![]() 30.09.2011 21:22:21 | |
---|---|
ostany: Ei ihan määrämittaista tavaraa: http://youtu.be/moNGqf6iSME No tää ei ainakaan taskussa ollu. Ai nyvvai??! | |
![]() 30.09.2011 21:53:53 (muokattu 30.09.2011 21:57:05) | |
ostany: Ei ihan määrämittaista tavaraa: http://youtu.be/moNGqf6iSME Olipa kauheaa kuunnella ilman bändiä. Ei lähelläkään Bonhamin "Outtakesia"... http://www.saladrecords.com/bonhamfiles.htm Soundit, piuhat ja kajarit. | |
![]() 30.09.2011 22:54:06 (muokattu 30.09.2011 22:54:56) | |
ostany: Ei ihan määrämittaista tavaraa: http://youtu.be/moNGqf6iSME Mä tykkään TOSI paljon!Just hyvällä tavalla vähän poissa hanskasta mikä tuo sopivasti vaaran tunnetta. Mutta ei tarvi pelätä liikaa Moonin puolesta. Hyvä energia ja ihanan röyhkeä asenne. Jes! Kiitos postauksesta. ;) Ei tavallaan mitään järkeä kuunnella pelkkää rumpuraitaa, mutta mä taas olin yllättynyt miten kasassa nuo rummut sittenkin oli. Mulla on ollut kaoottisempi mielikuva. Mut joo, pitäis vain arvostella kokonaisuutta, ja jos kokonaisuus toimii niin silloin rummutkin toimii. Esim. Stevie Wonderin levyt, missä siis kaveri soittaa itse lähes kaiken, ovat raitoja soolona kuunneltuna yllättävän huojuvia. Mutta kokonaisuus ratkaisee. :) Musan sekaan mahtuu paljon tuhnua. :D Rumpu+soolo=rumpusoolo. http://www.youtube.com/watch?v=kuIUA3eVW0c | |
![]() 30.09.2011 22:58:51 | |
absentmind: http://www.youtube.com/watch?v=EUpVNPkupQY#t=10s Tää o postattu tänne ennenkin mutta postaan uudestaan kun on niin järkyttävän kova. Juttelin tuosta Peristä paikallisen patun kanssa, ja hän sanoi että Perillä on yllättävän samankaltainen soittohistoria mitä monella nykyisellä gospel-ukolla. Uskonnollisesta perheestä ja pienestä pitäen kirkossa soittamassa. Muistanko väärin, vai oliko muka vielä babtistikirkko...? Onko täällä muka jossain sellainen? En tiä. Hienosti groovaa kaikki mitä olen kuullut soittavan. Rumpu+soolo=rumpusoolo. http://www.youtube.com/watch?v=kuIUA3eVW0c | |
![]() 30.09.2011 23:13:09 | |
markkuliini: Mä tykkään TOSI paljon!Just hyvällä tavalla vähän poissa hanskasta mikä tuo sopivasti vaaran tunnetta. Mutta ei tarvi pelätä liikaa Moonin puolesta. Hyvä energia ja ihanan röyhkeä asenne. Jes! Kiitos postauksesta. ;) Ei tavallaan mitään järkeä kuunnella pelkkää rumpuraitaa, mutta mä taas olin yllättynyt miten kasassa nuo rummut sittenkin oli. Mulla on ollut kaoottisempi mielikuva. Mut joo, pitäis vain arvostella kokonaisuutta, ja jos kokonaisuus toimii niin silloin rummutkin toimii. Esim. Stevie Wonderin levyt, missä siis kaveri soittaa itse lähes kaiken, ovat raitoja soolona kuunneltuna yllättävän huojuvia. Mutta kokonaisuus ratkaisee. :) Musan sekaan mahtuu paljon tuhnua. :D Wonderin kanssa on todella ihmeissään. Siitä kyllä pidän, koska herra on niin saamarin umpimusikaalinen... The Whossa eniten diggaan Entwistlestä, joka oli todellinen edelläkävijä. Soitti bassoa tavalla, josta moni basisiti haki innoituksensa ja kaikki kitaristit kopioivat tuplastäkin ;) Moonista en ole koskaan pitänyt. Todella alkeellista köpöstelyä soittoteknisesti, mutta kuten sanottu:röyhkeyttä ja vaarantunnetta. Niille, jotka sitä ovat vailla ;) Soundit, piuhat ja kajarit. | |
