Lyriikka ›

Miten olisi jos otettaisiin jokin tietty artisti ja analysoitaisiin, miten hän muodostaa tekstinsä omalla tyylillään. Ensimmäisenä analysoinnin kohteena voisi olla Suomen huimasti maailmaa valloittava HIM eli lyyrikko Ville Valo. Tekstejä voisi kääntää suomeksi ja miettiä mikä on se juttu, joka hänen tekstessään toimii.
 
Ideana ehkä ymmärtää, saada uusia ulottuvuuksia muiden tyyleistä ja jalostaa samalla omaa suuntaa omiin sanoituksiin.

Loistava idea...lähdempä tästä tulostelemaan him lyriikkaa.

Joooooo, hieno idea, katotaan kuinka käy...
 
Ville Valon lyriikoihin en tosin ole kovin laajasti perehtynyt, mutta otanpa tässä esimerkiksi vaikka tämän Join Me -kappaleen. Käännetäänpä vapaasti suomeksi:
 
-----
 
LIITY MINUUN
 
olemme niin nuoria
elämämme on vasta alkanut
ja nyt jo harkitsemme
pakoa tästä maailmasta
 
ja olemme odottaneet niin pitkään
että tämä hetki tulisi
niin innokkaasti halusimme olla yhdessä
yhdessä kuolemassa
 
ou-ou-ou
kuolisitko tänä yönä rakkauden puolesta
beibi tule kanssani kuolemaan
 
tämä maailma on niin julma
olemme täällä vain häviämässä
siis ennenkuin elämä repii meidät kappaleiksi/erilleen
kuolema siunatkoon minua sinulla (?)
 
tämä elämä ei ole elämisen arvoista
 
liity minuun
liity minuun
liity minuun...
 
tämä elämä ei ole elämisen arvoista
 
beibe liity minuun kuolemassa
 
-----
 
Tyypillistä kuoleman ja itsemurhan romantisointia, joka on (jostain minulle käsittämättömästä syystä) aina suureen osaan teineistä uponnut hyvin. No välittyyhän siinä kuva elämää (ja kuolemaa) suuremmasta rakkaudesta, joka saattaisi kuulostaa hienolta, ellei kyynisyys olisi jo päässyt voitolle... ;)
 
Ehkäpä kyse on sitten nuoruuden ahdistuksen purkamisesta, niin kuuntelijoiden kuin ehkä laulajankin tapauksessa. Toisaalta minusta kyllä tuntuu, että tämä herra Valo on ennen kaikkea bisnesmies, joka tietää oikein hyvin mitä kohdeyleisö haluaa, ja sitten myös tarjoilee sen heille. Musiikki ja tietysti ulkomusiikilliset seikat luultavasti vaikuttavat HIM:n suosioon huomattavasti lyriikkaa enemmän.
 
Minua henkilökohtaisesti ei siis Valon lyriikoissa ole oikein mikään koskettanut, eivätkä ne minusta mitenkään erityisen hyvin edes toimi, mutta muilla on varmasti muita mielipiteitä.
 
Noin yleisemmin: englanniksi tuntuu olevan lupa laulaa lähes mitä sontaa hyvänsä, eikä kukaan enää pahemmin hätkähdä; kieltä osaamattomat eivät tietenkään edes ymmärrä sanoja tai välitä niistä, kun taas kielitaitoiset ovat jo tottuneet.

Mitäs te sitten tästä tuumitte? Eli kyseessä on Kauko Röyhkän Paha maa.
 
P A H A M A A
 
Hei mies, tulkaa te myös,
haetaan pullo Meksikon spriitä,
rokataan hieman, tanssitaan hieman.
Hei mies, nainen ja mies,
hakekaa taksi, painukaa siitä,
rokataan hieman, tanssitaan hieman.
 
Te tuotte mieleeni yhden sukulaisäijän,
te siellä, ahven-naamainen mies.
Se kampas tukkansa kerran paloöljyllä
ja lauloi: "Pois kaikki saasta mun päästä,
pois kaikki saasta mun päästä,
palakoon paha ajatus!"
 
Hei maa, kaamea maa,
rapataan multa murhaajien luista,
rokataan hieman, tanssitaan hieman.
Hei yö, tulkaa te myös,
otetaan Juudas juhlimaan puusta,
rokataan hieman, tanssitaan hieman.
 
