Muusikoiden.net
28.03.2024
 

Kitarat: soittaminen »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Nuoteista soittamisen aloitus.
1
Guitar_Miller
04.10.2011 22:07:31
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kertokaa joku hyvä tapa/biisi/reeni miten alottaa hyvin pop/jazz kitaran soitto nuoteista. Sen verran taustaa, että siis nuotteja osaan lukea kun saxofonilla sitä 10-vuotta tehty jo mutta pitäs viä osata siirtää se taito tohon kitaran soittoon. Että jos jossain biisiisä vaikka on 1-viivainen c niin mistä asemasta kannattaa soitta tyyliin ja muutenki missä tossa kitarassa on se (onko se a-kielen kolmas väli vai g-kielen viides). Se on se kun tähän saakka oon soittanu vaan tabeja ja sointuja ja tabeja ei aina oo saatavilla niin vois vetää nuoteista. :D
 
hallu
04.10.2011 22:41:41
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Guitar_Miller: Kertokaa joku hyvä tapa/biisi/reeni miten alottaa hyvin pop/jazz kitaran soitto nuoteista. Sen verran taustaa, että siis nuotteja osaan lukea kun saxofonilla sitä 10-vuotta tehty jo mutta pitäs viä osata siirtää se taito tohon kitaran soittoon. Että jos jossain biisiisä vaikka on 1-viivainen c niin mistä asemasta kannattaa soitta tyyliin ja muutenki missä tossa kitarassa on se (onko se a-kielen kolmas väli vai g-kielen viides). Se on se kun tähän saakka oon soittanu vaan tabeja ja sointuja ja tabeja ei aina oo saatavilla niin vois vetää nuoteista. :D
 
No minä en osaa nuotteja kunnolla, vaikka periaatteet tunnenkin. Jos oikein ymmärsin kysymyksesi, niin se yksiviivainen C sijaitsee A-kielen kolmannessa välissä sekä E-kielen kahdeksannessa välissä G-kielen viidennessä välissä oleva C on siinä viivaston keskimmäisen viivan yläpuolella eli oktaavia ylempänä. Sun on siitä C:stä käsin helppo hakea muut äänet kun muistat, että nauhan väli on puolisävelaskelta ja kielten väli on aina kvartti paitsi H/B-kielen ja G-kielen väli on suuri terssi.
 
Tähän kysymykseesi saat epäilemättä ihan asiantunteviakin vastauksia kohta ja mun mahdolliset virheet tullaan korjatuksi.
 
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka.
Jucciz
04.10.2011 22:58:44 (muokattu 04.10.2011 23:18:04)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Olipa virkistävä kysymys. :)
 
Heti kärkeen kitaraan ja nuottiviivastoon liittyvä perusasia: kitara on, kuten saksofonikin, transponoiva soitin. Kitara soi - aivan kuten sähköbassokin - oktaavin matalemmalta kuin kirjoitetaan. Tästä seuraa se, että (G-avaimen ollessa kyseessä) esimerkiksi ensimmäisellä ala-apuviivalla oleva C-sävel löytyy normaalivireisen kitaran A-kielen kolmannelta nauhalta. Pianistillehan tuo sävel on yksiviivainen C, mutta kitaristi soittaa tuon sävelen nähdessään siis pienen C:n - tai no, suurin osa kitaristeista nostaa kädet pystyyn, mutta nuotinlukutaitoisilta pitäisi pamahtaa pieni C. ;)
 
Jos muilta osin nuotinluku itsessään on hanskassa, on jäljellä enää otelaudan tuntemuksen vieminen siihen pisteeseen, että asteikot (ja sen myötä sävelet) löytyvät vaivattomasti. Jos soiton on tarkoitus (ja jos kappalen aikana ylipäätään on mahdollista) pysyä yhdessä asemassa, kannattaa ensin tutkailla nuotti pääpiirteittäin läpi ja selvittää melodian korkein ja matalin sävel ja tämän perusteella valita sopiva asema (eli viime kädessä sopiva sormitus sille asteikolle, joka parhaiten edustaa kappaleen sävellajia). Jos sävellaji vaihtelee kappaleen aikana useita kertoja, tilanne on toki heti pykälän verran hankalampi, mutta ei toki toivoton.
 