![]() 30.09.2011 23:29:49 | |
absentmind: http://www.youtube.com/watch?v=EUpVNPkupQY#t=10s Tää o postattu tänne ennenkin mutta postaan uudestaan kun on niin järkyttävän kova. Hyvä että postasit, oli multa ainakin mennyt ohi. Täydellistä. | |
![]() 01.10.2011 02:24:13 (muokattu 01.10.2011 02:27:32) | |
Deino: Hyvä että postasit, oli multa ainakin mennyt ohi. Täydellistä. http://www.youtube.com/watch?v=EUpVNPkupQY#t=10s Joo kyllä toi Per Lindvall on tuon Lars Danielssonin kanssa ruotsin Nykänen-Rantanen ja aivan aiheesta kun komppi perkele toimii aivan kybällä. Komppi on todellakin tuossa pätkässä niin täydellisesti "IN THE POCKET" kuten Mnetistäkin tuttu Jazzmies tuolla Youtube kommentoinnissa totesi. "In a time of universal deceit, telling the truth becomes a revolutionary act"
- George Orwell | |
![]() 01.10.2011 13:48:32 | |
Anonymous-jazz: http://www.youtube.com/watch?v=EUpVNPkupQY#t=10s Joo kyllä toi Per Lindvall on tuon Lars Danielssonin kanssa ruotsin Nykänen-Rantanen ja aivan aiheesta kun komppi perkele toimii aivan kybällä. Komppi on todellakin tuossa pätkässä niin täydellisesti "IN THE POCKET" kuten Mnetistäkin tuttu Jazzmies tuolla Youtube kommentoinnissa totesi. Kattelin tuon koko keikan tuolta ja ei juma mikä groove joka biisissä... | |
![]() 01.10.2011 13:57:53 | |
absentmind: http://www.youtube.com/watch?v=EUpVNPkupQY#t=10s Tää o postattu tänne ennenkin mutta postaan uudestaan kun on niin järkyttävän kova. Ei hitto ku soolo lähtee käsistä, rupesin hyppimään tuolilla. | |
![]() 01.10.2011 16:50:52 | |
hollmi-5: Ei lähelläkään Bonhamin "Outtakesia"... http://www.saladrecords.com/bonhamfiles.htm Näitä Bozon pätkiä olen useammankin kerran kuunnelut ja oliko se niin, että Bonham-mikityksellä otettu noi kaikki, myös studiossa? Piru kun soi vaan niiiin hienolla soundilla. | |
![]() 01.10.2011 21:08:16 | |
markkuliini: Mä tykkään TOSI paljon!Just hyvällä tavalla vähän poissa hanskasta mikä tuo sopivasti vaaran tunnetta. Mutta ei tarvi pelätä liikaa Moonin puolesta. Hyvä energia ja ihanan röyhkeä asenne. Jes! Kiitos postauksesta. ;) Ei tavallaan mitään järkeä kuunnella pelkkää rumpuraitaa, mutta mä taas olin yllättynyt miten kasassa nuo rummut sittenkin oli. Mulla on ollut kaoottisempi mielikuva. Mut joo, pitäis vain arvostella kokonaisuutta, ja jos kokonaisuus toimii niin silloin rummutkin toimii. Esim. Stevie Wonderin levyt, missä siis kaveri soittaa itse lähes kaiken, ovat raitoja soolona kuunneltuna yllättävän huojuvia. Mutta kokonaisuus ratkaisee. :) Musan sekaan mahtuu paljon tuhnua. :D Mun eka fiilis oli kanssa vaaran tunne, diggasin, vaikken whon musasta muuten niin pidäkään. absentmind: http://www.youtube.com/watch?v=EUpVNPkupQY#t=10s Tää o postattu tänne ennenkin mutta postaan uudestaan kun on niin järkyttävän kova. Tää, taasen