Kitarat: soittaminen ›

blastoff: Itse oon opetushommia jonkun verran tehneenä pyytänyt yleensä aina uusia oppilaita kirjoittamaan minulle paperille jonkinlaisen listan omista suosikkibändeistään ja kappaleista, joita mahdollisesti haluaisi oppia ("mitä pidempi lista, sen parempi"). Tolleen saa yleensä aika hyvän yleiskuvan siitä, mihin suuntaan niitä tunteja kannattaa lähteä kehittämään.
 
Tää on oikein hyvä vinkki. Suullisesti noita voi olla vaikea lypsää, eikä tule varmaan mieleenkään ihan kaikki heti.
 
Krice: Itse olisin myös halunnut sitä silloin vielä tietämättä, että minulle olisi opetettu musiikin teoriaa vaikka väkisin.
 
En ole varsinaisesti mikään opettaja (lähinnä ajautunut opettamaan muutamia), mutta oppilaanakin voin sanoa, että väkisinopettaminen toimii todella huonosti (ellei oppiin liity kipua; sähköshokit olis rok). Sen takia voi miettiä, onko arvokkaampaa käyttää aika sellasten asioiden opettamiseen, jotka oppilasta kiinnostaa ja tästä syystä myös oppii. Kiinnostus teoriaankin herää sen käyttömahdollisuuksien myötä, eli mun mielestä ei kannata mennä liikaa asioiden edelle. Toki voi aina raapaista jotakin pintaa, jotta oppilas hoksaa, että sellainenkin asia on olemassa ja osaa siitä sitten kiinnostua jos on kiinnostuakseen.
 
Soitin joskus kouluiän kynnyksellä pari vuotta klassista kitaraa ja motivaatio oli koko ajan nollissa. Taisin kuunnella siihen aikaan Michael Jacksonia. Jos joku olis vaikka jonkun melodiapätkän sieltä MJ:n kasetilta kaivanut nokan eteen, olisin varmaan hinkannut sitä sormet verillä. Sen sijaan lopetin koko paskan heti kun vanhemmat antoi periksi. Juniorina sitä ei myöskään osannut opetusta millään tavalla kritisoida. Tämäkin kannattaa opetettaessa pitää mielessä.
 
Kyllä se motivointi ja innostaminen on se, millä ne oppilaat saa tulemaan uudelleen. Tuttujen biisien oppiminen on niin palkitsevaa, että se on helppo tie innostukseen. Se, että oppilas pääsee kavereilleen soittamaan sitä stairway to enter waterin riffiä voi olla varsinkin alkuvaiheessa maukasta.

Krice: Minusta opettamisen pitäisi perustua hyviin oppimistekniikoihin eikä siihen mitä kakarat haluaa soitella. Tottakai ne haluaa vääntää jotain Staminaa huonolla tekniikalla ja särönappi täysillä. Itse en edes käyttäisi musiikkia, vaan ensin katsoisin tekniikkaa, sitten 1234-treeniä jne. Itse olisin myös halunnut sitä silloin vielä tietämättä, että minulle olisi opetettu musiikin teoriaa vaikka väkisin.
 
No nyt kyllä. Ensinnäkin. Onko tarkoitus siis vääntää kitaran soitosta haaveilevasta naskalista joku teknisesti puhdas suorittaja vai kaveri, joka saavuttaa juuri ne omat tavoitteensa? 1234-treenit ja teoria ennen kuin mennään musiikkiin? Miksi ihmeessä näin päin? Eikö se soitto pidä juuri olla kivaa? Tuolla tavalla saat oppilaan korkeintaan vääntämään kitaransa neljään palaan ja polttamaan kokossa samalla kun joulupukin listaan on ilmestynyt sampleri.

vox10: Lisäksi voitais aloittaa ihan oma ketju aiheella: Olenko tarpeeksi perillä asioista opettaakseni muita?
 
Ne opettaa jotka ei osaa..
 
