Rummut: rumpukamat ›

Väärällä kalvonvalinnalla ja huonolla virityksellä voi pilata parhaimmatkin rummut.
Hyvillä viritystaidoilla saa keskitasonkin vehkeet kuulostamaan asialliselta.
Ja valitettavasti huippuhyvin viritetyt huippukannut soivat huonosti jos miksaajalla on krapula... akustiikkapeikosta puhumattakaan...
 
Niin monta kertaa on soittofiilikset sammuneet kun soittokämpällä tarkkaan viritetyt tomit kuulostavat jossain Perähikiän urheiluhallissa kaameiltä.
Minä kun olin pyrkinyt löytämään "däng"-soundin ja tuloksena onkin "boiiing"!

Lisäänpä vettä vielä myllyyn tunnustamalla, että toinen kätevä "työkalusettini" on premier genista. Mahtavat rummut kaikenkaikkiaan. Helpot viritellä erisoundiseksi ynnä muuta ihanaa ja käytännöllistä. Joo joo tylsät soundit on ku on nii hifit, mutta saa aika vintagen kuuloiseksikin jos jaksaa vääntää.
Jos kelpaa Kepa Kettuselle,ni luulis että tämmönen puoliammattilais perusjannukin niillä voi ihan polleena vedellä
En oo kyllä ihan varma mitkä on tulevaisuuden soundit ja sopiikos ne taas johonkin vaiks vanhemman musan veivaamiseen.
Sähkörummut vaan kaikille ,niin kailkilla on sit tulevaisuuden skifisoundit ja aina voi päivittää läppäriltä uudet.
Varmaan taas ens vuonna tulee jo uus Mitsubishin kokoperheen cyberfuusio setti. Semmoset virtuaaliset missä laitetaan vaan kypärä päähän ja sitä vaan luulee soittavansa jossain isolla stagella rokkistarana. Ei ees tarvii kotoa lähtee!
Anteeks vaan kaikille...

Speedy: Voisitko pukea sanoiksi, millainen on tulevaisuuden saundi?
 
Tulevaisuuden saundi kuulostaa siltä, mikä ei ole valtavirtaa nyt eikä olut aikaisemmin. Povaan, että kapur nousee merkittäväksi puulajiksi muovatessaan käsityksiämme siitä, mihin rumpujen sointi on menossa. PHX:iä edukkaammin pääsee kapur-puuhun tutustumaan Yamahan Club Custom -rummuissa, joiden soinnissa on tiettyä lo-fideltyä johtuen rakenteesta, mutta vastapainoksi ainutkertaista sointia, mikä johtuu "uudesta" puulajista.
 
Kerroppa nyt sinä suuri hip-taiteilija kun siellä helsingissäkin asut, että onko nyt suuntaus "tykkäyksessä" semmonen tulevaisuuteen päin oleva.. Tänne periferiaan tulee tieto siitä mikä on hip aina vähän myöhässä..=)
 
Asun Tuusulassa ja paikkakunnallahan ei ole väliä. On kysymys asenteista. Mielestäni paras musiikki tehdään tulevaisuudessa, joka vaikuttaa osaltaan soitinten rakenteeseen ja päinvastoin. Päinvastoin siksi, koska PHX:t ovat muuttaneet soittoani - uskokaa tai älkää! Vaikka olenkin tällainen jazzurpo, niin en soita ollenkaan perinteen kautta, vaikka tunnenkin perinteen. Soitan koko ajan tätä hetkeä ja sävellän tulevaisuutta.
 
Kumu-rumpaleita rakastan, sillä he tekevät investointeja, siis kuluttavat, ja pitävät osaltaan huolen markkinoiden vetävyydestä ja työllistävät ihmisiä, mikä taas heijastuu tuotekehitykseen ja soitinten kehittymiseen entistä paremmiksi. Vintage-harrastajat taas hämäävät ihmisiä vetoamalla mutupohjalta menneen paremmuuteen, missä on pikemminkin kysymys jämähtämisestä omaan nuoruusaikaansa. Tämä heijastuu myös heidän musiikkimakuunsa, missä he eivät jaksa innostua tämän hetken musiikista, mikä on tosiasiassa parempaa kuin vanha. En puhu äänilevyteollisuudesta, vaan taiteen prosessien jouhevoitumisesta ja ammattitaidon lisääntymisestä sekä esittämisen että kirjoittamisen alalla.
 
