| Aihe: Sanoittamisen jalo taito | 1 |
|---|
|
http://sanoittamisenjalotaito.blogspot.com/ |  oo-p
18.10.2011 22:20:15 | |
|
Jani909: http://sanoittamisenjalotaito.blogspot.com/
Puhut ihan asiaa teknisellä tasolla, mutta itse en ainakaan osaa ajatella laulun tekemistä noin matemaattisesti.
Kirjoittamalla ja säveltämällä/soittamalla, sekä lukemalla ja kuuntelemalla, taito kirjoittaa hyvin rytmittyvää tekstiä hioutuu itsestään.
Tekstin sisällöllisen tason käsittely puuttuu kirjoituksestasi. Täytyy muistaa, että ennen kuin tavuja lähdetään laskeskelemaan pitäisi olla jotakin mistä kirjoittaa. Itse olen kirjoittanut noin kuusivuotiaasta, eli tällekin iälle nähden jo melkoisen määrän vuosia, mutta vasta tuon blogisi innoittamana tulin laskeneeksi tavuja jo levyilläkin julkaistuista kappaleista. Tokihan sieltä tietyt lainalaisuudet löytyivät, mutta samalla tulin myös miettineeksi, laskeeko joku todellakin kirjoittamiaan tavuja? Se tuntuu mielestäni ajatuksena hyvin rajoittavalta.
Terve, ja kiitos kaloista!
..Delay, missä viivyt?! | |
Jos vähänkin enemmän tekstittelee, on jossain vaiheessa pakko laskea tavuja.
Jos tekstittää nuotitettua toisen tekemää biisiä, se on ihan itsestäänselvyys.
Sitten pitäisi vielä trimmata sanat niin, ettei esim. ykköslyönnille tule naurettavasti
kolmi- tai nelitavuisen sanan kakkostavua (ter- Vettuloa, sudenko-rento). Nuoteista nuo eivät pompaa esiin yhtä selvästi kuin laulettuna.
Tosin, kyllähän eetteri on jo täynnä lauluntekstejä, joista huiomaa, että kirjoittaja joko ei osaa suomea kyllin hyvin tai on vain laiska.
Ja esim. sellaisessa tilanteessa, että on keksinyt yhden hyvän säkeistön, ja sille melodian, ja sitten pitäisi keksiä samaan melodiaan uusia säkeistöjä, on jossain vaiheessa yleensä pikku pakko analysoida, kuinka paljon tekstiä melodiakulkuun ylipäätään mahtuu.
Asus P5B, E6600 Core 2, E-MU 1820, 2 G RAM, GF 7300
Keski-ikäisellä amatöörillä on se etu, että edessä olevia turhautumisen vuosia on vähemmän. | oo-p
19.10.2011 13:52:35 (muokattu 19.10.2011 13:59:41) | |
|
mun mielestä tuo laskemishomma tulee selkeämmin esiin vasta tilaustyössä ja täten lähinnä iskelmällisemmän puolen musiikissa. Silloin, kun tehdään tekstiä valmiiseen sävellykseen.
Itse kirjoitan aina ensin ja sävellys menee tekstin mukaan. Tässä mielessä poikkean varmaan aika monista, mutta en halua rajoittaa kirjoittamistani valmiilla sävellyksellä. Sitten soittaessa ja laulaessa sekä sävellys, että lyriikat hioutuvat yhteen.
Täytyy muistaa myös, että kaikkia tavujen paikkoja ei tarvi täyttää. On ihan hyvä että teksti pääsee elämään ja hengittämään välillä niin, että se ei muutu rytmillisesti liian kaavamaiseksi.
Terve, ja kiitos kaloista!
..Delay, missä viivyt?! | |
oo-p: mun mielestä tuo laskemishomma tulee selkeämmin esiin vasta tilaustyössä ja täten lähinnä iskelmällisemmän puolen musiikissa. Silloin, kun tehdään tekstiä valmiiseen sävellykseen.
