Media ja viihde ›

arppah8: Oliko näin? Kaverin faija ton VHSn oli jostain hankkinut noihin aikoihin, voi olla että oli tekstittämätön mut muistelisin että oli suomitekstit. Liian pitkä aika.
 
Potkuleffat pätkittiin kanssa hupaisasti kun iskujen osumia ei saanut näyttää. Kiva kahtoa jotain VanDamme-rainoja kun tappelukohtaukset nyki ihan vitisti :D Olikse Hard Targetissa kun JC tekee kuuluisan hidastetun karjuntahyppypotkun, kaveri on ilmassa ja seuraava leikkaus on siihen kun pahis Lance Henriksen makaa maassa ketarat ojossa. Joissain oli vielä pahempia/huvittavampia leikkauksia.
 
En ole kuuna paivana nahnyt komeampia hidastuksia tappeluissa kuin Hard Targetissa. Itsekin muistelisin etta Robocoppia sai leikkaamattomana vain Filmnetilta nauhoittamalla.

Kummiseta: Itsekin muistelisin etta Robocoppia sai leikkaamattomana vain Filmnetilta nauhoittamalla.
 
Niin ja sekin oli pari vuotta myöhemmin videoensi-illasta. Sitäkin ne varmaan oli miettineet, josko se pitäisi sensuroida sellaisella isolla mustalla ruudulla, jossa lukee valkoisella, ettei elokuvaa saa näyttää suomessa videolain uhalla. Niin kun Friday the 13th, jossa oli paljon vähemmän gorea, mutta sattui vaan olemaan täällä jostain syystä laittomien elokuvien listalla.
 
Tuli muuten mieleen, että en ollut uskoa näkemääni todeksi kun ekaa kertaa lainasin Bad Tasten ärrältä. Se oli muistaakseni hieman ennen kun videolaki kumottiin kun Bad Taste videona ilmestyi, joten sitä kait ei sen takia saksittu pilalle.
 
Niin ja Elm Street 6 muistaakseni myös säilyi pahimmalta. Muut osathan näistäkin oli aika lailla pilattu katsomiskelvottomaksi.

The Adventures of Tintin: The Secret of the Unicorn
 

 
Mainittakoon, että en ole Tintti-sarjiksia koskaan lukenut, mutta nappulana tuli katsottua piirrossarjaa kyllä, joskaan yksittäisistä tarinoista en muista juuri mitään. Arvioin siis elokuvaa lähinnä omien meriittiensä pohjalta.
 
Kyseessä on siis Steven Spielbergin ensimmäinen ohjaustyö animaation parissa, joka on ymmärtääkseni yhdistelmä ainakin kahta Tintti-tarinaa: Yksisarvisen salaisuutta ja Rakham Punaisen aarretta. Trailerin nähneille alkuasetelma lienee ennestään tuttu: Tintti löytää torimyyjän valikoimasta vanhan purjelaivan pienoismallin, jonka salalokerosta löytyvä viesti johtaa aarteenetsintään sekä kilpajuoksuun ahneiden pahisten kanssa. Niin klassinen lähtökohta spielbergmäiselle seikkailulle, etten yhtään ihmettele, että Hergé itsekin aikanaan piti häntä lähes ainoana ohjaajana, joka tarinoilleen voisi oikeutta tehdä.
 
Puhutaan vähän performance capturesta ja elokuvan visuaalisesta puolesta. Sen jälkeen, kun Robert Zemeckis oli syytänyt omia animaatioitaan kerta toisensa jälkeen tällä tyylillä tehtyinä, olin vähän skeptinen, kun Tintinkin julkistettiin toteutettavan samalla tavalla. Nyt kuitenkin nähtyäni sen itse toiminnassa ymmärrän hyvin, miksi tähän teknologiaan päädyttiin. Yksi syy tietenkin on se, että hahmojen designeista on voitu tehdä liioitellumpia ja paremman sanan puutteessa piirrosmaisempia, mikä yhdessä luovasti käytetyn "animaatiofysiikan" kanssa tuo elokuvaa lähemmäs sarjakuvien lennokkuutta. Lisäksi se on antanut Spielbergille konkreettisesti vapauden kokeilla kamerakulmilla sellaisia juttuja, joita ei live actionissa olisi millään mahdollista toteuttaa. Pari kohtausta onkin sellaista vuoristorata-ajelua, että huh.
 
