Bassot ›

Ensimmäinen kysymys: Onko täällä lyhytskaalaisen basson omistajia? Toinen kysymys: Tuleeko mieleenne kuuluisia basisteja, jotka ovat uransa aikana soittaneet aktiivisesti lyhytskaalaisella bassolla? Niin ja vielä kolmas kysymys: Voiko soundista kuulla eron normiskaalaisen (34") ja lyhytskaalaisen (esim. 30 tai 31") basson välillä?

No en ole itse soittanut lyhyt skaalaisella. Kaverilla tosin on niitä kolmekin kappaletta . Vanha Guild ja Gibson EB 0 ja vielä lisäksi uusi Epiphonen EB 3. On aina soittanut lyhytskaalaisia.
Kuuluisia on Jack Bruce ja eikö Maccalla kin ole se Höfner lyhyt.

No niin...vaikka pyhästi lupasin itselleni etten tälle palstalle enää kirjoita niin sanansa täytyy syödä. Heti alkuun täytyy kumartaa syvään mm. herrojen Absqua ja Poppamies suuntaan. Oispa mullakin noin pitkä pinna! Mutta kun ei oo ja hermot meni lukiessani erään nimimerkin suuria viisauksia tällä (ja miltei kaikilla muillakin palstoilla)
 
Pitäiskö mun ottaa tää kritiikkinä, koska mulla on varaa ostaa hyvät bassokamat himaan?
 
Tuossa jokin aika sitten kiukuspäissäni kirjoitin pitkähkön jutun, johon tuli tuollainen kommetti. En peru sanojani, mutta selvennän että todellakaan kritiikki ei kohdistu siihen mitä kenelläkin on varaa ostaa ja mitä ei. Jos sen mun juttuni lukee uudelleen ja miettii hiukan niin ehkä selviää mihin se "kritiikki" oli suunnattu.
 
Tää nyt menköön alkupuheena mutta itse asiaan.
Olen omistanut kaksi kappaletta lyhytskaalaisia bassoja. Ensimmäinen oli Framus- merkkinen jonka hankin joskus 15- kesäisenä ja se oli oikeastaan ensimmäinen oma bassoni. Soittelin sillä Carlsboron putkinupin läpi 1x18" kaappiin.
 
Hankinnan syynä oli silloin juuri sen helpposoittoisuus. Soundit olivat mielestäni ihan hyvät, mutta ei siinä samanlaista sustainia ollut kuin pitkäkaulaisessa.
 
Jälkimmäinen lyhytskaalainen oli joitain vuosia sitten omistamani Fenderin Musicmaster- basso. Sillä soittelin keikoillakin paljon. Kevyt, helpposoittoinen ja muutenkin oiva peli, mutta.... Kyllä siitä kuitenkin puuttui "se jokin" Soundit olivat enemmänkin keski/ylä-äänivoittoisia, ei sillä kovinkaan tukevaa alapäätä saanut aikaan. Hiukan sellainen "heiveröisen" oloinen kaikenkaikkiaan.
 
Mutta tässä niinkuin yleensä kaikissa näissä basso/laitejutuissa...Jos joku soitin miellyttää itseään, tuntuu hyvältä käsissä ja siihen on muutenkin tyytyväinen niin ilman muuta sellainen kannattaa hankkia/pitää eikä kuunnella kaikenmaailman "hörhöjen" viisauksia siitä onko kyseinen soitin hyvä vai ei.

Ensimmäinen kysymys: Onko täällä lyhytskaalaisen basson omistajia? Toinen kysymys: Tuleeko mieleenne kuuluisia basisteja, jotka ovat uransa aikana soittaneet aktiivisesti lyhytskaalaisella bassolla? Niin ja vielä kolmas kysymys: Voiko soundista kuulla eron normiskaalaisen (34") ja lyhytskaalaisen (esim. 30 tai 31") basson välillä?
 
Mun yläasteella oli Washburnin XB-100, lyhytskaalanen se oli. Loistava kouluun, koska pystyi pistämään ohuemmat kielet e-vireeseen, ja ei pitäny painaa niin kovaa, sopii koululaisille. Sillä oli myös hauska soittaa, koska sopi käteen hyvin, koska nauhavälit olivat lyhyemmät. Hyvä vehje muuten, mutta botnea oli aika vähän ohuiden kielien takia.

mulla on lyhyt skaalainen basso, ja on mun mielestä tosi hyvä soitin ja sopii mun käteen paremmin kun pitempi kaulaset, voi johtua siittäkin kun on soitellut aikasemmin kitaraa paljon.

Joo, 30-tuuman skaalalla oleva Danelectro Longhorn löytyy. Hyvä ja halpa basso, tuo.
 
Sitten oli sellainen Epiphone Viola (30,5 tuumaa), mutta myin sen, kun ontto runko sai mikit kiertämään hieman liikaa. Muuten oli kyllä hyvä ja halpa basso sekin.

Stanley Clarke on soitellut lyhytskaalaisilla bassoilla!

Stanley Clarke on soitellut lyhytskaalaisilla bassoilla!
 
Niin olen minäkin !!!!!! Elikkäs tolla Sguier proncolla opetin frendii soittaa edes jotain, ei jotenkin istu mun käsiin. Mut voidaankin jo syyttää valmistajaa.

