Koskettimet ›

Undying Dreams: Anteeksi, mutta en kykene ottamaan vastaan informaatiota softamiehiltä :D Kirjoituksiasi lukeneena olen päätellyt, että saatat itsekin olla tietokoneohjelma :o
Kylmiä väreitä oikein tulee..
 
Mutta joo,
 
...kyllä sitä taas huomaa, että Suomessa eletään :) Aina tulee näitä tarve- ja rahajuttuja. Toisaalta en ole yllättynyt koska en varsinaisesti kysellyt mitään neuvoja keneltäkään, lähinnä siksi että ulkomaisia sivuja lukiessa saa kyllä vastauksia ja tietoja hyvinkin helposti ja koska olen tosiaan huomannut että täällä ei ole kovin yleisiä nuo modulaarihommat.
 
Tämä artikkeli ainakin auttoi itseä pääsemään "kynnyksen" yli, vaikken vielä mitään ole hankkinutkaan:
 
http://www.soundonsound.com/sos/apr09/articles/goingmodular.htm
 
Sikäli tämä modulaarikammo on yllättävää, koska lähtöhinnat kuitenkin pyörivät ihan samoissa luokissa, mitä muutkin uudet ja hienot synat maksavat. Henk. koht. käyttäisin paljon mielummin sen vajaan kolme tonnia modulaarisysteemin rakentamiseen kuin siihen Korg M3:een. Tiedän, ihan typerä vertaus, mutta pointti on siis siinä että modulaarisia syntetisaattoreita kohtaan tuntuu monilla olevan jonkinlainen "asenneongelma" tai muuten sellainen vierastava asenne. Jos joku ostaa Korg M3:n niin aika harva alkaa pohtimaan että kannattiko tuosta digitaalihirviöstä nyt maksaa kolme tonnia ja onko sulla tuohon oikeasti tarvetta ja "no hyvä sit joo jos rahaa on tuhlattavaksi..". Mutta jos tänne joku tulee ja sanoo että aikoo ostaa kolmen tonnin modulaarisynan niin mitenköhän kävisi?
 
En muuten aina ymmärrä tätä jatkuvaa tarve/raha -juttua. Mikä ihmeen tarve? Mihin tuota tarvitsee? Tarvitsetko tuota? Onko sinulla nyt tarve tuolle? Minun ainoat tarpeeni ovat saada ruokaa, vaatteita ja vakituinen yösija. Kaikessa muussa on mielestäni kyse enemmän tai vähemmän puhtaasta hauskanpidosta. Ei mulla ollut Junollekaan mitään huutavaa tarvetta, mutta ai että kun on kiva sillä leikkiä, vääntää sillä soundeja ja käyttää biiseissä. Ja ihan vain pelkästään kun katsoo sitä tuossa synaständissä ja miettii että "ei helv.. siinä se nyt on vihdoinkin" niin tuntuu että ei mennyt rahat hukkaan. Jos jokin asia saa sinut iloiseksi, tarjoaa mukavan harrastuksen ja kehittävää, fiksua tekemistä niin eikö se silloin ole paras mahdollinen ostos? Onnellisuushan ja tyytyväisyyshän on kuitenkin kaiken lähtökohta, ja kaikkien ihmisten kaikkien toimintojen perimmäinen tavoite.
 
Anteeksi, olen humanisti :)
 
Kyllä. Juuri tänään eräs kitaristi sanoi reeneissä toisen kitaristin uudelle ja ufolle efekti pedaalille seuraavasti:" Hahaha...tolla saundilla pystyy ehkä soittamaan yhden kappaleen miljoonasta mutta ei tolla kyllä mitään kuurankukkia vedellä".
Itse mietin heti että miksi sillä pitäisi vedellä kuurankukkia? No, tämä dissattu kitaristi oli ostanut pedaalin nimenomaan ko prokkista varten(Queenia), ja hienoja(kieroja) analogisia pörinöitä se päästeli menemään tuolla boxillansa, muunmuassa. Kuulostaa itseasiassa usein todella hyvälle kun hyvällä kitaran efektipedaalilla lähtee mallintamaan noita pörinöitä ja monojuttuja. Siinä on joku "autenttisuus" mikä tulee hyvin ja raakasti pintaan pitkälti kielien ansiosta. Pitäs periaatteessa opetella itekin soittamaan kitaraa ihan vain tuon syyn takia : P
 
