Kitarat: soittaminen ›

vvaltsu: 16. YT-profiili 21 sen takia, että pääsee kahtomaan K-18 -videoita. :D
 
E: Oon sitä pikkaamistakin vähän reenannut, kun Hevikukko käski. =) Soon jännä, kun vähän aikaa keskityin pikkaamaan kaiken mitä pystyy, ni legatot otti takapakkia sitä mukaa kun pikkaus kehittyi. Typerää. :/
 
Heh. Ystävällisesti kehotin pikkaamaan ja nyt sitä legatoa messiin jos se kärsii pahasti. Eikö luulisi olevan tehokas tapa, itselläni ainaski tepsii. Ensin 80 prossaa pikkausta loput muuta...sitten päinvastoin. Seuraavaksi vaikka sweeppiä jne. No jokaisellahan on omat metodinsa ja mitäs niitä tyrkyttämään. Eikös kuulosta ainakin loogiselta tavalta? En mä oo soittomaikka ja ilmaiset vinkit ei oo kalliita ;)

balanced1: Eihän 3-kymppinen ole millään mittarilla vanha
 
Onhan. Miehen testosteroni taso on enimmillään muistaakseni siinä 25-28 ikävuoden aikana. Sitten alkaa tasainen alamäki. Tai vähän jyrkempikin, riippuen elintavoista. Erilaiset vaivat alkavat heti kun 30v tulee mittariin. Saattohoidon voi siis aloittaa.

kimurantti1: Mä haluaisin kuulla sen kolme vuotta soittaneen, jolta toi soolo lähtee oikeasti hyvällä tatsilla. Jos sulta lähtee, niin se ei ole todellakaan huonosti vaan päinvastoin.
 
Valitan, eipä oo nauhotusvälineitä nyt käytössä :D Mutta joo, treenaamisen tarvetta vielä löytyy. Saan silti parhaimmillani, eli siis muutaman tunnin soitettuani, vedettyä sen ainakin paremmin kuin tää äijä: www.youtube.com/watch?v=8ivRlMGijIU#t=3m23s

tender.insanity: Onhan. Miehen testosteroni taso on enimmillään muistaakseni siinä 25-28 ikävuoden aikana. Sitten alkaa tasainen alamäki. Tai vähän jyrkempikin, riippuen elintavoista. Erilaiset vaivat alkavat heti kun 30v tulee mittariin. Saattohoidon voi siis aloittaa.
 
Motoristen toimintojen kohdalla on sitä vaikeampi päästä eroon pinttymistä, mitä enemmän on ikää. Mutta kuten mainittua, keskittymiskyky ja pää auttavat tässä kovasti.
 
t. terminaalipotilas

hevikukko: Heh. Ystävällisesti kehotin pikkaamaan ja nyt sitä legatoa messiin jos se kärsii pahasti. Eikö luulisi olevan tehokas tapa, itselläni ainaski tepsii. Ensin 80 prossaa pikkausta loput muuta...sitten päinvastoin. Seuraavaksi vaikka sweeppiä jne. No jokaisellahan on omat metodinsa ja mitäs niitä tyrkyttämään. Eikös kuulosta ainakin loogiselta tavalta? En mä oo soittomaikka ja ilmaiset vinkit ei oo kalliita ;)
 
Tossa oli hymiö, emmie niin tosissaan sitä oikeesti ottanu. :D

tender.insanity: Onhan. Miehen testosteroni taso on enimmillään muistaakseni siinä 25-28 ikävuoden aikana. Sitten alkaa tasainen alamäki. Tai vähän jyrkempikin, riippuen elintavoista. Erilaiset vaivat alkavat heti kun 30v tulee mittariin. Saattohoidon voi siis aloittaa.
 
