Rummut: rumpukamat ›

Tämä onkin sopiva ketju pohdiskella ja kirjata omia ajatuksia. Minullahan ei ole mitään painoarvoa sanomisissani, kun en ole tietoisesti huippuseteillä soittanut (jälkikäteen ja Internetin avulla olen ymmärtänyt, että ainakin hienoja vintage-settejä on joukkoon mahtunut). Tosin aktiiviaikana en koskaan katsonut millä vedetään, sillä vedettiin mikä oli saatavilla. Toiset toimi paremmin, toiset huonommin, mutta kaikilla meni setti läpi.
 
Rummuissa on eroja, kyllä. Tärkeimpänä pidän sitä, että ne ovat ehjät. Tuo antaa mahdollisuuden monenlaiseen kokeiluun ja oppimiseen: Vireiden kokeilu, erilainen asettelu, purku ja kasaus yleensä. Ehjillä viisteillä ja suhteelisen suoralla ja pyöreällä rungolla saa jo hyvin kokeiltua erilaisia kalvojakin.
 
Rumpujen hardiksella käsitän rumpurunkoihin suoraan liittyviä osia mountit ja tomivarret, lugit, basarin jalat. Telineet on oma juttunsa ja niissä erityistapauksina haitsuständi ja basarin pedaali. Huonoimmillaan telineellä saa tuhottua peltinsä, haitsuständi takeltelee ja basaripedaalissa on outo tuntuma. Tuollainen ei tietty ole kovin inspiroivaa tai mieltä ylentävää. Muuten täytyy todeta, että vähintään 5 viimeisintä uutena ostamaani telinettä ovat olleet Milleniumeja. Se, että olen ollut niihin erittäin tyytyväinen, nollaa tietenkin kaiken tässä sanomani sekä osaamiseni että miehuuteni yleisesti.
 
Useimmiten soittelen tilassa, jossa minulla on pystyssä Sonorin S-Class ja Force 2000 setit. Mielialan mukaan soitan kummalla tahansa. Viimeisen pari viikkoa Force 2000 -setissä ollut vieläpä alkuperäinen (yleisesti huonona pidetty) virveli, ja sillä on ollut kiva soittaa. Vaikka vieressä on kuusi niin sanottua parempaa virveliä (messinki-, alumiini-, koivu- ja Acousticon-runkoisia). Sonor 2000-sarjan haitsuteline ei toimi yhtä pehmeästi kuin muut telineeni ja aikakauden Sonor basarinpedaalin laakeripesät ovat väljistyneet, mutta tuolla setillä on kiva vetää. Kuka tietää mistä syystä. S-Class muuten soi hienommin kuin tuo F2000, ettei jää siitä mitään epäilystä.
 
Pari viikkoa sitten kävin kaverin tiloissa vierailulla, siellä oli pystyssä Starclassicit (saattoi olla koivurunkoiset) ja joku PDP (tosin teetetyillä viisteillä). Molemmilla oli oikein kiva vetää. Naama hymyssä sai olla.
 
Näiden tarinoiden tarkoitus on kertoa, että jotkut meistä pärjäävät ja suorastaan jopa nauttivat myös edullisemmilla välineillä soittamisesta. Ei tarvitse olla parasta (joka sekin on subjektiivista). Soittimiin usein kuitenkin pätee se, että ihan halvimmat voivat pahimmillaan tuskastuttaa niin, että orastava harrastus lopahtaa. Oikeanlaiset käytetyt rummut olisivat varsinkin aloittelijalle paras tie ensimmäiseen settiin. Niistä saa yleensä saman verran myydessä eteenpäin, mikä tapahtuu todennäköisesti joko harrastuksen loppumisen tai parempaan vaihtamisen takia. Ongelmana on tietenkin se, että käytettyjen ostamisessa tarvitaan enemmän tietoa kuin uusien ostamisessa: ettei osta tietämättömyyttään settiä, joka on rikkinäinen, ylihintainen (yli 2000e Exporteista, anyone?) tai pahimmillaan molempia. Onneksi on tämä palsta, jossa asiallisiin kysymyksiin saa (pääasiassa) erittäin asiallisia vastauksia.
 
Jos oli liian pitkä teksti, niin typistetään: kerran soitin uusilla Morriksilla ja en tykännyt. Eivät olleet meinaan vireessä.