Nostakaamme malja tälle hetkelle ja antoisalle tulevaisuudelle ja ajakaamme vintagesoittimet ja klassiset albumit taka-alalle ja alettakoon taas kuluttaa uusiin soittimiin sekä erityisesti UUTEEN MUSIIKKIIN!

jazzmies:
 
Nostakaamme malja tälle hetkelle ja antoisalle tulevaisuudelle ja ajakaamme vintagesoittimet ja klassiset albumit taka-alalle ja alettakoon taas kuluttaa uusiin soittimiin sekä erityisesti UUTEEN MUSIIKKIIN!
 
Tuo on asiaa, mutta eilen tuli otettua kuppia. Tänään ei maistu. Mutta ei mitään vastaan sanomista tuohon.
 
Juu no kyllähän vintagerummuilla jonkin verran soitellaan, mutta monesti ne on keräilytavaraa. Vanhojen esineiden säilyttäminen ja pelastaminen on kulttuuriteko.
Vintagerummuilla on kiva soittaa, mutta ne on myös ihailua varten. Edellinen omistaja luopui ostamistani ClubDateista, kun ei ehtinyt edes ihailemaan niitä. Hän soittaa uudemmilla työkseen. Ei hän soittanut keikoilla vintagerummuilla.
Minulla on Genistat ja erikseen uudempi Ludwig setti, joita voi raahata vaikka keikalle... Ne on ne soittovälineet, joita kulutetaan. PHX kelpais varmasti myös.
Kaveri, joka möi minulle nuo vintagekannut tais olla rahapulassa. Laittoi melko varmaan rahat kiertoon. Tuskin ne meni säästötilille? Raha kiertää aina ja työllistää, kun se vaihtaa omistajaa.
Se ei ole mistään pois, jos joku laittaa nurkissa märäntyvät vintage-kannunsa myyntiin. Se on, jos ne makaa siellä nurkassa. Silloin se raha ei kierrä ja työllistä ketään... Nurkissa märännyttämällä tuhotaan vaan kulttuuriperintöä.
Kyllä vintagemiehille kelpaa uudemmat Sonorit, Yamahat... kaikki muutkin.
Keräilijöillä näyttää olevan uusiakin rumpuja enemmän kuin keskiverto tapauksella on.
Se on hyvä tutustua vähän vanhempaankin soundiin, siinä kuin uusiin kotkotuksiin ;)

jazzmies: Nostakaamme malja tälle hetkelle ja antoisalle tulevaisuudelle ja ajakaamme vintagesoittimet ja klassiset albumit taka-alalle ja alettakoon taas kuluttaa uusiin soittimiin sekä erityisesti UUTEEN MUSIIKKIIN!
 
Okei.. just.. Selkeästi huomaa että sinulle rumpusetti on vain rumpusetti, tavara muiden seassa, työkalu sanan varsinaisessa merkityksessä, ruohonleikkuri joka on parempi kun naapurilla.. Mulle taas rumpusetti (ehkä siksi niitä onkin erilaisia) merkitsee jotain tiettyä fiilistä - soittamiseen ja soitettavaan musiikkiin, musiikin tekemiseen.. Eli soittaminen, musiikki ja rummut ovat yhtä suurta tunnetta, ne ovat yhtä..=) Vintagessahan ei varmaan mitään muuta tärkeää (/järkeä) ole kuin tunne, myös muissa kun soittimissa, antiikissa, vinyyleissä, autoissa jne.
 
Luulin sinunkin ajattelevan enemmän tunteiden, kuin materiaalin kautta mutta nyt tuo teksti on kyllä niin pahasti ristiriidoissa tuon rumpupläjäys-topicin tekstien kanssa että joko et tiedä itsekkään mitä mieltä olet tai olet kääntänyt kellasi.. Ehkä sielläkin sitten huomataan että on olemassa muutakin hyvää musiikkia kuin kohta 100-vuotias jatsi tai 1000-vuotias afrikkalainen rummun lyönti..;)

Satunnaisia huomioita no1:Näin sivun mennen, tehdään sitä uutta musiikkia 50- 60- luvun rumpuja vanhemmillakin soittimilla, kuten vaikka Amateilla, Guarnereilla ja Stradivareilla
 
edit: en toki väitä etteikö uudenlainen soitin voisi inspiroida ja katalysoida uudenlaista musiikkia, mutta ei se uuden musiikin elinehto ole
 
no2: Jammun Club Customeista puheen ollen; muistaako kukaan ysäri Club Customit, se oli ihan eri juttu, nyt ne on tuoneet samalla nimellä eri konseptin.
 
http://www.flickr.com/photos/mike-kelly/2280252694/
 
http://yellowpagesclassified.com/ad … quer-finish-750-inland-empire/14547

JGroover: Siinäpä hienoin lause, joka tällä palstalla on hetkeen kirjoitettu.
 
no ainakin se viestii positiivillisuutta, eikä sitä ainaista ruikutusta, jota inhoan
 
kaikki on hyvää!