Kovin orjalliseen asemasoittoon en itse varsinaisesti kannusta kevyessä musassa, sillä kitara nyt vaan on "tositilanteessa" sellainen soitin, että asemia tulee vaihdettua tämän tästä, eikä siinä ole mitään pahaa - päinvastoin: kyky vaihtaa asemaa tarvittaessa soiton kärsimättä on aika peruskauraa hyvälle soittajalle. Sitä paitsi: joskus asemahypyt mahdollistavat paljon mielekkäämmät sormitukset melodioille kuin koko ajan samassa asemassa pysyminen. Ja sitten taas jos kappaleen melodia liikkuukin laajemmalla alueella kuin karkeasti 2,5 oktaavia, on asemaa väkisinkin vaihdettava jossain välissä.
 
Mua auttoi nuoteista soittamisessa kovasti eteenpäin tämä kirja:
http://www.bookdepository.co.uk/Mel … ic-Rhythms-for-Guitar/9780634013324
Kympillä postilaatikkoon, ei paha.
 
Tuossa kirjassa on ihan "biisin kuuloisia biisejä", joilla on hyvä treenata yhtä aikaa rytmi- ja melodiapuolta (olipa vaikea arvata teoksen nimen perusteella). Harjoituskappaleita on kirjassa useampi kymmenen ja ne vaikeutuvat asteittain. Jos karkeasti pitäisi luokitella, alkupään biisit ovat ehkä 2/3- tai 3/3-tasoisia ja loppupäässä ollaan mun mielestä about D-kurssitasoisessa (vanha tolppa I) meiningissä.
 
Kappalemateriaali soveltuu hyvin juurikin pop/jazz-touhuiluun: melodiakulut ovat ainakin osittain jazziin kallellaan, mutta eivät mitään yltiökromaattista tavaraa kuitenkaan. Peruspoppari, bluesmies tai rokkiesa pärjää tämän materiaalin kanssa myös hienosti. Kahdeksasosathan voi soittaa kolmimuunteisesti, jolloin tuloksena on swingiä - tai sitten suorina, jolloin syntyy saman tien bossa novaa. ;) Kappaleita on sekä 4/4- että 3/4-tahtilajeissa ja loppupuolella mukaan tulee myös triolimeininkiä. Taitto on lähinnä Real book -tyylistä ulkoasua, eli lapusta käyvät ilmi kappaleen rakenne, soinnut ja melodia. Suosittelen!
 
Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan!
Doinkki
06.10.2011 09:42:15
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Lähestytääs aihetta käänteisestä näkökulmasta. Onko toi Melodic Rhythms passeli opas päinvastaisessa skenaariossa eli soittimen anatomian tuntemus on kondiksessa, mutta nuotinlukutaito ei? Vai kurkotetaanko kuuseen ja kapsahdetaan sitten katajaan?
 
Joku jämpti tiiliskivi olisi haussa pimenevien iltojen itseopiskelusessioita varten. Pari vuotta on tullut tämänkin kanssa jahkailtua, niin jospa nyt.
 
Jkob
06.10.2011 11:12:07
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

www.berkleepress.com/catalog/product?product_id=11250
 
Tämä. Aloita vaikka ykkösestä, kestää hyvän tovin.
 
Wanking is timeless
Jucciz
06.10.2011 11:16:03 (muokattu 06.10.2011 11:38:33)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Doinkki: Lähestytääs aihetta käänteisestä näkökulmasta. Onko toi Melodic Rhythms passeli opas päinvastaisessa skenaariossa eli soittimen anatomian tuntemus on kondiksessa, mutta nuotinlukutaito ei?
 
No siis, juuri tämänkaltaiseen tilanteeseen itse kirjan hommasin: soittanut olen kuusivuotiaasta ja nuotinlukutaito oli ennen kirjan hankkimista ehkä kolmevuotiaan tasolla, kirjan ansiosta puolestaan rohkenisin helposti lyöttäytyä nelivuotiaiden seuraan. Ero on merkittävä.
 
