Koskettimet ›

cyberiad2001: joten nyt kannattaa ostaa...tuskin niitä halvemmallakaan saa jatkossa
 
eiku nyt kannattaa myydä, ja halvalla. tietokoneilla tekee kaiken paremmin.
 
KaleviHärvä: Vaan jos näiden arvo onkin lähtenyt salakavalasti nousemaan jossain pimeissä hipsteripiireissä. Eihän sitä koskaan tiedä...
 
pimeet hipsteripiirit nostaa ainoastaan mikrokorkkien hinnat, ihan vapaasti.. v*tun hipsterit :D

R0IST0: eiku nyt kannattaa myydä, ja halvalla. tietokoneilla tekee kaiken paremmin.
 
just niin, paitsi myykää mieluusti mulle, voin vaihtaa minimoogin mäkkiin ;)

KaleviHärvä: Juu, kolmellasadalla noita ehkä vielä joku ostas. Ite en kyllä. Vaan jos näiden arvo onkin lähtenyt salakavalasti nousemaan jossain pimeissä hipsteripiireissä. Eihän sitä koskaan tiedä...
 
Moni päätyy(itseni tavoin) Rolandin suhteen 90-luvun lopun/2000-luvun alun hyviin moduleihin. Hinnat menee nykyään sielä 100-250 eurossa(riippuen onko modulissa kiinni lisäkorttia) ja ajavat täydellisesti asiansa, niin kauan kun kyseessä on digitaalisuus ja mallinnukset. Käsittääkseni ko moduleita käytetään edelleenkin paljon keikoilla ja studioissa eikä noi "klassisten"/perinteisten digitaalisten saundien ero ole ollut enään kauheankaan mullistava viimeisen 10 vuoden aikana, vaan milteipä päinvastoin. Täten toi XP-30 kyllä jää pahasti jalkoihin noille Rolandin moduleille samalta aikakaudelta ja pistinpä merkille että XP-30 ulkokuori myös herättää jonkin verran epäilyksiä...paljon näyttää olevan ohkaista ja heiveröistä muovia ko masiinassa, eli keikkasynttyna ei myöskään liene kaikista ihanteellisin.
 
Edit: Keltainen näyttövalo ei myöskään herätä ihastusta, puhumattakaan siitä että näyttö on sangen pieni. Alesiksen Quadra Synissa 90-luvun alussa oli kaikissa samankaltainen aikanaan ja kaikki "simahti" heti ensinmäinen viiden vuoden aikana ilmestymisestään. Siinä on sitten kiva koittaa saada selko häilyvästä mustasta tekstistä, tumman keltaisen screenin läpi...puhumattakaan että soittimen heikot muoviset osat HAALISTUI vuosien saatossa ja musta väri haaleni täysin vaalean mustaksi jolloin soitin näyttää paljon kuluneemmalta mitä se oikeasti on. XP-30 ulkoinen olemus siis muistuttaa jotenkin sangen paljon ensimäisiä Quadra Synia 90-luvun alusta tai sitten Rolandin JD-800:sta joka on täynnä halpaa ja ohkaista muovia, enkä tiedä onko se välttämättä kovinkaan hyvä asia(yhden JD-800:sen olen joutunut käytännössä katsoen liimaamaan uudestaan kiinni koska kaikki muoviset osat eivät ole alunperin sisältä edes ruuveilla kiinni!!). Itse en jäänyt kaipaamaan omaa Quadra Synttyäni, ja asiaan nimenomaan vaikutti paljon soittimen iso ja ruma ulkonäkö joka vain haalistui vuosien saatossa. Halpa muovi tekee sen ja se on kyllä yksi seikka monen muun joukossa minkä takia nuo päätyvät ennemin tai myöhemmin korkeintaan vain varaosiksi.