Tää talo haiseekin vieläkin sukurutsalle,
mut' tytär kosti sen isälle:
se laittoi Gillette-terän asemiin sinne,
ja isi itki, voi Jeesus, se itki,
kuoli, voi Jeesus, se kuoli komeesti,
niinkuin pitikin.
 
Hei kuu, hulttio kuu,
rupinen vanha eunukinnaama,
rokataan hieman, tanssitaan hieman.
Hei maa, vapaa maa,
löysätään irti hevonen ja laama,
rokataan hieman, tanssitaan hieman.
 
Yks joulu vaari hukkas lasisilmänsä,
me haettiin sitä kimpassa.
Ei kukaan tajunnut etsii silliliemestä;
kun syötiin oo-oli kummallinen tunne,
oo-oli kummallinen tunne,
kuin joku ois salaa katellut.
 
Hei tie, minne se vie,
täälläpäin on vain pimeää metsää,
rokataan hieman, tanssitaan hieman.
Hei tie, kaamea tie,
törmätään tyttöliftariin, ehkä,
rokataan hieman, tanssitaan hieman.
 
Se tyttö murhattiin jo vuosia sitten,
ja maattiin väkisin, tietysti.
Se on joskus tullut kyytiin automiehille
ja alkanut itkee - voi Jeesus, se itkee,
huutaa, voi Jeesus, se huutaa pahasti,
niinkuin silloinkin.
 
Hei mies, hellitä mies,
haetaan pullo Meksikon spriitä,
rokataan hieman, tanssitaan hieman.
Hei mies, nainen ja mies,
hakekaa taksi, painukaa siitä.
Rokataan hieman, tanssitaan hieman.
 
Kun viina lainehtii sun rotanaivoissas
niin oot taas omien joukossa.
Kun heräät pilkottuna pihakaivosta
niin laula: "Pois kaikki saasta mun päästä,
pois kaikki saasta mun päästä."
Paha maa, paha, paha maa!

Kun laittaa Röyhkän lyriikat Ville Valoa käsittelevään threadiin, se on vähän sama kuin iskisi Ford 429 Cobra Jet -moottorin Datsun 100 A:han...
 
NHR jo sanoikin kaiken oleellisen herra Valon teksteistä. Kaupallisesti laskelmoitua joutavanpäiväistä löpinää, joilla ei ole muuta funktiota kuin vastata siihen tosiseikkaan, että jotainhan niissä biiseissä on laulettava. Sinänsähän ne ovat ihan näppäriä ja toimivia tekstejä, jotka varmasti vetoavat kohderyhmäänsä, mutta mitään syvällisyyttä tai kummempia koukkuja niistä ei löydy hakemallakaan. Niin se vain on, että kun 50-luvulla laulettiin "Be-bop-a-lu-la she`s my baby", niin 2000-luvulla veisataan "join me in death". Tästä kuolema-aiheesta sen verran, että aika kilttiä sen käsittely kuitenkin Villen teksteissä on.

HIM:in kohdalla, että kyllä pääse puusta pitkälle jos irrotatte sanoitukset kontekstistaan, käännätte ne suomeksi ja sitten alatte analysoimaan niitä, että mikä on se menestyksen salaisuus!
 
Sanoituksessa on yhtä tärkeää se miten sanotaan kuin se mitä sanotaan, jonkun tyhjänpäiväisen asian voi sanoa kauniisti niin että se hivelee kuulijan korvaa ja jotkut tavut ja jotkut äänteet sopivat paremmin tiettyihin sävelpaikkoihin kuin toiset.
 
Jos käännätte sanoitukset toiselle kielelle, osa merkityksistä varmasti katoaa, ellette ole ammattikääntäjiä (ja silloinkin katoaa), sanaleikit turmeltuvat ja kauniit kielikuvat katoavat. Ja laulun sanoitus on eri asia ja palvelee erilaisia tarkoitusperiä kuin kirjoitettu ja katseltavaksi alun perin tarkoitettukin runo.
 
Ja Ville Valon vertaaminen Kauko Röyhkään on kuin vertaisi kaiutinta hammasharjaan tai Tapio Rautavaaraa Olavi Virtaan! Kumpainenkin painii omassa sarjassaan ja palvelee omaa tarkoitustaan, kuuron mielestä hammasharja on parempi ja epähygieenisen ihmisen mielestä kaiutin on parempi!
 