Jkob: www.berkleepress.com/catalog/product?product_id=11250
 
Tämä. Aloita vaikka ykkösestä, kestää hyvän tovin.

 
Sanotaan näin, että periaatteessa ihan hyvä teos, mutta biisimateriaali tuossa kirjassa on paikoin sen verran ankeaa (lähinnä hyvin kaavamaisia etydejä ja asteikkojen kelailua ylös ja alas), että ainoaksi nuotinlukukirjaksi en hommaisi. Itselläni on Vol. 1 ja ainakin siinä materiaali on enemmän kallellaan klassiseen kitaramusiikkiin kuin pop/jazz-kitaraan, mikä tietenkään ei automaattisesti ole huono juttu, mutta popjazzaria asia saattaa jossain vaiheessa alkaa puuduttamaan.
 
Hyvä yhdistelmä voisikin olla se, että katsotaan niitä ihan perusperusteita tuosta Modern method:ista (joka kyllä nykypäivän soittajalle ei erityisen modernina opuksena näyttäydy, eikä ihmekään: ykkösosa on vuodelta 1966...) ja sitten otetaan puolestaan vaikkapa Melodic rhythms -kirjasta biisi tai pari työn alle. Yhtä hyvin toki niitä oikeita biisejä voi lähteä onkimaan vaikka Real Book:eista tai toivelaulukirjoista, mutta kieltämättä tuossa Melodic Rhythms -kirjassa otetaan joka kappaleessa työn alle jokin selkeä rytminen idea, mikä mielestäni on toimiva idea.
 
Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan!
Jkob
06.10.2011 11:52:26
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Jucciz: Sanotaan näin, että periaatteessa ihan hyvä teos, mutta biisimateriaali tuossa kirjassa on paikoin sen verran ankeaa (lähinnä hyvin kaavamaisia etydejä ja asteikkojen kelailua ylös ja alas), että ainoaksi nuotinlukukirjaksi en hommaisi. Itselläni on Vol. 1 ja ainakin siinä materiaali on enemmän kallellaan klassiseen kitaramusiikkiin kuin pop/jazz-kitaraan, mikä tietenkään ei automaattisesti ole huono juttu, mutta popjazzaria asia saattaa jossain vaiheessa alkaa puuduttamaan.
 
Hyvä yhdistelmä voisikin olla se, että katsotaan niitä ihan perusperusteita tuosta Modern method:ista (joka kyllä nykypäivän soittajalle ei erityisen modernina opuksena näyttäydy, eikä ihmekään: ykkösosa on vuodelta 1966...) ja sitten otetaan puolestaan vaikkapa Melodic rhythms -kirjasta biisi tai pari työn alle. Yhtä hyvin toki niitä oikeita biisejä voi lähteä onkimaan vaikka Real Book:eista tai toivelaulukirjoista, mutta kieltämättä tuossa Melodic Rhythms -kirjassa otetaan joka kappaleessa työn alle jokin selkeä rytminen idea, mikä mielestäni on toimiva idea.

 
Biisimateriaali on pirun puuduttavaa ja se onkin selitetty siellä; eli tarkoituksena ei ollut laittaa hienoja melodioita jne. vaan opettaa se nuotinlukutaito ja toiseksi vasta kitaransoitto. Itse olen tahinut sitä pirun opusta pari kuukautta hyvin hiljaiseen tahtiin ja kyllähän se nuotinlukutaito on kehittynyt, muut treenit sitten erikseen. Mutta mainospuheesi tuon Melodic Rhytms -kirjasta oli sen verran vakuuttava että ottanen senkin tässä tutkiskelun alle.
 
Ja ykkösosa tuosta Modern Methodista, ei kannata ostaa sitä koko kolmen kirjan sarjaa jos ei kuitenkaan jaksa. Puuduttava se on kyllä.
 
Wanking is timeless
vox10
06.10.2011 12:06:59 (muokattu 06.10.2011 12:14:27)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Modern method on kyllä puuduttava mutta kirjasarja itsesään lähtee ihan alkeista mutta vie todella pitkälle.
 
