Kitarat: soittaminen ›

kimurantti1: Mä olin joskus ja olen edelleen tätä mieltä lahjakkuudesta
 
Lahjakkuus muuten tulee paremmin esille niissä asioissa, joissa kovakaan harjoittelu ei välttämättä toimi. Soittaminen on vähän sellainen juttu, että harjoittelemalla paljon voi tulla hyväksi, vaikka ei olisi erityisen lahjakas. Varsinkin kitara on tietyssä mielessä helppo instrumentti. Laulaminen on eri asia, koska siinähän selkeästi yksilön ominaisuudet määrittelevät tuleeko laulajasta Arttu Wiskari vai Freddie Mercury.

Krice: Lahjakkuus muuten tulee paremmin esille niissä asioissa, joissa kovakaan harjoittelu ei välttämättä toimi. Soittaminen on vähän sellainen juttu, että harjoittelemalla paljon voi tulla hyväksi, vaikka ei olisi erityisen lahjakas. Varsinkin kitara on tietyssä mielessä helppo instrumentti. Laulaminen on eri asia, koska siinähän selkeästi yksilön ominaisuudet määrittelevät tuleeko laulajasta Arttu Wiskari vai Freddie Mercury.
 
Laulamista pystyy treenaamaan aivan samalla tavalla kuin kitaransoittoa, kova harjoittelu toimi siinä kuten missä tahansa muussa instrumentissa. Jos et usko, niin sä voit kysyä keltä tahansa kovalta laulajalta, että kuulostiko ne siltä, kun ensimmäisen kerran avasivat suunsa. Tietenkään kaikista ei tule maailman huippuja vaikka miten treenaisi, mutta jos ei kuulu tohon aiemmin mainittuun vakavasti epämusikaaliseen neljään prosenttiin, niin laulu ja oma ääni on mahdollista kehittää sille tasolle, että sitä kuuntelee mielellään muutkin kuin naapurin Irma ilman kuulolaitettaan.
 
Ja btw, mun mielestä Arttu Wiskari ei ole mitenkään huono laulaja.

kimurantti1: Ja btw, mun mielestä Arttu Wiskari ei ole mitenkään huono laulaja.
 
Ei, mutta entä jos haluat olla kuin Freddie Mercury? Harjoittelu ei välttämättä riitä, pitää tyytyä olemaan Arttu.

Krice: Ei, mutta entä jos haluat olla kuin Freddie Mercury? Harjoittelu ei välttämättä riitä, pitää tyytyä olemaan Arttu.
 
Se on tietenkin eri asia, jos haluaa olla joku muu. Jotkut on hyviä imitoimaan, mutta oikeasti ainoastaan Freddie Mercury on Freddie Mercury. Harva jamppa myöskään kuulostaa täsmälleen Eddie Van Halenille tai Jimi Hendrixille, vaikka moni on kyllä yrittänyt. Se, että jokainen pystyy olemaan vain oma itsensä ei ole minkäänlainen todiste väitteelle, etteikö laulamisessa kova harjoittelu toimisi. Laulu on täysin mahdollista kehittää treenaamalla tosi kovalle tasolle - omana itsenään.

kimurantti1: Laulu on treenaamalla täysin mahdollista kehittää treenaamalla tosi kovalle tasolle - omana itsenään.
 
Täytyypä pitää mielessä. Jos saisi vaikka omaa puolen oktaavin äänialaa vähän laajennettua.

kimurantti1: Se on tietenkin eri asia, jos haluaa olla joku muu. Jotkut on hyviä imitoimaan, mutta oikeasti ainoastaan Freddie Mercury on Freddie Mercury. Harva jamppa myöskään kuulostaa täsmälleen Eddie Van Halenille tai Jimi Hendrixille, vaikka moni on kyllä yrittänyt. Se, että jokainen pystyy olemaan vain oma itsensä ei ole minkäänlainen todiste väitteelle, etteikö laulamisessa kova harjoittelu toimisi. Laulu on täysin mahdollista kehittää treenaamalla tosi kovalle tasolle - omana itsenään.
 
Nyt hiukan niitä valoja päälle

antnis: Nyt hiukan niitä valoja päälle
 
Voit varmaan vähän täsmentää?

kimurantti1: Se on tietenkin eri asia, jos haluaa olla joku muu. Jotkut on hyviä imitoimaan, mutta oikeasti ainoastaan Freddie Mercury on Freddie Mercury. Harva jamppa myöskään kuulostaa täsmälleen Eddie Van Halenille tai Jimi Hendrixille, vaikka moni on kyllä yrittänyt. Se, että jokainen pystyy olemaan vain oma itsensä ei ole minkäänlainen todiste väitteelle, etteikö laulamisessa kova harjoittelu toimisi. Laulu on treenaamalla täysin mahdollista kehittää treenaamalla tosi kovalle tasolle - omana itsenään.
 
