Rummut: rumpukamat ›

jazzmies: Rauhoitu hyvä ihminen!
 
En mä täällä millään kierroksilla käy. Koin vaan asiakseni puuttua kun alkoi olla liian monta kommenttia viime päiviltä, joissa ei osattu yhtään ottaa huomioon, kenen kanssa keskustellaan. En osoittanu sitä kommentointiani pelkästään sulle mutta sä oot yksi niistä jotka vois vähän miettiä ulosantiaan. Pystytkö moiseen?

jazzmies: Valitettavasti en.
 
Näin arvelinkin.

MxS: Näin arvelinkin.
 
Nää on näitä. Siksei täälä oikein moni junnu enää viihdykkään, tai ainakaan kirjoittele mitään. Kieltämättä on mennyt kyllä tämä palstan meininki tähän, että Ludwig ja PHX on parhaat, Lopuista kiistellään, ja kaikki alle tonnin setit uutena haukutaan vaikka kysyjä olisi 7 vuotias ja juuri ensimmäistä settiään isin kanssa hankkiva, kokematon, tietämätön ja neuvoa kaipaava. Voipi loppua harrastus hyvin nopeesti ku saadaan sellainen käsitys että jos sulla ei ole PHX:iä, niin et voi yksinkertaisesti soittaa ja kehittyä.
 
Toisaalta, junnutkin voisi sen verran tsekkailla ympärilleen että ei kyselisi samoja asioita montaa kertaa, lueskelisi ensin itse aiheesta, ja ottaisi muutenkin selvää epäselvistä asioista.

ferodoz: Kieltämättä on mennyt kyllä tämä palstan meininki tähän, että Ludwig ja PHX on parhaat, Lopuista kiistellään
 
Taidat Ludwigilla viitata minuun ;) Ei ole kyllä maapallon paras merkki enää. Ehkä legendaarisin ja joka väliin olen kyllä enemmänkin hehkuttanut sitä fiilistä, joka Ludareista minulle tulee. Ja sovitaan vaan, että PHX pesee muilla lattiaa ;)
 
Toisaalta, junnutkin voisi sen verran tsekkailla ympärilleen että ei kyselisi samoja asioita montaa kertaa, lueskelisi ensin itse aiheesta, ja ottaisi muutenkin selvää epäselvistä asioista.
 
Yritetään kaikki olla asiallisempia tämän suhteen ja lempeästi ohjailla aloitettuihin topikkeihin.
 
Kautta aikojen minusta paras rumpali on sama edelleen: Buddy Rich. Mulkku mies. Munakas rumpali. Ei ole varmaan kukaan muu rumpali ollut yhtä näkyvä hahmo aikanansa. TV show-hommeleissa toivottuna esiintyjänä mukana ja varsinainen lausuntoautomaatti... Ja jos tienaa leivän itselleen ja perheelleen rummuilla 70 vuotta, niin johan sekin joku meriitti on...
 
Vai pitikö perustella musiikillisilla ansioilla :)

hollmi-5: Taidat Ludwigilla viitata minuun ;) Ei ole kyllä maapallon paras merkki enää. Ehkä legendaarisin ja joka väliin olen kyllä enemmänkin hehkuttanut sitä fiilistä, joka Ludareista minulle tulee. Ja sovitaan vaan, että PHX pesee muilla lattiaa ;)
 
Totuuden nimissä täytää myöntää että en viitannut. :) Eikä toi muutenkaan ollut mikään provo, vaikka kieltämättä saattoi siltä kuulostaa. :P
 
Henkilökohtaisella tasolla mielipide parhaasta rumpalista on mahdoton toteuttaa, mutta Tommy Lee on muhun eniten soittajana vaikuttanut. Ei teknisesti parhaasta päästä, mutta joku siinä kolahtaa kun katselee ja kuuntelee sen soittamista. Eniten tykkään siitä, että aina kun tulee tsekkailtua etenkin uusia Mötley Cruen livevetoja, niin tekee mieli mennä itsekkin soittamaan. Kaikkia rumpaleita katsellessa ei tule samaa fiilistä. En pysty ihan tarkasti kuvailemaan, mutta Tommy on todellakin vauhdittanut hurjasti omaa soittoani.

ferodoz: Kieltämättä on mennyt kyllä tämä palstan meininki tähän, että Ludwig ja PHX on parhaat, Lopuista kiistellään, ja kaikki alle tonnin setit uutena haukutaan vaikka kysyjä olisi 7 vuotias ja juuri ensimmäistä settiään isin kanssa hankkiva, kokematon, tietämätön ja neuvoa kaipaava.
 