Vaaleanpunainen elefantti huoneessa on tämä niin sanottu uncanny valley, jolla siis käytännössä tarkoitetaan fotorealismia lähestyvien CGI-hahmojen kasvojen "ahdistavuutta". Valehtelisin jos väittäisin, ettei Tintissä sitä olisi paikoin havaittavissa, mikä taas johtunee siitä, että designinsa on tehty tarkoituksella "normaaleimmaksi" koko hahmokaartista. Tuntuu olevan niin, että mitä liioitellummat kasvonpiirteet, sitä vähemmän uncanny valley näkyy, ja esim. Dupond ja Dupont muistuttavatkin enemmän perinteisiä animaatiohahmoja kuin yleistä mocap-tyyliä. Myös hahmojen ilmeillä on jotain tekemistä asian kanssa, sillä jopa Tintti onnistuu paikoin välttämään nukkemaisuuden, kun naamansa ei ole aivan peruslukemilla.
 
Mitä leffan varsinaiseen sisältöön tulee, en pyytele lainkaan anteeksi väittäessäni, että tämä on parasta seikkailu-Spielbergiä sitten Jurassic Parkin. Tässä on sitä samaa veijarihenkeä, joka vanhoista Indyistä niin viehättäviä teki. Ilahduttava sekoitus vanhan tribuuttia (lukemattomia viittauksia klassissiin Spielbergin leffoihin Jawsista aina Viimeiseen ristiretkeen) sekä kokonaan uutta aluevaltausta. Käsis on täynnä hahmojen erityispiirteitä nerokkaasti hyväksikäyttävää läppää, paketti on tiivis, eikä filleriä ole nimeksikään. Andy Serkis on Haddockin roolissa jälleen ilmiliekeissä, ja varastaa show'n joka ikisessä kohtauksessaan Jamie Bellin Tintiltä, joka kaiken rehellisyyden nimissä on jo lähtökohtaisesti hieman geneerinen sankarihahmo. Bell vetää roolinsa silti kunnialla läpi, sillä suorempi ilmaisu on tärkeä balanssi Haddockin pöljäilylle, jotta tarinankin momentti pysyisi yllä.
 
George Lucasin korvaaminen Peter Jacksonilla osoittaa, ettei vastuuta viimeisimmän Indyn flubeista voida usuttaa suoraan ohjaajan niskaan. The Adventures of Tintin on tyylikäs paluu ruotuun, ja vankka osoitus siitä, että Spielberg on yhä klassisen seikkailun mestari. Odotan jatko-osia innolla, ja pidän peukkuja ensi Oscareiden animaatiokategoriaa ajatellen.
 

 
****½
 

 
PS. Luulen, että alussa tulee jotain Tintin HC-faneja erityisesti miellyttävää.
 
PPS. Melkein unohdin jälleen mainita, mutta suosittelen 2D-versiota, mikäli se on suinkin mahdollista. Valitsin itse 3D-näytöksen sillä perusteella, että tahdoin nähdä elokuvan Tennispalatsin ykkössalin kankaalta, mutta taas kerran sain muistutuksen siitä, miksi yritän vältellä ko. formaattia. Vaikka animaatioissa stereoskooppisen kuvan fokusongelma on yleensä vähäisempi, nopea liikehdintä kuvan etualalla on yhä lepattavaa ja epätarkkaa, ja tummien linssien takia värit ja valoisuus kärsivät. Haittaa siitä on enemmän kuin hyötyä, ja saattoi loppupeleissä vähentää arvosanastani puolikkaan tähden.

Ei niinkään katsottu leffa, vaan traileri. Warrior. Miksi ihmeessä trailerissa paljastetaan koko kupletin juoni? MIKSI?