loisti just niinkuin Kuu ei loista. Kumpi loisti kirkkaammin? Kuu. Raimo Summasen / Kaarina Hazardin sanoin: "Häviäjän tarinat kertoisivat meille enemmän urheilusta, tiedot vastuksista enemmän kuin mikään jälkihehkutus onnistumisesta. Häviämistä on pakko rakastaa, koska sitä urheilu on. Ja se on se oppi, jonka urheilu voi meille kaikille antaa. Häviä vaan. Menetä kasvot. Häpeä. Ja sitten siitä uudelleen nouset ja teet. Urheilu on elämän teko." Olisko rumpujen soitossa jotain samaa? | |
![]() 01.10.2011 21:33:18 | |
hollmi-5: Wonderin kanssa on todella ihmeissään. Siitä kyllä pidän, koska herra on niin saamarin umpimusikaalinen... The Whossa eniten diggaan Entwistlestä, joka oli todellinen edelläkävijä. Soitti bassoa tavalla, josta moni basisiti haki innoituksensa ja kaikki kitaristit kopioivat tuplastäkin ;) Moonista en ole koskaan pitänyt. Todella alkeellista köpöstelyä soittoteknisesti, mutta kuten sanottu:röyhkeyttä ja vaarantunnetta. Niille, jotka sitä ovat vailla ;) Nyt olen kyllä joka asiasta kovasti eri mieltä. En pidä Stevie Wonderia erityisen musikaalisena, vaan näkemyksellisenä ja taitavana muusikkona. Hänen melodioistansa ja harmonioistansa puuttuu se jokin, mikä tekisi niistä kuolemattomia. Eli ne jäävät jokseenkin pinnallisiksi. The Whon sydän ja koossapitävä voiva on Pete Townsend, joka on historian hienoimpia komppikitaristeja ja yksi Englannin merkittävimpiä säveltäjiä. Hänen taiminsa on täydellinen, mitä tulee rytmikitaran soittamiseen. Keith Moon on läpeensä musikaalinen lahjakkuus, jonka rummutus on täydellistä noihin kappaleisiin. John Bonham on hänen rinnallaan mekaaninen komppikone, jolla oli hienostunut ja ehkä laskelmoitukin timefeel. Moonin rumpuraidoissa on paljon enemmän musiikkia kuin Bonhamin osuuksissa. Enwistle oli puolestaan enemmänkin sellainen räpeltävä libero, joka tosin sopi älyttömän hyvin noiden kahden soittotyyliin. Itse en pidä Moonin soittoa erityisen röyhkeänä tai vaarallisena, vaan Moon, Baker, Mitchell, Hiseman ja ehkä myös Ward (ketju 1) tarjosivat toisen sorttista asiaa, mikä valitettavasti joutui sitten paitsioon Bonham, Paice ja Powell (ketju 2) tyyppisten moukarointirumpaleiden takia. Voisi melkein kuvailla näiden kahden "vastapoolin" tekosia seuraavasti: musiikinsoittajat (ketju 1) ja rumpujensoittajat (ketju 2). Ei se absoluuttinen totuus ole, mutta lähes järjestelmällisesti olen oikeassa asian kuin asian todellisesta jamasta. - jazzmies 2011 - | |
![]() 01.10.2011 22:01:24 | |
"Paavi Rajala" lukee tuplissa. Tuosta voi tsekata Lyly Rajalan ja bändin taskut vuodelta 1971: http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=8&ag=99&t=633&a=9768 Rumpujensoiton ulkopuolelle ulottuva postaukseni poleeminen osuus: Omasta mielestäni bändi vetää ihan mukavasti. 70-luvun huiput olisivat huippuja varmaan tänäänkin, mutta heitän lonkalta ilmaan teorian, että noista ajoista lähtien nuorten ammattilaisrytmimuusikoiden keskimääräinen taso on noussut, mutta samaa keskimääräisen tason nousua ei ole kuultavissa laulajien suhteen. 70-luvun alun euroviisukarsintoja yms. kuunnellessa tuntuu, että kaikilta laulajilta lähtee ääntä suht vapaasti, ääniala on laajempi kuin nykyisin, eikä vireongelmia esiinny samassa määrin kuin nykyisin. Olisiko kansakoulussa suoritettu kansanlaulujen ja virsien laulaminen kasvavan lapsen ääntöelimistölle kehittävämpää kuin peruskoulussa suoritettu pop-biisien imitointi? | |
