Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Vestu: Kokeilkaapa kuunnella Heritagen jälkeen vaikkapa levyt Still Life, Blackwater Park ja Ghost Reveries. En tiedä, mutta itselläni nousi suupielet korviin kontrastista. Kyllä ne vaan toimii itselle aivan eri tasolla.
 
Itse kuuntelin Damnationin tiskausmusana tuossa pari iltaa sitten ja siitä tosiaan lähti kyllä ihan eri fiilikset kuin Heritagesta.

Disposal: Lisäksi aivan irralllisena asiana joka jäi ekan kuuntelun jälkeen mieleen, oli kitarajuttujen sisäänfeidaus. Tuntui että ne olis sillä feidilla "liimattu" siihen biisin päälle.
 
Tästä olen samaa mieltä, maailman huonoin biisinkirjoituksellinen/sovituksellinen ratkaisu

Juu, kyllä minunkin mielestä Ghost Reveries on parempi levy, kuin Watershed tai Heritage - Lopezista huolimatta ;)

crestfall: Täh. Just tämä tekee esim. Ghost Reveriesin rumpukuvioiden kuuntelun niin hauskaksi hommaksi jopa sellaiselle, joka rummuista juuri mitään ymmärrä.
 
Hauskaahan se voi varmasti olla. Olen kyllä huomannut, että esim yllättävän moni kitaristi ei ymmärrä/ei osaa kuunnella, milloin rumpali on hyvä tai ei. Haetaan siitä omasta kitarasoundista hirviän tymäkkää ja isoa, mutta ei hoksata että heikko rumpali saa koko bändin kuulostamaan heikolta. Tällaista siis erityisesti hevihommissa. Mutta taas lipsahtelee ohi Opethista... :P

Muovinen: Hauskaahan se voi varmasti olla. Olen kyllä huomannut, että esim yllättävän moni kitaristi ei ymmärrä/ei osaa kuunnella, milloin rumpali on hyvä tai ei. Haetaan siitä omasta kitarasoundista hirviän tymäkkää ja isoa, mutta ei hoksata että heikko rumpali saa koko bändin kuulostamaan heikolta. Tällaista siis erityisesti hevihommissa. Mutta taas lipsahtelee ohi Opethista... :P
 
Mä ainaki tunnustan etten kyllä erota hyvää huonosta, tekniikan nyt jokanen huomaa että onko hyvä, jos ei muusta niin blastbeatin nopeudesta ;)
 
Piru vie pääsis jo lomille, lätty odottelee. Tänään hienostuneesti jotain alkoholipitoista ja Heritagea.

Muovinen: Hauskaahan se voi varmasti olla. Olen kyllä huomannut, että esim yllättävän moni kitaristi ei ymmärrä/ei osaa kuunnella, milloin rumpali on hyvä tai ei. Haetaan siitä omasta kitarasoundista hirviän tymäkkää ja isoa, mutta ei hoksata että heikko rumpali saa koko bändin kuulostamaan heikolta. Tällaista siis erityisesti hevihommissa. Mutta taas lipsahtelee ohi Opethista... :P
 
mulle riittää että rumpali osaa soittaa biisit ja pysyy tahdissa. ei siinä, tykkään ite levyiltä kuunnella kyllä rumpuja ihan erikseenkin ja tykkään kaikista lisämausteista, kilistelyistä ja kolisteluista, mutta ite soittaessa riittää se että pysyy tahdissa jne. Ghost Reveriesin rummut on mielestäni erittäin hienot.

pehko: mulle riittää että rumpali osaa soittaa biisit ja pysyy tahdissa. ei siinä, tykkään ite levyiltä kuunnella kyllä rumpuja ihan erikseenkin ja tykkään kaikista lisämausteista, kilistelyistä ja kolisteluista, mutta ite soittaessa riittää se että pysyy tahdissa jne. Ghost Reveriesin rummut on mielestäni erittäin hienot.
 
Samanhan vois sanoa että mulle riittää kun kitaristi tapailee vaan ne oikeat pohjasoinnut samalla ja yhdellä soundilla, biisistä riippumatta.
Kyllä se rumpalin soitto on muutakin kuin tahdissa pysymistä. Mennään offtopickiin, mutta mieti esim Mark Knopflerin soittoa, kuinka uniikki tyyli äijällä on soittaa kitaraa, minkälainen soundi lähtee soittajan sormista. Se on ihan sama kuin rummuissa. Ei turhaan hehkuteta Jeff Porcaroa tuosta Rosanne Sufflesta, tai Bonzo Bonhamia monesta muusta kompista. Kuinka ne kulkee ja vie eteenpäin.
 
Nyt tämä iänikuinen kysymys Lopez vs Axenrot, en ole vielä pyörittänyt uutta Opethia kunnolla, mutta edelleen allekirjoitan ja liputan Lopezin puolesta. Sillä on vaan se juttu tuossa soitossaan. Axenrot ei ole huono, enkä väitä etteikö sopisi nykyään Opethiin, varmasti paras vaihtoehto Lopezin jälkeen tuohon orkesteriin. Mutta eroa on kuin Yöllä ja Popedalla.