Swan: The Adventures of Tintin: The Secret of the Unicorn
 
Huhhuh. Hyvältä kuulostaa. Vaikka edelleenkin olen sitä mieltä, että nuo näkemäni ruutukaappaukset ja trailerit näyttävät karmivilta*, niin on tämä kai pakko käydä katsomassa, sen verran kova juttu Tintti oli meikäläiselle pentuna. Voiskin lukea vanhat tinttikirjat läpi ennen leffaan menemistä fiiliksen nostattamiseksi.
 
*=Tiedostan kyllä, että teknisesti jälki on pirun tasokasta ja näyttää siinä mielessä hyvälle, mutta nuo hahmomallinnukset näyttivät kuvissa ja trailereissa vaan jotenkin tökeröiltä. Kyllä tälle kuitenkin varmaan näin hyvän arvostelun jälkeen pitää antaa mahdollisuus.

Dipsetcityboy: *=Tiedostan kyllä, että teknisesti jälki on pirun tasokasta ja näyttää siinä mielessä hyvälle, mutta nuo hahmomallinnukset näyttivät kuvissa ja trailereissa vaan jotenkin tökeröiltä.
 
Samaa mieltä. Jotenkin nuo hahmot näyttävät todella kököille, mutta ehkäpä ne eivät leffaa onnistu pilaamaan. Tintti on tosin aina ollut vitun ärsyttävä kikkanokka ja Haddock vanha homojuoppo, mutta ehkäpä annan tälle silti itsekin mahdollisuuden. Spielberg on yleensä osannut hommansa.

Swan: ...
 
Et olisi kyllä paremmin vionut mainostaa : D Pakkohan tuo on jossakin välissä käydä katsomassa. Skidinä noi tintti-sarjikset oli niin kova juttu. Myöskin se animaatiosarja oli yllättävän hyvä.

Oli kyllä Swanilla sen verran kova ja vakuuttava myyntipuhe, että taidanpa itsekin käydä katsastamassa tuon Tintin.

Conan the Barbarian (2011)
 
Kyseessä ei siis ole aito Arskan Conan, vaan uusi ja pitkälti "hollywodisoitu" muka-eeppinen perusleffa. Yritin katsoa elokuvan puolueettomasti ja erottaa sen kaimoistaan, mutta ei tähän vain pysty. Tyttöjen rakastama surffaajapoika Jason Momoan roolisuoritus oli aika tyhjä, samoin oikeastaan useimpien muidenkin. Ron Pearlman toimi hyvin Conanin opettavaisena isänä, mutta oli ennemmin lempeä nallekarhu kuin brutaali barbaari. Sama vaivasi myös itse Conania. Alkuperäisessä Conanissa päähahmo on karski ja kylmä tosiäijä, tässä paistaa selkeästi Momoan kyvyttömyys näytellä sellaista oikeasti. Hän yltää vain seksikkään pahanpojan tasolle ja siihen se jääkin: kohtaukset, joissa tämä yritti vaikuttaa oikeasti sovinistiäijältä olivat säälittäviä ja ei toivoakaan, että hän pystyisi antamaan samanlaisen hullun raivon vaikutelman kuin kömpelösti näyttelevä Schwarzenegger. Lisättäköön, ettei hän näytä mielestäni ollenkaan barbaarilta, toisin kuin Arska, joka oli täydellinen valinta rooliin. Ei siitä mihinkään pääse, ei kukaan voita legendaa kotikentällä.
 
Koko leffan tunnelma oli vääränlainen jos vertaa vanhempiin leffoihin: raakuutta oli, mutta se jäi kuitenkin osaltaan nätiksi perustoiminnaksi enkä usko monen saavan kummoista barbaarifiilistä. Hahmojen syvyyden puuttuminen ei toki yllätä, peruskauraahan tämä leffa minusta oli eikä sinänsä huono, mitäänsanomaton ja helposti unohdettava kertakäyttöleffahan tämän oli kai tarkotuskin olla. Kaikki elokuvassa onkin nimenomaa ok, keskivertoa ja nähtyä. Odotin elokuvalta raivoa ja äijäfiiliksiä, mutta niitä tästä ei saa sen enempää mitä normaalista kyttäleffasta, mutta aika kuluu eikä harmita.
 
