Keskustelua raskaammasta musiikista ›

AnonHero: Mastodon vetäisee vissiin tuollaisen BBC:n Radio 1 sessio jutun. Soittavat studiossa pari biisiä livenä ja puhuvat. Näin ikään:
http://www.youtube.com/watch?v=qNFUu9h99Mg&feature=related
 
http://www.bbc.co.uk/radio1/sessions/2011-10-19_mastodon
 
19. päivä, varmaan netissä luulisi seuraavana päivänä olevan ellei streamina tule.
 
Uijui!
 
Virhe! Tyhjä tai liian lyhyt kirjoitus!

reino: Troyta minäkin kuvittelin. Mulle tuli tuosta kohdasta jotenin etäisesti James Hetfieldin laulu mieleen.
 
Tuota yhtymäkohtaa The Hunterin kertsistä Hetfieldiin selittää varmaan sekin, että se laulumelodiahan on melkolailla sama kuin Metallican Sanitariumin loppuosassa "Fear of living on - natives getting restless now..." ;)

bedlam: Tuota yhtymäkohtaa The Hunterin kertsistä Hetfieldiin selittää varmaan sekin, että se laulumelodiahan on melkolailla sama kuin Metallican Sanitariumin loppuosassa "Fear of living on - natives getting restless now..." ;)
 
Hoho! Plussaa. Mastodonin kyseisen kohdan tulkinta kyllä muistuttaa enemmän ysäri-Hetfieldiä, tyyliin Bleeding Me

bedlam: Spectrelightin lauluista tulee jossain kohtaa Taneli Jarva mieleen. Ja tokavikasta biisistä Cynic. Aika paljon noita mielleyhtymiä on syntynyt kun vielä Qotsat ja Devinitkin "bongattu" :D
 
Tulis vaan se itse levy joskus!
 
Joo, ja Thickeningin säkeistö kuullostaa ihan Axl Roselta. :)

bedlam: Tuota yhtymäkohtaa The Hunterin kertsistä Hetfieldiin selittää varmaan sekin, että se laulumelodiahan on melkolailla sama kuin Metallican Sanitariumin loppuosassa "Fear of living on - natives getting restless now..." ;)
 
haa, niinhän onkin. Ja kuten Exhausted tuossa yllä toteaa niin tulkinassta toki tuli vähän myöhäisempi Hetukka mieleen.

Saakuli on tuo Hinds kyllä siitä harvinainen oikeasti kova kitaristi, että soittaa myös oikeasti hyvässä bändissä, eikä missään kikkelinvenytysnypläyspumpussa. Samaa voi sanoa myös Dailorista.

Terry Pantheras: Saakuli on tuo Hinds kyllä siitä harvinainen oikeasti kova kitaristi, että soittaa myös oikeasti hyvässä bändissä, eikä missään kikkelinvenytysnypläyspumpussa. Samaa voi sanoa myös Dailorista.
 
Brentin kitarointi on kyllä mahtavaa. Mainittakoon vaikka Oblivionin ja The Czarin soolot, omnomnom. Ja Ghost Of Karelia.
The Octopus Has No Friends on kanssa melkoisen kuulosta, ei varmasiti mene kyllä ainakaan multa perässä.

Joko täällä joku on saanut sen limited editionin? Laitoin britteihin jo postiakin, että missä viipyy...

Terry Pantheras: Saakuli on tuo Hinds kyllä siitä harvinainen oikeasti kova kitaristi, että soittaa myös oikeasti hyvässä bändissä, eikä missään kikkelinvenytysnypläyspumpussa. Samaa voi sanoa myös Dailorista.
 
Näin on. Nämä semipuhtaat ja polveilevat näppäilyt on kyllä soolojen ohella aikas herkkua, tyyliin Hearts Alive, The Hunter ja vaikka Trainwreck. Nuo jos mitkä on sitä "tunnelmallista" juttua parhaimmillaan. Ei muuten tainnut olla Remissionilla vielä yhtään sooloa, Leviathanillakin tosi säästeliäästi (miinus Hearts Alive).. Tais ottaa oman aikansa, että kehtasi/osasi ottaa tuon soolokitaroinnin tosissaan haltuun.
 
Ja pirun kova biisintekijä myös. Iso osa biiseistä vaikuttaisi olevan akselilla Hinds-Dailor kasattua. Vaikka toki bändi ei erikseen biisintekijöitä merkkaakaan levyihin.
 
E: On tuo Huntteri tosiaan pirun kova lätty, vielä noin nopeasti kasattu. Levy tuntuu kestävän kuunteluakin todella pitkään, vaikka ns. simppeleitä kertsejä on paljon. Toisaalta tällä kertaa melkeinpä ekaa kertaa levylle päätyi myös selkeitä täytebiisejä... Bedazzled Fingernails ja varsinkaan Thickening ei oo lähelläkään priimaa. Jälkimmäinen on etenkin tosi irrallisista, puoliksi mietityistä ja huonosti sopivista osista kasattu, vähän kuin Mastot autopilotilla.

