Yleistä keskustelua musiikista ›

PJS: Popmusiikin historia on aina ollut kopiomisen historiaa.
 
Ehkä ennemminkin uudelleen jalostamisen historiaa? Tässä mielessä pidän velipesosen designer-termistä. Aiheesta on olemassa dokumentti: http://ohjelmat.yle.fi/ykkosdokumentti/kenen_tekijanoikeus
 
Eli kyse on kierrättämisestä joka parhaassa tapauksessa synnyttää uusia ilmiöitä ja kulttuureita. Siksi esim. itse vastustan liian tiukkaa tekijänoikeussäädäntöä.
 
MUOX: Mielestäni tekijänoikeuksilla (jättimäiset korvausvaateet) pelataan enemmän musiikkiteollisuuden kuin muusikoiden ja säveltäjien pussiin. Jättikorvauksia vaativat artistit taasen sahaavat lyhytkatseisesti omaa oksaansa ja tukahduttavat mahdollisia uusia ilmiöitä.
 
Tämä näin välillisenä vaikuttimena kysymykseen mitä aion tehdä musiikin hyväksi.

Ei tämä musics designer -käsite kaikkein keskeisimmin merkitse kopioijaa, sitaatinottajaa, viittaajaa tai uudelleenmuokkaajaa, vaan sommittelijaa.

velipesonen: Ei tämä musics designer -käsite kaikkein keskeisimmin merkitse kopioijaa, sitaatinottajaa, viittaajaa tai uudelleenmuokkaajaa, vaan sommittelijaa.
 
Ai niinko elävän musiikin dj:tä ja samplaajaa? Parasta DJ-tyypeissä on, kun ne sanoo olevansa livekeikalla, kun ne on jossain sedulan kopissa soittamassa levyjä.

velipesonen: Ei tämä musics designer -käsite kaikkein keskeisimmin merkitse kopioijaa, sitaatinottajaa, viittaajaa tai uudelleenmuokkaajaa, vaan sommittelijaa.
 
Nyt muistankin, käytit arkkitehti-termiä viimeksi. Edelleen kyllä kysyn, että mitä pahaa sommittelussa sinällään on? Lukuunottamatat täysin vapaata assosiaatiota, tajunnanvirtaa, improvisaatiota luovaa työtä on vaikea tehdä ilman sitä (ja noissa mainituissa monissa myös luodaan salamannopea kartta tekemiselle), ainakin jos jotain aikoo saada muillekin jaettavaksi. Toiset tekee sen tietoisemmin kuin toiset, mutta en edelleenkään näe lähtökohtaisesti tarvetta demonisoida sommittelua.
 
Taisin jo aiemmin väittää, että tuo jaottelu sommittelija-taiteentekijä kuulostaa kaikkein eniten siltä modernismin pisteeltä jossa vasemmistolainen kaupallisuuden kammo yhtyy luokkayhteiskunnan vapaan herrasmiehen etiikkaan, romanttista alkuperäisyyden ihannointia unohtamatta. Karkeasti 1800-luvun keksintöjä nämäkin.

velipesonen: Jaa no ihan kuinka vain, ei kai asioiden sisältö riipu siitä milloin joku on keksinyt pitää niistä eniten meteliä tai mikä poliittinen tai yhteiskunnallinen ryhmä niihin kytkeytyy. Asia ei riipu tulkinnastaan. (...)Tällä voi selittää koko modernismin jos haluaa, elämme heikkotahtoisuuden aikaa.
 
No tässä tapauksessa kyllä riippuu, sillä jos nyt vaikka tuosta mainitsemastasi omassa päässään tekemisestä on tullut taiteen lähtökohtainen arvo n. 1700-1800-luvulla, jos näitä erotteluja on ryhdytty tekemään tuolloin, niin tottakai sillä on merkitystä. Siksi, että nyt(kin) rakennat tätä modernismin selitystäsi täysin (romanttisen) modernismin ehdoilla, jolloin nimenomaan laitat asiantilan riippumaan tulkinnastaan.