Maailma on pullollaan näitä nuotinluku harjoitus oopuksia mutta jos tämä tulee eteesi niin kandee tutustua. Tässäkin on 3 eri kirjaa. Ekassa ollaan flanellipaita päällä ja viimeisessä musta nahkatakki..ja matsku on sen tasoista.
 
http://www.sheetmusicplus.com/title … Easy-Jazz-Blues-Funk-Etudes/1427267
 
Jucciz
06.10.2011 12:31:21 (muokattu 06.10.2011 12:32:23)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Jep, tuosta pitikin sanoa, että tenorisaksofonille tehdyt (jazz-)nuottikirjat ovat oivaa nuottimateriaalia kitaralle, koska liikutaan sopivassa äänialassa. Olen sanonut sen miljoona kertaa aiemminkin, mutta sanon vieläkin: mikään ei ole niin tylsä kuin kitaristi, joka on tutustunut pelkkään kitaramusiikkiin ja kuunnellut pelkkiä kitaristeja. Tästä syystä on oikein hyvä tutustua muille soittimille tehtyyn materiaaliin. Esim. saksofonisteilta kannattaa melodioiden lisäksi poimia fraseeraukseen liittyviä vinkkejä.
 
Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan!
Chunga
06.10.2011 13:07:50 (muokattu 06.10.2011 13:12:27)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Jucciz: Jep, tuosta pitikin sanoa, että tenorisaksofonille tehdyt (jazz-)nuottikirjat ovat oivaa nuottimateriaalia kitaralle, koska liikutaan sopivassa äänialassa. Olen sanonut sen miljoona kertaa aiemminkin, mutta sanon vieläkin: mikään ei ole niin tylsä kuin kitaristi, joka on tutustunut pelkkään kitaramusiikkiin ja kuunnellut pelkkiä kitaristeja. Tästä syystä on oikein hyvä tutustua muille soittimille tehtyyn materiaaliin. Esim. saksofonisteilta kannattaa melodioiden lisäksi poimia fraseeraukseen liittyviä vinkkejä.
 
aamen. komppaan!
 
Ite oon sitä mieltä, että kitaraa nuoteista opettelemalla kannattaa keskittyä ainakin näihin kahteen asiaan:
 
1. kitaran ääniala nuottikuvassa. toisin sanoen, kirjoittaa nuottipaperille etenkin kitaran matalimpia ja korkeita ääniä, sillä niitä voi soittaa ainoastaan 1-2 paikasta (äänestä riippuen tietty) - tämä jeesaa siihen että kitaristille kirjoitettua nuottia lukiessa ei tule "ylläreitä". Ainakin itelle noissa Big Band - kuvioissa on ollu joskus vaikeeta, jos on pitäny soittaa matalille kielille kirjotettuja riffejä tai fillejä, joita on entisessä elämässä opetellu kattomaan tabeista. sama homma jos on tiluttelusooloja kirjotettu "apuviivastolle" ilman 8va-merkintää.
 
2. soittaa itselleen tuntemattomia biisejä, esimerkiks just noita saksofonietydejä. Bob Mintzer on ainakin ihan "legit"-säveltäjä. Nuotinluvun opettelu sillä että lukee esim auki kirjoitettuja skaaloja (tms) auttaa enemmän lihasmuistia kuin silmä->aivot->lihakset - ketjua.
 
yks siisti harjotus on soittaa vaikka real bookista biisin melodia pariin kertaan ja vasta sen jälkeen tutustua esmes spotifyn kautta äänikuvaan ja vertailla tuliko samanlainen :)
 
EDIT: nuottipaperille kirjoittaminen on hyvä harjoitus itsessään, etenkin jos ei ole koskaan tehnyt. Oliskin kiva joskus nähdä M.nettiläisten nuottikäsialanäytteitä :)
 
miten hiljennetään sähkökitaristi? -annetaan sille nuotti.
stumpe
12.10.2011 18:38:58
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Olen soittanut kitaraa jo tovin, mutta teoria melko lailla hukassa, hävettää hieman myöntää. Olen veivannut sen verran raskasta musaa, ettei ole tarttenut nuotteihin kajota. Tekniikkani on ihan ok ja pysyn taimissa.
 
