| Aihe: Käsittämätön omaksumis- ja oppimiskyky | |
|---|
|
Hämmästyttää tilanne jossa bändin Y kitaristi X teloo keskiviikkona kätensä ulkomaan rundilla. Lauantai- iltana tilalla on tuuraaja Z, joka ei koskaan aiemmin ole ko. bändissä soittanut. Bändi kuuluu sarjaan, jossa sessio tai tuuraajasoittajalta ei todellakaan kaivata omaa näkemystä, vaan pitää kuulostaa mahdollisimman samalta kuin tuurattava, jopa joitain maneereja myöten.
Toki biisilista on tässäkohti lukittu paria peliheittoa lukuunottamatta. Kaikista listalla olevista biiseistä ei ole toimittaa korimaasta tuurajaksi lähtevälle edes lappuja matkaan, lentsikkaan vaan ja mp3/cd soimaan korvalapuista.
Ennen lauantain keikkaa yksi nopea treeni roudauksen yhteydessä ja soundchekissä kertausta, mitä siinä nyt ehtii ja pystyy.
Itselläni ei ole moisesta vaaraa edes päiväpainajaisissa, mutta moinen omaksumiskyky jaksaa hämmästyttää. Itse kun on varustettu aivan surkealla oppimiskyvyllä ja vielä huonommalla muistilla, omiakaan biisejä ei meinaa oppia ja muistaa millään. Plussana vielä kuulosta puuttuu pari taajuusaluetta, joissa pitää kahlata 20 vuotta sitten kuultujen sävelien perusteella.
Kertokaa jos kehtaatte, miten klaaraatte moiset jutut. Tietenkin tuo esimerkkini oli ihan äärihankala tapaus, mutta olisi mukavaa kuulla lievemmistäkin haasteista.
S.N.A.F.U |  kimurantti1
10.10.2011 14:55:06 (muokattu 10.10.2011 15:24:12) | |
|
Toi on perusmeininkiä ihan täälläkin päin maailmaa, ei mitään sellaista mitä pelkät miljoonan taalan sessiogurut lätäkön takana harrastaa. Mä olen tota tehnyt toisinaan (tosin en minnekään ulkomaille ole lähtenyt). Muutama tärkeä juttu:
- kova rutiini biisien kuuntelussa ja plokkaamisessa
- soittimen hallinta niin, että pystyy (ainakin melkein) lennosta ulostamaan otelaudalle sen mitä päässä ja/tai levyllä soi
- korvat & kyky soveltaa sekä reagoida samassa hetkessä siihen mitä kuulee
- erilaiset "muistityökalut"
- muiden soittajien pitää olla sen verran hyviä, että soittoonsa pystyy luottamaan
Lappujen puute ei ole ongelma eikä mikään, jos vaan biisi löytyy levytettynä ja se vedetään livenä samalla tavalla. Tää on tärkeää etenkin rakenteen puolesta. Tän päivän pop/rock-musa on riffi- ja soundipainotteista. Soittajat ei useinkaan voi komppailla sointupohjalta ihan mitä lystää, vaan tietyt riffit pitää tulla tietyllä soundilla, että biisi kuulostaa siltä miltä pitää. Lisäksi on fraseerausasiat, eli mitkä äänet vaikkapa dempataan jne. Kaikki tää on sellaista kamaa jota ei voida nuottiin merkitä, siispä on pakko kuunnella levyltä, joka on paljon tarkempi dokumentti kappaleesta kuin mikään nuotti voi ikinä olla.