pekka montin: Moni päätyy(itseni tavoin) Rolandin suhteen 90-luvun lopun/2000-luvun alun hyviin moduleihin. Hinnat menee nykyään sielä 100-250 eurossa(riippuen onko modulissa kiinni lisäkorttia) ja ajavat täydellisesti asiansa, niin kauan kun kyseessä on digitaalisuus ja mallinnukset. Käsittääkseni ko moduleita käytetään edelleenkin paljon keikoilla ja studioissa eikä noi "klassisten"/perinteisten digitaalisten saundien ero ole ollut enään kauheankaan mullistava viimeisen 10 vuoden aikana, vaan milteipä päinvastoin. Täten toi XP-30 kyllä jää pahasti jalkoihin noille Rolandin moduleille samalta aikakaudelta ja pistinpä merkille että XP-30 ulkokuori myös herättää jonkin verran epäilyksiä...paljon näyttää olevan ohkaista ja heiveröistä muovia ko masiinassa, eli keikkasynttyna ei myöskään liene kaikista ihanteellisin.
 
No en menisi sanomaan, samaa JV-1080 -perintöä se XP-30 on kuin moduulitkin.

pekka montin: ...Täten toi XP-30 kyllä jää pahasti jalkoihin noille Rolandin moduleille samalta aikakaudelta ja pistinpä merkille että XP-30 ulkokuori myös herättää jonkin verran epäilyksiä...paljon näyttää olevan ohkaista ja heiveröistä muovia ko masiinassa, eli keikkasynttyna ei myöskään liene kaikista ihanteellisin.
 
Edit: Keltainen näyttövalo ei myöskään herätä ihastusta, puhumattakaan siitä että näyttö on sangen pieni. Alesiksen Quadra Synissa 90-luvun alussa oli kaikissa samankaltainen aikanaan ja kaikki "simahti" heti ensinmäinen viiden vuoden aikana ilmestymisestään. Siinä on sitten kiva koittaa saada selko häilyvästä mustasta tekstistä, tumman keltaisen screenin läpi...puhumattakaan että soittimen heikot muoviset osat HAALISTUI vuosien saatossa ja musta väri haaleni täysin vaalean mustaksi jolloin soitin näyttää paljon kuluneemmalta mitä se oikeasti on. XP-30 ulkoinen olemus siis muistuttaa jotenkin sangen paljon ensimäisiä Quadra Synia 90-luvun alusta tai sitten Rolandin JD-800:sta joka on täynnä halpaa ja ohkaista muovia, enkä tiedä onko se välttämättä kovinkaan hyvä asia(yhden JD-800:sen olen joutunut käytännössä katsoen liimaamaan uudestaan kiinni koska kaikki muoviset osat eivät ole alunperin sisältä edes ruuveilla kiinni!!). Itse en jäänyt kaipaamaan omaa Quadra Synttyäni, ja asiaan nimenomaan vaikutti paljon soittimen iso ja ruma ulkonäkö joka vain haalistui vuosien saatossa. Halpa muovi tekee sen ja se on kyllä yksi seikka monen muun joukossa minkä takia nuo päätyvät ennemin tai myöhemmin korkeintaan vain varaosiksi.
 
Ihan hyvällä meiningillä kaikille XP-30:stä mollanneille tiedoksi ja juuri sellaisen hyvällä omallatunnolla myyneenä haluaisin pikkaisen puolustaa tätä parjattua laitetta, vaikuttaa siltä että täällä mollataan kyseistä värkkiä ilman omakohtaista kokemusta. Pyydän nyt vaikka ensimmäisenä lukemaan tämän: http://www.soundonsound.com/sos/aug99/articles/rolandxp30.htm
 
Siinä on todellakin sama engine kuin JV-sarjan moduleissa ja mukana kolme lisäkorttia valmiina. Juu, samat presetit ja kaikki! Kyllä, olen omistanut myös JV-1080, en tosin ole vertaillut laitteita vierekkäin, mut samalta ne mun mielestä saundaa.
 
Laitteen kestosta sen verran, että olen noin kymmenen vuoden aikana tehnyt sillä noin 300-400 keikkaa, lisäksi muuta käyttöä eikä siinä ole KOSKAAN ollut mitään vikaa, eikä ulkoisesti uudelle häpeä, näyttökin aivan täydessä iskussa.
 
Että jos Alesiksen näytössä tai muoviosissa on ollut vikaa niin siitä ei yllättäen voi vetää suoraa johtopäätöstä että varmaan tuossa Rolandissakin on sitten sama. Miksei sitten Kurzweilissa ta Korgissa?
 