Mitä kautta voin oppia teoriaa? Yksityistunnit missä joku vääntää rautalangasta (kallista touhua)? Voinko oppia teorian täysin itsenäisesti? Onko opistoilla kursseja missä keskitytään vain musiikin teoriaan?
 
Jucciz
12.10.2011 19:02:05
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ei oo ihan sadaskaan kerta kun linkitän tämän:
http://outsideshore.com/primer/primer/
 
Älä säikähdä sanaa "jazz". Tuossa on oikein hyvää yleisteoriaa ainakin soinnuista, moodeista, asteikoista, improvisoinnista yms. kiinnostuneille ihan ilmaiseksi.
 
Varmaan joku hyvä suomenkielinen teoriakirjakin voisi olla hyvä idea. Monet täällä suosittelevat "Tohtori Toonika"-nimistä kirjaa. Kannattanee tutustua.
 
Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan!
stumpe
12.10.2011 20:07:06
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Jucciz: Ei oo ihan sadaskaan kerta kun linkitän tämän:
http://outsideshore.com/primer/primer/
 
Älä säikähdä sanaa "jazz". Tuossa on oikein hyvää yleisteoriaa ainakin soinnuista, moodeista, asteikoista, improvisoinnista yms. kiinnostuneille ihan ilmaiseksi.
 
Varmaan joku hyvä suomenkielinen teoriakirjakin voisi olla hyvä idea. Monet täällä suosittelevat "Tohtori Toonika"-nimistä kirjaa. Kannattanee tutustua.

 
Kiitos vastauksesta! Täytyypä huomenna mennä hankkimaan Tohtori Toonika.
 
blastoff
13.10.2011 00:28:07 (muokattu 13.10.2011 00:33:30)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kyllä mä myös lähtisin (ja oon joskus kauan sitten lähtenytkin) liikkeelle tuosta "Modern Methodin" ykköskirjasta, mikäli siis minkäänlaista nuotinlukutaitoa kitaralla ei etukäteen löydy. Kuivaa matskuahan se tietysti on, mutta sellaista se nuotinluvun treenaaminen vähän tuppaa olemaan :)
 
Jucciz
13.10.2011 01:08:46
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

blastoff: Kyllä mä myös lähtisin (ja oon joskus kauan sitten lähtenytkin) liikkeelle tuosta "Modern Methodin" ykköskirjasta, mikäli siis minkäänlaista nuotinlukutaitoa kitaralla ei etukäteen löydy. Kuivaa matskuahan se tietysti on, mutta sellaista se nuotinluvun treenaaminen vähän tuppaa olemaan :)
 
Ei kai sitä nuotinLUKUtaitoa tartte erikseen kitaralle opetella, jos sen on jo jollain muulla soittimella opetellut, niinkuin tämän ketjun aloittaja tilanne on. Eri homma kokonaan on se, millä tasolla kulloisenkin instrumentin anatomian tuntemus on. Real Bookit on täynnä hyvää matskua.
 
Ei treenaamisen oo pakko olla kuivaa, ellei siitä itte tee sellaista.
 
Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan!
blastoff
13.10.2011 02:07:40
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Jucciz: Ei kai sitä nuotinLUKUtaitoa tartte erikseen kitaralle opetella, jos sen on jo jollain muulla soittimella opetellut, niinkuin tämän ketjun aloittaja tilanne on. Eri homma kokonaan on se, millä tasolla kulloisenkin instrumentin anatomian tuntemus on.
 
Ei se mikään eri homma ole, vaan siitähän tässä on nimenomaan kyse, että niitä nuotinkuvia pitäisi oppia tulkitsemaan sillä kitaralla - ts. kehittää sitä "instrumentin anatomian tuntemusta". Tähän hommaan tuo mainitsemani opus on hyvä apuväline, koska se etenee systemaattisesti läpi eri asemien ja sävellajien.
 