Jos ei lasketa bändiohjaajia ja muita, niin mulla on ollut ainakin viis eri kitaramaikkaa + sijaiset. Huonoin oli ehdottomasti se, joka oli tunnilla kännissä ja haukku mua pelleks ku en oppinut jotain. Ja tämä siis opistossa ja meikä oli 7-v.
 
Kuka nokittaa? :)

vox10: Olenko tarpeeksi perillä asioista opettaakseni muita?
 
Tätä kyllä sietäisi miettiä jokaisen joka edes harkitsee kitaratuntien antamista.

Krice: Kaiken pitää nykyisin olla niin kivaa. Kaikki pitää myös oppia heti, ilman mitään opetteluakin. Minusta peruskysymys on se MITÄ opetetaan. Kitaran soittoa vai hauskanpitoa? Jos joku menee opettelemaan niin perusoletus on minusta se, että se haluaa oppia soittamaan. Siinä vaiheessa ei kysytä motivaatiota tai pohdita sitä pitääkö oppilas jostakin musiikista erityisesti. Jos nyt ajattelen omaa soittohistoriaani niin olisin todella mielelläni halunnut oppia soittotekniikkaa ja musiikin teoriaa päivästä 1 lähtien. Minulla ei ollut sitä ylellisyyttä, vaan opettelin itse omalla tavallani yrityksen ja erehdyksen kautta. Hyvän teknisen osaamisen avullahan sitten voi soittaa ihan sitä mitä haluaakin, oli se sitten mitä tahansa.
 
Yhtälailla olen päätäni itsekseni seinään hakannut ilman opettajia mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Enkä puhunut mitään siitä, että oppiminen pitäisi tulla heti ilman työtä. Oli opettaja eli ei, sama työ se on läpi käytävä. Kritisoin vain sitä että pitäisi muka ensin opetella 1234-treeniä ja päntätä teoriaa ja sitten siirtyä musiikkiin. Musiikin kuuluu olla mukana alusta asti, jos mielii oppia soittamaan nimenomaan musiikkia.

Karipiirto: Musiikin kuuluu olla mukana alusta asti, jos mielii oppia soittamaan nimenomaan musiikkia.
 
Miten se musiikki nyt määritellään sitten. Onhan 1234-treenikin musiikkia.

Karipiirto: 1234-treenit ja teoria ennen kuin mennään musiikkiin? Miksi ihmeessä näin päin? Eikö se soitto pidä juuri olla kivaa?
 
Minä ainakin näen asian niin, että teoriaa kannattaa opettaa soiton/musiikin ohessa. Ja ihan väkisinkin sitä tulee opetettua ja opittua. Nimittäin se, että tiedät jollekin otteelle/soinnulle nimen, on teoreettinen ilmaisu ko. asialle. Teorian tietämystä voidaan opettaa vähän kerrallaan ja soiton oppimista tukevana asiana.
 
Jos jauhetaan E-molliasteikkoa Iron Maiden -fanin kanssa, niin miksipä ei hieman laajennettaisi tuota teoriapuolta (kun oppilas jo tietää sen verran teoriaa, että ko. ilmiö on Em-asteikko)? Lähdetään yksinkertaisesti liikkeelle: eka sävel on 1. Toka sävel on 2. Jne. Yllättäen pikkuhiljaa asteikkojen ja sointujen muodostamisen perusedellytykset on hallussa. Eikä se varmasti ole vaikeaa eikä pakkopullaa, kun siitä ei tehdä vaikeaa eikä tuputeta liikaa.
 
E: ja myöhemmin voidaan puhua eri asteiden oikeista nimityksistä, mutta alkuun (ja aika pitkälle käytännössä) riittää mainiosti kun tietää, mitä tarkoittaa asteikon/soinnun 3., 7. tai 5. sävel/aste (siis n. aste...).

Krice: Miten se musiikki nyt määritellään sitten. Onhan 1234-treenikin musiikkia.
 
