Kitarat: kitarakamat ›

terolt: Kaikki Carvinin kitarat. Ärsyttää kyllä julumetusti, kun niistä oli rahapulassa luovuttava opiskeluaikaan. Jokaista on ikävä. Onneksi on nyt edes yksi. Mutta haluan kaikki takaisin, tai ainakin 400-sarjalaiset =)
 
Yhden tietyn Carvinin kadottaminen on meikäläistäkin hieman kaduttanut... :P

Laney pro-tube 30 nuppi ja sarjaan sopiva slanted 2x12. Näpsäkkä 1 kanavainen pikku halfstäkki oli tämä ja luulisin että nykyään osaisin arvostaa soundia enemmän + osaisin käyttää jotain overdriveä oikein tämän kanssa.

Gibsonin Voodoo SG. Kyllä ihan oikeasti harmittaa vaikka ihan hyvän hinnan siitä sainkin. Vaan mistähän pierasen uuden samanlaisen, nii... Samoin harmittaa moni muukin ajan saatossa kiertoon lähtenyt kitara. Mielelläänhän nuo pitäis kaikki.

Omissakin kuvissa näkyvän RG:n myyntiä kaduin, kunnes sain sen joululahjaksi takaisin paria vuotta myöhemmin.

Eihän sitä menneitä pitäisi märehtiä koska ne päätökset on tehty sen hetken tilanteen ja järjen mukaan. Silti, jos olisi menneessä maailmassa ollut tämän päivän taju niin ikinä en olisi myynyt kahta 70-lukulaista Stratoa, toinen hardtail. Nykyään olisi myöskin kiinnostava peli -77 Gibson RD Artist Moogin aktiivielektroniikalla, vaikka silloin joskus se kuulosti hieman oudolta. 80-luvun alun Hagström Super Swede olisi kuranttia kamaa, kiinnostava kuriositeetti olisi myöskin Ibanezin X-ing kitarasyntikka tänä päivänä... (huokaisee).

Oishan noita muutama kymmenen - siis semmoisia, joista on tykännyt kovin ja jotka edelleen olisivat aivan päteviä työkaluja. Katumus ei ehkä kuitenkaan oo ihan okea sana, koska harvemmin on käynyt niin, että kun jotain on myynyt, tilalle olisi tullut ainakaan huonompaa tai vähemmän passelia.
 
Kyllä se vihreä Les Paul Elegant oli silti jokseenkin hienoimpia soittimia, joita olen koskaan nähnyt, saati omistanut. Sen myynti ehkä vähän siinä mielessä harmittaa. En tiedä, löytyykö semmoista koskaan enää mistään. Ei siitäkään olisi ollut pakko luopua taloudellisista syitä, mutta kun meinasi tila loppua ja vaihtelunhalukin vaivasi: yksi LP vaihtui lopulta saman firman puoliakustiseen.
 
http://www.dropbox.com/gallery/4302 … es%20Paul%20Elegant%202001?h=6b163c

Jucciz:Kyllä se vihreä Les Paul Elegant oli silti jokseenkin hienoimpia soittimia, joita olen koskaan nähnyt, saati omistanut. Sen myynti ehkä vähän siinä mielessä harmittaa. En tiedä, löytyykö semmoista koskaan enää mistään. Ei siitäkään olisi ollut pakko luopua taloudellisista syitä, mutta kun meinasi tila loppua ja vaihtelunhalukin vaivasi: yksi LP vaihtui lopulta saman firman puoliakustiseen.
 
http://www.dropbox.com/gallery/4302 … es%20Paul%20Elegant%202001?h=6b163c
 
Ei muuta ku torilta samanlainen punainen tilalle :)

Ainoa mikä pikkaisen kaduttaa oli myydä Gibson Les Paul Standard vm. 91. Oli painava eikä oikein löytynyt hyvää soittoasentoa... mutta mutta; olihan se ihan perhanan hieno !
No SG tuli myöhemmin hankittua ja se sopii just.

Eniten on harmittanut Swart AST Pro:n myyminen.
Miehethän ei käytä sanaa ihana mutta toi vahvistin oli sellainen.
Toinen jonka olis voinut pitää itsellä oli Gibsonin SG stankku ja ebony oli värinä. Siinä kitarassa oli jotain kumman maagista.

Dominaattori: Ei muuta ku torilta samanlainen punainen tilalle :)
 
Kaula jossain vaiheessa haljennut ja lasten kaulaprofiili? Juu ei kiitos. ;)
 
Eikä tuo värikään kyllä oo läheskään yhtä siisti - ja tuo myöhempien Elegant:ien lapakoriste on turhan tungetteleva.

Muuan Charvel M3A kyllä jälkeenpäin sylettää jokseenkin vitusti, mutta rahatarve oli silloin sitä luokkaa et oli pakko pistää keppi kiertoon.

- Gibson Les Paul standard '98
- Fender MIJ 62 strato '86
- Barber Direct Drive Supersport
 
Siinäpä nuo kaduttavat myynnit. Mutta onneksi nyt on parempi strato ja uusi lepa tulossa. Barberia olen koittanut silloin tällöin metsästää, mutta ei löydy käytettynä :/

- Marshall 2203
- Marshall 2203
- Marshall 4104
 
Jokainen putkimarsu minkä olen omistanut on mennyt myyntiin ja jokaisen myynti on kaduttanut 6kk sisällä.
 
Nyt on taas iso hinku hommata vanhan liiton Marshall, Juccizen aikaisemmin postaamat Youtube- klipit ei ainakaan vähentäneet GASia...

Eikä tuo värikään kyllä oo läheskään yhtä siisti - ja tuo myöhempien Elegant:ien lapakoriste on turhan tungetteleva.
 
Käsittääkseni tuo lapakoriste oli juuri alkupään Eleganteissa vuodesta 1997 alkaen. Ainakin omassa 1998-versiossa sellainen on, toisin kuin harvoissa 1999 ja sitä uudemmissa. Eleganttia edeltäneessa Catalina-sarjassa oli myös tuo lapakoriste.

Katselin kanssa että kylläpä on ruma ja sopimaton toi rinkula lavassa.

maxillaris: Käsittääkseni tuo lapakoriste oli juuri alkupään Eleganteissa vuodesta 1997 alkaen. Ainakin omassa 1998-versiossa sellainen on, toisin kuin harvoissa 1999 ja sitä uudemmissa. Eleganttia edeltäneessa Catalina-sarjassa oli myös tuo lapakoriste.
 
Eikun joo aivan. Ajatusvirhe. Mun Elegantit ovat olleet vuosimallia 1999, 2001 ja 2001 ja niissä ei sitä "koristetta" enää ole.
 
Pakko kyllä mainita, että aivan törkeän hieno kansi tuossa omassa Elegantissasi. Mikä mahtaa olla värityksen nimi ja onko lähikuvaa?

kaikki menneet, ja tulevat menneet ;)
 
/sv

Kasari MIJ Boss DS-1. Taisin saada siitä jopa monta kymmentä markkaa...

Void: - Gibson Les Paul standard '98
 
Kiitos kaupoista!:)
 
EDIT: Niin, ei varsinaisesti mikään kaduta. Kuitenkin on ollut aina joku syy (GAS) myydä noita, ja sillon ei kuulukaan ajatella mitenkään järkevästi... Maku muuttuu!