Itse kirjoitan aina ensin ja sävellys menee tekstin mukaan. Tässä mielessä poikkean varmaan aika monista, mutta en halua rajoittaa kirjoittamistani valmiilla sävellyksellä. Sitten soittaessa ja laulaessa sekä sävellys, että lyriikat hioutuvat yhteen.
Täytyy muistaa myös, että kaikkia tavujen paikkoja ei tarvi täyttää. On ihan hyvä että teksti pääsee elämään ja hengittämään välillä niin, että se ei muutu rytmillisesti liian kaavamaiseksi.
Itse lasken tavuja silloin, kun yritän tehdä tekstiä sävellettäväksi. Jotkut säveltäjät ovat hyvinkin tarkkoja siitä, että säkeiden tavumäärät täsmäävät.
Yleensä demoa sanoitettaessa luotan enemmän korvaani ja tavuja joudun laskemaan harvoin. Joskus kun demosssa on mukana tulkintaa tavujen määrää voi olla hankalampi erottaa. Nuotteihin en paljon ole kirjoittanut, mutta siinäkin on rytmtys luettavissa.
Silloin kun sävellys ja sanoitus syntyvät samanaikaisesti teksti ja sanat niveltyvät luontevasti toisiinsa. Yleensäkin kun säveätäjä ja sanoittaja ovat sama henkilö jouston varaa on eniten, kun pystyy keskenään päättämään lisätäänkö nuotteja vai vähennetäänkö tavuja vai päin vastoin.
Jotkut musiikinlajit vaativat kaavamaisempaa rakennetta. Jos biisi on tarkoitettu tanssittavaksi, asettaa se rytmitykselle tiukemmat rajat kuin musiikki, mikä on tarkoitettu kuunneltavaksi. | |
oo-p: Puhut ihan asiaa teknisellä tasolla, mutta itse en ainakaan osaa ajatella laulun tekemistä noin matemaattisesti.
Kirjoittamalla ja säveltämällä/soittamalla, sekä lukemalla ja kuuntelemalla, taito kirjoittaa hyvin rytmittyvää tekstiä hioutuu itsestään.
Tekstin sisällöllisen tason käsittely puuttuu kirjoituksestasi. Täytyy muistaa, että ennen kuin tavuja lähdetään laskeskelemaan pitäisi olla jotakin mistä kirjoittaa. Itse olen kirjoittanut noin kuusivuotiaasta, eli tällekin iälle nähden jo melkoisen määrän vuosia, mutta vasta tuon blogisi innoittamana tulin laskeneeksi tavuja jo levyilläkin julkaistuista kappaleista. Tokihan sieltä tietyt lainalaisuudet löytyivät, mutta samalla tulin myös miettineeksi, laskeeko joku todellakin kirjoittamiaan tavuja? Se tuntuu mielestäni ajatuksena hyvin rajoittavalta.
Kiitän kaikkia palautteesta ja etenkin siitä että joku on vaivautunut lukemaan blogiani :D
Mutta siis, eihän kaikkien tarvitse laskea tavuja, minä lasken. Jokainen voi itse valita kuinka tarkkaan niihin tavuihin tuijottaa. Itse olen kuitenkin sitä mieltä että pahimmillaan teksti on hirveetä sillisalaattia, jos tavujen määrä heittelee joka säkeessä hirveästi. Olen kuitenkin huomannut että kirjoittajat saavat tavut (yleensä) suht hyvin osumaan säkeissä vaikka eivät kiinnittäisikään niihin huomiota.
Rajoittaako se (tavujen "laskeminen") kirjoittajaa? Kyllä, mutta vain siinä missä riimitteleminen, toisto tai mikä tahansa muukin tehokeinokin. Minulle tämä tapa kirjoittaa (ja säveltää) sopii, kaikille ei. Mutta jokainen tehköön tyylillään, sitä kannatan :) | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