Itselleni kyse on taas lähinnä "oman äänen" etsimisistä ja ihan kaikessa, niin kauan kun musiikin ja soittimien kanssa ollaan tekemisissä. Toki on ymmärettävää että siinä vaiheessa se "tylsä" työasema on aika omiaan kun lähtee tekemään perinnekeikkoja ja tienaamaan rahaa, että saa sitten niitä oikeita soittimia ja että pääsee tekemään niitä juttuja joista oikeasti pitää vaikka se ei valtaväestöä niin heti kiinnostaisikaan. Itsellehän näitä juttuja kuitenkin aina loppuviimein tehdään.
Ymmärrän kuitenkin niitäkin tahoja jotka dissaa kaikkea persoonallista ja kelaa musiikkia vain ja ainoastaan työnä ja hommaa sitten sitä mukaan niitä soittimia.
Ihmiset on erilaisia ja arvomaailma hyvin erilainen ja vaihteleva.
Kerran luin netistä näin:" Sen takia käyn päivätöissä että saan soittaa sitä musaa mitä itse haluan ja niillä soittimilla millä itse haluan". Humppamuusikon taas on kelattava että mistä se leipä tulee pöytään ja keikkailulla haluaa itsensä elättää, eikä siinä vaiheessa kamalasti jää aika synarunkkailulle. Itse yritän löytää välimuodon noiden kahden seikan väliltä, ja tällä hetkellä päivätyö ajatuksena kyllä houkuttelee oikein paljon. Toki sitten muistan että ehän mitään oikeita töitä ole koskaan jaksanut pitkään tehdä. Nyt merille lähteminen houkuttelis, mut siel ei ois sit niit syntikoita ja sitten sekin ois oma juttu että miten mä sinne merille pääsisin, enkä siis puhu mistään ruotsinlaivajutuista vaan sellasesta Norjalaisesta meiningistä missä on pieni paatti, rajumyrsky jne jne.
 
Omalla kohdalla olen huomannut myös että mitä yksinkertaisempi soitin, sen paremmin se sopii juuri minulle. Perinteisessä käytössä en muuta käytäkään kuin Presettejä, koska kyllähän ne ameriikan ja japanin insinöörit varmasti tietää itteäni vähän paremmin siitä kuinka niitä hyviä saundeja tehdään ja coverien vetämiseen ne palvelevat parhaiten asiansa. DX synilla en saanut koskaan saundin saundia tehdyksi, mutta näillä muilla synilla on ollut vähän parempi onni. Itse tykkään myös tuplata paljon esim. Viulusynia tai sitten silloinkin tulee nättiä tulosta kun tuplaa viulusynan 80-luvun juustoisella urkupresetillä. Omia saundeja ei tarvitse mielestäni välttämättä edes vääntää jos löytää harvinaisen soittimen ja osaa käyttää sitä oikealla tapaa oikeassa yhteydessä. CZ-101 on ainut soitin josta sain itse väännettyä paremmat saundit aikaiseksi kuin mitä ne presetit sen sisällä on.
Omien saundien vääntäminen on loppujen lopuksi aika haastavaa, että saisi sen tietyn"riman" ylitettyä.
 
Nyt mulla on toi Rolandin monofoninen ja vaikka VintageSynth antoi sille vain kaksi tähteä(enkä tiedä miksi), on kyseessä pirun hyvä monofoninen jolla kyllä saa hyvin rehtiä saundia aikaiseksi. Käytän sitä nyt populaarisessa electrossa, jossa soitin on ihan omiaan. Ihan yks yhteen tota voisi myös käyttää Rhiannan tai Lady Gagan jutuissa, vaikka onkin jo se 40 vuotta vanha soitin. Monofonisten saundi ei vanhene ja se on hieno asia.
 
Näkemys: Kaikille soittimille ja ihmisille on käyttöä, kyse on vain yhteydestä.