EDIT: Ja itse en tykkää kummastakaan, Ville Valosta enkä Kauko Röyhkästä, olen siis epähygieeninen ja kuuro, mutta en jaksaisi kyllä internetissä panetella kumpaakaan! Paitsi ehkä Kauko Röyhkää!

Tätähän voisi vaikka miettiäkin. "Ville Valo dekadenttien modernina perillisenä - epäpyhäinhäväistys vai reinkarnaatio?"
 
Palaan asiaan useamman punaviinipullon jälkeen.

Kun nimi on Ville Valo, niin kaikki kliseet on sallittu.

Oopsan. Taisin laittaa tuon Röyhkän vähän väärään paikkaan. En ajatellut mitään rinnastusta, se olisi tosiaan aika koomista, vaan oletin että tässä samassa ketjussa voisi keskustella monien eri artistien lyriikoista.

Jos käännätte sanoitukset toiselle kielelle, osa merkityksistä varmasti katoaa, ellette ole ammattikääntäjiä (ja silloinkin katoaa), sanaleikit turmeltuvat ja kauniit kielikuvat katoavat. Ja laulun sanoitus on eri asia ja palvelee erilaisia tarkoitusperiä kuin kirjoitettu ja katseltavaksi alun perin tarkoitettukin runo.
 
Tämä on kyllä aivan totta, enkä todellakaan mikään ammattilainen käännöshommissa ole. Mutta kenties tuokin käännös jo tekee selväksi sen, että tässä biisissä tuskin on tärkeintä se mitä siinä sanotaan, vaan nimenomaan miten se sanotaan, miltä se kuulostaa. Joku voi tietysti tästäkin sanoituksesta jotain syvällistä merkitystä löytää, mutta enpä usko, että kovin moni.
 
Laittakaapa nyt te HIM:iä enemmän kuunnelleet muitakin esimerkkejä näistä lyriikoista! Esim. kuinka monipuolinen sanoittaja Valo mielestänne on? Minusta tuntuu, että ne ovat suunnilleen kaikki tekstit tätä samaa, mutta myönnän perustavani tämän ennakkoluuloni vain kouralliselle kuulemiani biisejä. Go ahead, prove me wrong! ;)
 
Röyhkälle ja monille muillekin lyyrikoille olisi ehkä parempi tehdä jokaiselle omat vastaavat topikkinsa, joissa sitten ruodittaisiin aina yhden sanoittajan tekstejä. Vai miten oli tarkoitus?

Minusta esim. Olavi Virran Tyttö metsässä sekä vaikka Hortto Kaalon Vapaa mustalainen -kappaleissa on kummissakin sekä hyvä, että huono sanoitus. Sanavalinnat ja sanankäänteet ovat kiehtovia ja kauniita ja antavat raaka-aineita omalla mielikuvitukselleni ja olen näitä kappaleita laulanut ja kuunnellut paljon niin että liitän niihin valtavasti omia muistoja ja merkityksiä.
 
Sitten kun olen paperilla tarkastellut näitä sanoituksia olen huomannut, että se itse asiasisältö saattaa olla aika heppoinen, mutta minun omat aivoni liittävät niihin syvällisiä käänteitä! Jossakin sanoituksessa saatetaan puhua tärkeistä ja syvällisistä asioista tökeröin sanankääntein!
 
Minä olen itse ainakin niitä miehiä että haluan kaiken, sekä innostavan ja tunteita kuohuttavaa, rajua musiikkia, mutta myös sellaista jota voi analyyserata ja pohtia ja josta voi löytää merkityksiä ja näkökulmia ja joka kestää terävänkin tarkastelun.
 
Ja varsinkin ulkomaankielisissä sanoituksissa korvaan ensimmäiseksi juuri tarttuvat semmoiset näppärät sanaleikit ja soljuvat sanankäänteet. Sanoituksen syvällisempi analyysi harvemmin ehtii tapahtua ennen tykästymistä ja sempä takia omissa suosikkibiiseissäni on myös paljon pöhkösti sanoitettuja kappaleita. Vaikka en Himistä itse tykkääkkään niin kappaleita kuunnellessani on korvaani osunut joku lyhyt pätkä jossa on kiehtovin sanankääntein sanottu joku asia.

Kun laittaa Röyhkän lyriikat Ville Valoa käsittelevään threadiin, se on vähän sama kuin iskisi Ford 429 Cobra Jet -moottorin Datsun 100 A:han...
 