Kun ketjun aloittaja ekassa viestissään kysyi tällaista...
"Että jos jossain biisiisä vaikka on 1-viivainen c niin mistä asemasta kannattaa soitta tyyliin ja muutenki missä tossa kitarassa on se (onko se a-kielen kolmas väli vai g-kielen viides) Se on se kun tähän saakka oon soittanu vaan tabeja ja sointuja"

...niin siitä voi ehkä vähän päätellä millä tasolla liikutaan nuoteista soittamisen suhteen kitaralla. En välttämättä lähtisi Real Bookilla liikenteeseen, joskin sieltä toki löytyy ihan hyvää harjoitusmatskua sitten, kun perusasiat on hallussa.
 
Jucciz
13.10.2011 15:08:23
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

blastoff: Ei se mikään eri homma ole, vaan siitähän tässä on nimenomaan kyse, että niitä nuotinkuvia pitäisi oppia tulkitsemaan sillä kitaralla - ts. kehittää sitä "instrumentin anatomian tuntemusta". Tähän hommaan tuo mainitsemani opus on hyvä apuväline, koska se etenee systemaattisesti läpi eri asemien ja sävellajien.
 
Nojoo. Mun päässäni nuo vaan ovat kuitenkin selkeästi eri asioita: nuotteja voi oppia lukemaan ilman mitään soitinta - samoin instrumentin anatomia on mahdollista saada haltuun ilman minkäänlaista nuottiviivastoa tai ohjekirjaa, kun vaan tietää sävelten nimet ja sijainnit. Having said this, ilman muuta homma on kaikista tehokkainta kun on hyvä opetusmateriaali ja instrumentti yhtä aikaa hollilla. :)
 
Kun ketjun aloittaja ekassa viestissään kysyi tällaista...
 
...

...niin siitä voi ehkä vähän päätellä millä tasolla liikutaan nuoteista soittamisen suhteen kitaralla. En välttämättä lähtisi Real Bookilla liikenteeseen, joskin sieltä toki löytyy ihan hyvää harjoitusmatskua sitten, kun perusasiat on hallussa.

 
Toisaalta: voihan (äärimmäisessä tapauksessa) tilanne olla sekin, että nuotinluku on tosi hyvällä mallilla ja myös äänien sijainnit instrumentissa ovat hanskassa, mutta esim. vain tuo oktaavialakysymys oli vailla vastausta.
 
Oli miten oli, ainut tie sujuvaan nuoteista soittamiseen on soittaa paljon nuoteista: jatkuvasti, päivittäin, edes vähäsen joka päivä. Ja jos joskus ei instrumentti ole hollilla, kannattaa silti pitää jotain nuottimateriaalia mukana, solfata sitä joko omalla äänellä tai sitten vaan omassa päässään ja miettiä samalla, missä päin otelautaa mentäisiin, mielikuvaharjoittelua siis. Samaten, jos kitara ei ole lähistöllä, voit vaikka naputella pöytään/polviin/johonkin edessäsi olevan kappaleen rytmejä, eli sivuutat nuottien sävelkorkeudet. Myös pelkän rytmin lukeminen on paljon hyödyllisempää kuin olla lukematta kokonaan.
 
Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan!
komero
13.10.2011 16:16:31
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Jucciz: Ei treenaamisen oo pakko olla kuivaa, ellei siitä itte tee sellaista.
 
Eipä ole ei. Eikä sen kannatakaan olla kuivaa, koska ei se treeni silloin välttämättä palvele tarkoitustaan. Aiheesta poiketen esimerkiksi tekniikkatreenit kannattaa olla hyviä melodioita, hyviä sointukulkuja jne (biisejä, niiden osia), eikä matikkaa.
 
Samaten tuo nuotista soittamisen treenaus, oikeita (hyviä) biisejä.. Monelle tulee yllätyksenä se, että vaikkapa lastenlaulut ovat oikeasti mielenkiintoisia ja palkitsevia kun niiden kanssa treenaa (kärjistettynä "ohoh, meikä soittaa tätä tuttua melodiaa ihan oikein ja suoraan nuotista").
 
Jucciz
14.10.2011 16:18:49
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

komero: "ohoh, meikä soittaa tätä tuttua melodiaa ihan oikein ja suoraan nuotista"
 
Tää ei toimi mun tapauksessa. Jos se on tuttu melodia, en soita sitä nuoteista vaan päästä. :)
 
Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan!
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «