Yleistä keskustelua musiikista ›

Sepi Kumpulainen - Dip pa da
 
Jokainen tuottaja, joka päästää muusikon studioon eikä tämä keksi muuta kuin laulaa kolme minuuttia "dippa dai dappa dai ja dippa dai "rämpyti-rämpyti", pitäisi ampua välittömästi nauhoituksen jälkeen. Lisäksi muusikko tulisi heittää samantien studiosta pellolle ja nauha polttaa, ettei levyä vahingossakaan julkaistaisi.

Periaatteessa ehdotuksesi on ihan yes! Mutta Suomessa vallitsee edelleen sananvapaus, ja jos joku haluaa maksaa kuullakseen Sepi Kumpulaista, on markkinatalouden lähtökohdat toteutuneet. Tästä se pääministeri Katainenkin tykästyy kun veroeuroja kilahtaa "verolaariin".
Säästäkäämme siis itseämme vihapuheilta, ja hyväksytään erilaisuus musiikinkin alueella, ollaan ihan "happy together".

"Sananvapaudellehan emme voi mitään"
 
-J.K. Paasikivi

danny: Sepi Kumpulainen - Dip pa da
 
Jokainen tuottaja, joka päästää muusikon studioon eikä tämä keksi muuta kuin laulaa kolme minuuttia "dippa dai dappa dai ja dippa dai "rämpyti-rämpyti", pitäisi ampua välittömästi nauhoituksen jälkeen. Lisäksi muusikko tulisi heittää samantien studiosta pellolle ja nauha polttaa, ettei levyä vahingossakaan julkaistaisi.
 
No, yhtä paljon sanottavaa musiikillisesti Sepillä oli ku Kissillä. :)
 
Ja sitä paitsi tuo Sepin biisi on nimeltään "Railakas ilta Venetsiassa." http://www.youtube.com/watch?v=4I8Zz8_S9EU

Seposta olen kuullut sanottavan: "Välineet ruosteessa mutta viesti kohdallaan". Ei se voi olla kaikkein huonoin.

jazzmies: Joo. Huonous ei liity kohdeyleisön reaktioihin, vaan onnettomaan sävellykseen itsessään. Vokaalimusiikissa siihen liittyy vielä sanoitus, joka voi olla surkea, tai sitten sävelmän ja sanoituksen liitto voi ontua pahemman kerran. Helpoiten surkean kappaleen tunnistaa siitä, että melodian käsittävässä kappaleessa on huono melodia, särökitaroita käsittävä instrumentaatio esittää huonoja ja huonosti soivia riffejä, rytmiikka on kömpelöä, moniäänisessä tekeleessä basso- harmonia- ja liidilinja etenevät jatkuvasti samansuuntaisesti... Eli kyllä musiikki itsessään on se pökäle eikä myyntiluvut.
 
Kuka päättää mikä sävellys tai sanoitus sitten on huono? Sinäkö? Jos piisi myy, se on onnistunut myymisessä. Jos piisi tyydyttää tekijäänsä, se on onnistunut tekijänsä tyydyttämisessä. Jos muutama jazz-muusikko tykkää, se on myös onnistunut jossain.

StJerky: Kuka päättää mikä sävellys tai sanoitus sitten on huono?
 
Sanotaan nyt että vaikka sellainen, joka vaikuttaa jossain alan oppilaitoksessa. Tavan kansalaisella ei ole kompetenssia arvottaa jonkun teoksen taiteellisia arvoja, meille se on vaan hauskaa ajatusleikkiä. Mulla ei ole oppiarvoja, joten tyydyn luottamaan Jazzmiehen arviointeihin.

StJerky: Kuka päättää mikä sävellys tai sanoitus sitten on huono? Sinäkö? Jos piisi myy, se on onnistunut myymisessä. Jos piisi tyydyttää tekijäänsä, se on onnistunut tekijänsä tyydyttämisessä. Jos muutama jazz-muusikko tykkää, se on myös onnistunut jossain.
 