Etenkin helppoa toi on perus covermeiningeissä, koska suuri osa coverbändeistä veivaa enemmän tai vähemmän samoja biisejä. Jos on treenannut sellaisen suurinpiirtein 150 biisin katalogin klassikoita & tällä hetkellä radiossa soivia biisejä, osaa arviolta 80% kaikkien bilecoveribändien ohjelmistosta. Tietenkään tällainen meininki ei ole mahdollista sellaisessa musassa, jossa biisit on soittoteknisesti niin vaikeita, että jokaista veisua pitää treenata tuntikaupalla, mutta kyllä mä jotain Bon Jovia tai Gunnareita uskallan lähteä muutaman päivän varoitusajalla veivaamaan. | |
Ei taittuis millään. Se vaatii jotain ylimaallista keskittymiskykyä että pystyy muistamaan oudompien kappaleiden rakenteet ilman lappuja. Ehkä semmoiseen muistamiseen ajan oloon harjaantuisi jos oikein työkseen tekisi tuuraushommia. |  YarZoo
10.10.2011 19:37:15 (muokattu 10.10.2011 19:37:30) | |
|
kimurantti1: Etenkin helppoa toi on perus covermeiningeissä, koska suuri osa coverbändeistä veivaa enemmän tai vähemmän samoja biisejä.
No joo tuo on ihan selvää pottumuusia, tuossa tuleekin sitten ihan muut haasteet eteen. Esimerkiksi kuinka veivata kaikki helvetin iänikuiset dirlandaat, tsingiskaanit sun muut aavemaat hymy naamalla ja ranteitaan pureksimatta. No tämä aihe on käsitelty täällä jo tuhannesti. Apinamiestä jaksaa kyllä länkyttää, se on herkänlempeä musiikkiteos ja jotenkin niin lähellä sydäntä.
Täytyykin joskus jaksaessaan kirjoittaa tänne hyytävän paskamainen cover- kokemus uuspelimanniuran varrelta.
S.N.A.F.U | |
Roope Latvala päätyi Waltariin just tolleen sillon joskus ysärin alussa.
Ks. 4:50 -->
http://www.youtube.com/watch?v=18YrPufXasc | Jucciz
10.10.2011 20:28:34 (muokattu 10.10.2011 20:57:08) | |
|
Mun taannoinen tuurauskeikka Kirsi Rannon bändissä oli aika lailla tähän osastoon menevä: kaksi settiä (24 biisiä) plus encoret piti saada haltuun viikon varoitusajalla. Lisäksi bändiseteissä (toiset kaksi settiä) oli jonkin verran entuudestaan vieraita biisejä: kaikkiaan jotain 30-35 uutta biisiä piti saada hanskaan tätä keikkaa varten. Sekä nuotit että mp3:t järjestyivät kyllä suurimpaan osaan biiseistä.
Mitenkö kävi? Hienosti meni. Suurimman osan kappaleista kerkesin opettelemaan ja treenaamaan kokonaan ulkoa ja olihan siinä keikkatilanteessa koko ajan laputkin varalta. Pyrin kuitenkin välttelemään niitä aina kun mahdollista, koska silloin tulee otettua enempi kontaktia kanssasoittajiin ja yhteissoitto on tällöin kivempaa - ja varmaan näyttää ulospäinkin kivemmalta kuin se, että kaikkien soittajien nenät on koko ajan kiinni mapissa.
Mulla on sellainen "ongelma", että biisit jäävät käsittämättömän helposti päähän - ongelma siksi, että nuotinlukutaitoa on jotenkin hiton hankala pitää hyvässä kunnossa, kun sitä huomaa hyvin nopeasti soittavansakin kappaleita päästä (kun ne sinne aika nopeasti sujahtavat) eikä enää siitä lapusta nenänsä edessä. Tietty taas kappaleiden ulkoa oppimisen kannalta toi on mainio juttu. Kuitenkaan täysin prima vista -keikalle (jos siis muutakin kuin sointumerkkejä ja rytmiä pitää osata lukea sujuvasti) mua ei kannata pyytää, jos mitään materiaalia ei ole mahdollista saada etukäteen - ja eihän se silloin enää prima vista -keikka olisikaan. ;) Harvoinpa tilanne kuitenkaan on täysin sellainen: vähintään jonkinlaiset mapit yleensä löytyy kaikilta vähänkään pidempään keikkailleilta bändeiltä.