Miehen testosteronitasot alkavat laskea vasta 40-vuodesta eteenpäin noin 1% vuosivauhtia, mutta nykynuorisolla on mitattu todella alhaisia testosteroni pitoisuuksia, jotka todennäköisesti johtuvat teollisesta ruoasta ja fyysisen liikunnan puutteesta. Eli nykyisillä nelikymppisillä on todennäköisesti korkeammat testosteroni tasot kuin kädettömillä uusavuttomilla nykynuorilla.
No ymmärrän sarkasmin toki kirjoituksessasi ;)

Hynkel Belzepop: Ymmärsin ehkä väärin, mutta onko sinusta todella jonkinlainen "hyvän soiton" mitta se, että ihmiset olisivat valmiit maksamaan? Ja parhaalla tuottamisella ja laadulla on jotain tekemistä tämän kanssa.
 
Ihmisten käsitteet (tarkoitat varmasti käsityksiä) eivät varmastikaan ole suhteellisia, erilaisia kylläkin.
 
Ymmärsit väärin. Ja kyllä, ne ovat suhteellisia JA erilaisia. Minusta esim. kolme vuotta soittaneella ei ole täysin samanlaista käsitystä oikeasti taitavasta soittamisesta, kuin vaikkapa kymmenen vuotta soittaneella, oli se sitten teknisesti taitavaa tai taitavasti improvisoitua tai wadever. Ja tämä johtuu siitä, ettei kokemattomamman soittajan korvat ole vielä kehittyneet niin tarkaksi, että osaisi jäsentää soiton osa-alueet ja analysoida niiden tasoa.
 
Ensimmäinen pointti oli lähinnä se, että itse näen hyvän soiton mittapuun siihen suhteeseen, miltä se soitto kuulostaa. Eli onko se oikeasti hyvää musiikkia, mitä soitetaan. Ja jos on, sitä voi vaikka myydä. Muusikkohan tienaa elantonsa myymällä omaa osaamista ja musiikkia? Mikä tässä nyt on niin syvä ristiriita?
 
Itse kun kitaran soittamista opetan, jakavat oppilaat kanssani monia samoja mielipiteitä hyvästä soittamisesta, mutta eivät osaa sitä "tunnistaa" tai kuulla vielä samalla tavalla, kuin esim. minä sen kuulen.

Räkkipeli: Muusikkohan tienaa elantonsa myymällä omaa osaamista ja musiikkia? Mikä tässä nyt on niin syvä ristiriita?
 
Ei välttämättä, voihan sitä olla esimerkiksi sivutoimisia muusikoita, jotka elättävät itsensä ja musiikkinsa tekemällä "oikeita" töitä. Tällöinhän on vapaus olla myymättä itseään ja musiikkinsa periaatteellisuutta. Toki tällöinkään ei haittaa jos luotua musiikkia meneekin kaupaksi, syystä tai toisesta.

aalataur: Hienoa että olet löytänyt uudestaan treenimotivaation! Mä aloitin 29-vuotiaana "Metallican helpoimmat soolot" -tasolta ja täytin juuri 32. Eipä haittaa ikä menoa. Tiedä sitten tosin miten vetreästi nakit viuhuisi jos olisi aloittanut 19-vuotiaana ja olisin nyt 22. Luultavasti huomattavasti vetreämmin. Mut motivaatio- ja vaivannäkökysymys se silti pitkälti on. Ikä on vain numero, tässä asiassa.
 
Niin ja mun jäsenkuvauksesta voi käydä kuulostelemassa, mihin on edetty sieltä Metallican helpoimmista sooloista. Väittäisin että melko pitkälle, vaikkakin täällä sivustolla on paljon kavereita, joilla on 10 vuotta vähemmän ikää mutta vastaavat tai edistyneemmät taidot. Nuorena kun aloittaa niin soittovuosia kertyy tietysti paremmin. Mut eipä se haittaa jos ei yritä joka tyylisuunnan mestari olla. Kapealla genrealueella kun liikkuu, niin pystyy ottamaan matskua haltuun paremmin.
 