Kerron vielä toistamiseen saman tarinan, taisi olla viimeksikin vastaus teikäläisen puheisiin.
 
17-18 vuoden iässä ennen inttiä minulla oli aikas paljon aikaa treenailla kun lukion kirjoitukset oli ohi ja armeijapalveluksen alkuun oli yli 6kk. Ajattelin, että nythän sitä on aikaa treenatta soittoa.
 
Treeni koostui isolta osin juuri noista 1234-treeneistä. Muutama viikko oli ihan hauskaa kun nopeus alkoi kehittymään. Sitten kun kehitysvauhti alkoi selvästi hidastumaan, homma alkoi maistumaan puulta. Kitara alkoi jäädä koko ajan enemmän nurkkaan, koska mielestäni en ollut tarpeeksi hyvä soittamaan ja ainut tapa tulla paremmaksi oli soittaa noita kuivia treenejä, joita aloin pikkuhiljaa vihaamaan. Soitosta meni täysin maku varsinkin siinä vaiheessa, kun havahduin että nuo treenit eivät vieneet mua pätkääkään lähemmäs niitä soittojuttuja, joita halusin osata. Lopulta kitara alkoi olla nurkassa viikon pätkissä.
 
Nuo treenit tappoivat melkein kokonaan kiinnostukseni kitaransoittoon, koska ne itsellään kuulostivat keskimääräisesti hirveiltä eikä niillä ollut mitään oikeaa käyttöä musiikin seassa. Väitä mitä haluat, mutta minä en noita treenejä musiikiksi kutsuisi ja niiden hyöty on puhtaasti tekninen. Jos samalla ei opeteta, miten noiden treenien tekniikkaa voidaan soveltaa oppilaan toivomiin biiseihin tai musiikkiin ylipäätänsä, väittäisin että moiset treenit ovat erittäin turhia.
 
Olen kieltänyt itseltäni puhtaasti treenimielessä tehtävät harjoitukset. Ploikkailen/katson nuoteista/tabeista lickejä, jouksutuksia ja ties mitä, joita alan sitten treenaamaan. Koitan myös joka kerta analysoida, että mitä niissä tapahtuu. Monet ovat aika teknisiäkin, on alternatea, legatoa ja uusinta villitystäni, sweepiäkin. Ja arvaas mitä? Olen viimeisen puolentoista vuoden aikana tätä tapaa soveltamalla kehittynyt moninkertaisella nopeudella verrattuna edelliseen 10 vuoteen mitä olen kitaraa soittanut. Parasta on, että pystyn käyttämään noita treenijuttuja soitossani sellaisinaan tai varioida niitä halutessani.

Metal Jewel: En puhu mistään musiikkimausta tässä, vaan ihan puhtaista faktoista. Mennään nyt vähän yli kitaransoitosta aiheena, mutta periaate on kuitenkin sama. Jos kerran hyvin mainostetut ja markkinoidut tunnetut artistit/bändit ovat myös musiikillisesti parhaita, miksi tällä hetkelle se ehkä kaikkein suosituin artisti on lady gaga? Oikeasti, tästä ei voi enää edes väitellä, jos lady gaga olisi musiikkissa ainoa inspiraation lähde, miltähän mahtaisi "musiikki" kuulostaa 10 vuoden päästä. Koitan vain sanoa, että älkää hyvänen aika ihmiset luulko, että vähemmän tunnetumpi musiikki on laadullisesti jotenkin huonompaa kuin tunnettu. Tässä ihan esimerkki:
 
http://www.mikseri.net/artists/fatalframe.105741.php
 
Miksi helvetissä esim. tämän bändin arvostus ei ole sen ansaitsemalla tasolla? Ei löydy tietääkseni vieläkään edes levytyssopimusta. No koska budjetti on minimaalinen. Ei ole sitä valtavaa markkinointikoneistoa siellä taustalla jylläämässä ja mainostamassa bändiä kaikelle kansalle.
 
