Aloittelijat ›

Näin kitaransoittoa aloittelevan lapsen vanhempana omat (karvaatkin) kokemukseni aiheesta. En lisäksi itse ymmärrä kitaransoitosta juuri mitään, joten hommaan on haettu uraa yritys-ja-erehdys-menetelmällä. Ehkäpä tästä on jollekin vastaavassa tilanteessa olevalle vanhemmalle hyötyä ja ei tule ihan yhtä montaa mokaa tehtyä:
 
- lapsi on lapsi ja lapsella on lapsen sormet. Se tarkoittaa suomeksi, että 4/4 kokoinen kitara näyttää yhtä luontevalta lapsen sylissä kuin 15 kg leka hienomekaanikon kädessä. Fysikaalisia rajoituksia ei voi kiertää ilman kirurgiaa, joten järkevämpää on hankkia lapselle pienempi kitara (1/2 tai 3/4)
 
- kitaran pitää saundata kunnolliselta ja olla helpposoittoinen - ammattilainen soittaa ehkä vaikka jopa lankunpätkällä, mutta amatööri tarttee kaiken mahdollisen helpotuksen! sormissa ei ole vielä voimaa ja ne väsyvät nopeasti. Jos kitara on yhtä "helpposoittoinen" kuin 100 kg betoniastian hämmentäminen, niin hommasta katoaa iloa äkkiä ja soittoharrastus loppuu. (Tämä tosin on monen vanhemman salainen hiljainen toive, kun lapselle ostetaan joku raskassoittoinen, hirveänkuuloinen kiinanrämpytin?)
 
- ikävä tosiasia on, klassinen musiikki kiinnostaa vain pientä joukkoa lapsia. Olen itse tottunut siihen, että työntekoa opiskellaan ne työkalut kourassa, joilla on meininkin hommiakin tehdä. Ei nailonkielinen kitara ole sama asia kuin sähkökitara, sen tajuaa meikäläinenkin vaikkei mitään osaakkaan soittaa. Nailonkielinen saundaa erilaiselta ja siinä on aivan erilainen soittotekniikkakin. Ainoa yhteinen asia sähkögitan kanssa on että otelauta mahdollisesti hieman muistuttaa toisiaan (ehkä jopa 6 kieltä) - sen sijaan edes viritys ei välttämättä muistuta... Teeppä sillä nailongitalla vongutuksia ja tappingia. Se miltään kuulosta. Totta, että aloittelijan päivän päätyö ei voi olla noiden vääntämisessä, mutta kait sitä gitan kanssa leikkiä ja hauskaakin pitää saada pitää? Vonguttelu on tärkeä osa oppimista ja sen verran itsekin olen vongutellut, että hauskaahan se on aina välillä todeta, että "ai siitä saa tällaisenkin äänen ulos"
 
- musiikkiliikkeiden myyjistä osa on täysiä pervertikkoja, jotka ei ajattele lapsen tai sinun parastasi (ei varmaan ollut yllätys) - sitä nailonkielistä ollaan tunkemassa väkisin työkaluksi, samoin kuin 4/4-kitaraa. Ihme meininkiä. En muutenkaan käsitä tuota innostusta siirtyä liian aikaisin täyskitaraan? Ei se 3/4 kitara nyt niin paskalta kuulosta, että sen vuoksi pitäisi? Tyttölapsista sitäpaitsi osa ei siirry ikinä täyskitaraan. Miksi pitäisi? Eikä nää pelivehkeet nyt niin kalliita ole, etteikö näitä ole vara ostella uusia kun lapsi kasvaa! Eikä me olla mikään miljoonääriperhe, mutta tosiasia on, että musiikkiopiston yhden lukukauden maksu on kovempi kuin kitaran hinta!
 
- onhan se teräskielinen mukamas raskaampi soittaa, mutta en minä vain huomaa, että se hidastaisi lapsen innostusta - siinähän se haba käsivarsiin kehittyy samalla - suurempi merkitys tuntuu olevan sillä, että gitalla voi soittaa sellaista musiikkia mikä lasta kiinnostaa, siis saundi ja katu-uskottavuus!
 
- kitarat nyt ovat aloittelija luokassa ainakin niin halpoja vehkeitä keskituloiselle perheelle, että niitä voi ostaa vaikka 5 hyllyyn - ja pitääkin ostaa. meilläkin oli vuosi sitten 0 kitaraa. Nyt niitä on 3 - ja lisää on tulossa. Tarkoitus on ostaa itselle 4/4 puoliakustinen.
 
- lapselle ostin toiseksi kitaraksi 3/4 teräskielisen, koska onhan se toki niin, että sähkökitarasta saa ääntä vain kun kytkee kasan johtoja ja räplää sähköjen kanssa. Lisäksi kyseinen akustinen toimii varakitarana kun välillä rassaan lapsen sähkökitaraa.
 
- tuosta tulikin mieleeni, että kitaran parantelu ja virittelu se vasta hauska oheisharrastus on! Juu, onhan se kamalaa, että tämmöinen aloittelija sitä tekee. Pitäis varmaan viedä jollekin Luthierille, joka nylkee 60 e/h, mutta paljonko järkeä, jos kitaran hinta on 90 e? Mieluummin särjen kitaran itse ja opin mahdollisesti siinä samalla jotain. Kaupastahan saa lisää noita harjoittelukappaleita.... Tässä matkan varrella opittua jo: monessa halvassa kitarassa on huono ääni vain koska sen hienoviritys ym. on persiillään ja siinä on jotenkin tukossa olevat kielet. Tuunaamalla kitaraa: satulaa, tallaa, mikkejä (jos sähköversio), actionia, otelautaa jne huonokin kitara paranee kummasti! Ja vaihtamalla kitaraan uudet 5 euron kielet huonostikin saundaava kitara herää usein aivan uuteen elämään!
 
Jatkossa tulen varmaan enemmän kyselemään kuin antamaan neuvoja. Kunhan nyt tuli vaan tämmöiset asiat tässä alkuvaiheessa mieleen.