Minä olin aivan varma vielä kymmenen vuotta sitten, että uudet rummut ovat tuhannesti vanhoja paremmat. Pitkään asiaa tutkineena olen sitä mieltä, että vanhat ovat minulle paremmat. Uudet ovat hyviä, mutta niistä ei saa sitä soundia, joka 40 vuotta kuivuneissa rungoissa on. Siitä soundista tykkään todella paljon. Uudet ovat erilaisia ja ymmärrän kyllä, jos joku pitää soundia parempana. Minä en.

hollmi-5: Minä olin aivan varma vielä kymmenen vuotta sitten, että uudet rummut ovat tuhannesti vanhoja paremmat. Pitkään asiaa tutkineena olen sitä mieltä, että vanhat ovat minulle paremmat. Uudet ovat hyviä, mutta niistä ei saa sitä soundia, joka 40 vuotta kuivuneissa rungoissa on. Siitä soundista tykkään todella paljon. Uudet ovat erilaisia ja ymmärrän kyllä, jos joku pitää soundia parempana. Minä en.
 
Mutta jazzmiehen maailmassa mielipiteille ei ole tilaa, on vain oikea ja väärä.

hollmi-5: Minä olin aivan varma vielä kymmenen vuotta sitten, että uudet rummut ovat tuhannesti vanhoja paremmat. Pitkään asiaa tutkineena olen sitä mieltä, että vanhat ovat minulle paremmat. Uudet ovat hyviä, mutta niistä ei saa sitä soundia, joka 40 vuotta kuivuneissa rungoissa on. Siitä soundista tykkään todella paljon. Uudet ovat erilaisia ja ymmärrän kyllä, jos joku pitää soundia parempana. Minä en.
 
oon miettinyt tätä vintage-judanssia ja tullut siihen tulokseen, että niiden puu on luultavasti parempaa, mutta muu; viisteet, vanteet, metallit, viimeistelyt; eivät ehkä ihan olekaan nykyveroisia
 
kokemukseni vintagekamasta ovat sellaisia, että niitä saa aina modata ja/tai säätää koko ajan, mutta uudet_laadukkaat_rummut ovat tasalaatuisempia ja helpompia itse soittamisen suhteen
 
munsta!

hemmo: oon miettinyt tätä vintage-judanssia ja tullut siihen tulokseen, että niiden puu on luultavasti parempaa, mutta muu; viisteet, vanteet, metallit, viimeistelyt; eivät ehkä ihan olekaan nykyveroisia
 
kokemukseni vintagekamasta ovat sellaisia, että niitä saa aina modata ja/tai säätää koko ajan, mutta uudet_laadukkaat_rummut ovat tasalaatuisempia ja helpompia itse soittamisen suhteen
 
munsta!
 
Tämä voi pitää hyvinkin paikkansa. Mulla olisi muuten yksi pointti viisteisiin ja vintagesoundiin liittyen. Noiden vanhojen ludarieni pyöreitä viisteitä kerran tutkiessani aloin pohtimaan niiden vaikutusta soundiin. Pähkäilin asian niin, että pyöreissä viisteissä kalvo osuu laajemmalta alueelta runkoon, jonka vuoksi kalvo demppaantuu enemmän kuin terävillä moderneilla viisteillä. Tuo demppaantuminen syö soundista jonkin verran yläpäätä ja pehmentää sointia (ts. kuuluisa vintagesoundi).
 
Nykypäivän pöntöissä puolestaan on järjestään terävät viisteet (ainakin kaikissa näkemissäni), joiden ansiosta soundi on atakkisempi, selkeämpi ja iskevämpi. Eli pelkästään jo tuolla reunaviisteen muodolla saattaa olla arvaamattoman suuri vaikutus soundiin.
 
En ole jaksanut asiaan sen kummemmin perehtyä, mutta viisteiden pyöreys vaikuttaisi maalaisjärjellä ajateltuna jokseenkin loogiselta selitykseltä tuolle vintagesoundin synnylle. Olisikin kiva kuulla jotain modernia settiä, jossa on yhtä pyöreät viisteet kuin vanhoissa ludareissani. Ainakin noissa omissa ludareissani on erittäin pyöreät ja harjattomat viisteet. Tykkään niiden luomasta soundista todella paljon. Toisaalta pidän yhtä paljon myös Premier Series-pönttöjeni soundista. Noissa Premiereissä viisteet ovat veitsen terävät. Soundi on aivan erilainen, mutta silti mahtavan kuuloinen.