Tuohon sinun listaasi voin voin sanoa vain sillä tavalla, että on kumma sattuma, että listaltasi löytyy esim. se kaikista tunnetuin ja mainostetuin suomalainen death metal orkesteri eli cob, mutta ei löydy liuta kaikkia oikeasti aivan helvetin kovia death metal bändejä, jota koko Suomi on pullollaan. Eli miksi heittää listalle juuri tuo bändi, jonka ketjun aloittaja ihan takuuvarmasti tietää, mutta ei niitä bändejä joista pitäisi informoida, kun ketjun ilmoittaja nimenomaan kertoi haluavansa saada tietää vähän muutakin kun metallicat slayerit cobit ja muut itsestäänselvyydet.
 
Tuolla Muu Yleinen Keskustelu-palstalla on Wradlin ärsyyntynyt mielipiteisiisi. Pistän tähän linkin, niin pääset kätevästi katsomaan kuinka julkeasti sinua panetellaan.
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … ts.php?c=24&t=203520&o=1900

Vladi: Olen kieltänyt itseltäni puhtaasti treenimielessä tehtävät harjoitukset. Ploikkailen/katson nuoteista/tabeista lickejä, jouksutuksia ja ties mitä, joita alan sitten treenaamaan.
 
Harjoitteluahan se tuokin on. Tietysti jos soittaa ihan musiikkia sen verran, että ei tunne tarvitsevansa harjoittelua niin sittenhän se on tarpeetonta. Harjoittelu kuuluu kuitenkin aina kuvioon, koska ilman sitä taidot alkaa rapistumaan ihan kuin missä tahansa taitoa vaativassa lajissa. Esimerkiksi Metallican Kirk Hammett on varmaan viime aikoina lähinnä surffannut Honolulussa, koska soittotaidot on selkeästi heikentyneet. Sellainen on aika törkeää faneja kohtaan.

Just joo. Mielestäni voitaisiin avata vaikka erikseen ketju "soitonopetuksen metodiikka ja etiikka", olisi varmasti kiintoisakin. Mutta nyt vähän floodaantuu ketju, josta voisi olla hyötyä sekä opettajille että itseopiskelijoille
 
Jos jollakulla on niitä vinkkejä lisää, niin antaa palaa. Myös näitä vähän tuntemattomammista hyvistä death metal-orkestereista joilla on hyviä riffejä, melodioita sun muuta helppoa opetusmateriaalia voinee saada esimerkkejäkin?
 
Oma korsi kekoon - muutama esimerkki omista jatkuvasti mukana pysyvistä suosikeista:
--------------------------------------------------------------------
 
Hotel California (sooloilu tonaliteetin vaihdellessa)
 
Blackbird (fingerpicking, vaihtuvia tahtilajeja)
 
Over The Hills And... (triolimeininki rytmiikasta, sormiharjoitus)
 
Fade To Black (kolmisointuarpeggiot soolon värittäjänä)
 
Master Of Puppets / Seek And Destroy / Eye Of The Beholder (dempatut e-kielet vs soinnut perus thrash-riffeissä, puppetsissa kolmisointuarpeggiot yläkieliltä)
 
Over The Rainbow (nelisoinnut pohjasävel + 3 +7-meiningillä)
 
So What (jazzimpro-alkeet, doorinen meininki mitä se on? kolmisoinnut dronen päälle improtyökaluna)
 
Autumn Leaves (edelliseen + pari eri sävellajia + RMM/harm.molli-harmonia)
 
Smoke On The Water (ei tarvinne perusteluja, no 5-sointu kvartti-intervallilla ilmennettynä + synkoopit)
 
Black Night: kolmimuunteisuus, blues vs. hard rock
 
Imagine (sormisoittokomppaus "pianotyylillä" eli ei aina yksi kieli kerrallaan)
 
Still Got The Blues (bendejä + soolo lainasointuja sisältävään kiertoon)
 
Vihreän joen rannalla jne. (soinnut "sisäkieliltä" käännöksineen)
 
I Shot The Sheriff (funk/reggae-stabit + kolmen ylimmän kielen muodot)
 
Greensleeves (soolosovituksen alkeet, basso + melo, basso + väliääni + melo)
 
Unforgiven (hyvä perussointutreeni + aloittelijan melodiaharj.)
 