En niinkään halua hehkuttaa XP-30:stä, vaan toivoisin että ihmiset eivät latelisi täällä johtopäätöksiä ihan vaan fiilispohjalta. Minun osaltani keskustelu alkoi ja päättyi tähän, kiitos seurasta!

Hipelius: Juu, samat presetit ja kaikki.
 
Juu, mutta hinta on eri ja XP-30 sekä mainittujen Rollen modulien välillä se vaihtelee satasesta kahteen sataan hyvinkin helpolla ja tuossa vaiheessa voi ostaja funtsia kuinka monta satkua haluaa köyhtyä Rollen 90-luvun lopun digitaalisista. Jos JV-1010 maksaa 150 euroa ja kortin kanssa 200-250 euroa, niin onko XP-30 tuolloin sen arvoinen että siitä todellakin kannattaa sitten maksaa extraa se 150-200 euroa? On myös eri asia hommata kaksi kiloa painava kaunis metallinen, musta mötikkä muiden synttyjen päälle kuin puolitoista metriä pitkä halpaa muovia sisältävä muinaisjäänne(joka vie tilaa) ja josta saa olla koko aika pyyhkimässä pölyjä pois potikoista ja bendin väliköistä. Tuossa ne suurimmat erot ovat itselleni. Mieluusti sitä hommaa modulin jos nyt tuon aikakauden vermeitä haluaa itselleen fyysisessä muodossa, tai näin siis olen itse toiminut. Muija hommasi JV-1010 modulin ja itse hommasin SoundCanvasin räkkimodulin samalta vuodelta. Muija köyhtyi omastaan käytettynä 250 euroa ja siinä tuli mukana vintage lisäkortti jossa mm. ihan kelpoja mellotron mallinnuksia. Itse köyhdyin SoundCanvasistani taas vain reilun satkun ja räkkiversiossa on myös helppo säädellä saundeja erinäisten efektien ja dileiden kautta. Lähtökohtana silti on että ei tuon aikakauden synista kannata paljoakaan yli 200 euroa maksaa, ellei tarve ole sitten TODELLA kova..
 
SC-880
http://www.synthman.com/roland/sc-880.html
 
JV-1010
 
http://www.vintagesynth.com/roland/jv1010.php

iikkuli: Ihan hyvällä meiningillä kaikille XP-30:stä mollanneille tiedoksi ja juuri sellaisen hyvällä omallatunnolla myyneenä haluaisin pikkaisen puolustaa tätä parjattua laitetta, vaikuttaa siltä että täällä mollataan kyseistä värkkiä ilman omakohtaista kokemusta. Pyydän nyt vaikka ensimmäisenä lukemaan tämän: http://www.soundonsound.com/sos/aug99/articles/rolandxp30.htm
 
Siinä on todellakin sama engine kuin JV-sarjan moduleissa ja mukana kolme lisäkorttia valmiina. Kyllä, olen omistanut myös JV-1080, en tosin ole vertaillut laitteita vierekkäin, mut samalta ne mun mielestä saundaa.
 
Laitteen kestosta sen verran, että olen noin kymmenen vuoden aikana tehnyt sillä noin 300-400 keikkaa, lisäksi muuta käyttöä eikä siinä ole KOSKAAN ollut mitään vikaa, eikä ulkoisesti uudelle häpeä, näyttökin aivan täydessä iskussa.
 
Että jos Alesiksen näytössä tai muoviosissa on ollut vikaa niin siitä ei yllättäen voi vetää suoraa johtopäätöstä että varmaan tuossa Rolandissakin on sitten sama. Miksei sitten Kurzweilissa ta Korgissa?
 
En niinkään halua hehkuttaa XP-30:stä, vaan toivoisin että ihmiset eivät latelisi täällä johtopäätöksiä ihan vaan fiilispohjalta. Minun osaltani keskustelu alkoi ja päättyi tähän, kiitos seurasta!
 
Onnea kaupoista. Hyvän hinnan sait soittimestasi, ja vielä ottaen huomioon noi speksit mitkä siitä juuri annoit. 300-400 keikkaa ja ei naarmuakaan. Kova saavutus..
 