Tätä keskustelua on käyty Mnetissä aika ajoin. Minun, jazzmiehen ja muutaman muun käsitys taiteellisen arvon absoluuttisuudesta on ollut jossain määrin vähemmän suosittu kuin relativistisempi käsitys. Jazzmies puhukoon omasta puolestaan jos pitää aiheellisena, mutta ainoa todellinen vastaus siihen, kuka päättää onko jokin kappale huono, on: Sen ymmärtää kun sen oikein oivaltaa.
 
Itse olen sitä mieltä että musiikin arvojen havainnoimisessa on muusikon työ kaikkein tehokkain tapa kehittyä muttei takaa mitään sekään. Suurin osa tapaamistani musiikin suhteen kompetenteista henkilöistä on ollut muusikkoja. Eivät kaikki. Musiikillinen yhteisö ei voi toimia ilman todellista olemassaolevaa yleisöä joka rakentuu muistakin kuin muusikoista. Voidakseen kommunikoida yhteiskunnan kanssa on taiteen oltava kiinnostavaa taiteentekijöiden ammattikunnan ulkopuolellakin. Sieltä kuulee myös kaikkein totuudenmukaisimmat arviot, enimmäkseen, koska oma leipä ei ole kenenkään toisen muusikon miellyttämisestä kiinni.
 
Musiikillisen arvon tai tämän arvon puuttumisen toteaminen on lopulta vain havaitsemista. Aivan kuin pihalla loikkiva orava tai naapurin räksyttävä koira sekin on objektiivisesti olemassa. Siltä voi sulkea korvansa jos tahtoo.

Lennu: Sanotaan nyt että vaikka sellainen, joka vaikuttaa jossain alan oppilaitoksessa. Tavan kansalaisella ei ole kompetenssia arvottaa jonkun teoksen taiteellisia arvoja, meille se on vaan hauskaa ajatusleikkiä. Mulla ei ole oppiarvoja, joten tyydyn luottamaan Jazzmiehen arviointeihin.
 
Eikä minulla, kompetenssia on vähemmän kuin Kreikalla muiden valtioiden luottoa tällä hetkellä. Mutta jos ainoastaan ammattilainen on kyvykäs arvioimaan, mikä on hyvää ja mikä ei, pitääkö meidän muiden tyytyä näihin arvioihin? 30- ja 40- luvulla vaikutti Saksanmaalla oppisuunta, joka pyrki tietämään enemmän kuin muut. Seurauksista joku on ehkä lukenut jostain. Hella Wuolijoki särki Hiski Salomaan levyn roskana (kyllä muuten Ylessä itketään varmaan tänä päivänäkin, kun tuollaisen keräilyharvinaisuuden täti meni hajottamaan) ollen näin kompetentti määrittelemään hyvän ja huonon. Näin ollen Hiski Salomaan biisitkin ovat silkkaa sontaa. Vai ovatko?

Mitä musiikin arvoihin tulee, väitän, että silloin kun kuuntelijan arvomaailma kohtaa musiikissa musiikin arvomaailman, syntyy ahaa-elämys, jota ei aina edes tarvitse sanoin selittää. Se on vaan niin hyvä. Sama kappale saattaa jonkun toisen mielestä olla silkkaa ske.....daa. That´s the point!

glx405: Mutta jos ainoastaan ammattilainen on kyvykäs arvioimaan, mikä on hyvää ja mikä ei, pitääkö meidän muiden tyytyä näihin arvioihin?
 
Näkisin asian niin, että ammattilainen todellakin olisi kyvykäs arvioimaan musiikin "hyvyyden ja huonouden" paremmin, mutta eri tavalla kuin satunnainen kuulija.
 
Verrataan asiaa vaikka siihen kuinka esim. akustinen kitara on rakennettu; ammattilainen näkee ja kuulee heti siinä rakenne- ja työvirheet, tai jos niitä ei ole, kun taas amatöörille se on kasa lomittain asetettuja puita, mutta näyttää ja kuulostaa kuitenkin kitaralta.
 
Kyse olisi siis perspektiivistä ja asiasuhteiden ymmärtämisestä.

glx405: Mutta jos ainoastaan ammattilainen on kyvykäs arvioimaan, mikä on hyvää ja mikä ei, pitääkö meidän muiden tyytyä näihin arvioihin?
 