Bright Size Life/Phase Dance (ECM-osaston jazz-impro)
 
Wonderwall/Live Forever (avoimen aseman kolmisointujen lisäsävelet)
 
Cissy Strut (funk-alkeita)
 
Wind Cries Mary / Little Wing (Hendrix-tyylin softimpi komppaus)
 
The Scientist (sointujen ilmentäminen parilla äänellä)
 
jne.jne. Ukko Nooat sun muut tietysti :D

Lisään pari klassikkoa:
 
Police: Every breath you take - add9-soinnut sekä niiden vaatimat isohkot sormivenytykset, "dempatun clean-soundin" saaminen asianmukaisen kuuloiseksi.
 
Bon Jovi: Wanted dead or alive - intron/välisoiton seksti-intervallin käyttö hyvin kitaristimaiseen tapaan yhdistettynä muun biisin leirinuotiokomppaukseen
 
Chuck Berry: Johnny B. Goode - Blues-liruttelun perusteita ja ränttätänttä-osaston komppikitarointia
 
Pink Floyd: Another brick on the wall, pt. 2 - 16-osakomppaus (johon liittyy eri mittaisten iskujen hahmottaminen, sointukäännökset ylänauhoilta ja myös synkoopit siellä täällä), soolossa puolestaan hyvää blues-sanastoa ja "edistyneitä venytyksiä".
 
Kolmas nainen: Hyvää ja kaunista - Kahden eri kitarastemman yhteensovittaminen (ope ja oppilas soittaa eri linjaa välillä osia vaihtaen), tässäkin erittäin hyvää synkooppitreeniä säkeistössä.
 
Guns n' Roses: Sweet Child o' Mine - Introssa ja kertosäkeessä suorastaan sormiharjoituksiksi sopivia kauniita melodiakuvioita (hyvä "puhtaustreeni"!) - lisäksi Slashin soolot osien välissä ovat esimerkillisen melodisia.
 
Pat Metheny: Bright Size Life - isompien intervallien käyttö melodiassa, etenkin kvintti ja septimi

Black Sabbath - Iron Man, kokonaan ei pelkästään alkuriffiä. Riffeillä blues/pentatonista asteikkoa haltuun.
 
Sapatilta löytyy muutakin varsin mainiota matskua. Voin yrittää kaivaa muutakin opetusmatskua tänne jahka ehdin.

Ianuarius: Eli oppilaat tulee kitaratunneille vaan oppimaan uutta musiikkia? Eihän ne muuten sinne tulis, jos ne kerran voi ihan iisisti oppii ne soittohommat kotonakin. Tai jos ne ei vaan tiedä sitä. Kannattaa varmaan ens kerrala sanoo kaikile oppilaille: "Menkää kotiinne, kyllä te nää jutut opitte ilman opastustaki. Tai voidaan me kuunnella vähän levyjä, jos kiinnostaa. Mulla ois tässä jostain Euromarketin 10 levyä 10 eurolla korista jotain todella eriskumallista shittii. Katellaan vähän mitä kaikkea jännää tästä löytyy."
 
Kyllä ne oppilaat varmaan aika nopeesti kaikkoaa siinäki tapauksessa, että aletaan soitella siellä jotain earth wind fireä ja tiibetiläisen kurkkulaulun sovituksia kuudella kielellä. Ei tietenkään haittaa mainita, että noitaki voi tutkailla, jos kiinnostusta riittää, mutta paskat ne teinit niitä jaksa soitella. :D
 
EDIT: Kyllä sitä sun mielestä tylsää kitaramusaa (kyllä, sekin on mielipide) tulee aina maailmassa olemaan yllin kyllin. Samoin sitä mielenkiintoista kitaramusaa. Sitä ei vaan soiteta radiossa pakkotoistolla, ku suurin osa ihmisistä vaihtaa kanavaa ku sellasta alkaa tuleen.
 