Voi olla että tulkitsin asiaa eri tavalla, mutta tuli mieleen analogia autoharrastukseen.
 
Designer on kuin autofriikki, joka unelmoi täydellisestä muskeliautosta ja autotallissaan intohimoisesti miettii hevosvoimia ja kaikenlaista virittämistä, pohjana kuitenkin tietynmallinen runko. Tehdäkö nokkakorotus? Millaiset erikoisvanteet? Helmat, spoilerit jne. jne. Erittäin intohimoista touhua.
 
Vaihtoehtona on rakentaa uusi auto tyhjästä. Ajatus voi vaikuttaa kummalliselta, kun tyypillisessä autossa on niin paljon tekniikkaa, ettei yksi ihminen ymmärrä, miten kaikki komponentit oikeastaan toimivat. Mutta jos ajatellaan että auton pitää palvella mahdollisimman täydellisesti jotain aivan erityistä funktiota, niin ehkä se kannattaa ideoida ja valmistaa kokonaan itse. Lähtökohtana on siis funktio eikä valmis runko. Jos lähtökohtana on tietty runko, on luontevaa vertailla omaa viritystään muiden luomuksiin. Jos lähtökohtana on funktio, niin lopputulos voi olla täysin ainutlaatuinen ja jotenkin vertailukelvoton.
 
Täytyy tunnustaa, että suurin osa meikäläisenkin harrastuspohjalta kyhäämistä biiseistä kallistuu tuohon design-luokkaan. Lähtökohtana niissä on tietty genre ja runko. Tietynlaisia rytmejä, tietyn mittaisia osia, tietynlaisia sointukulkuja. Ja sitten sommittelen erilaisia saundeja ja säestyskuvioita. Melodiakin on huolettomimmillaan nuottien sommittelua sointukulun ja rytmin päälle. Näitä biisejä syntyy pilvin pimein.
 
Toisaalta muistan helposti ulkoa ne muutamat kappaleet, jotka olen tehnyt tunteiden ilmaisemiseksi. Ne ovat kaikkein arvokkaimpia ja ehkä ajattomimpia biisejä, vaikka niissä ei olekaan yhtä paljon pintakiiltoa. Niitä viitsii opetella esittämäänkin, koska tuntuu että ne vaativat todella panostamaan tulkintaan.

velipesonen: Asia ei riipu tulkinnastaan.
 
Objektiivisuus on subjektien samuutta.

Askr: No tässä tapauksessa kyllä riippuu, sillä jos nyt vaikka tuosta mainitsemastasi omassa päässään tekemisestä on tullut taiteen lähtökohtainen arvo n. 1700-1800-luvulla, jos näitä erotteluja on ryhdytty tekemään tuolloin, niin tottakai sillä on merkitystä. Siksi, että nyt(kin) rakennat tätä modernismin selitystäsi täysin (romanttisen) modernismin ehdoilla, jolloin nimenomaan laitat asiantilan riippumaan tulkinnastaan.
 
Oho. Jos tekisin sen muuten kuin "modernismin ehdoilla", muuttuisiko mielipiteeni? Eikö tämä ole sivuseikka? Ja onhan se selvä että jos säällisistä taiteen kriteereistä tai tavoitteista jossain kohtaa historian kulkua yleisesti luovutaan niin uudet säännöt ovat huonompia kuin vanhat.

velipesonen: Oho. Jos tekisin sen muuten kuin "modernismin ehdoilla", muuttuisiko mielipiteeni? Eikö tämä ole sivuseikka? Ja onhan se selvä että jos säällisistä taiteen kriteereistä tai tavoitteista jossain kohtaa historian kulkua yleisesti luovutaan niin uudet säännöt ovat huonompia kuin vanhat.
 
Koetetaas toista kautta, alusta: ymmärränkö nyt oikein, että mielestäsi "sommittelija" on eri asia kuin "Taiteilija", "sommittelija" ei tee "Taidetta". Tämä on mielestäsi ongelma.
 