Aivan mahtavaa settiä! Superinspiroivan saattokertomuksen kanssa varsinkin. No excuses -kategorian jannu :)

BigPapa: Ei välttämättä, voihan sitä olla esimerkiksi sivutoimisia muusikoita, jotka elättävät itsensä ja musiikkinsa tekemällä "oikeita" töitä. Tällöinhän on vapaus olla myymättä itseään ja musiikkinsa periaatteellisuutta. Toki tällöinkään ei haittaa jos luotua musiikkia meneekin kaupaksi, syystä tai toisesta.
 
Juu juu, mutta ymmärsit sen pointin. Ja eihän se välttämättä tarkoita sitä, että "myy" itsensä, jos tekee rahaa omalla osaamisella.

Minä olen yli nelikymppinen ja olen kylläkin soittanut penskasta asti (ehkä siinä kymmenen vanhana sain ensimmäisen kitaran siskolta synttärilahjaksi ja siitä se sitten lähti), mutta välillä on ollut pitkiäkin taukoja enkä ole kovin systemaattisesti treenannut muuta kuin penskana. Viimeksi oli sellainen kahdeksan vuoden tauko (ei mikään totaali tauko, koska ainahan tuo akustinen on tuossa käsillä ja tule lauleltua ja soiteltua omaksi ilokseen, mutta en soittanut bändissä en keikkaillut enkä opetellut uutta juuri muutenkaan).
 
No nyt olen aloittanut uudelleen reilut pari vuotta sitten treenaamaan määrätietoisemmin ja olen nimenomaan pyrkinyt oppimaan uutta sellaista mitä en ole aikaisemmin osannut. Teoria on ihan supernastaa, vaikka pentuna suhtauduin siihen yliolkaisesti ja vähän ylimielisestikin. Nyt tilanne on sellainen että minulla ei ole minkäänlaisia musiikillisia sitoumuksia ja olen täysin vapaa tekemään juuri mitä huvittaa ja kaikki kunnianhimo suuntautuu siihen musiikkiin ja soittamiseen. Olen myös siinä mielessä vapaa, että kaikki unelmat ja ajatukset mistään musiikillisesta urasta, rocktähteydestä, kitarasankaruudesta, tms. on taakse jäänyttä elämää eikä minun tarvitse enää vaivata päätäni millään muullakaan joutavuudella ja voin keskittyä olennaiseen vailla paineita, ei tarvitse jännittää toisia soittajia eikä kilpailla tai vertailla itseään muihin. Musiikki itsessään on se käyttövoima, joka ohjaa ja pitää minua otteessaan ja soittaminen on vaan makeinta mitä mä tiedän (ehkä prätkällä ajon ja kalassa käynnin lisäksi).
 
No mitä itse treenaamiseen tulee, niin minä en ole ikinä ollut niin hyvässä iskussa soittajan kuin nyt ja edelleen onnousu suhdanne menossa. Uuden oppiminen käy suhteellisen vaivattomasti ja tähän mennessä mikään ei ole turhauttanut. Pikkuisen on joissakin jutuissa käynyt mielessä, että noinkohan vanhan nakit enää tuohon taipuu, mutta en ole varsinaisesti huolestunut. Aika usein kitaransoiton treenaamisen yhteydessä tulee puhe motoriikasta ja siitä miten ihmisen fysiikka alkaa jossakin vaiheessa taantumaan ja silleen. Itse olen sitä mieltä, että fyysisellä taantumisella keski-iässä on merkitystä ainoastaan kilpaurheilijalle, jonka on saavutettava oma huippusuoritustasonsa alle kolmekymppisenä noin ylisummaan. Sanotaan, että vaikka kymmenottelija ei voi enää nostaa tulostasoaan kolmenkymmenen ikävuoden jälkeen ilman apu-aineita (jotka kai on laittomia kilpaurehilussa), mutta kovatasoinen ottelija voi tietenkin ylläpitää hetken aikaa tulostasoaan ja jos on jo sen huipun saavuttanut, niin ehkä pysyä siellä hetken aikaa.
 