Ihmiset on erilaisia. Jos mulla ois kitaraope, joka alkais väkisin tunkeen mun kurkusta alas jotain blyysjuttuja ku haluan soitella Troopperia, niin ei siitä kyllä tulis sanalla sanoen helvettiäkään.
 
Ne ihmiset, jotka haluavat tehdä mielenkiintoista kitaramusaa, niin löytävät siihen kyllä keinot. Se mainstream-kitarointi ei vähene sillä, että ihmisiä koetetaan väkisin muuttaa. Se nyt on ajatuksenakin ihan lapsellista. Ei tupakoijatkaan lopeta tupakoimista, jos niille alkaa huutaan, että ette te saa polttaa.
 
Mielenkiinto musiikin luomiseen tulee sisältä. EI ULKOA! Jos haluaa tehä mainstream-kitaramusaa, niin sitten sitä tekee. Ja kansa ostaa! Jos haluaa tehä jotain jazz-hissutteiluita tms. niin sitten sitä tekee niitä... ja yleisökin varmasti löytyy. Kyllä se mielenkiinto siihen musaan kuitenki tulee jostain aaaaaaivan muualta kuin kitaratunneilta.
 
Tietysti jossain poikkeustapauksessa voi käydä niin, että kitaraope on jotain biisiä soitellu ja oppilas hokaaki että hei toihan on hyvän kuulonen. Se innostus voi kuitenkin tulla ihan mistä tahansa... tai olla tulematta. Ite tiedän soittotekniikoita ja tyylejä aika paljon ja mitään bluesia tai slidejuttuja (esimerkiksi) en vaan näe että haluaisin ikinä soittaa.
 
Ois kiva kuulla Juccizenki näkemys asiaan. :D
 
Jätkä on kitaraope. MORJENS!!!!!!!
 
e: tämän sivun CaptainC:n ja Juccizin listat perusteluineen tuhat kertaa parempia kuin suuri osa tämän ketjun muusta annista. + Blastoff: rakastan sinua.
 
Lisäksi voitais aloittaa ihan oma ketju aiheella: Olenko tarpeeksi perillä asioista opettaakseni muita? Annoin plussan.
 
Onhan 1234-treenikin musiikkia. Ei ole.

Kampela77: Tuolla Muu Yleinen Keskustelu-palstalla on Wradlin ärsyyntynyt mielipiteisiisi. Pistän tähän linkin, niin pääset kätevästi katsomaan kuinka julkeasti sinua panetellaan.
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … ts.php?c=24&t=203520&o=1900
 
Erittäin hienoa, että keskityt omiin asioihisi etkä tee omia päätelmiäsi muiden kirjoituksista, saatika sitten että sotkisit hyvää aihetta turhilla viesteillä. Enkä tuossakaan puhu vain ja ainoastaan yhdestä ihmisestä, en ole ärsyyntynyt varsinaisesti kenestäkään yhdestä henkilöstä.
 
E: Pitää muuten heittää ääni mm. nuille Juccizen ja CaptainC:n listoille, asiallisia valintoja tähän aiheeseen.

Wradlin: Erittäin hienoa, että keskityt omiin asioihisi etkä tee omia päätelmiäsi muiden kirjoituksista, saatika sitten että sotkisit hyvää aihetta turhilla viesteillä. Enkä tuossakaan puhu vain ja ainoastaan yhdestä ihmisestä, en ole ärsyyntynyt varsinaisesti kenestäkään yhdestä henkilöstä.
 
E: Pitää muuten heittää ääni mm. nuille Juccizen ja CaptainC:n listoille, asiallisia valintoja tähän aiheeseen.
 