Meinasin ostaa sokkona, mutta ei hitto, täähän on kauheeta paskaa. Ihme mankumista jaksa kuunnella yhtään. Sori. Bad vibes.
 
Mastodonin "uralla" oli kova alku, mutta nää progeilut ehkä mun mielestä menneet vähän metsään. Trippailua on parempaakin.
 
Pahanlaatuinen pettymys, mut kiva jos joku tykkää.

Heroin: Mastodonin "uralla" oli kova alku, mutta nää progeilut ehkä mun mielestä menneet vähän metsään.
 
Mulla taas menee päinvastoin. Crack the Skye oli bändin progein levy ja samalla munsta paras. Just ne pisimmät mammuttiraidat on mulle bändiä parhaimmillaan ja toivon, että palaavat samaan suuntaan seuraavalla lätyllä. Tää uushan on ihan rokkilevy, pieniä progevivahteita siellä täällä. Mutta niitähän oli jo ekoillakin levyillä.

bedlam: Mulla taas menee päinvastoin. Crack the Skye oli bändin progein levy ja samalla munsta paras. Just ne pisimmät mammuttiraidat on mulle bändiä parhaimmillaan ja toivon, että palaavat samaan suuntaan seuraavalla lätyllä. Tää uushan on ihan rokkilevy, pieniä progevivahteita siellä täällä. Mutta niitähän oli jo ekoillakin levyillä.
 
Kyä. Tulee mukavasti välillä mieleen Barones tältä uudelta, tai toisin päin. Just hyvä.

Itse pidän Bedazzled Fingernails biisistä ja mielestäni ainot täytebiisit ovat Thickening ja Spectrelight.

AnonHero: Itse pidän Bedazzled Fingernails biisistä ja mielestäni ainot täytebiisit ovat Thickening ja Spectrelight.
 
Thickening on yksi omista lemppareista. Siinon eniten sitä progefiilistä, introssa siis lähinnä. Kertsistä tulee muuten vähän mieleen Korn, sitä ei vissiin olekaan vielä mainittu ;)
 
E: en tiiä, tykkäsin Skyestä siksikin, että se oli aika omanlaisensa levy eikä siitä juurikaan tullut muut bändit mieleen. Uutukainen taas tuo mieleen jatkuvasti joitain muita bändejä ja levykokonaisuuskin muistuttaa jotenkin Qotsan ekoja. Vähän niinkuin Rated R: räyhärokkia, heviä, hämyfiilistelyä, progevivahteita, tarttuvuutta ja monta eri laulajaa. Ei tää ny sille pärjää tosin.
 
Hyvä levy tää on, en mää sillä, mutta kuiteskin toivon että kehittävät jonkun eeppisen kokonaisuuden seuraavaksi. Biisijärjestystä olisin itse muuttanut; kolmosraidasta kutoseen on aika samantyylistä meininkiä, kun taas loppupuolisko menee melkeinpä ääripäästä toiseen. Nimikkobiisin ois voinu siirtää vaikka askeleen-pari aiemmaksi katkaisemaan sitä muutaman rokimman viisun putkea.

Brann oli alun perin kirjoittanut The Hunteria varten scifi-teemaisen tarinan mutta päättivät sitten vissiin säästää sen kenties johkin seuraavista levyistä.

Itsellä on Blood Mountain vielä se lemppari levy. Kaikki on upeita mutta Blood Mountainissa on hienoin fiilis miun mielestä .

RainingRedPaint: Itsellä on Leviathan vielä se lemppari levy. Kaikki on upeita mutta Leviathanissa on hienoin fiilis miun mielestä .

Heroin: Meinasin ostaa sokkona, mutta ei hitto, täähän on kauheeta paskaa. Ihme mankumista jaksa kuunnella yhtään. Sori. Bad vibes.
 
Mastodonin "uralla" oli kova alku, mutta nää progeilut ehkä mun mielestä menneet vähän metsään. Trippailua on parempaakin.
 
Pahanlaatuinen pettymys, mut kiva jos joku tykkää.
 
Mä oon vähän samaa mieltä ja kuuntelen näitä aitoja ja alkuperäisiä, eli High on Fire:n levyjä.

AnonHero: Itse pidän Bedazzled Fingernails biisistä ja mielestäni ainot täytebiisit ovat Thickening ja Spectrelight.
 
Thickening on yks mun lempparibiisejä levyltä. Sen instrumentaali-intron jälkeen kun tempo vähän vaihtuu ja lähtee laulu käyntiin, niin kylmät väreet.