Anteeksi jos olen pahoittanut mielesi ja antanut väärän kuvan luokitellessani rumpalit eri luokkiin mitä tulee rumpumerkkeihin ja "kuolaamisen" kohteisiin. Se oli vain havainto, miten palstalla hehkutetaan jotakin omaan kiinnostukseen osuvaa, ja taas jokin ohitetaan olankohautuksella, vaikka tavara olisi silminnähden upeata, laatu korkeluokkaista ja ääni erinomaista - niin kuin Kumuissa oman kokemukseni perusteella.
 
Mutta mitä tulee tällaiseen kaikkien aikojen rumpali -äänestykseen, niin totta ihmeessä saa pistää takaisin, jos rankattuja kandidaatteja ei perustella argumentein ja ehdokkaiden valinta tuntuu oudolta. Miksi George Kollias on kaikkien aikojen rumpali? Mitä merkittävää hän on tehnyt? Mitä Kolliasin tuotannosta kannattaisi kuunnella, jotta muutkin vakuuttuisivat hänen ylivertaisuudestaan rumplaina telluksella? Arvatenkin George Kollias saattaa jäädä Buddy Richin, Elvin Jonesin, Tony Williamsin, John Bonhamin, Keith Moonin, Steve Gaddin, Billy Cobhamin, Neil Peartin, Dave Wecklin, Brian Bladen, Bill Stewartin, Keith Carlockin tai jopa Stewart Copelandin jalkoihin. Katos junnut saattavat oppia tästä kaikesta.

jazzmies: Se oli vain havainto, miten palstalla hehkutetaan jotakin omaan kiinnostukseen osuvaa, ja taas jokin ohitetaan olankohautuksella, vaikka tavara olisi silminnähden upeata, laatu korkeluokkaista ja ääni erinomaista - niin kuin Kumuissa oman kokemukseni perusteella.
 
Ihan rauhassa nyt, hyvä mies! Haetko tällä nyt sitä että sun PHX:iä ei tdellakaan ole kehuttu niiden arvoon, saundiin ja ulkonäköön nähden riittävästi? On ne hyvät, ei kukaan sitä ole tietääkseni väittänyt. Eikä toi mun teksti ollut provo mihinkään suuntaan, mutta jännästi kaks tyyppiä on tunnistanu jo itsensä tosta mun postauksesta vaikka se ei heihin/teihin ollut kohdistunutkaan. :) Itseasiassa olen aikalailla varma että jossain vaiheessa tulen hommaamaan itsellenikin pienen satsin PHX:ää, kun alkavat hinnat tippua, tai tulemaan käytettyjä markkinoille. Voisi olla ihan natsa homma joku 22x16 ja 12x8,16x14/10x7,14x14 PHX setti.
 
Mitä tohon rumpaliasiaan tulee, niin siitä olen samaa mieltä. Ainut jos vielä selkeämmin haluaisi havainnollistaa junnuille eroa mainitsemiesi tyyppien välillä, niin kannattaisi ehkä kertoa miksi Kollias ei ole läheskään yhtä hyvä kuin Buddy koska hän ei (lisää tähän pitkä litania svengistä, groovesta jne) Buddy taas on (kaivele muistisi syövereitä ja listaa tähän merkittävimmät ja tunnetuimmat tempaukset, mullistavimmat rumpuraidat ja niiden merkitys muulle rumpumaailmalle jne). Tällä tavalla ne nuoret saattaisivat oppia paremmin.
 
Toki sinä tässä se opettaja taidat olla, että ei sillä. :P

MxS: En mä täällä millään kierroksilla käy. Koin vaan asiakseni puuttua kun alkoi olla liian monta kommenttia viime päiviltä, joissa ei osattu yhtään ottaa huomioon, kenen kanssa keskustellaan. En osoittanu sitä kommentointiani pelkästään sulle mutta sä oot yksi niistä jotka vois vähän miettiä ulosantiaan. Pystytkö moiseen?
 
Plussan laitoin. On ollut näin sivustakatselijana mukava katsella, kun asiat tappelee ei ihmiset (aina). Toivoisin kuitenkin, että otettaisiin huomioon ihmisten ikä ja mieltymykset. Me nuoret (kyllä mä nuorempi olen kuin suurin osa isosuista täällä, vaikka vanhempi kuin suurin osa ihan alottelijoista) olemme itsepäisiä, helposti loukkaantuvia ja lannistuvia.
Ihan jokaikinen ei ole kultakorva, joka erottaa rumpusetin merkin ja vuosimallin ääninäytteen perusteella. Toiset jopa tykkää metallicasta. Kaikki musiikki on kuitenkin subjektiivista ja jollekkin arvokasta. Rohkaiskaa nuorukaisia ja jos kyseenalaistatte mielipiteitä, perustelkaa, ehdottakaa vaihtoehtoja ja antakaa esimerkkejä, jolla voi asioihin perehtyä.