Kricellä on sinänsä ihan fiksu pointti(kerrankin). Jos olet syntynyt äänialaltasi bassoksi niin Teräsbetoni-kiljunnat voi olla vähän vaikeammassa, treenasi miten paljon tahansa. Tässä mielessä kitaristit ja laulajat lähtevät jo alunperinkin erilaisista lähtökohdista. Jos ei lasketa mukaan fysiologisia eroavaisuuksia, niin voidaan kai olettaa kitaristien aloittavan suht samanlaisista lähtökohdista.
 
Laulussa on toki myös tekninen puoli, mikä vaikuttaa soundiin erittäin paljon ja tämä unohtuu helposti. Äänenmuodostustekniikkaa voidaan ajatella vaikkapa erilaisina kitaroina. Yllä mainittu Viskari voisi olla vaikkapa laulutekniikaltaan Telecaster, joka on äänenmuodostukseltaan aika suoraviivainen, pelkistetty mutta selvästi tunnistettava. Freddie Mercury voisi taas olla Ibanezin JEM kaikkine eri mikkivariaatioineen, erilaisine nyansseineen, persoonallisina vibratoineen jne. Vaikka sillä Telellä kuinka koittaisi tulkita ja vääntää ja kääntää, ei se JEM:iltä kuulosta sitten millään. Eikä kyllä myöskään toisinpäin.
 
Tämän upean vertailun pointtina oli lähinnä se, että kitaristit aloittavat suht samoista lähtökohdista ja tietyt perusjutut pysyvät samoina soitti mitä musiikkia tahansa. Laulua taas lähdetään treenaamaan joko opettajan avulla, kotona tai esim. bändissä laulamalla jolloin se tekninen pohja laululle voi olla hyvinkin erilainen. Toiset ovat taipuvaisia luonnostaan hyvään puhe- ja laulutekniikkaan kun taas toiset voivat kuulostaa jo puhuessaan niin nasaalilta, että pahaa tekee. Näiden erilaisten alustojen päälle kun aletaan rakentamaan, niin tottakai lopputuloksetkin ovat sangen erilaisia.
 
Olen siis siinä mielessä samaa mieltä Kricen kanssa, että täysin tai lähes samanlaiseen laulusoundiin voi jo puhtaasti fysikaalisten ominaisuuksien takia olla mahdoton päästä. Toisaalta olen eri mieltä siinä, että pitäisi "tyytyä olemaan Arttu". Viskarikin pystyisi varmasti Mercurymaiseen ilmaisuun hemmetinmoisella työllä ja täydellisellä laulutekniikan muutoksella. Väittäisin kuitenkin, että on helpompi kuulostaa hyvin paljon joltain tietyltä kitaristilta kuin joltain tietyltä laulajalta ihan jo sen takia, että voi kopioida jonkun lickin ja pyrkiä soittamaan sen mahdollisimman identtisesti mahdollisimman identtisellä soundilla. Laulussa se ei välttämättä ole yksinkertaisesti mahdollista. :)
 
Hauska aihe ja minulta sekava kirjoitus.

Krice: Ei, mutta entä jos haluat olla kuin Freddie Mercury? Harjoittelu ei välttämättä riitä, pitää tyytyä olemaan Arttu.
 
Jokaisella on oma luonnollinen äänialansa mitä lauluun tulee. Tottakai sitä voi jonkun verran laajentaa harjoittelulla. Sehän on tosiasia että melkein kaikki kovat rock-laulajat vetävät melko korkealta koska niiden luontainen lauluääni on siellä oktaavia muita korkeammalla.

Vladi: Kricellä on sinänsä ihan fiksu pointti(kerrankin). Jos olet syntynyt äänialaltasi bassoksi niin Teräsbetoni-kiljunnat voi olla vähän vaikeammassa, treenasi miten paljon tahansa.
 
No toki näin, mutta jos lähtökohta on toi Kricen (omien sanojensa mukaan) puolen oktaavin ääniala, niin jos äänentuottoelimistö on terve, siihen on treenaamalla mahdollista saada oktaavi tai puolitoista lisää, joillakin enemmänkin. Ei välttämättä hevitenorikorkeuksille, mutta toisin kuin monet luulee, äänialaa on mahdollista kasvattaa ja laulusoundia muuttaa todella paljon. Jos ei ole tuttu koulukunta, niin kannattaa vähän lueskella 2000-luvulla levinneestä Complete Vocal Technic -metodista.
 
