Yleistä keskustelua musiikista ›

Stradlin: Pikaisesti vilkaistuna ihan pätevän oloinen lista.
 
Lähinnä tosta 2000-luvun puolelta löytyy vähän kummallisia nimiä, kuten vaikka noi Strokesit ja Hivesit joiden viehätystä en itse ole koskaan ymmärtänyt. Vähän ehkä toi Justin Timberlake myös ihmetyttää, tosin ei ole kovin tuttu toi levy niin who am I to judge.
 
Timbööleik on just kova.

Poistan varmistimen heti jos minut pakotetaan kuuntelemaan ainoatakaan heavyalbumia.

Pari sivua aiemmin pohdittiin levyä joka löytyisi jokaisen levyhyllystä. Minusta kun tuntuu että suomessa lähimmäksi päästäisiin ehkä jollain Leevi & The Leavingsin kokoelmalla. Tuntuu että aikalailla kaikki, hevareista hipstereihin tykkäävät Leeveistä edes sen verran.

Planetist: Pari sivua aiemmin pohdittiin levyä joka löytyisi jokaisen levyhyllystä. Minusta kun tuntuu että suomessa lähimmäksi päästäisiin ehkä jollain Leevi & The Leavingsin kokoelmalla. Tuntuu että aikalailla kaikki, hevareista hipstereihin tykkäävät Leeveistä edes sen verran.
 
Jaa, eiköhän moni pidä minun tapaani Leeviä ärsyttävänä. Eikös se biisintekijäkin ollut joku Mulqvist.

Planetist: Pari sivua aiemmin pohdittiin levyä joka löytyisi jokaisen levyhyllystä. Minusta kun tuntuu että suomessa lähimmäksi päästäisiin ehkä jollain Leevi & The Leavingsin kokoelmalla. Tuntuu että aikalailla kaikki, hevareista hipstereihin tykkäävät Leeveistä edes sen verran.
 
Keskiviikko ainakin roikkui aika ihmeellisen kauan myyntilistoilla aikoinaan. Taisi jopa olla yhteen aikaan ainakin pisin albumilistalla roikkunut levy. Itsekin olen aina ollut siinä käsityksessä, että Leevien dissaajat ovat aika marginaalia Suomessa tai ainakin niihin harvoin törmää.
 
Pitipä oikein katsella tilastoja!
 
http://www.ifpi.fi/tilastot/myydyimmat/kaikki
 
Tuota listaa kun katselee, niin ehkä näistä myyntiluvuista ei ehkä kuitenkaan kannata kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä tehdä. En ole koskaan oikein pitänyt suomalaista keskivertokuluttajaa hyvän populaarimusiikin ystävänä, se myönnettäköön, mutta tuo lista on kyllä yllättävänkin surullisen näköinen tästä vinkkelistä. Toisaalta massamusiikkihan on massamusiikkia ja tehty laskelmoiden suurelle keskiarvoistetulle yleisölle niin meillä kuin muuallakin. Mutta Leevi jää kyllä silti yllättävänkin kauas terävimmästä kärjestä.

Nuages: Keskiviikko ainakin roikkui aika ihmeellisen kauan myyntilistoilla aikoinaan. Taisi jopa olla yhteen aikaan ainakin pisin albumilistalla roikkunut levy. Itsekin olen aina ollut siinä käsityksessä, että Leevien dissaajat ovat aika marginaalia Suomessa tai ainakin niihin harvoin törmää.
 
Pitipä oikein katsella tilastoja!
 
http://www.ifpi.fi/tilastot/myydyimmat/kaikki
 
Tuota listaa kun katselee, niin ehkä näistä myyntiluvuista ei ehkä kuitenkaan kannata kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä tehdä. En ole koskaan oikein pitänyt suomalaista keskivertokuluttajaa hyvän populaarimusiikin ystävänä, se myönnettäköön, mutta tuo lista on kyllä yllättävänkin surullisen näköinen tästä vinkkelistä. Toisaalta massamusiikkihan on massamusiikkia ja tehty laskelmoiden suurelle keskiarvoistetulle yleisölle niin meillä kuin muuallakin. Mutta Leevi jää kyllä silti yllättävänkin kauas terävimmästä kärjestä.
 