Musiikki ei ole urheilua vaan taidetta ja kitaransoitto muistuttaa enemmän käsityöläisammattia kuin urheilua ja siksi muusikon ei tarvitse jäädä eläkkeelle 35 vuotiaana ja ihan helvetin kovia tekijöitä löytyy vanhemmistakin soittajista. Fyysisenä suorituksena kitaransoitto on aika mitätöntä toimintaa enkä näkisi, että ihmisen fyysinen suorituskyky tulee koskaan soittamisessa vastaan (sikäli kun terveyttä riittää, eikä puhuta näistä klassisen puolen himoharjoittelijoista jotka saattavat treenata itselleen rasitusvammoja etc.), mutta henkinen suorituskyky voi hyvinkin tulla vastaan. Totta kai tämä koulukunta joka kilpailee sillä kuka soittaa nopeiten vierekkäisiä nuotteja, voi ajatella että on jotkin motoriikan rajat jotka sitten rajoittaa "kehitystä", mutta toisasiassahan ei ole mitään merkitystä soittaako 300pbm vai 600bpm, koska ne kuulostavat ihmiskorvaan samanlaiselta puurolta en minä ainakaan enää erota niitä toisistaan. Jos oikeasti pitää hidastuksista katsoa kuka on nopein, niin ei se voi musiikin kannalta enää olla olennaista eli musiikkia voi soittaa vähän hitaampikin kaveri (kuten vaikka minä itse).
 
Minusta soittaminen ei ole kovin ikäsidonnaista ja oman kokemuksen mukaan kaikki sukupolvierot tms. katoaa treenikämpällä kun aletaan soittamaan, niin 15vuotias ja 40 vuotias ovat ihan sulassa sovussa tasavertaisena ja kitarat käsissään ymmärtävät viimein toisiaan. Soittomäärät ja treenimäärät totta kai vaikuttaa soittamiseen kuten muukin kokemus, mutta ei se aika yksiselitteisesti mitään kerro. Olen nähnyt nuoria kavereita, jotka soittaa kuin aikamiehet ja vastaavasti aikamiehiä, jotka hapuilevat kuin pahaiset teinit. Minun mielestä ihminen on niin vanha kuin se tuntee olevansa ja jos tuntuu ettei ole enää mitään saavutettavaa, niin ei kai sitä kannata silloin yrittääkään mitään, mutta jos kipinää riittää niin minusta koskaan ei ole myöhäistä aloittaa tai jatkaa soittamista.

hallu: Minä olen yli nelikymppinen ja olen kylläkin soittanut penskasta asti (ehkä siinä kymmenen vanhana sain ensimmäisen kitaran siskolta synttärilahjaksi ja siitä se sitten lähti), mutta välillä on ollut pitkiäkin taukoja enkä ole kovin systemaattisesti treenannut muuta kuin penskana. Viimeksi oli sellainen kahdeksan vuoden tauko (ei mikään totaali tauko, koska ainahan tuo akustinen on tuossa käsillä ja tule lauleltua ja soiteltua omaksi ilokseen, mutta en soittanut bändissä en keikkaillut enkä opetellut uutta juuri muutenkaan).
 
No nyt olen aloittanut uudelleen reilut pari vuotta sitten treenaamaan määrätietoisemmin ja olen nimenomaan pyrkinyt oppimaan uutta sellaista mitä en ole aikaisemmin osannut. Teoria on ihan supernastaa, vaikka pentuna suhtauduin siihen yliolkaisesti ja vähän ylimielisestikin. Nyt tilanne on sellainen että minulla ei ole minkäänlaisia musiikillisia sitoumuksia ja olen täysin vapaa tekemään juuri mitä huvittaa ja kaikki kunnianhimo suuntautuu siihen musiikkiin ja soittamiseen. Olen myös siinä mielessä vapaa, että kaikki unelmat ja ajatukset mistään musiikillisesta urasta, rocktähteydestä, kitarasankaruudesta, tms. on taakse jäänyttä elämää eikä minun tarvitse enää vaivata päätäni millään muullakaan joutavuudella ja voin keskittyä olennaiseen vailla paineita, ei tarvitse jännittää toisia soittajia eikä kilpailla tai vertailla itseään muihin. Musiikki itsessään on se käyttövoima, joka ohjaa ja pitää minua otteessaan ja soittaminen on vaan makeinta mitä mä tiedän (ehkä prätkällä ajon ja kalassa käynnin lisäksi).
 