Toistaiseksi pitkäkestoisimpaan työsuhteeseeni keikkarintamalla päädyin juurikin siitä syystä, että tulin yksittäiselle tuurauskeikalle koko illan ohjelmisto valmiiksi päässäni - viitisenkymmentä biisiä. Nuottimappi oli kyllä koko keikan ajan auki, mutta väärältä sivulta. :D Ilmeisesti tein vaikutuksen, koska aika pian mut kiinnitettiin kyseisen kokoonpanon kitaristiksi ja keikkoja ehti kertyä sillä porukalla parisen sataa.
Mainittakoon vielä se, että tanssimusa-, iskelmä- tai bilebändipuolella treenejä ei yleensä edes pidetä, vaan kutsu käy suoraan keikalle. Oletetaan, että tuuraaja tekee kotiläksynsä itse saatuaan materiaalit ja korvat on päässä keikalla - tai sitten vaan lukee aivan hiton hyvin lappua (tästä päästäisiinkin helposti opinnäytetyöhöni...) Siispä yleensä vasta keikkatilanteessa selviää (joskus karukin) totuus siitä, millainen tuuraaja bändiin on kulloinkin saatu, jos ei ole entuudestaan tuttu kaveri. Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan! | |
^ vietän kunnioituksesta hiljaista hetkeä. Juuri tuonkaltainen omaksumiskyky on hämmästelyni aiheena. Työllistävä vaikutus ei sekään tietysti ole haitaksi.
S.N.A.F.U | |
Jucciz:
Mulla on sellainen "ongelma", että biisit jäävät käsittämättömän helposti päähän - ongelma siksi, että nuotinlukutaitoa on jotenkin hiton hankala pitää hyvässä kunnossa, kun sitä huomaa hyvin nopeasti soittavansakin kappaleita päästä (kun ne sinne aika nopeasti sujahtavat) eikä enää siitä lapusta nenänsä edessä. Tietty taas kappaleiden ulkoa oppimisen kannalta toi on mainio juttu.
Hiukan erilainen näkökanta aiheesta.
Mulla on asennevamma. Mikään ei jää päähän mikä ei oikeasti kiinnosta. Humppakeikat joutuu tästä syystä unohtamaan vaikka aikaa annettaisiin viikkoja tai jopa kuukausia. Toisaalta voin hypätä lähes mille tahansa blueskeikalle viiden minuutin varoitus ajalla jos vaan muut puitteet ovat kunnossa ja vaikka biisit eivät olisikaan ihan tuttuja... Moni tietysti ajattelee että joo, kuka tahansahan nyt tollasat plyysit ja muutamien soitujen ympärillä pyörivät jutut haldaa mutta asiassa on todellakin paljon enemmän sisäistettävää kuin mitä ensimmäiseksi tulee mieleen. Tyylitaju ja muiden soittajien lukeminen ovat tietysti avain asemassa. Oon ollut keikoilla jossa mulle ei kerrota seuraavaa biisiä eikä edes sävellajia...köh... mielenkiintoista mutta yleensä hauskaa... | |
Jucciz: Mun taannoinen tuurauskeikka Kirsi Rannon bändissä oli aika lailla tähän osastoon menevä..
Olen kade, Kirsillä on hyvä perse. Mikäs sen taustalla soitellessa. Kaunishan se on muutenkin.
Kai sitä saa kunnon kitarakamat omistaa sentään !! | |
MadMatt: Hiukan erilainen näkökanta aiheesta.
Mulla on asennevamma. Mikään ei jää päähän mikä ei oikeasti kiinnosta. Humppakeikat joutuu tästä syystä unohtamaan vaikka aikaa annettaisiin viikkoja tai jopa kuukausia. Toisaalta voin hypätä lähes mille tahansa blueskeikalle viiden minuutin varoitus ajalla jos vaan muut puitteet ovat kunnossa ja vaikka biisit eivät olisikaan ihan tuttuja... Moni tietysti ajattelee että joo, kuka tahansahan nyt tollasat plyysit ja muutamien soitujen ympärillä pyörivät jutut haldaa mutta asiassa on todellakin paljon enemmän sisäistettävää kuin mitä ensimmäiseksi tulee mieleen. Tyylitaju ja muiden soittajien lukeminen ovat tietysti avain asemassa. Oon ollut keikoilla jossa mulle ei kerrota seuraavaa biisiä eikä edes sävellajia...köh... mielenkiintoista mutta yleensä hauskaa...
