Keskustelua raskaammasta musiikista ›

juikkipuikki: Juu Chaos in Motion kakkoslätyltä löytyy juttua. Stage ja backstage tour à la Portnoy.
 
Termi taisi olla "glorified footrests".

Tulipa taas piiiiiitkästä aikaa kuunneltua vähän raitoja Falling Into Infinityltä... ja vaikka suurin osa näistä ei hirveenä nappaakkaan, niin ihan uskomattomia fiilistelyitä löytyy Lines in the Sandista ja Trial of Tearsista. Nää synat on ihan mielettömiä tällä levyllä! :o Muutenki ihan erilaista musaa ku millään mitä oon DT:ltä missään muuala kuullu.

Ianuarius: Tulipa taas piiiiiitkästä aikaa kuunneltua vähän raitoja Falling Into Infinityltä... ja vaikka suurin osa näistä ei hirveenä nappaakkaan, niin ihan uskomattomia fiilistelyitä löytyy Lines in the Sandista ja Trial of Tearsista. Nää synat on ihan mielettömiä tällä levyllä! :o Muutenki ihan erilaista musaa ku millään mitä oon DT:ltä missään muuala kuullu.
 
Sherinianin Derek diggaili selvästi tuollaista soundia. Planet X:llähän kuuluu kans hyvin tuo sen signature-soundi: http://open.spotify.com/album/1gdXjr43hAnRhiJPBnZqAi
 
Ja lopusta sitten vastaakin Desmond Child, jopa niinkin hyvin, että muistaakseni You Not Me on sellainen biisi, jota DT:läiset eivät edes laske tuotantoonsa kuuluvaksi :D

Mike Manginia slow motionina
 
http://www.youtube.com/watch?v=ojiPW0FAiik

M4ss3 m/: Ei toi uus levy oikeen iskenyt itelle. Tosin se edellinenkin oli täynnä vaan jotain pianobiisejä, mutta ne oli sentään hyviä. Hemmetti kun keikalle olis saanut ilmaiset liput ja siellä olis ollut lämppärinä ehkä DT:täkin kovempi bändi eli Periphery, mutta minähän en tytöltäm ota mitään vastaan..
 
edit: True story.
 
Etkö ees lämmintä omenapiirakkaa?

Kampela77: Mike Manginia slow motionina
 
http://www.youtube.com/watch?v=ojiPW0FAiik
 
Kätevän näköistä, kun näytetään rumpukalvon ja pellin käyttäytymistä iskun jälkeen. Aika sairaan paljon tuo peltikin aaltoilee.
 
Mä otin ensimmäistä kertaa kuunteluun elämässäni Falling into Infinityn. Tämä levyhän on aivan mahtava! Jostakin syystä jumituin tähän Lines in the Sandiin, uskomattoman kovaa iskee tämä biisi muhun.

Tuomoo: Kätevän näköistä, kun näytetään rumpukalvon ja pellin käyttäytymistä iskun jälkeen. Aika sairaan paljon tuo peltikin aaltoilee.
 
Heh, joo. Tuli ihan Matrix mieleen. :D Silloin näytti typerältä, mutta se oliki vaan "realistinen".

Tuomoo: Kätevän näköistä, kun näytetään rumpukalvon ja pellin käyttäytymistä iskun jälkeen. Aika sairaan paljon tuo peltikin aaltoilee.
 
Mä otin ensimmäistä kertaa kuunteluun elämässäni Falling into Infinityn. Tämä levyhän on aivan mahtava! Jostakin syystä jumituin tähän Lines in the Sandiin, uskomattoman kovaa iskee tämä biisi muhun.
 
Falling on ihan pirun hyvä levy, kun jättää sen megatylsän Peruvian Skiesin väliin. Linesin lisäksi esim. Just let me breathe, New millennium, Burning my soul, Hell's kitchen ja Trial of tears ovat ihan mainiota. Ja kyllä mä take away my painista ja hollow yearsistakin pidän.

Narcosynthesis: Falling on ihan pirun hyvä levy, kun jättää sen megatylsän Peruvian Skiesin väliin. Linesin lisäksi esim. Just let me breathe, New millennium, Burning my soul, Hell's kitchen ja Trial of tears ovat ihan mainiota. Ja kyllä mä take away my painista ja hollow yearsistakin pidän.
 
Trial Of Tears on kyllä yksi parhaimmista Dream Theaterin biiseistä! Levy on kokonaisuutenakin todella hyvä. En ole oikeastaan koskaan ymmärtänyt, miksi Falling Into Infinityä haukutaan niin paljon ja pidetään yhtenä DT:n heikkoimmista levyistä. Noh, makuasioita nämä kai ovat, mutta silti...
 
Samaan aikaan hehkutetaan Scenes From A Memorya, vaikka on biisien taso sillä ei mielestäni yllä samoihin korkeuksiin mitä esim. juurikin Falling Into Infinityllä. Enkä tarkoita että SFAM olisi huono, vaan että se ei ole yhtä hyvä kuin Falling Into Infinity.

Peruvian skies tylsä? :) Mahtaa jakaa mielipiteitä tämäkin.

Tuomoo: Jostakin syystä jumituin tähän Lines in the Sandiin, uskomattoman kovaa iskee tämä biisi muhun.
 
"Jostakin syystä", no toihan on bändin parhaita biisejä ihan keposasti. Hyvä levy muutenkin, vaikkakin Burning my Soul on orkesterin heikoimpia hetkiä.

bedlam: vaikkakin Burning my Soul on orkesterin heikoimpia hetkiä.
 
Orkesterin kovimpia hetkiä, saatana.

Astral Dog: Orkesterin kovimpia hetkiä, saatana.
 
Orkesterin heikoimpia hetkiä, perkele.

Burning My Soul on tylsä.

Kaikista pahin on se helvetillinen wahinraiskausbiisi.
 
Edit: You Not Me siis

Suurin osa DT:n tuotannosta on keskinkertaisia sävellyksiä erinomaisesti sovitettuina ja soitettuina.

Vestu: Suurin osa DT:n tuotannosta on keskinkertaisia sävellyksiä erinomaisesti sovitettuina ja soitettuina.
 
Eiköhän se ollut sitten siinä.

SnowCrow: Burning My Soul on tylsä.
 
Täyttä adrenaliinia.

Astral Dog: Täyttä adrenaliinia.
 
Seuraavaksi aiot varmaan sanoa että Witherissä on sydänverta ja tunteen paloa ja että Dark Eternal Night on witun raskas ja aggressiivinen.