Bumbarr: Kaikki musiikki on kuitenkin subjektiivista ja jollekkin arvokasta. Rohkaiskaa nuorukaisia ja jos kyseenalaistatte mielipiteitä, perustelkaa, ehdottakaa vaihtoehtoja ja antakaa esimerkkejä, jolla voi asioihin perehtyä.
 
Well said, ansaitset plussan tästä.

ferodoz: Haetko tällä nyt sitä että sun PHX:iä ei tdellakaan ole kehuttu niiden arvoon, saundiin ja ulkonäköön nähden riittävästi?
 
Anna olla.
 
Eikä toi mun teksti ollut provo mihinkään suuntaan, mutta jännästi kaks tyyppiä on tunnistanu jo itsensä tosta mun postauksesta vaikka se ei heihin/teihin ollut kohdistunutkaan. :)
 
Juu, ei missään nimessä!

Oman ääneni annan Thomas Langille. Perusteluna uskomaton nopeus, hienot kapulapyörittelyt ja mahtavat basarikuviot.

ilebe: Oman ääneni annan Thomas Langille. Perusteluna uskomaton nopeus, hienot kapulapyörittelyt ja mahtavat basarikuviot.
 
Lang on loistava rumpali. Aletaan kuitenkin olemaan tässä asiassa semmoistenkin asioiden äärellä, että mitä rumpali on tehnyt koko uransa aikana (muuta, kuin hankkinut ilmiömäisen kapulatekniikan), hankkiakseen maapallon parhaan rumpalin statuksen?
 
Meillä vanhoilla jarruilla on toki omat painolastimme, mutta myös pitkä kuuntelukokemus ja näkemystä sille, ketkä rumpalit ovat kestäneet myös aikaa...

jazzmies: Anna olla.
 

 
Juu, ei missään nimessä!
 
Voi että, ethän loukkaantunut?

ferodoz: Voi että, ethän loukkaantunut?
 
No ehkä vähän.

Mie se oman ääneni ehkäpä voisin Roysterille antaa, koska on niin maukasta se soitto!
Tää on taas tosiaan vähän hölmöläisten hommaa rankata näitä, koska moni loistaa genressään.

hollmi-5: Lang on loistava rumpali. Aletaan kuitenkin olemaan tässä asiassa semmoistenkin asioiden äärellä, että mitä rumpali on tehnyt koko uransa aikana (muuta, kuin hankkinut ilmiömäisen kapulatekniikan), hankkiakseen maapallon parhaan rumpalin statuksen?
 
Meillä vanhoilla jarruilla on toki omat painolastimme, mutta myös pitkä kuuntelukokemus ja näkemystä sille, ketkä rumpalit ovat kestäneet myös aikaa...
 
Kaikki on subjektiivista, vaikka yritettäisiin olla kuinka objektiivisia. Kuten todettu, makuasioita (sanoi Musti kun...)
 
Mulla tämä "paras rumpali" arvotus on mennyt aika täysin iän mukaan ja mielipiteeni vaihtuu varmaan vuoden välein. Mutta jos "paras" käännetään muotoon "arvostamani" niin kyllä Jeff Porcaro nousee esiin aika voimakkaasti, samalla viivalla lienee Gadd ja - yllättävää kyllä - Nicko McBrain. Viimeiseksi mainittu hullun rempseän asenteensa ja basarijalkatekniikkansa takia :)

jazzmies: Voisihan sitä äänioikeutta paremminkin käyttää.
 
Miekin tahon tähän sanoa sen, että siekin olet ollut joskus juniori. Tuskin sulla silloin oli samat esikuvat ja "paras rumpali"-lista näytti samalta kuin nyt - mikäli sellaista listaa tarvitsee enää edes pitää? Kaiken lisäksi tollanen asenne kummastuttaa, koska olet kuitenkin opettaja. Jos opetat rumpalia, jolla on "väärät esikuvat", sanotko myös tälle että "aivan huono rumpali, kuuntelisit parempia niin sustakin ehkä vois tulla jotakin".
 