Sorsakosken määrä oli positiivinen yllätys. Siinä on/oli kylllä yks suomalaisia yhdistävä artisti, jos missä.

PsychedelicWarlord: Itse en ole koskaan kuullut ensimmäistäkään Radiohead vaikutteista bändiä (ei sillä etteikö niitä olisi.Mainitkaa vaan jos tiedätte).
 
Muse, Coldplay ja lukuisat vielä tuntemattomammat kellaribändit.

sikki-six: Muse, Coldplay ja lukuisat vielä tuntemattomammat kellaribändit.
 
+ ainakin Travis ja Stereophonics. Sitten löytyy liuta innovatiivisia(kin) bändejä, jotka kokivat "valaistuksen" Radioheadin myötä, ja jättivät ilmeisen apinoinnin sikseen - tulee mieleen ainakin Arcade Fire Suburbsin aikaan noin vuosi sitten. Täytyyhän moisella yhtyeellä olla helvetillinen vaikutus musiikkiin, kun lyövät läpi tekemällä sitä mitä huvittaa - ja viis veisaavat fanien tai kenenkään toiveista. Jonkun pitää kulkea aina pari askelta edellä, jotta tie jatkuisi, ja Radiohead on tehnyt tuota ainakin 1997-2002 melko merkittävällä tavalla.

50-luku kahlattu läpi. Eteenpäin sano mummo lumessa.

Eipä tuolla listalla ole edes yhtään Chuck Berryn levyä, mikä on kaikista huutavin vääryys. Berryllä nyt kuitenkin on pari aika mallikasta levykokonaisuuttakin. Ja 50-luku on muutenkin aika heikosti esillä.
 
Muistaakseni kirjan johdannossa sanottiin jotain sen suuntaista, että valinnoissa suosittiin levyjä, jotka ovat saatavilla, eli ostettavissa CD:nä. Kyllä niitä Berryn levyjäkin löytyy nykyään, mutta 2005 on tietty saattanut olla eri tilanne.

Flash: Eipä tuolla listalla ole edes yhtään Chuck Berryn levyä, mikä on kaikista huutavin vääryys. Berryllä nyt kuitenkin on pari aika mallikasta levykokonaisuuttakin. Ja 50-luku on muutenkin aika heikosti esillä.
 
Muistaakseni kirjan johdannossa sanottiin jotain sen suuntaista, että valinnoissa suosittiin levyjä, jotka ovat saatavilla, eli ostettavissa CD:nä. Kyllä niitä Berryn levyjäkin löytyy nykyään, mutta 2005 on tietty saattanut olla eri tilanne.
 
No tuo on kyllä paha puute, onhan Berry koko rock-historian tärkeimpiä kitaristeja. Tulisi ehdottomasti olla listalla!
 
EDIT: Eipä löydy Bo Diddleyä myöskään tolta listalta!

Jussiman: No tuo on kyllä paha puute, onhan Berry koko rock-historian tärkeimpiä kitaristeja. Tulisi ehdottomasti olla listalla!
 
EDIT: Eipä löydy Bo Diddleyä myöskään tolta listalta!
 
Miksi Berry puuttuu johtuu siitä, että ei kokoelmia oteta.

sub zero: Miksi Berry puuttuu johtuu siitä, että ei kokoelmia oteta.
 
Kuten jo sanoin, Berryltä löytyy pari kolme hyvää levykokonaisuuttakin ja nykyään myös CD:nä saatavilla. Listaa kootessa saattoi tosin tosiaan olla eri tilanne.

Kalmo: Näissä keskusteluissa on se ongelma, että niin monet kuvittelevat, että levystä täytyy itse pitää, ennenkuin se on merkittävä tai hyvä.
 
Ota plussa. Naulan kantaan.
 
Maailma tosiaan on täynnä merkittäviä, laadukkaita, hyvin tehtyjä, kekseliäitä ja uraauurtavia levyjä jotka minusta kuulostavat ihan paskalta.