Eli huom, en todellakaan väitä että kuka vaan voisi kuulostaa Freddie Mercurylta tai treenata äänialansa hevitenoriksi jos taipumusta siihen ei ole. Mä kirjoitin aiemmat kirjotukseni nimenomaan tää "laulutaidottomuus ja musikaalisuus" -konteksti mielessä, ja mun ainoa teesini on tämä: Yleinen uskomus siitä, että jotkut vain osaa luonnostaan laulaa ja jotkut eivät, ja että jälkimmäinen ryhmä ei voisi kovallakaan treenillä kehittyä oikeasti hyviksi laulajiksi on täyttä hevontuubaa.

B-tone-flat: Jokaisella on oma luonnollinen äänialansa mitä lauluun tulee. Tottakai sitä voi jonkun verran laajentaa harjoittelulla. Sehän on tosiasia että melkein kaikki kovat rock-laulajat vetävät melko korkealta koska niiden luontainen lauluääni on siellä oktaavia muita korkeammalla.
 
Ei nyt ihan näinkään. Hyvillä rocklaulajilla on yleensä hemmetin kova tekniikka joka mahdollistaa laajan äänialan. Aloittaessani klassiset laulutunnit sain kuulla aika pian kaksi asiaa: toinen oli, että äänialani on suht korkea(isäni on tenori) ja toinen on se, että ääniala tulisi treenatessa laajenemaan kumpaankin suuntaan. Synnynnäinen ominaisuuteni määritteli siis vain sen, mihin teoreettisesti treenillä minun olisi mahdollista päästä ylä- ja alasävelissä. Oikeanlaisella harjoittelulla kenellä tahansa on mahdollisuus useiden oktaavien ns. "käyttökelpoiseen" äänialaan. Näni kävi minullakin, kauan siinä tosin meni. Tottakai pääsen nykyään paljon korkeammalle kuin silloin lukioikäisenä mutta myös matalammalta on vuosien varrella alkanut löytyä ääntä, jolla on jotain käyttöäkin. Ei sillä etteikö treenattavaa vielä olisi.
 
Rocklaulussa korkea laulu on vain muodostunut siksi "jutuksi" ehkä sen takia, että moiseen pääsemiseen vaaditaan paljon töitä.

Kimurantt1, meillä menee nyt jutut vähän ristiin. :)
 
Jos ääniala on vain puoli oktaavia ja äänentuottokoneisto on kunnossa, kyseessä on yksinkertaisesti surkea laulutekniikka. Väittäisin että hyvän asiantuntevan opettajan avulla sitä äänialaa saisi useamman oktaavin, kun otetaan eri äänirekisterit ym. mukaan. Näin ainakin klassisella laulutekniikalla. Itsehän pääsin juuri ja juuri oktaavin aloittaessani. :)
 
E: En siis kuitenkaan väitä, että klassinen laulutekniikka on se paras ratkaisu kaikkeen. Monet "väärin" tehdyt jutut kuulostaa eri tilanteissa todella hyvältä. Klassinen laulutekniikka on vain mielestäni yksi parhaimmista lähtökohdista minkä tahansa tyyppiseen laulamiseen, kovasti esim. Tarja Turunen ja Arch Enemyn Angela Gossoww tekevät samanlaisia äänenavausharjoituksia ennen keikkaa, vaikka laulutyyli on "hieman" eri.

Vladi: Kimurantt1, meillä menee nyt jutut vähän ristiin. :)
 
Jos ääniala on vain puoli oktaavia ja äänentuottokoneisto on kunnossa, kyseessä on yksinkertaisesti surkea laulutekniikka. Väittäisin että hyvän asiantuntevan opettajan avulla sitä äänialaa saisi useamman oktaavin, kun otetaan eri äänirekisterit ym. mukaan. Näin ainakin klassisella laulutekniikalla. Itsehän pääsin juuri ja juuri oktaavin aloittaessani. :)
 
Eh, enkös mä nimenomaan noin sanonut? :-D

kimurantti1: Eh, enkös mä nimenomaan noin sanonut? :-D
 
Saatan olla unta vailla. En myönnä mitään.