Eikö etenkin musiikinharrastuksen yksi hienoimpia puolia ole se, että mikäli intoa on, siinä kehittyy jatkuvasti. Koko ajan löytää uusia juttuja, musiikki- ja soittotyylejä, motivaatiota, treenattavaa, kiinnostuksen kohteita... Ja näin se oma tyyli kehittyy. Pitäisikö heti olla ne ns. parhaat vaikuttimet ja esikuvat? Jokainen harrastaja ei tahdo edes olla muuta kuin metallirumpali, ja se pitää hyväksyä. Mutta onko se väärin? Ei minusta. Ja suurin osa ei edes yritä ammattirumpaliksi, musiikki on rakas harrastus. Onko sekään väärin? Jos palavaa intoa riittää, treenaa treenaamistaan, on genre mikä tahansa, voi olla että rumpaloinnilla tuo leivän pöytään, mutta suurimmalle osalle musiikki on edelleen harrastus ja siitä tuleva raha pelkkä bonus.
 
Nuorempana mullekin ne kovimmat oli Mike Portnoy ja Lars Ulrich, koska ne pitkälti vaikuttivat siihen, että alunperin rumpuja aloin takomaan, ja myöskin diggasin ko. herrojen soittamasta musiikista, luonnollisesti. Musiikin laaja skaala on sen jälkeen hitaasti auennut, kuin myös se, että ne parhaat rumpalit ei välttämättä tule siitä genrestä, mitä itse eniten kuluttaa. Tää sai myös tajuamaan oman riittämättömyyden, ja sen kuinka paljon opittavaa ja omaksuttavaa musiikin ja soittamisen maailmasta löytyy. Soitan edelleen lähinnä metallibändeissä, mutta yksin treenaan kaikkea muuta. Se ei ole yhdeltä genreltä pois, päinvastoin, sen olen onneksi tajunnut.
 
Ja mie myös arvostan edelleen useita raskaan musiikin rumpaleita, koska sielläkin on niitä tyyppejä, jotka tekevät hyvin sen mitä tekevät. Ei sitä aina muuta tarvitse.
 
Pointti kuitenkin on, että on aivan turha alkaa nuorille jannuille sanomaan, että olet väärässä, ja ellet muuta mielipidettä susta ei tule mitään. Näin kärjistetysti, mut sehän tossa tekstissä oli takana. Oppimisen ja löytämisen ilo kuuluu tähän harrastukseen, ja se on melko turhaa jos saman tien latoo tiskiin ne "oikeat" artistit ja genret, koska käy pian aika tylsäksi, kun kaikki oleellinen on jo opittu ja keksitty. Sitten kierretään Suomea humppabändeissä ja rahaa sataa jatkuvasti, mutta kivaa ei ole sitten ollenkaan.
 
"Mie halusin olla vain rokkistara ja pitää hauskaa, nyt soitan musiikkia josta en diggaa ollenkaan, käyn keikoilla mestoissa joiden yleisö on mun porukoitakin vanhempaa ja joihin mulla ei ole mitään kontaktia, ja pitää olla jatkuvasti tien päällä, ei tätä pää kestä. Mut hei, saapa taas voita leivän päälle, olenhan muusikko."

Mua taas alkaa kyllästyttää tuo ainainen sama "eikö etenkin koska sinä olet opettaja..." -kortti joka vedetään joka helvetin kerta esiin kun Jazzmies aiheuttaa pahennusta. Jos tyyppi on opettaja niin sillonko ei saa olla kärkkäitä mielipiteitä asioista? Ja monelle tämä netti nimenomaan voi olla hyvä paikka vähän kärkkäämpäänkin ajatuksenvaihtoon, jos sitten siviilissä pitää käyttäytyä hillitymmin ja ei välttämättä puskea niin rajusti omia mielepiteitään julki. Monet tuntuu ajattelevan täälläkin, että foorumilaiset on tasan samanlaisia persoonia jossain netin keskustelulaudoilla kuin ihan tosielämässä...

Ja aiheeseen, et tällä hetkellä muhun ovat vaikuttaneet seuraavat nimet:
 
Marco Minnemann, Keith Carlock, Steve Jordan, Teddy Campbell, Federico Paulovich, Deino.
 
Jokaisella oma tunnistettava persoonallinen soittotyyli, mieletön groove, tiukka tatsi ja muutoin vain uskomattoman herkullista soitantaa korville. Kaikkien aikojen parasta rumpalia en osaa tällä hetkellä nimetä, pitää kuunnella ja opetella musiikkia vielä paljon enemmän.