Minä yritin sanoa, että ennen tiettyjä taiteenteoreettisia määrittelyja ei mitään jakoa "sommittelun" ja "Taiteen" välillä tehty. Kaikki oli taidetta - huomaa pieni kirjain, ei siis em. määritelmien mukaista Taidetta isolla T:llä.
 
Samaan aikaan väität, että "Nykyaika suhtautuu täysin vapaamielisesti (lue: välinpitämättömästi) tällaisiin asioihin" . Se mitä minä yritän sanoa on että täysin päin vastoin: nykyaika tekee ennennäkemättömän suuren numeron tästä Taiteen (sisäsyntyisyyteen ja riippuumattomuuteen liittyvästä) asiasta. Eihän koko asiasta voitu kantaa mitään huolta, koska koko huolenaihetta ei oltu keksittykään.
 
Sinällään paluuta taaksepäin ei ehkä ole, sillä tietoisuus jaottelusta on olemassa. Ei tämä hiustenhalkomiselta vaikuttava saivartelu minusta sivuseikka kuitenkaan ole, auttaa ymmärtämään mielestäni tiettyjä nykypäiväisiä Taiteeseen liitettyjä moderneja mytologioita.

levesinet: Mutta jos ajatellaan että auton pitää palvella mahdollisimman täydellisesti jotain aivan erityistä funktiota, niin ehkä se kannattaa ideoida ja valmistaa kokonaan itse. Lähtökohtana on siis funktio eikä valmis runko. Jos lähtökohtana on tietty runko, on luontevaa vertailla omaa viritystään muiden luomuksiin. Jos lähtökohtana on funktio, niin lopputulos voi olla täysin ainutlaatuinen ja jotenkin vertailukelvoton..
 
Minusta tämä vertaus on hyvä. Mainittua modernia taidekäsitystä kuvaa aika hyvin se, että pyörä pitää aina keksiä itse uudelleen (ja samalla pitää huolta siitä että se on täysin ainutlaatuinen pyörä eikä muistuta mitään muita pyöriä).
 
Asiassa on hyvät ja huonot puolensa, niinkuin kaikessa.

Askr: Koetetaas toista kautta, alusta: ymmärränkö nyt oikein, että mielestäsi "sommittelija" on eri asia kuin "Taiteilija", "sommittelija" ei tee "Taidetta". Tämä on mielestäsi ongelma.
 
Minä yritin sanoa, että ennen tiettyjä taiteenteoreettisia määrittelyja ei mitään jakoa "sommittelun" ja "Taiteen" välillä tehty. Kaikki oli taidetta - huomaa pieni kirjain, ei siis em. määritelmien mukaista Taidetta isolla T:llä.
 
Samaan aikaan väität, että . Se mitä minä yritän sanoa on että täysin päin vastoin: nykyaika tekee ennennäkemättömän suuren numeron tästä Taiteen (sisäsyntyisyyteen ja riippuumattomuuteen liittyvästä) asiasta. Eihän koko asiasta voitu kantaa mitään huolta, koska koko huolenaihetta ei oltu keksittykään.
 
Sinällään paluuta taaksepäin ei ehkä ole, sillä tietoisuus jaottelusta on olemassa. Ei tämä hiustenhalkomiselta vaikuttava saivartelu minusta sivuseikka kuitenkaan ole, auttaa ymmärtämään mielestäni tiettyjä nykypäiväisiä Taiteeseen liitettyjä moderneja mytologioita.
 
Okei, jos oikein tajuan niin viittaat siihen että käyttämäni ja käyttämämme käsitteet sekä niiden jaoittelut ovat nykyaikaa ja pitävät sisällään jo oman tulkintansa, mikä on jonkinlaisessa ristiriidassa sen kanssa mitä oikeastaan koetan sanoa.
 
En minä usko tuohon. Ehkä teen kuitenkin liian suuren numeron siitä että samastan esittämäni asian modernismiin ja modernismiin liittyviin kysymyksiin.