Kyllä! Ehdottoman validi näkökanta aiheeseen. Muakin kiinnostais joskus käydä "heittäytymässä" enemmän tai vähemmän virallisella blueskeikalla (tai edes -jameissa), koska siinä touhussa huomio on aivan eri asioissa kuin huttukeikalla (joilla tärkeintä on se, että tempot ovat oikeat, komppi pysyy suurin piirtein kasassa ja laulu kuuluu - paljon muulla ei tanssivan yleisön kannalta ole hitonkaan merkitystä).
Toki parhaassa tilanteessa myös "leipämusiikkikeikoilla" bändi kuuntelee toisiaan ja homma on parhaimmillaan ihan hauskaa - etenkin hyvän porukan ollessa kyseessä ja varsinkin jos ohjelmistoon on saatu salakavalasti ujutettua edes joitakin vähän vähemmän huonoja biisejä. Enkä mää nyt sitä sanois, että tyylitaju - tai tyylinmukainen soittaminen - erityisen huono juttu myöskään turvepuolella olisi, joskin onhan se ihan eri asia tulla soittamaan oikeasti kuuntelevalle eikä pelkästään tanssivalle yleisölle. Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan! | |
jniska: Olen kade, Kirsillä on hyvä perse. Mikäs sen taustalla soitellessa. Kaunishan se on muutenkin.
Minkäpä takia luulet, että erityisesti tuolle keikalle pyrin opettelemaan ohjelmiston ulkoa ja pärjäämään keikalla ilman mappiin tuijottelua? ;) Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan! | YarZoo
10.10.2011 21:49:33 (muokattu 10.10.2011 21:51:04) | |
|
MadMatt: Moni tietysti ajattelee että joo, kuka tahansahan nyt tollasat plyysit ja muutamien soitujen ympärillä pyörivät jutut haldaa mutta asiassa on todellakin paljon enemmän sisäistettävää kuin mitä ensimmäiseksi tulee mieleen. Tyylitaju ja muiden soittajien lukeminen ovat tietysti avain asemassa. Oon ollut keikoilla jossa mulle ei kerrota seuraavaa biisiä eikä edes sävellajia...köh... mielenkiintoista mutta yleensä hauskaa...
Monikaan oikea soittaja ei todnäk ajattele että bluesjutut olisivat jotenkin helppoja, varsinkaan jos lähdetään tonkimaan esiin tunnelmaa ja edes kelvollista tulkintaa.
Näin männäsuvena bluesgenressä kunnostautuneen rumpalin joka latoi erään biisin alussa pari tahtia, pisti sitten pienen crashpellin virvelin päälle ettei rämise ja läksi sitten hakemaan backstagelta jägerpaukkua.
Jätkä luuhasi puolet biisistä siellä varjoissa, kunnes tuli sitten aikanaan jatkamaan. Oltiin ihan puulla koputeltuja ukkojen kanssa kun asiaa myöhemmin ruodittiin. Kaikilla oli fiilis että tyyppi olisi soittanut koko biisin ajan. Ne alkujytkyt oli niin juurevia että kantoivat yli puolikkaan biisin.
Noissa bluesjutuissa on hienoa se että tyypit useinkin kunnioittavat ja buustaavat toisiaan ihan kybällä. Joskus sitten Määzig häpens...
Niin, laittakaa nyt jo kuva siitä perseestä!
S.N.A.F.U | kimurantti1
11.10.2011 00:47:49 (muokattu 11.10.2011 00:50:38) | |
|
YarZoo: No joo tuo on ihan selvää pottumuusia, tuossa tuleekin sitten ihan muut haasteet eteen. Esimerkiksi kuinka veivata kaikki helvetin iänikuiset dirlandaat, tsingiskaanit sun muut aavemaat hymy naamalla ja ranteitaan pureksimatta.
