Lyriikka ›

Olen vankina tässä elämässä,
mikään ei estä lähtemästä,
pääse pois en kuitenkaan,
 
joskus odotin pelastusta, silmäpakoa elämän neuleesta,
ja vapahtajaa
toisinaan,
vaan vapauttani en saa,
 
ikeen alle, olen elämäni antanut,
syyllisiä siellä ei ole muita,
oman tieni, kautta vaikeimman valinnut,
vastaan ottanut en muovi kuita,
 
vaan raudan ja roudan valitsin,
itkin ja iloitsin,
rakastin, inhosin,
osaani onnettominta,
 
olla vahva, olla yksin,
painaa pää puuta vasten,
kylmää ja karheaa,
rakkautta en tahtonut,
ja silti halusin rakastaa
 
olen vankina tässä luomuksessa,
tieni, tielläni kulkea,
vaikka tahtoni pois jo sulkea soisin,
mä voisi en,
 
eivät he tahtoneet mitään,
vain halusivat kaiken,
ja minä hölmö, annoin ja toivoin muutosta,
nyt raudan ja roudan seassa, koen sekopäisenä puutosta,
 
olla vahva, olla yksin,
katsoohan silmiin pettymyskin,
jakaahan veden myös nääntynyt maa,
vaikk` ei omasta tahdostaan