![]() 02.10.2011 12:42:34 | |
jazzmies: Nyt olen kyllä joka asiasta kovasti eri mieltä. En pidä Stevie Wonderia erityisen musikaalisena, vaan näkemyksellisenä ja taitavana muusikkona. Hänen melodioistansa ja harmonioistansa puuttuu se jokin, mikä tekisi niistä kuolemattomia. Eli ne jäävät jokseenkin pinnallisiksi. Parikin hittiä Stevie on saanut aikaiseksi( 30 top 10hittiä ja 9 singleykköstä USA:ssa): "Superstition", "You Are the Sunshine of My Life", "Don't You Worry About a Thing", "Living for the City", "Higher Ground", "You Haven't Done Nothing", "I Wish", "Sir Duke", "Isn't She Lovely", "Ebony and Ivory" (Paul McCartneyn kanssa), "I Just Called to Say I Love You" ja "Part-Time Lover" (Wikipedia) The Whon sydän ja koossapitävä voiva on Pete Townsend, joka on historian hienoimpia komppikitaristeja ja yksi Englannin merkittävimpiä säveltäjiä. Hänen taiminsa on täydellinen, mitä tulee rytmikitaran soittamiseen. Keith Moon on läpeensä musikaalinen lahjakkuus, jonka rummutus on täydellistä noihin kappaleisiin. John Bonham on hänen rinnallaan mekaaninen komppikone, jolla oli hienostunut ja ehkä laskelmoitukin timefeel. Moonin rumpuraidoissa on paljon enemmän musiikkia kuin Bonhamin osuuksissa. Enwistle oli puolestaan enemmänkin sellainen räpeltävä libero, joka tosin sopi älyttömän hyvin noiden kahden soittotyyliin. Petestä olen samaa mieltä. Entwistlestä en. Oli hän aikansa arvostetuimpia basisteja kuitenkin. Itse en pidä Moonin soittoa erityisen röyhkeänä tai vaarallisena, vaan Moon, Baker, Mitchell, Hiseman ja ehkä myös Ward (ketju 1) tarjosivat toisen sorttista asiaa, mikä valitettavasti joutui sitten paitsioon Bonham, Paice ja Powell (ketju 2) tyyppisten moukarointirumpaleiden takia. Voisi melkein kuvailla näiden kahden "vastapoolin" tekosia seuraavasti: musiikinsoittajat (ketju 1) ja rumpujensoittajat (ketju 2). Moon näistä eniten huitoi ja hakkasi ;) Ward on minun kategoriassa enemmän kakkosketjun soittaja mainitsemasi nimilistan mukaan. Harmi, että soittokunto jossain vaiheessa katosi. Eikä nämä mainitsemasi ole moukarointirumpaleita. Bonzon alkuaikoijen hakkaaminen vaihtui teknisesti taitavammaksi ja hillitymmäksi (imu säilyi ja jopa parani). Powell ei ollut mikään hakkaaja hänkään, vaikka intensiivisesti vetikin. Soundit, piuhat ja kajarit. | |
![]() 02.10.2011 17:57:28 | |