No, vaikka oon huttuosastoa parisataa keikkaa soittanutkin, niin meinasin vähän toisenlaista osastoa. Tanssimusa on sointu- ja melodiapainotteista. Nyky pop/rock taas on riffi- ja soundipainotteista. Tanssikeikan toki klaaraa tarvittaessa kuuntelemallakin. Ei se parasta ikinä tule olemaan, mutta menee suurimmalle osalle yleisöstä kyllä läpi.
Mitä bändiä tuossa aloituskirjoituksessasi tarkoitit? Jos tarkoitit jotain originaaleja soittavaa bändiä, niin eihän se homma tuuraajan näkövinkkelistä eroa lainalaisuuksiltaan perus covermeiningeistä juurikaan. Jos kyse on perus iskelmä/pop/rock -osastosta, niin että musa ei ole tolkuttoman monimutkaista tai teknisesti vaikeaa, niin kyllähän viikossa tsekkaa pari settiä helposti. | |
kimurantti1: Mitä bändiä tuossa aloituskirjoituksessasi tarkoitit? Jos tarkoitit jotain originaaleja soittavaa bändiä, niin eihän se homma tuuraajan näkövinkkelistä eroa lainalaisuuksiltaan perus covermeiningeistä juurikaan. Jos kyse on perus iskelmä/pop/rock -osastosta, niin että musa ei ole tolkuttoman monimutkaista tai teknisesti vaikeaa, niin kyllähän viikossa tsekkaa pari settiä helposti.
Aihe on askarruttanut vuosien varrella erinäisistä haastatteluista ja artikkeleista poimittuna. Esim. juuri tuo R. Latvalan pikahyppy Waltariin, yleensähän nämä raskaammanlaidan edustajat tuntuvat olevan muutenkin tarkempia siitä ettei tuuraaja lipsu linjasta. Koko ajatus on itseasiassa kotoisin raskaamman musiikin puolelta, vaikken itse milläänmuotoa lajia harrastakaan.
Jos meikäläinen saisi joskus vaikka bassopuolelta Lauri Porran tuotantoa tukemaan, sanoisin varmasti että teeppä mitä haluat. Onhan häneltäkin kielletty ylimääräiset kuviot ja oma-aloitteisuus jossain projekteissa.
Tuurasin kesällä pari settiä erään teatteriesityksen taustalla. Tämä oli just sarjaa keskiviikko iltana soitto ja lauantaina töihin. Mies ja kitara, fingerstylemeininkiä. Enpä ollut soittanut yli kymmeneen vuoteen puhtaasti fingerstylenä, eikä ollut ihan sopivaa kitaraakaan siihenpaikkaan valjastaa. Perjantai- iltana treenatessa meinasin amputoida näppäilykäden ja laittaa tilalle sähkövatkaimen.
Homma meni ok, eihän se moisessa ole niin nuotilleen tarkkaa ja soitin sermin takana piilossa, soittajan ei siis kuulunut alunpitäenkään olla esillä.
Siellä piilossa nämä kuullut ja luetut jutut kuitenkin tiivistyivät ajatukseen että- Onneksi ei tarvitse olla eturivin valotykityksessä vetämässä tilusooloa tuhatpäiselle porukalle.
S.N.A.F.U |  Numb
11.10.2011 10:39:56 | |
|
Jucciz: Mulla on sellainen "ongelma", että biisit jäävät käsittämättömän helposti päähän...
Tämäkin on mielestäni yksi musikaalisuuden osa-alue. Itseltäni se(kin) puuttuu.
The best laid schemes o' Mice an' Men,
Gang aft agley - Robert Burns | |
Numb: Tämäkin on mielestäni yksi musikaalisuuden osa-alue. Itseltäni se(kin) puuttuu.
Itse olen mielestäni varsin hyvä muistamaan biisit ja rakenteet ja olen yleensä ensimmäisenä kertomassa bändille että "tähän kuuluis tulla tämä ja tämä osio". Soittotaito ei vaan ole toistaiseksi sillä tasolla että pystyisi itsekään soittamaan kaikkia haluamiaan juttuja kunnolla. Mutta eiköhän sitä saa korjattua treenillä. :) | |
Numb: Tämäkin on mielestäni yksi musikaalisuuden osa-alue. Itseltäni se(kin) puuttuu.