Velli: pyöreitä viisteitä kerran tutkiessani aloin pohtimaan niiden vaikutusta soundiin. Pähkäilin asian niin, että pyöreissä viisteissä kalvo osuu laajemmalta alueelta runkoon, jonka vuoksi kalvo demppaantuu enemmän kuin terävillä moderneilla viisteillä. Tuo demppaantuminen syö soundista jonkin verran yläpäätä ja pehmentää sointia (ts. kuuluisa vintagesoundi).
 
Minun käsitykseni mukaan se olennaisin ero tulee juurikin noista reunaviisteistä. Oman käsitykseni mukaan on myös vähän niin, että kunhan laadunvalvonnassa ja materiaalivalinnoissa tavoitetaan sellainen "semipro" taso niin sen jälkeen se on juurikin reunaviiste, joka vaikuttaa soundiin eniten.

hemmo: oon miettinyt tätä vintage-judanssia ja tullut siihen tulokseen, että niiden puu on luultavasti parempaa, mutta muu; viisteet, vanteet, metallit, viimeistelyt; eivät ehkä ihan olekaan nykyveroisia
 
kokemukseni vintagekamasta ovat sellaisia, että niitä saa aina modata ja/tai säätää koko ajan, mutta uudet_laadukkaat_rummut ovat tasalaatuisempia ja helpompia itse soittamisen suhteen
 
munsta!
 
Suomessa vanhojen rumpujen mielikuvat ovat syntyneet aikansa halpiksien myötä.
 
Vanhojen laaturumpujen metallit ovat parempia, kuin uusien. Messinkiset vanteet ja lugitkin. Ludwigin metalliosat ovat 60-lukulaisissa ihan eriluokkaa, kuin nykyisin.
 
Säätämistä ei ole yhtään. Viisteitä ei aina ole nimeksikään ja puulajit pidettiin omassan tiedossa...
 
Ihan ihmeenä pidän muuten sitäkin, kun jazzmies myi Ludwigin pronssisupran ja vaihtoi sen ihan umpikeskinkertaiseen Yamahaan... Ja sitten Säily heittää totuutena kenttään omat mielipiteensä. No samoin hänen mielestä Stevie Wonder on keskinkertainen muusikkosäveltäjä ja mainostaa omaa bändiään naamakirjassa maapallon hienoimpana: "Hei kaikki porvoolaiset ja lähiympäristön kaverit. Kannattaa tulla kuuntelemaan meitä, koska tarjolla olisi maailman parasta musiikkia juuri teille!" No itsetuntoa riittää ja sehän on hienoa...

Velli: Nykypäivän pöntöissä puolestaan on järjestään terävät viisteet (ainakin kaikissa näkemissäni), joiden ansiosta soundi on atakkisempi, selkeämpi ja iskevämpi. Eli pelkästään jo tuolla reunaviisteen muodolla saattaa olla arvaamattoman suuri vaikutus soundiin.
 
ilmeisesti vintagesoundihuumassa valmistajat taas tarjoaa noita pyöristettyjäkin viisteitä, kuten juurikin siinä Yamahan Club Customissa ja pearlin pure referencessä
 
http://www.pearldrum.com/products/drumsets/reference-pure.aspx

Velli:
En ole jaksanut asiaan sen kummemmin perehtyä, mutta viisteiden pyöreys vaikuttaisi maalaisjärjellä ajateltuna jokseenkin loogiselta selitykseltä tuolle vintagesoundin synnylle. Olisikin kiva kuulla jotain modernia settiä, jossa on yhtä pyöreät viisteet kuin vanhoissa ludareissani.
 