Kelpo soitinhan XP-30 on, ei sitä kukaan ole ollut väittämässäkään, mutta muovissakin on eroja, ja hinnoissa.

pekka montin: Onnea kaupoista. Hyvän hinnan sait soittimestasi, ja vielä ottaen huomioon noi speksit mitkä siitä juuri annoit.
 
Kelpo soitinhan se on, ei sitä kukaan ole ollut väittämässäkään, mutta muovissakin on eroja. Itseni mielestäni huonoa synttyä ei vielä ole keksittykään, mutta hinnoissa on myös eroja, ja se määrittelee kaiken muun ja olennaisen.
Itse omistin Cs2X syntyn, joka ihan kelpo soitin kanssa, mutta oli se vain niin heiveröinen pelkästään ulkokuoreltaan että eroonhan siitä piti hankkiutua, ennen kuin tapit lähtee siitä kävelemään tai kunnes joku muovi rupee totaalisesti repsottamaan, jolloin soittimesta en olisi saanut kuin puolet mitä sain siitä kuukausi takaperin, eli 200 euroa. Kestävyys merkitsee itselleni aika paljon, eikä vain eteenpäin myymisen kannalta. Ei kukaan jaksa kunnostaa parin sadan euron digisynttyjä samalla antaumuksella kuin analogeja, ja siihenkin on olemassa syynsä. Nykypäivänä myös tuntuu että iso osa nykyajan elektroniikasta on rakennettu täysin ohkaisen ja halvan muovin varaan, ja mielestäni siitä pitää aina mainita kun tilaisuus tulee koska hyvä laite on rakennettu kestämään, tai ainakin tässä luulossa olen itse elänyt.
 
Noin se onkin ja lisäksi itse teki mieli erästä synaa vähän mutta kun kuulin että potikat suoraan piirikortilla katosi se vähä into sitä kohtaan osa myös siitä että sen pyynti hinnat yhden ominaisuuden takia on aika kova vaikkakin olikin itsellekin syy miksi edes oikeastaan suuresti kiinnosti ja ulkonäkö tekijät parhaita digisyniä siinä mielessä. toisaalta kun kaverin raaka sampleja ("oskilaattorit" puhtaana niistä osaan aika hyvin päätellä miten sopii makuuni) kuuntelin oli digisyna (VA) joka vaatisi aika paljon prosessointia toimiakseen useimissa tarpeissani.

Ovatko Roland Juno Stagen soundit vintagekorttia myöten JV-sarjasta vai onko tehty jotain parannuksia?

Prophet: Ovatko Roland Juno Stagen soundit vintagekorttia myöten JV-sarjasta vai onko tehty jotain parannuksia?
 
No tietääkseni jopa Juno Geessä oli uusittu piano sample,ja sitten taas Juno Stagessa. ja varmaan muutakin. ja sitten ei ne samplet ole kaikki kaikessa eli efekti puoli ilmeisesti paranneltu ja sitten uusi lfo tyyppi jv sarjan jälkeen tullut mielestäni eli step lfo. ja sitä paitsi soundit minusta edelleen käyttökelpoisia monin paikoin nimenomaan niitä harvoja vanhoja sampleja jotka toimii edelleen on Rolandilla. Yamahalta ei niinkään löydy noita eikä Korgilta lähinnä Kurzweililtä Rolandin lisäksi. tosin Kurzweiliä komentoin vain nettidemojen pohjalta. Mun silmää sitä paitsi Roland xp30 miellyttää.

mun täytyy kans nousta puolustamaan XP-sarjaa...hyviä ja mun kokemukseni mukaan myös kestäviä vehkeitä. Lisäksi niissä on hyvät ja simppelit controllerit siinä pitchin vieressä, joilla saa lennosta filtteriä ja efektejä juuri sopivasti auki ja kiinni sen mitä bändin soundillinen kokonaistilanne vaatii. Ja modulit on käteviä, myönnän...mutta ei ne kyllä käyttöliittymänä voita sitä että sulla on neljä-viisi kiipparia paritelineissä ympärillä ja soundit kohdallaan. Siinä voi keikkaoloissa siirtyä tosi sulavasti tunnelmasta toiseen ilman menujen ja jalkakytkimien räpläämistä. Jos hinkkaa soundeja kotona ajan kanssa kunnon valaistuksessa, niin sitten menee kyllä kasa modulejakin ja masterkiippari...