Noin vuolaan aloituksen jälkeen olin varma, että jazzmies itsekin jatkaisi keskustelua. Hyvin hämätty. :D

levesinet: Noin vuolaan aloituksen jälkeen olin varma, että jazzmies itsekin jatkaisi keskustelua. Hyvin hämätty. :D
 
Oikeastaan tuossa alustuksessa on kaikki asiaan liittyvä, mikä ajatuksissani on pyörinyt viimeisen vuoden ajan - eli lähinnä vintage-historia -aspektin korostuminen diskurssissa sekä soitin- että taidepuolella, kun taas samalla luovat prosessit ja itse taiteet/taitaminen on jäänyt tai tahallaan jätetty sivurooliin, lähinnä musiikkibisneksen juoksupojaksi. Oli lähennä muodollisuus sutaista muutama kyssäri perään, koska tämähän on keskustelupalsta. Keskustelussa ei ole vielä tapahtunut mitään dramaattista tai ilmennyt sellaisia näkökulmia, johihin minulla olisi lisättävää. Itse vastaan omiin kysymyksiini, kun on siihen on energiaa. Eli hold on baby, tämä jätkä kay p*skalla.

jazzmies: Mennyttä teoriaa voi käyttää ongelmanratkaisumielessä, mutta musiikin tekeminen teorian pohjalta on kuin löisi naulaa musiikkiolion arkkuun.
 
Niin varmaan, jos teoria tarkoittaa historiallisia faktoja, mutta jos teoria onkin mieltä polttava idea tai piristävä ajatusmalli, niin silloinhan se on hedelmällinen.
 
velipesonen: Musiikki kaipaisi piristysruiskeen juuri nyt.
 
Tulee mieleeni 1570-1580-luvuilla toiminut Firenzen Camerata. Joukko renessanssin humanisteja, muusikkoja, runoilijoita ja intellektuelleja, jotka keskustelivat musiikin ja draaman kehittymisestä ja kehittämisestä.
Cameratan jäseniä yhdisti näkemys, että musiikki oli rappioitunut ja että soveltamalla muinaisten kreikkalaisten käyttämiä muotoja ja tyyliä musiikki paranisi ja sitä kautta yhteiskuntakin paranisi. Ilmeisesti he mielsivät kreikkalaisen musiikkityylin tarinankerronnaksi, joka tapahtui puheen ja laulun välimuotona.
 
"Of all revolutions in music history, this one was perhaps the most carefully premeditated: it is one of few examples in music, before the twentieth century, of theory preceding practice."
http://www.petersiepmann.net/teaching/U6/Florentine%20Camerata.pdf
 
Kovin nopeasti oppikirjoissa kiiruhdetaan kertomaan, minkälaisia olivat varhaiset oopperat. Minusta tuossa on mielenkiintoista se, että porukka koki tarpeelliseksi muovata musiikin (yhteiskunnallista) funktiota.
 
Huvittavaa ajatella että noi tyypit halusi kuulla laulettavan elävää äidinkieltään eikä vanhaa latinaa tai antiikin kreikkaa, vieläpä selkeästi eikä niin ettei sanoista saa selvää. Nykyään tyypillinen ooppera käsittelee satoja vuosia sitten vallinnutta yhteiskuntaa ja siinä lauletaan päin vastoin jollain vieraalla kielellä, vanhahtavasti ja niin että sanoista EI saa selvää.

levesinet: Tulee mieleeni 1570-1580-luvuilla toiminut Firenzen Camerata. Joukko renessanssin humanisteja, muusikkoja, runoilijoita ja intellektuelleja, jotka keskustelivat musiikin ja draaman kehittymisestä ja kehittämisestä.
Cameratan jäseniä yhdisti näkemys, että musiikki oli rappioitunut ja että soveltamalla muinaisten kreikkalaisten käyttämiä muotoja ja tyyliä musiikki paranisi ja sitä kautta yhteiskuntakin paranisi. Ilmeisesti he mielsivät kreikkalaisen musiikkityylin tarinankerronnaksi, joka tapahtui puheen ja laulun välimuotona.
 
Ilmankos italian varhaisbarokki on yksi kaikkein kiinnostavimmista asioista musiikinhistoriassa.