Ensimmäinen kysymys: Onko täällä lyhytskaalaisen basson omistajia? Toinen kysymys: Tuleeko mieleenne kuuluisia basisteja, jotka ovat uransa aikana soittaneet aktiivisesti lyhytskaalaisella bassolla?
 
Voi kyllä, meidän basisti on vuosikaudet käyttäny EB-3 bassoa. Huom! Ei ole sama kuin Epiluurin EB-3 joka itseasiassa on EB-3L.. Giballa oli myös LesPaul Triumph-basso joka oli lyhytskaalainen.
Noita aktiivisesti lyhytkaulaista bassoa soittaneita.. Jack Bruce kait niistä kuuluisin. Ainakin aktiivisimmin soitteli lyhytskaala EB-0 :ta. Soundipolitiikka on niin monesta tekijästä kiinni, täytyis joskus tuolla EB-3:lla tehdä "vertailevia tutkimuksia" samoilla säädöillä.

Suunnitelmissa olisi tehdä basso, jossa on fenderin jazzmasterin lankku ja Mustangin kaula... Mietin vaan, että pitäisikö tosiaan tehdä tuolla Mustangin kaulalla vai sitten Precisionin..

Mulla oli Epiphone EB0. Soundiltaan enempi semmonen baritonikitara.

Jep, Bruce käytti lyhytskaalaista mallia, mutta se oli EB-3, Brucen kuuluisa soundi lähti nimenomaan tallamikistä. Sitten Freen mainio basisti Andy Fraser käytti EB-3:a ja EB-2:a, Jack Casady (Jefferson Airplane) ja Phil Lesh(Grateful Dead) soittivat Alembicin modifioimilla lyhytskaalaisilla puoliakustisilla (oliko niillä molemmilla Guildin Starfiret, en nyt muista), Status Quon Alan Lancaster soitti pitkään Fender Mustangilla, Talking Headsin Tina Weymoth suosi lyhytskaalaisia (mm. Mustang)...Onhan niitä.
 
Omia kokemuksia lyhytskaalaisista on tosi vähän, lähinnä Squierin Broncoa olen kokeillut eikä siitä kauheasti ole positiivista sanottavaa. Luultavasti kaikki lyhytskaalaiset ovat omille kourilleni liian löysän tuntuisia.

Jep, Bruce käytti lyhytskaalaista mallia, mutta se oli EB-3, Brucen kuuluisa soundi lähti nimenomaan tallamikistä.
 
Ja siihen Brucen bassoon oli tehty vähän kikkailuja sähköpuolelle niin, että siitä tuli se pierusärö itsestään.

Ja siihen Brucen bassoon oli tehty vähän kikkailuja sähköpuolelle niin, että siitä tuli se pierusärö itsestään.
 
Mulla on sama juttu ton G&L L-2000:seni kanssa, ilman modauksia. Takamikki on melko alhaalla(ollut aina? verrattuna mihin?), bassosta on aina tullut sellainen rouhea sävy, kun toi soittotatsi on kumminkin aika kipakka. Tykkään kyllä siitä. Ja nyt fiiliksissä baarista tultua voi ehkäpä julistaa, etten tätä soitinta myy ikuna ;) Hihii !
 
edit: taidan muuten olla off-topicin mestari, aina nämä vastaukset rönsyilevät... Fenderin Mustangia ja sitä toista lyhytskaalaista(mikä se nyt oli) näkee silloin tällöin myynnissä eBay:ssä.
 
Joskus tuntuu, että lyhytskaalaisissa olisi lyhyt sustain ja jollain tavalla 'poing'-soundi. Paljon vaikuttaa tuohon mielikuvaan myös se, että '60-luvulla bassosoundi oli monessa musiikissa juuri sitä(myös Presari dempattuna).
 
edit 2: mitäköhän järkeä edellisessäkin oli ? Ehkä kuvittelin 60-luvulla lyhytkaulaisia bassoja(Fender Mustang, Musicmaster) käytettävän enemmän popmusiikissa kuin nykyään, josta aasinsilta... johonkin. Totuus ei löytynytkään kaljapullosta, joten parempi kirjoitella tänne ihan vaan selvin päin. Sori.

meikä se omistaa semmosen lyhytskaalasen. siinä on vaan 19 välii mut kyllä sillä soittaa

Ja siihen Brucen bassoon oli tehty vähän kikkailuja sähköpuolelle niin, että siitä tuli se pierusärö itsestään.
 
Toi tehtiin vissiinkin Creamin jälkeen, Kerman aikaan särö tuli kokonaan marsusta. Saattoi liittyä tuon säröpiirin lisäys jotenkin herran kuuloon, eihän sitä hullukaan kestä loputtomiin sellaista luukutusta jota tarvittiin Sen Tietyn bassonsaundin luomiseen. Keinokuormia kun ei vissiin tuohonaikaan ollut missään..

Brucen bassot:
 
http://twtd.bluemountains.net.au/cream/basses.htm
 
Ja Creamin vahvistimet:
 
http://twtd.bluemountains.net.au/cream/loud_and_louder3.htm