2/5

Phenomena
Ei helvetti mikä jööti tämäkin. Kaikki mahdolliset ennalta-arvattavat kliseet ja ihan luokattoman huonoa näyttelytyötä. Kenties jotain kielimuuria tässä on ollut kun joissain kohden yhtäkkiä onkin dubbausta italiaksi. Eipä sillä, Jennifer Connelly on nuori ja kaunis. Muttei sekään osaa näytellä paskaakaan vielä tässä vaiheessa, eikä se riitä tätä pelastamaan.
1,5/5

Spawn
 
Huhhuhhuh mitä ripulia. Ei muuta sanottavaa. Spawn on kyllä yksi niistä supersankareista, jotka voisivat ehkä hyötyäkin synkemmästä ja raaemmasta elokuvasovituksesta.
 
1&frac12/5

Drive Angry
 
Joo, mitähän tästä nyt sanoisi. Aika huono loppupeleissä. Lähinnä Amber Heardin ja jopa ihan vakuuttavan trailerin perusteella päätin katsoa, mutta eipä tuo koko leffa sitten oikein lunastanut odotuksia. Jälkikäteen aika tyhjä fiilis, ei tästä oikein saanut mitään irti; verisiin ja näyttävästi tehtyihin tappeluihin turtui jossain vaiheessa. Mutta William Fichtnerin hahmo virkamiesmäisen rauhallisena ja asiallisena helvetin kirjanpitäjänä oli tosi kiinostava ja tietenkin Amber Heardia vaan katsoo mielellään, ihan mieletön kissa. Cagen hahmo jäi jotenkin vähän puuduttavaksi, joskin miehen suoritus noin muuten olikin ihan perus varmaa kauraa. Ilman hyviä näyttelijöitä ja sitä ehkä tämän hetken mieeehekkäintä ammuskelukohtausta tämä leffa olisi ollut aivan paskaa. Karjuin ja taputin äänekkäästi, kun rähjäinen Milton nussii punaniskakapakan tarjoilijaa nahkatakki päällä, samaan aikaan jack daniels pullo kädessä ja toisessa ase jolla lahtaa toinen toisensa perässä huoneeseen ryntääviä saatananpalvojia. Aivan hulvaton kohtaus, huhhuh. Mutta näin sunnuntaileffana pitsaa syöden ja piereskellen ihan kelpo mäiskepläjäys, ei tässä nyt aika hukkaan mennyt, mutta ei tämä kyllä mikään hyväkään ollut. Semmosta perus huttua.
 
2,5/5

Grave Encounters
 
Found Footage-tyyliin tehty leffa kertoi tosi-tv porukasta, joka lukittautuu yöksi vanhaan mielisairaalaan etsimään paranormaaleita ilmiöitä. Ja niitähän alkaa yön kuluessa ilmaantua..
 
Leffan alkupuoliskolla oli ihan koomista meininkiä (hyvässä mielessä), kun porukka on asettumassa taloksi. Noin puolivälissä leffa muuttuu säikyttelyelokuvaksi, ja ajoittain onnistuikin siinä. Muutama omasta mielestä hieman typerä kohta oli ympätty mukaan, mutta kokonaisuutena tämä oli aika jees.
 
3/5

Katsoin hiljan pienen ajan sisään kaikki Painajainen Elm Streetillä -saagan elokivat. Parhaat oli yks ja kolme ja seiska, eikä vähiten Heather Langenkampin esittämän Nancyn ansiosta (no ok New Nightmaressa esitti itseään). Nelosessa alkoi ehkä vähän jo tuntua banaalilta jankutukselta se mysteerinomaiseksi tarkoitettu lasten "one, two.." -naruhyppely. Freddy oli kurko kaikissa kyl :D Robert Englund on mieess.. Ekassa varsinkin Freddy oli pelottavimmillaan.. Myöhemmissä heitteli myös meheviä, muikeita, mehukkaita onelinereita. Koko saaga oli suht laatu kauhua ja syvenikin hyvin. Eka elokuva on viiden tähden pätkä. Koko saaga semmosen 4,5..