cyberiad2001: mun täytyy kans nousta puolustamaan XP-sarjaa...hyviä ja mun kokemukseni mukaan myös kestäviä vehkeitä. Lisäksi niissä on hyvät ja simppelit controllerit siinä pitchin vieressä, joilla saa lennosta filtteriä ja efektejä juuri sopivasti auki ja kiinni sen mitä bändin soundillinen kokonaistilanne vaatii. Ja modulit on käteviä, myönnän...mutta ei ne kyllä käyttöliittymänä voita sitä että sulla on neljä-viisi kiipparia paritelineissä ympärillä ja soundit kohdallaan. Siinä voi keikkaoloissa siirtyä tosi sulavasti tunnelmasta toiseen ilman menujen ja jalkakytkimien räpläämistä. Jos hinkkaa soundeja kotona ajan kanssa kunnon valaistuksessa, niin sitten menee kyllä kasa modulejakin ja masterkiippari...
 
Kyllä. Kaikessa on puolensa ja Roland on kenties luotettavin valmistaja silloin kun on kestävyys puntarissa. Rolandin tuotteissa kuitenkin aina tulee tapetille se raha, mikä oli omassakin pointissa alunperin takana. Minä en maksaisi XP-30:sesta kuin kor. 200-300 euroa ja sen arvoinen soitin se on, niin kauan kun puntarina on realiteetit ja muu maailma. Mutta, tarve ja käyttötarkoitukset sen lopulta määrittelee mikä on minkäkin arvoinen ja jos jonkun mielestä soitin on erityisen hyvä, maksaa hän siitä tarpeen tullen vaikka ylihintaa, ja samaan olen myös itse syyllistynyt. Tämän aiheen tiimoilta olen todennut että modulit ajaa asiansa hyvin, eli kun puhe on tuon ajan Rolandeista ja digitaalisista. Ylihintaa en mielelläni digitaalisista maksa, ja tiedän että moni muu kokee nykyään samoin.
 
Olen pistänyt merkille että kaikkein eniten hinnat tuppaa nykyään heittelemään n. 10 vuotta vanhoissa "vintage" synissa, koska ihmisillä on vielä jotenkin muistissa mitä ne maksoivat vielä hetki sitten uutena, eli siis 10 vuotta sitten. Esim. Kun myin oman Cs2X synani pois, sanottiin minulle että se meni halvalla. Totuushan kuitenkin on että sitä myydään Suomessa toisinaan jopa 170 euroon. Cs2x synan arvo oli vielä viisi vuotta sitten helpolla se 300 euroa. Hinnat laskee ja jää lopulta sinne 150-200 euron hujakoille. Tuon XP-30:sen kanssa kyllä pätee täysin sama sääntö: Ihmisillä on hyvin paljon eriäviä näkemyksiä siitä minkä arvoinen soitin on kyseessä. Yksi pyytää tonnia, toinen 450 euroa, kolmas kolmea sataa. Ottaa siitä nyt sitten selvää minkä arvoinen soitin on todella kyseessä. Sanomatta on selvää että nythän ne kannattaa selvästikin myydä koska tuskinpa tulevaisuudessa tulee olemaan kovinkaan paljoa huutoa ja tarvetta. Toisaalta, näin sanottiin myös analogeista 90-luvulla...
 
Quadra Syntyistä sen verta että kun yritin omaani(eka -93 vuoden malli) myydä pois n. neljä vuotta sitten, ei soitin todellakaan mennyt heti myydyksi vaikka hintana oli 200 euroa, joka oli noille vielä muutama vuosi sitten standardi hinta. Muuan musiikkikauppias sanoi myös Seinäjoelta että hänellä on niitä varastoissa jo useampi kappale, eikä kukaan tuntunut haluavan niitä. Hän pyysi niistä 150-200 euroa per kappale. Hän ei ottanut omaani edes vaihdossa. Lopulta sain omani myydyksi, mutta viskasin siihen jotain extraa myös päälle kuulokkeita myöten.
Ostaja sanoi että hän halusi sen Midi-Keyboardiksi, jollaisena kuulemma Quadrat ovat erityisen hyviä.

http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=570784
 
ei lisättävää.