Jucciz: Mun mielestä pitäisi määritellä "laulutaito" ennenkö taitetaan peistä aiheesta. Kyllä mää näkisin, että musikaalinen ihminen laulaa nuotilleen, vaikka ei ole ikinä treenannut laulua tosissaan. Mun tytär lauloi nuotilleen viimeistään puolentoista vuoden iässä, vaikka ei ollut koskaan käynyt laulutunneilla (o'rly?). Samoin, itse en ole koskaan ottanut laulutunteja, mutta mulle nuotilleen laulaminen on aina ollut helppoa, vaikka laulamisesta en sinänsä kamalasti ole koskaan innostunut - ja kuulemma samat "oireet" oli mullakin jo reilun vuoden vanhana. Äänenväri toki on mitä on ja tekniikka samaten - vaan ei haittaa menoa jameissa, nuotiolla tai edes keikalla kun laulaa vain taustoja. :)
 
Laulun systemaattisella treenaamisella saadaan varmasti oman äänen hallinta varmemmaksi, osumatarkkuus paremmaksi, soundi tukevammaksi ja enemmän nyansseja käyttöön, mutta kyky laulaa yleisesti ottaen vireessä tuntuu kyllä olevan aika sisäänrakennettu niillä, joilla se ylipäätään on. Toki sitä osumatarkkuutta ja varmuutta voi sitten parantaa loputtomiin, mutta kyllä sen yleensä aika selvästi kuulee, onko jollakulla ylipäätään eväät osua oikeisiin säveliin. Sitä karkean tason (sanotaan nyt vaikkapa puolisävelaskeleen tarkkuudella oikeaan osuvaa) sävelkorvaa ei havaintojeni mukaan voi siis hankkia myöhemmällä iällä - sen sijaan, jos sitä alkujaankaan on yhtään, sitä voi jalostaa läpi elämän paremmaksi.
 
Nuotilleen laulaminen ja musikaalisuus ei kyllä kulje välttämättä käsi kädessä. Pidän itseäni ihan musikaalisena ihmisenä, musiikin maisteriksikin olen valmistunut Sibelius-Akatemiasta. Siltikin tulee laulettua useasti erittäin päin helvettiä, jos yritän muistella jotain puolituttua biisiä. Vaikka biisi soisi päässäni, niin ei se tule sellaisena ulos kuin se soi. Jokin yhteys pätkii matkalla aivoista äänentuottajaelimiin. Solfaaminen on aina ollut yhtä painajaista. Sain tsempattua kyllä viimeisestä solfatentistä 4/5, mikä oli todella hämmentävää.
 
Jos pitää keikalla laulaa, niin minun pitää kyllä treenata melodiat kunnolla, samoin stemmat. Laulan keikoilla sekä solistina että stemmoja. En myöskään omaa mitään sisäistä stemma-automaattia, kuten monilla kollegoilla on.
 
Kitaralla taasen biisien (ulkoa)opettelu ei ole mitenkään hankalaa. Eipä oikeastaan millään muullakaan soittimella, jota soitan.
 
Vaimoni on jonkin verran opettanut ns. "laulutaidottomia" laulamaan. Toivottomia tapauksia ei ole tullut vastaan, hyvin epätoivoisia on ollut muutamia. Joillakin on ollut laulun ambitus kvintin luokkaa eli "Tuiki tuiki tähtönen" on ollut liian vaikea. Pikkuhiljaa kuitenkin näiden epätoivoisten ääniala ja puhtaus on parantunut. Tuskin heistä kukaan tulee laululla itseänsä elättämään, mutta kehitettävissä oleva taito se nuotilleen laulaminen kuitenkin on.
 
Lahjakkuutta on toki olemassa. Eikä meistä kaikista tule yhtä hyviä kaikissa asioissa. Mutta toisaalta populäärimusiikissa voikin käyttää hyväksi omia vahvuuksiaan ja luoda sen oman tyylin. Klassisen musiikin puolella tilanne onkin sitten aika paljon armottomampi.

kimurantti1: Yleinen uskomus siitä, että jotkut vain osaa luonnostaan laulaa ja jotkut eivät, ja että jälkimmäinen ryhmä ei voisi kovallakaan treenillä kehittyä oikeasti hyviksi laulajiksi on täyttä hevontuubaa.
 
Mää tahtoisin kovasti uskoa asian olevan näin. Siltikään tähänastinen elämäni ei ole tarjoillut juurikaan todisteita tämän väittämän puolesta. Olen silti avoimin aistein asian suhteen.
 
Nyt taas pitäis toki varmistaa, tarkoitettiinko tässä sitä, että kuka tahansa voi kovalla treenillä oppia laulamaan teknisesti oikein ja kasvattamaan äänialaansa laajemmaksi - vaiko sitä, että vaikka minkäänlaista merkkiäkään sävelkorvasta ei olisi ollut, sanotaan teini-ikään mennessä, oppii kuka tahansa kovalla treenillä laulamaan tarkasti vireessä. Vai kenties molempia? Mulle itselle hyvän laulajan tunnusmerkeiksi riittävät "riittävän hyvä vire" (riippuu aika lailla genrestäkin) ja asiayhteyteen sopiva soundi sekä tapa käyttää ääntä.
 