apropoo: Katsoin hiljan pienen ajan sisään kaikki Painajainen Elm Streetillä -saagan elokivat. Parhaat oli yks ja kolme ja seiska, eikä vähiten Heather Langenkampin esittämän Nancyn ansiosta (no ok New Nightmaressa esitti itseään). Nelosessa alkoi ehkä vähän jo tuntua banaalilta jankutukselta se mysteerinomaiseksi tarkoitettu lasten "one, two.." -naruhyppely. Freddy oli kurko kaikissa kyl :D Robert Englund on mieess.. Ekassa varsinkin Freddy oli pelottavimmillaan.. Myöhemmissä heitteli myös meheviä, muikeita, mehukkaita onelinereita. Koko saaga oli suht laatu kauhua ja syvenikin hyvin. Eka elokuva on viiden tähden pätkä. Koko saaga semmosen 4,5..
 
Joo, kyl toi ehkä kokonaisuutena täytyy ajatella. Onhan niissä se tunnelmansa ja kaikissa leffoissa on fanille omat hyvät puolensa. Juurikin noi ykkönen, kolmonen ja seiska ne parhaat. Kaikki väliltä huononee aina mitä pidemmälle mennään kutonen kaikkein typerimpänä ainakin meikäläisen mielestä. Freddy Vs. Jason oli sitten sellainen, ettei sitä oikein vakavasti kannata edes ottaa ja se uusinta lämmittely Elm Streetistä ihan täyttä sontaa alusta loppuun.
 
The Jacket
Tällainen tuli tässä äsken katsottua. Ihan mukiin menevä mysteeripätkä, jossa Adrien Brodyn esittämä tyyppi joutuu suljetulle osastolle, jossa johtava lääkäri käyttää outoja hoitomenetelmiä. Nimittäin huumaa potilaat ja pistää ne sen jälkeen sellaiseen kaappiin missä mm. ruumiita säilytään. Siinä sitten tämä päähenkilö huomaa matkustavansa tulevaisuuteen, vuodesta '92 vuoteen 2007 tarkalleen ottaen. Kautta linjan oikein mukava mysteeri katseltavaksi.
3/5

Meadow: Spawn
 
Huhhuhhuh mitä ripulia. Ei muuta sanottavaa. Spawn on kyllä yksi niistä supersankareista, jotka voisivat ehkä hyötyäkin synkemmästä ja raaemmasta elokuvasovituksesta.
 
1/5
 
Tää kyllä sais saada Dark Knight-henkisen rebootin, mut vielä väkivaltasemmalla, synkemmällä ja aikuismaisemmalla otteella.

kazaa: Tää kyllä sais saada Dark Knight-henkisen rebootin, mut vielä väkivaltasemmalla, synkemmällä ja aikuismaisemmalla otteella.
 
En kyllä tuosta aikuismaisuudesta tiedä, Spawn kun edustaa demoneineen ja enkeleineen sitä vähemmän vakavastiotettavaa supersankarisarjakuvaa. Synkkä ja brutaali Spawn-leffa voisi olla oikein tehtynä loistava.

Meadow: En kyllä tuosta aikuismaisuudesta tiedä, Spawn kun edustaa demoneineen ja enkeleineen sitä vähemmän vakavastiotettavaa supersankarisarjakuvaa. Synkkä ja brutaali Spawn-leffa voisi olla oikein tehtynä loistava.
 
Tarkotin tissejä, goottilaisuutta ja (ultra)väkivaltaa.

Perhonen lasikuvussa
 
4,5/5 tähteä ja 5/5 kyyneltä
 
Tositapahtumiin perustuva elokuva Elle-lehden päätoimittajasta, joka vakavan aivoinfarktin jälkeen halvaantui lähes täysin ja pystyi kommunikoimaan ainoastaan räpyttämällä toista silmäänsä.
Kerrassaan upea elokuva, jota suositellaan kaikille ja erityisesti niille joilla on tapana marista turhasta.