hollmi-5: Powell ei ollut mikään hakkaaja hänkään, vaikka intensiivisesti vetikin. Mun mielestä Cozy Powell oli nimenomaan hakkaaja mitä suuremmissa määrin. Se tuntui lyövän lujaa. Jonkinlainen signature-tyyli ja -saundi sillä kyllä oli, mutta se ei kyllä mun mielestä kehittynyt yhtään mihinkään suuntaan. Cozy on mulle yksi suurista kipinän antajista 13-veenä, mut sit kymmenen vuotta myöhemmin ei enää inspiroinut kun se juttu oli niinkuin nähty. Yks kolega sen tiivisti hienosti sekä hyvässä että pahassa. "Sen soitto on jotenkin kulmikasta". Jos sun mieles on tyyni niinkuin keväinen sää, on helppo sinun silloin kitaraasi virittää | |
![]() 02.10.2011 19:17:45 (muokattu 02.10.2011 19:58:52) | |
VeKrio: Mun mielestä Cozy Powell oli nimenomaan hakkaaja mitä suuremmissa määrin. Se tuntui lyövän lujaa. Jonkinlainen signature-tyyli ja -saundi sillä kyllä oli, mutta se ei kyllä mun mielestä kehittynyt yhtään mihinkään suuntaan. Cozy on mulle yksi suurista kipinän antajista 13-veenä, mut sit kymmenen vuotta myöhemmin ei enää inspiroinut kun se juttu oli niinkuin nähty. Yks kolega sen tiivisti hienosti sekä hyvässä että pahassa. "Sen soitto on jotenkin kulmikasta". Ainoa pätkä, jossa Cozy hiukan hakkaa välillä on mielestäni tämä: http://www.youtube.com/watch?v=pEuAgqbYPbI&feature=related Soundit, piuhat ja kajarit. | |
![]() 02.10.2011 23:04:45 (muokattu 02.10.2011 23:06:29) | |
Munsta Cozy ei ainakaa Jeff Beckin aikana pahemmin hakannut. http://www.youtube.com/watch?v=MDLopFF0xuE&feature=related E: Tahi tässä vedossa. http://www.youtube.com/watch?v=A8CoC-S1DY4&feature=related Vaan siinä vaiheessa kun Beethovenin 9. analysoitiin raiskauksena olin jo että slutwalking bass. - Epämuusikko | |
![]() 02.10.2011 23:48:28 | |
Funkonaut: Munsta Cozy ei ainakaa Jeff Beckin aikana pahemmin hakannut. http://www.youtube.com/watch?v=MDLopFF0xuE&feature=related E: Tahi tässä vedossa. http://www.youtube.com/watch?v=A8CoC-S1DY4&feature=related Joo, mun tuntemus on kapeaa osastolta Black Sabbath, Whitesnake joissa hakkaa. Ehkä se kuuluu siihen. Silti se on kulmikasta. Tossa Beckin pätkässä on sen ihan signature-kamaa noi haitsun aukaisut tossa 0.15-0.23 mailla. Sama vaikkapa Rainbow Stargazerin introssa. Ja aika monessa muussakin. Jos sun mieles on tyyni niinkuin keväinen sää, on helppo sinun silloin kitaraasi virittää | |
![]() 03.10.2011 01:15:33 | |
Funkonaut: Munsta Cozy ei ainakaa Jeff Beckin aikana pahemmin hakannut. http://www.youtube.com/watch?v=MDLopFF0xuE&feature=related E: Tahi tässä vedossa. http://www.youtube.com/watch?v=A8CoC-S1DY4&feature=related Toi eka veto oli AIVAN kamala eikä toinenkaan mitenkään ylväs. Eikä ole kiinni pelkistä rummuista. Ronttimus: Aiheeseen: Söin juuri luomupaahtoleipää. Vitutti kun maistui niin paskalta. | |
![]() 03.10.2011 08:14:54 | |
Kailis: Toi eka veto oli AIVAN kamala eikä toinenkaan mitenkään ylväs. Eikä ole kiinni pelkistä rummuista. Eikös me nyt olla aika naurettavia. Lytätään legendoja ;) Cozyn settaus saa aikaan tuon aika kummallisen soittoasennon. 2x26-tuumaisia bassorumpuja ja pellit suorissa standeissa. Soitto on kyllä mielestäni priimaa. Soundit, piuhat ja kajarit. | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)