Nyrkkisääntö: Datsuniin voi laittaa ihan mitä vaan. 24 tuumaset peltivanteet ja metrinen vunderi.

Rakkautta ja kuolemaahan nuo Villen lyriikat pursuavat.
HIM kuuluu kyllä siihen kategoriaan, jonka menestys ei perustu lyriikkaan. Vaikka eihän noissa lyriikoissa mitään varsinaista vikaa ole, ihan toimivaa kamaa, mutta aika samanlaisia loppujen lopuksi kaikki.
 
Mutta löytyyhän sieltä kaikkia pikkujuttuja. Jos ajatellaan, että HIMin kuuntelijakunta on kohtuullisen nuorta, niin kyllähän noista paljon sellaisia juttuja löytyy, joita nuoren ihmisen päässä liikkuu.. Tunteiden ja rakkauden raadollisuutta ja elämän ikävien puolien kohtaamista...

HIM kuuluu kyllä siihen kategoriaan, jonka menestys ei perustu lyriikkaan.
 
Whadda hell?
 
HIMillä juuri lyriikka on tehnyt bändistä niin erottuvan ja muokannut Ville Valon ja HIMin imagosta sellaisen mikä se on - kerta kaikkiaan ihan vitun loistavan. Muista suomalaisista bändeistä HIM eroaa siinä, että sitä kuuntelevat sekä kundit että likat yhtä mielellään. HIMin lyriikka saattaa olla verbaalisesti öö...hivenen kliseistä mutta so what? se on rock'n'roll. HIMin biisit ovat juuri sellaisia, joiden mukana voi/kehtaa laulaa. Sanoista saa selvää ja ne lauletaan tyylillä. Ei mitään tekotaiteellista höpöhöpöä, puhetta, örinää sun muuta ihmejuttua.

Whadda hell?
 
Valitsin ehkä sanani huonosti...
 
HIMin lyriikka saattaa olla verbaalisesti öö...hivenen kliseistä mutta so what? se on rock'n'roll. HIMin biisit ovat juuri sellaisia, joiden mukana voi/kehtaa laulaa. Sanoista saa selvää ja ne lauletaan tyylillä. Ei mitään tekotaiteellista höpöhöpöä, puhetta, örinää sun muuta ihmejuttua.
 
Tässä se oikeastaan tulikin mitä tarkoitin. Siis kliseistähän se on, mutta kuitenkin toimivaa...
 
Lähinnä tarkoitin sitä, että jos nyt vertaa vaikka CMX:n musiikkiin, niin mitä olisi CMX ilman Yrjänän lyriikoita? Aivan kuin kaikki muutkin... Tai YUP..
 
Kyllä minäkin HIMiä kuuntelen ja mielelläni laulan mukana, ja kuten aiemminkin sanoin, niin kyllä sieltä löytyy juttuja, jotka nuorisoa koskettavat, mutta pointti oli se, että HIMin musiikki ei rakennu pelkän lyriikan varaan, vaan se on kaiken kaikkiaan toimivaa...

Mitäs muuten pidätte Nirvanan, tai siis Kurt Cobainin sanoituksista? Omasta mielestäni ovat aika nerokkaita. (Ja kukaan ei sitten rupea valittamaan tänne mitään siitä kuinka yliarvostettu Cobain on, tässä käsittellään hänen lyriikkaansa). Voisiko Cobainin jostain lyriikoista tehdä tuollaisen "analyysin"?

HIMin musiikki ei rakennu pelkän lyriikan varaan
 
Harvallahan tuo.
 
Sanoisin että Valon tekstit ovat hemmetin olennaisia bändin musiikissa. Teinirakkautta ja kuoleman (tms. synkistelyn) romantisointia. Kuin mittatilaustyötä.

Goottius joo, ja tietynlainen rappeutuneisuuden ihannointi (Gone with the Sin esmes).
 
Ja onhan niillä koko rappioromantiikan paletti hyvin käytössä visuaalista ilmettä myöten. Sanoituksessa yksi osa on sitä, että se sopii imagoon.

itse näkisin, että sävelen osuus hyvästä biisistä on n. 80% ja lput sanoitusta.
 
Mä sanoisin että jos lyriikka ei toimi, niin ei toimi biisikään. Lyriikkaan satsaamattomuus on syy siihen, miksi mä vihaan niin avoimesti 99 prosenttia suomalaisista hevibändeistä.