No pitäähän sitä nyt kertoa, että toisessa ketjussa salaa kakkaa jauhetaan. Ehkä ei olisi kannattanut viitata viestissäsi tähän ketjuun ja sisällyttää puolisuoria sitaatteja Metal Jewelin viesteistä. Johtaa helposti lukijan harhaan, jos yritit yleisellä tasolla asioista puhua.
 
edit: Miksi muuten keskittyisin vain omiin asiohini? Kun vääryys on tapahtunut, Kampela77 rientää apuun. Päätelmäni toki ovat omiani. Kenenkäs muunkaan?

Kampela77: No pitäähän sitä nyt kertoa, että toisessa ketjussa salaa kakkaa jauhetaan. Ehkä ei olisi kannattanut viitata viestissäsi tähän ketjuun ja sisällyttää puolisuoria sitaatteja Metal Jewelin viesteistä. Johtaa helposti lukijan harhaan, jos yritit yleisellä tasolla asioista puhua.
 
Tämä aihe oli vain yksi tuoreimmista esimerkeistä, enkä puhunut kenestäkään yhdestä henkilöstä "kakkaa" enkä myöskään laittanut puolisuoria sitaatteja.
 
edit: Miksi muuten keskittyisin vain omiin asiohini? Kun vääryys on tapahtunut, Kampela77 rientää apuun. Päätelmäni toki ovat omiani. Kenenkäs muunkaan?
 
Ai no sitten! Anteeksi väärinkäsitys, herra kersantti.

Piti ihan itsekin muistella kappaleita, joita on suht' useasti tullut kierrätettyä. Omat oppilaani ovat pääosin aloittaneet joko täysin nollasta tai osanneet ehkä muutaman avoimen soinnun ennen tunneille päätymistä, joten tässä on löysästi teemoitellen kappaleideoita kyseistä kohderyhmää ajatellen.
 
Perus-leirinuotiokomppaus (kahdeksasosasynkoopit voi olla yllättävän haastavia alussa):
Hurriganes - I Will Stay
Foo Fighters - Times Like These (se akustinen versio)
 
Arpeggioiden opettelua:
REM - Everybody Hurts
Animals - House of the Rising Sun (joo, joo :))
Jeff Buckley / L. Cohen - Hallelujah
Eric Clapton - Wonderful Tonight
 
Powersointujen opettelua:
Don Huonot - Hyvää yötä ja huomenta
Green Day - When I come Around
Blink 182 - All The Small Things
Nirvana - Come As You Are
 
Pentatoninen/blues-riffittely, rock-komppailu jne:
Joan Jett - I Love Rock n Roll
Rage Against The Machine - Bombtrack
Cream - Sunshine of Your Love
AC/DC - Highway to Hell
 
Pentatonispohjaista sooloilua:
Kenny Burrell - Chitlins con Carne
Hendrix - Hey Joe
RHCP - Californiacation
Beatles - Let it be
AC/DC - You Shook Me All Night long
 
Funk-komppailu 101:
James Brown - Sex Machine
Wild Cherry - Play that Funky Music
The Meters - Look ka Py Py
Lenny Kravitz - Always on the Run
Earth Wind & Fire - *tulossa* :D

Toisinaan hankalinta opetustyössä on osoittaa oppilaille, että esim. ylläoleva lista olisi oikein terveellistä ja hyödyllistä ottaa haltuun ihan perustekniikoiden ja musiikillisen yleissivistyksen takia ennenkö ruvetaan louhimaan metallia.
 
Toisinaan on vaan turha edes yrittää. Kivaahan soittamisen on oltava, ilman muuta, mutta pikavoitoista menee valitettavasti maku kun huomataan, että jättipotin saavuttamisen eteen tarvitaan oikeasti töitä. Tietty jos tavoitteet eivät alun perinkään ole muualla kuin erilaisten (ja valitettavasti usein yllättävän samanlaisten) biisien opettelussa vailla suurempaa musiikillisen kokonaisnäkemyksen kehittymistä, ei kai siinä mitään.