Mulle taas ei juurikaan muita musikaalisuuden osa-alueita ole suotu, no onneks edes se. Sylettää vaan kun bilebändissä rytmiryhmän biisinmuistamiskyky on melko heikko, varsinkin rumpaliksi pääsemisen perusedellytyksenä pitäisi olla kyky muistaa hyvin biisien rakenteet.
"Malmsteen and I broke up over religious reasons... He thought he was God, and I didn't agree... Blackmore's God!"
- Joe Lynn Turner | |
Wespa: Mulle taas ei juurikaan muita musikaalisuuden osa-alueita ole suotu, no onneks edes se. Sylettää vaan kun bilebändissä rytmiryhmän biisinmuistamiskyky on melko heikko, varsinkin rumpaliksi pääsemisen perusedellytyksenä pitäisi olla kyky muistaa hyvin biisien rakenteet.
Tämäpä! Eräs kaverini, jonka kanssa on vuosien varrella tullut soiteltua kymmeniä keikkoja, on mainio rumpali hyvällä groovella. Ongelmana on se, että miehellä on aika heikko biisinmuistamiskyky ja välillä tahtoo unohtua osia biiseistä varsinkin jos takana on vain yhdet treenit. Karuin esimerkki oli, kun tän rumpalin piti lyödä pianistille tahdit ja sen jälkeen tuli rauhallinen intro. Kaveri alkoikin soittamaan eri biisin introon kuuluvaa diskokomppia ja hoksasi asian kun kaikkien muiden päät kääntyivät rumpalia kohti. Tehtiin sitten lennossa vähän toisenlainen sovitus ja keikasta selvittiin. Oli siinä kyllä komeat ilmeet koko bändillä pari ekaa sekuntia, ennenku kukaan tajus mitä tapahtui. | |
Vladi: Tämäpä! Eräs kaverini, jonka kanssa on vuosien varrella tullut soiteltua kymmeniä keikkoja, on mainio rumpali hyvällä groovella. Ongelmana on se, että miehellä on aika heikko biisinmuistamiskyky ja välillä tahtoo unohtua osia biiseistä varsinkin jos takana on vain yhdet treenit. Karuin esimerkki oli, kun tän rumpalin piti lyödä pianistille tahdit ja sen jälkeen tuli rauhallinen intro. Kaveri alkoikin soittamaan eri biisin introon kuuluvaa diskokomppia ja hoksasi asian kun kaikkien muiden päät kääntyivät rumpalia kohti. Tehtiin sitten lennossa vähän toisenlainen sovitus ja keikasta selvittiin. Oli siinä kyllä komeat ilmeet koko bändillä pari ekaa sekuntia, ennenku kukaan tajus mitä tapahtui.
Joo, ihan vastaavia sattuu meidänkin rumpalille aina välillä, jostain syystä varsinkin Paratiisi on sellainen biisi joka kirvoittaa aina toinen toistaan kummallisempia diskokomppeja, vaikka reeneissä biisiä on vedetty ihan orkkikselle uskollisena. =)
"Malmsteen and I broke up over religious reasons... He thought he was God, and I didn't agree... Blackmore's God!"
- Joe Lynn Turner | |
Vladi: Tehtiin sitten lennossa vähän toisenlainen sovitus ja keikasta selvittiin. Oli siinä kyllä komeat ilmeet koko bändillä pari ekaa sekuntia, ennenku kukaan tajus mitä tapahtui.
Siinä hieno pelastautuminen ja oiva esimerkki ketjun alkumetreillä kimurantti1 nimimerkin esiintuomasta reagointikyvystä. Tuossa kun olisi vetänyt "oho tota eiku, otetaas alusta" ratkaisun, jumi olis saattanu kestää useankin biisin päähän.
Kuten mainittua sekin, on olemassa erilaisia muistityökaluja. Sitä vaan jos joutuu liikaa pyörittelemään erinäisiä tekniikoita ja pinnistelemään, se kuuluu kyllä soitosta.
S.N.A.F.U | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