No mitä itse treenaamiseen tulee, niin minä en ole ikinä ollut niin hyvässä iskussa soittajan kuin nyt ja edelleen onnousu suhdanne menossa. Uuden oppiminen käy suhteellisen vaivattomasti ja tähän mennessä mikään ei ole turhauttanut. Pikkuisen on joissakin jutuissa käynyt mielessä, että noinkohan vanhan nakit enää tuohon taipuu, mutta en ole varsinaisesti huolestunut. Aika usein kitaransoiton treenaamisen yhteydessä tulee puhe motoriikasta ja siitä miten ihmisen fysiikka alkaa jossakin vaiheessa taantumaan ja silleen. Itse olen sitä mieltä, että fyysisellä taantumisella keski-iässä on merkitystä ainoastaan kilpaurheilijalle, jonka on saavutettava oma huippusuoritustasonsa alle kolmekymppisenä noin ylisummaan. Sanotaan, että vaikka kymmenottelija ei voi enää nostaa tulostasoaan kolmenkymmenen ikävuoden jälkeen ilman apu-aineita (jotka kai on laittomia kilpaurehilussa), mutta kovatasoinen ottelija voi tietenkin ylläpitää hetken aikaa tulostasoaan ja jos on jo sen huipun saavuttanut, niin ehkä pysyä siellä hetken aikaa.
 
Musiikki ei ole urheilua vaan taidetta ja kitaransoitto muistuttaa enemmän käsityöläisammattia kuin urheilua ja siksi muusikon ei tarvitse jäädä eläkkeelle 35 vuotiaana ja ihan helvetin kovia tekijöitä löytyy vanhemmistakin soittajista. Fyysisenä suorituksena kitaransoitto on aika mitätöntä toimintaa enkä näkisi, että ihmisen fyysinen suorituskyky tulee koskaan soittamisessa vastaan (sikäli kun terveyttä riittää, eikä puhuta näistä klassisen puolen himoharjoittelijoista jotka saattavat treenata itselleen rasitusvammoja etc.), mutta henkinen suorituskyky voi hyvinkin tulla vastaan. Totta kai tämä koulukunta joka kilpailee sillä kuka soittaa nopeiten vierekkäisiä nuotteja, voi ajatella että on jotkin motoriikan rajat jotka sitten rajoittaa "kehitystä", mutta toisasiassahan ei ole mitään merkitystä soittaako 300pbm vai 600bpm, koska ne kuulostavat ihmiskorvaan samanlaiselta puurolta en minä ainakaan enää erota niitä toisistaan. Jos oikeasti pitää hidastuksista katsoa kuka on nopein, niin ei se voi musiikin kannalta enää olla olennaista eli musiikkia voi soittaa vähän hitaampikin kaveri (kuten vaikka minä itse).
 
Minusta soittaminen ei ole kovin ikäsidonnaista ja oman kokemuksen mukaan kaikki sukupolvierot tms. katoaa treenikämpällä kun aletaan soittamaan, niin 15vuotias ja 40 vuotias ovat ihan sulassa sovussa tasavertaisena ja kitarat käsissään ymmärtävät viimein toisiaan. Soittomäärät ja treenimäärät totta kai vaikuttaa soittamiseen kuten muukin kokemus, mutta ei se aika yksiselitteisesti mitään kerro. Olen nähnyt nuoria kavereita, jotka soittaa kuin aikamiehet ja vastaavasti aikamiehiä, jotka hapuilevat kuin pahaiset teinit. Minun mielestä ihminen on niin vanha kuin se tuntee olevansa ja jos tuntuu ettei ole enää mitään saavutettavaa, niin ei kai sitä kannata silloin yrittääkään mitään, mutta jos kipinää riittää niin minusta koskaan ei ole myöhäistä aloittaa tai jatkaa soittamista.
 