Juu onhan ne erityisen leveät ja pyöreät ne Ludwigien viisteet. Kalvo makaa aika isolta alalta rungon päällä viisteen kohdilla. Kyllähän se soundiin vaikuttaa väkisinkin.
Jos jollain olis vanhat ludwigin raadot, niin niihin vois modata kokeilumielessä terävät viisteet. Mihin suuntaan soundi muuttuu..?
Nykyaikaisempiin rumpuihin on helppo itse tehdä Ludwig-mallin vintageviisteet. Levyn päälle kun liimaa hienoa hiekkapaperia. Sitten varovaisesti pyörittelee. Lopuksi hieman käsin hiontaa. Jos menee mönkään, niin Kumu-Pekka saa ne kuntoon.

hollmi-5: Ihan ihmeenä pidän muuten sitäkin, kun jazzmies myi Ludwigin pronssisupran ja vaihtoi sen ihan umpikeskinkertaiseen Yamahaan... Ja sitten Säily heittää totuutena kenttään omat mielipiteensä. No samoin hänen mielestä Stevie Wonder on keskinkertainen muusikkosäveltäjä ja mainostaa omaa bändiään naamakirjassa maapallon hienoimpana: "Hei kaikki porvoolaiset ja lähiympäristön kaverit. Kannattaa tulla kuuntelemaan meitä, koska tarjolla olisi maailman parasta musiikkia juuri teille!" No itsetuntoa riittää ja sehän on hienoa...
 
Nyt messinki-Yamaha oli mukana ensimmäistä kertaa keikalla. Se paljastui entistä Ludwigiani paremmaksi rummuksi.
 
Stevie Wonderin sävellykset ja sanoitukset eivät ylitä sitä viimeistä tunneilmaisun porrasta ollakseen mestariteoksia. IMHO!
 
Porvoossa tupa oli täynnä ja jengi kuunteli hiiren hiljaa. Mukavaa oli.

jazzmies: Nyt messinki-Yamaha oli mukana ensimmäistä kertaa keikalla. Se paljastui entistä Ludwigiani paremmaksi rummuksi.
 
Stevie Wonderin sävellykset ja sanoitukset eivät ylitä sitä viimeistä tunneilmaisun porrasta ollakseen mestariteoksia. IMHO!
 
Porvoossa tupa oli täynnä ja jengi kuunteli hiiren hiljaa. Mukavaa oli.
 
jazzmies on kuollut. Kauan eläköön Provomies!
http://www.youtube.com/watch?v=2O-iZFNsZnI

hollmi-5: Suomessa vanhojen rumpujen mielikuvat ovat syntyneet aikansa halpiksien myötä.
 
Vanhojen laaturumpujen metallit ovat parempia, kuin uusien. Messinkiset vanteet ja lugitkin. Ludwigin metalliosat ovat 60-lukulaisissa ihan eriluokkaa, kuin nykyisin.
 
Säätämistä ei ole yhtään. Viisteitä ei aina ole nimeksikään ja puulajit pidettiin omassan tiedossa...
 
jaa, en siis vain ole päässyt koittamaan vintage-Ludwiggien ihanuutta, voi minua raukkaa
 
Ihan ihmeenä pidän muuten sitäkin, kun jazzmies myi Ludwigin pronssisupran ja vaihtoi sen ihan umpikeskinkertaiseen Yamahaan... Ja sitten Säily heittää totuutena kenttään omat mielipiteensä. No samoin hänen mielestä Stevie Wonder on keskinkertainen muusikkosäveltäjä ja mainostaa omaa bändiään naamakirjassa maapallon hienoimpana: "Hei kaikki porvoolaiset ja lähiympäristön kaverit. Kannattaa tulla kuuntelemaan meitä, koska tarjolla olisi maailman parasta musiikkia juuri teille!" No itsetuntoa riittää ja sehän on hienoa...
 
te olette vain Säilykkeen kanssa eri mieltä näistä
mutta muuten kyllä ihan samanlaisia besserwissereitä ja provoajia (miekii oon)

hemmo: o
kokemukseni vintagekamasta ovat sellaisia, että niitä saa aina modata ja/tai säätää koko ajan, mutta uudet_laadukkaat_rummut ovat tasalaatuisempia ja helpompia itse soittamisen suhteen
 
munsta!
 
No onhan vanha hardware, esimerkiksi bassarin jalat ja tomipidikkeet tietysti kevytrakenteisempia eivätkä kestä välttämättä samanlaista tolkutonta mättöä kuin jotkut uudet Superheavyrocksaurus- ständit. Tosin liekö Dream theaterin luukuttaminen täysillä muutenkaan se käyttö, mihin 60-luvun alun Ludwigit suurella rahalla ostetaan.
 
Itsehän olen taipuvainen uskomaan, että vintagessa puun ominaisuudet ja muu yleisdesgn kyllä tekee osansa soundista. Ihmismieltä tuntien olisin taipuvainen uskomaan, että pieni osa on psykologistakin, 60-luvun avomersulla on mellevämpi kaikkine rajoitteineenkin päästellä, kuin uudella Suzuki Swiftillä. (Ha! autovertaus!)