Kyllä. Ja oikeastaan meidän muiden ei kannattaisi edes vaivautua kuuntelemaan musiikkia.

StJerky: Kyllä. Ja oikeastaan meidän muiden ei kannattaisi edes vaivautua kuuntelemaan musiikkia.
 
Noh, kyllähän lapsetkin leikkii leluilla, mutta ei niiden sovi arvioida, onko ne hyvin valmistettu.

Olen tullut siihen tulokseen, että ihmisillä joilla on tarve mollata muiden tekemisiä on joko liian pieni sydän tai liian pieni muna.

StJerky: Olen tullut siihen tulokseen, että ihmisillä joilla on tarve mollata muiden tekemisiä on joko liian pieni sydän tai liian pieni muna.
 
Onhan se jotenkin noinkin, mutta mua ärsyttää hieman sellainen ummehtunut sisäänpäin lämpiävä selkääntaputtelumeininki, jota rokkitouhu ja -"skene" pitää hyvinkin paljon sisällään. Mutta pahantahtoinen mollaus on kieltämättä väsynyttä ja jotenkin liian helppoa, ellei sitten kyse ole artisteista jotka itse lietsoontuvat perseilystä ja tekeytyvät julkisuudessa uhreiksi...

StJerky: Olen tullut siihen tulokseen, että ihmisillä joilla on tarve mollata muiden tekemisiä on joko liian pieni sydän tai liian pieni muna.
 
Samaa mieltä.

Terry Pantheras: Mutta pahantahtoinen mollaus on kieltämättä väsynyttä ja jotenkin liian helppoa
 
On olemassa joitakin tyyppejä jotka ei mitään muuta teekään. Toisaalta hyvä, kun laittavat tarkistamaan omia asenteita, joissa paljon tarkistamista onkin.

velipesonen: Tämän ketjun määrätty negatiivisuus ei miellytä kaikkia mutta tarkoituksenahan tässä on rehdisti etsiä kaikkein huonointa eikä vain löysästi kehoittaa "Hei pistäkää paskoja linkkejä niin nauretaan yhdessä". Tietyllä tavalla tämä keskustelu voi toimia terapiana ja varaventtiilinä maailmassa joka sekoittaa suvaitsemisen ja arvostamisen keskenään.
 
Suomessa--------> Kateutta kaikki tyynni.
 
Maailman huonointa musiikkikappaletta ei ole olemassa.
Maailman paras musiikkikappale voidaan määritellä joko levymyynnillä tai yleisöön kohdistuvilla äänestyksillä eikä tuolloinkaan päästä edes lähelle sitä ultimaalista ja universaalia totuutta. Tuota toimenpidettä on yritetty itseasiassa kerran jos toisenkin ja aina yhtä huonolla tuloksella.
 
Tämänkin topicin suhteen voi vain todeta:
 
Ihmiset ovat erilaisia mutta laki on kaikille sama.
 
Edit: Kirjoittakaa oman nimenne takana jos oikeasti välitätte ja tarkoitatte sanomaanne. Maailman huonoin musiikkikappale on sen arvoinen.

pekka montin: Suomessa--------> Kateutta kaikki tyynni.
 
Maailman huonointa musiikkikappaletta ei ole olemassa.
Maailman paras musiikkikappale voidaan määritellä joko levymyynnillä tai yleisöön kohdistuvilla äänestyksillä eikä tuolloinkaan päästä edes lähelle sitä ultimaalista ja universaalia totuutta. Tuota toimenpidettä on yritetty itseasiassa kerran jos toisenkin ja aina yhtä huonolla tuloksella.
 
Tämänkin topicin suhteen voi vain todeta:
 
Ihmiset ovat erilaisia mutta laki on kaikille sama.
 
Edit: Kirjoittakaa oman nimenne takana jos oikeasti välitätte ja tarkoitatte sanomaanne. Maailman huonoin musiikkikappale on sen arvoinen.
 
Noni, sivulla 57 tämä asia on ratkaisu. Eiku hups, tätä samaa juttuahan tarjotaan joka sivulla. Oh noes, ei oteta tätä liian vakavasti.
 
-Reijo Kemppainen.