloihin. Tollainen perussetti mahtuu aina mukaan vaikkapa kitaralaukkuun/-pussiin.
En käytä rahojani amerikkalaisiin kitaroihin, kun japanilaisiakin saa. |  novo
13.11.2011 23:34:40 | |
|
Virimittari ja jokin "yleispätevä" säröpedaali, jos meinaa jollain lainakamoilla joskus joutua vetämään eikä oo hajua mitä on tyrkyllä. Ite varmaan lähtisin siis Pitchblackin ja Crunch Boxin kanssa liikkeelle minne vaan.
voip se olla sekkii, voip se olla olemattakii... | |
McLeach: osaatko sousitella jotain edullista kompuraa testattavaksi, itsekin tuon cs-3:n olen ainoana kompuranani omistanut ja erittäin huono maku jäi.
En tiedä, mikä sun lompakolle on edullinen, mutta yksi vaihtoehto voisi olla esimerkiksi Maxon CP101. Uutena Thomannilla 125 euroa, käytettynä luulisi saavan alle satasella.
http://www.thomann.de/fi/maxon_cp101_compressor.htm
Tässäpä taannoinen viestini, jossa kyseistä pedaalia demottelen:
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?plink=7964755#p7964755 Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan! | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