WORD! Plussat ropsahti, ja jotain tämän tyyppistä itsekin haen takaa. Hienoa tällaisia kirjoituksia lukiessa on se, että motivaatio omaan tekemiseen kasvaa kymmenpotensseissa.

Itse olen nyt 25 vuotias ja hommannut kitaran 9 vuotta sitten ja nyt vasta 2 vuotta tullut soiteltua aktiivisemmin kun on jotain bändiviritystäkin menossa.
 
Itse kylläistyin aina siis ihan joka ikinen kerta treenaamiseen ja nyt vasta tajusin miksi. Treenasin ihan liian pitkiä aikoja ja sitten turhauduin. Nyt olen ruennut treenaamaan systemaattisemmin ~tunnin päivässä, 2 x 30 min ja asiat joita treenailen niin 5-10 minuutin pätkissä ajastimen kanssa ja myöskin metronomi on tullut kuvioihin mukaan.
 
Tämä toimii mulle ja jaksaa keskittyä hyvin treenaamiseen, eikä turhaudu nopeasti. Tosin oppiminen saattaa olla hitaampaa verrattuna siihen, että treenaisi 2-5 tuntia päivässä, mutta onpahan ainakin kivempaa. Toki siis soittelen jo tuttuja juttuja sitten mielen mukaan treenien päälle.

Hynkel Belzepop: WORD! Plussat ropsahti, ja jotain tämän tyyppistä itsekin haen takaa. Hienoa tällaisia kirjoituksia lukiessa on se, että motivaatio omaan tekemiseen kasvaa kymmenpotensseissa.
 
Kiitos ja kumarrus:-) tämähän on hyvä aihe, joka varmasti jokaista jossakin kohtaa mietityttää.

Jyrken: Valitan, eipä oo nauhotusvälineitä nyt käytössä :D Mutta joo, treenaamisen tarvetta vielä löytyy. Saan silti parhaimmillani, eli siis muutaman tunnin soitettuani, vedettyä sen ainakin paremmin kuin tää äijä: www.youtube.com/watch?v=8ivRlMGijIU#t=3m23s
 
Joo, aika surkea vetohan tuo on, mutta mietippä ittes vetämässä Rock in Rio:ssa scomin sooloa. Siinä on vähän enemmän jännityspotentiaalia kuin siinä että soitat samaa sooloa makkarissasi.

"Hei olen Kauko ja alkoh..eiku 46-v ja soitan kitaraa"....."Hei Kauko"...
Miksi tämä alkaa kuulostaa AA-kerhon kokoukselta?
Ette kai oikeasti häpeä soittaa kitaraa, jos ette ole parikymppisiä tai mielellään alle?

loner: "Hei olen Kauko ja alkoh..eiku 46-v ja soitan kitaraa"....."Hei Kauko"...
Miksi tämä alkaa kuulostaa AA-kerhon kokoukselta?
Ette kai oikeasti häpeä soittaa kitaraa, jos ette ole parikymppisiä tai mielellään alle?
 
Hahahaha +

loner: Ette kai oikeasti häpeä soittaa kitaraa, jos ette ole parikymppisiä tai mielellään alle?
 
Mielumminhan sitä soittaa musiikkia kuin kitaraa.

BigPapa: Mielumminhan sitä soittaa musiikkia kuin kitaraa.
 
Nykynuoret ei osaa soittaa musiikkia tai kappaleita vaan tiluttaa.
Ainut mittari on tilutusnopeus, joka on opittu tabulatuureista netistä.
Harmi, ettei keikkoja saata tulla niin kovasti, jos ei osaa kuin tiluttaa harmonista mollia makuuhuoneen sängyn reunalla. Mutta onneksi on netti..Youtubessa saa vankan kannattaja-joukon tiluttamisellakin. Harmi kun keikkamyyjät ei perusta tilutuksen päälle.