A100: http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=570784
 
ei lisättävää.
 
Eli Electone HS6 neljällä sadalla, kun tuokin ilmoitus joskus poistuu. Vahva voittajaehdokas kyllä.

pekka montin: Minä en maksaisi XP-30:sesta kuin kor. 200-300 euroa ja sen arvoinen soitin se on, niin kauan kun puntarina on realiteetit ja muu maailma.
 
Minusta on naurettavaa kuvitella, että se mitä itse on jostain valmis maksamaan olisi joku ultimaali ja absoluuttinen määräävä tekijä.

tepposal: Minusta on naurettavaa kuvitella, että se mitä itse on jostain valmis maksamaan olisi joku ultimaali ja absoluuttinen määräävä tekijä.
 
Juu, samaa mieltä. Tämän takia referenssinä on aina hyvä olla myös ne muut ihmiset ja muu maailma. Kyseisen soittimen kohdalla vain on käynyt myös ilmi se seikka että ihmiset ovat erilaisia, kuten myös heidän hintakäsitykset soittimesta. Joku kauppias voi päättää sen että häntä ei edes kiinnosta se minkä arvoinen soitin on oikeasti kyseessä, vaan hinnoittelee soittimen juuri siten minkä arvoisena hän itse sen kokee ja näkee.
Joku ostaja taas voi pitää Ebayta hyvänä vertailukohtana kun taas toinen kokee hyväksi vertailupohjaksi Suomen hinnaston, kun kerta Suomessa asutaan.
Vanhojen Gibsonin kitaroiden suhteen ainakin joku vuosi takaperin ihmiset menivät ja ostivat kitaransa ruotsista koska niiden hinnoissa voi olla hyvinkin paljon eroa keskenään Suomessa, ja tuo erotus on siis jo nelinumeroinen luku. Venäjältä kuulemma ostettiin aikanaan 80-luvulla halvimmat Hammondit ja tiedänpä yhden insinöörin joka on hommannut soittimensa Japanista asti kun halvalla sai.
 
Mutta myös ostaja voi olla hakoteillä...
Hyvä esimerkki oli taannoin eräs ostaja joka olisi halunnut ostaa minulta synan, mutta ei tiennyt lopulta ollenkaan minkä arvoinen syna oli kyseessä. Kun heitin yleisen hinnan missä hinnoissa ko soitin yleensä liikkuu, ei hänellä ollutkaan rahaa sitä varten.
Huvittavinta asiassa oli se että en ollut edes myymässä mitään synaa ja sen vielä erikseen mainitsin ilmoituksessani :)
 
Pääasia silti että soittimet liikkuu ja hinnat heittelee ;) Tekee asiasta mielenkiintoisempaa kuluttajan kannalta.

pekka montin:
Hyvä esimerkki oli taannoin eräs ostaja joka olisi halunnut ostaa minulta synan, mutta ei tiennyt lopulta ollenkaan minkä arvoinen syna oli kyseessä.
 
no just noin mä toimin aina, "ei sul sattuis siellä jotain syntexiä oleen, en tiiä minkä arvonen on ei varmaan minkään"

R0IST0: no just noin mä toimin aina, "ei sul sattuis siellä jotain syntexiä oleen, en tiiä minkä arvonen on ei varmaan minkään"
 
= Myydään tarjousten perusteella...

KaleviHärvä: Eli Electone HS6 neljällä sadalla, kun tuokin ilmoitus joskus poistuu. Vahva voittajaehdokas kyllä.
 
Mutta hei, vintagepisteitä alkaa saada jo tosta, vuonna 1987 esitelty malli kuitenkin!
JA onhan se uutena maksanut ihan vi*usti, ja sehän on parhain peruste kaupanteossa :P