Niin ja vielä tämä "oikeasti hyvä laulaja", sekin pitäisi pystyä ensin määrittelemään. Onko Neil Young oikeasti hyvä laulaja? Itse kuuntelen nimittäin Neiliä paljon mieluummin kuin (melkeinpä) ketä tahansa huippuunsa viritettyä oopperalaulajaa, vaikka ensiksi mainitusta kaverista saattaisi ainakin pätevä laulupedagogi löytää monenkinlaista huomautettavaa.

antnis: Niin että tuota et selvästikään ole tavannut vaimoni sukua :-)
 
Ehkä sun vaimosi suvussa kulkee nimenomaan se epämusikaalisuusgeeni, jota 4% väestöstä valitettavasti kantaa, ja jos noin on niin ei muuta kun voimia & jaksamista. :-D Mä en kuitenkaan ymmärrä sun tätä edellistä kirjoitusta, jossa ilmeisesti olet jostain asiasta eri mieltä.

Vladi: E: En siis kuitenkaan väitä, että klassinen laulutekniikka on se paras ratkaisu kaikkeen. Monet "väärin" tehdyt jutut kuulostaa eri tilanteissa todella hyvältä. Klassinen laulutekniikka on vain mielestäni yksi parhaimmista lähtökohdista minkä tahansa tyyppiseen laulamiseen, kovasti esim. Tarja Turunen ja Arch Enemyn Angela Gossoww tekevät samanlaisia äänenavausharjoituksia ennen keikkaa, vaikka laulutyyli on "hieman" eri.
 
Ei se klassinen laulutekniikka ole todellakaan paras mahdollinen lähtökohta. Tiedän monia tapauksia, joissa klassisen laulutekniikan opettamisella on kyllä menty todella päin persettä. Monet olettavat, että sitten kun osaa klassisen laulutekniikan, niin sitten osaa mitä vain ja miten päin vain. Pop/rock/jazz/etno yms musassa on todella paljon sellaisia äänenmuodostamistapoja, joita pidetään jo lähtökohtaisesti (umpi)klassisissapiireissä vahingollisina. Silti on laulajia, jotka ovat vuosikausia vuosikausia päästäneet vahingollisia ääniä suustaan ilman, että se olisi tehnyt mitään vahinkoa.
 
Klassista tekniikkaakin tietysti voidaan opettaa päin persettä. Klassinen ei ole automaattisesti hyvä. Vaan joukossa on sekä hyviä että huonoja opettajia/oppeja/koulukuntia.
 
Complete Vocal technique on ihan oikeasti hyvinkin mysteerejä avaava kirja. Kurssitkin varmaan ovat hyviä, jos opettaja on hyvä.
 
Et varmaan ole sitä mieltä, että klassinen tekniikka on überparas, kunhan vaahtoan.

Jucciz: Mää tahtoisin kovasti uskoa asian olevan näin. Siltikään tähänastinen elämäni ei ole tarjoillut juurikaan todisteita tämän väittämän puolesta. Olen silti avoimin aistein asian suhteen.
 
No tuota, mä en mielestäni missään vaiheessa väittänyt, etteikö epämusikaalisia ihmisiä olisi oikeasti olemassa. Kyllä niitä on. Kuitenkin suurin osa siitä porukasta joka sanoo ettei osaa laulaa on ihan "normaalisti musikaalisia tyyppejä" (varsinkin jos ovat oppineet mukiinmenevästi soittamaan jotain soitinta), eivätkä kuulu siihen pieneen 4 tai 5 prosentin vähemmistöön, joka ei voisi oppiakaan.
 
Suurimmalla osalla oikea syy siihen "ettei osata laulaa" on se, että oikeanlaista laulutekniikkaa ei ole, eikä ole ikinä treenattukaan. On todellakin kokeiltu kerran tai kaksi sitä laulamista, ja on kuulostanut niin hirveältä ettei edes kehdata yrittää kun "iik on niin noloa jos joku vahingossa kuuleekin". Mieti jos porukat asennoituisi samalla tavalla kitaransoittoon, tai hitto vaikka seksin harrastamiseen, että ei maksa vaivaa kun ei eka kerralla ihan kympillä irtoa. Ei multa ainakaan irronnut, ja jos asenne olisi ollut toi, niin mä en soittaisi kitaraa, etkä todennäköisesti säkään. :-)