En oikeastaan kitaristina kiinnittänyt juuri huomiota Opethin (ja varmaan muidenkaan bändien) rumpuihin ennen kuin aloin plokkaamaan Baying of the houndsia ja pistin samalla rummutkin ylös. Vasta keskittyessä huomasi että sieltähän löytyy kaikenlaista mielenkiintoista. Harvemmin niihin rumpuihin tämän "valaistumisenkaan" jälkeen on kyllä tullut erityisemmin kiinnitettyä huomiota, joten rumpaloinnit menevät hieman itselläni hukkaan. Enemmän tulee kiinnitettyä huomiota kitaroiden nyansseihin, vaikka tykkään kyllä kovasti Lopezin työskentelystä varsinkin GR:llä. Heritagella rumpusoundit erottuvat kyllä edukseen, ja rummutkin pääsevät paremmin esille.
 
Lopezin ongelma taisi olla tempon kiihtyminen livenä, ainakin joissain vanhemmissa livevedoissa mitä olen Youtubesta katsonut Lopez paiskoo välillä rumpuja niin lujaa että muu bändi näyttää putoavan kyydistä hetkellä millä hyvänsä. En muista oliko tätä ongelmaa enää Lamentationsin aikaan kuinka paljon, mutta ainakin Leper Affinityn outro on muistaakseni hirveää kaahaamista.

Opethissa hauskinta on katsella studiodokkareista Mendezin bassottelua - monesti tajuaa vasta siinä vaiheessa, miten monimutkaisia juttuja kaveri soittelee. Rumpukikat on kyllä mielestäni hyvin framilla, mutta jokainen keskittyy musaan omalla tavallaan tietysti.

Exhausted: Opethissa hauskinta on katsella studiodokkareista Mendezin bassottelua - monesti tajuaa vasta siinä vaiheessa, miten monimutkaisia juttuja kaveri soittelee. Rumpukikat on kyllä mielestäni hyvin framilla, mutta jokainen keskittyy musaan omalla tavallaan tietysti.
 
Mukava oli kyllä tuossa dokkarissa katsoa sitä rumpujen jyystöäkin. Ihmettelin, että missäs kohtaa tällä levyllä tuollaista pauketta on. Oli kyllä muuten vähän kökkö making of, turhaa jaarittelua.

bedlam: Mukava oli kyllä tuossa dokkarissa katsoa sitä rumpujen jyystöäkin. Ihmettelin, että missäs kohtaa tällä levyllä tuollaista pauketta on. Oli kyllä muuten vähän kökkö making of, turhaa jaarittelua.
 
Heh, samaa ihmettelin. Ehkä tosiaan vähän tylsähkö dokkari, ihan siistejä juttuja silti siellä täällä.

kyl se vaan on nyt niin et levy paranee koko ajan vaik tykkäsinki heti alussa, tietenki otettava huomioo et suuri opeth fani en oo koskaa ollukaa, black water parkista asti oon kyl bändi huomioinu ja levyt kuunnellu aina ku on ilmestyny ja osan ostanukki.
 
Mut tää heritage on kaikin puolin loistava paketti, tunnelmaltaan varsinkin (tosin saattaa olla vuodenaikaki semmone)
 
suosittelen.

Muovinen: Hauskaahan se voi varmasti olla. Olen kyllä huomannut, että esim yllättävän moni kitaristi ei ymmärrä/ei osaa kuunnella, milloin rumpali on hyvä tai ei.
 
Ei sitä nyt voi noin tieteellisen tarkasti mitata. Jos musa toimii kybällä niin sitten rumpali on hyvä, tajusi kitaristikuuntelija sitä tai ei! Näin se mun mielestä menee. Harvemmin tulee itselläkään kuunneltua rumpuja, mutta herään kyllä silloin kun hommassa on joku pielessä. Mut se ärsyttää mua aika paljon kun kritisoidaan jotain rumpalia esim. grooven puutteesta musatyylissä missä groovea ei tarvita!

Peoplez: Ei sitä nyt voi noin tieteellisen tarkasti mitata.
 
Mistähän kohti mun kirjoitusta bongasit tarkkaa tieteellisyyttä? :O Tarkoitin vain, että moni joka ei ole itse soittanut rumpuja, ei niiden hyvyyttä/huonoutta myöskään bändisoitossa treeniksellä tai keikalla huomaa. Osaksihan se johtuu siitä, että keskitytään kovasti omaan soittoon. Mutta totta kai jos bändi kokonaisuutena toimii, niin todennäköisesti myös rummut on tarpeeksi hyvät. Moni ehkä ennemminkin TUNTEE sen kun rummut jotenkin vaan rullaa ja vyöryy kuin juna... tarkempaa erittelyä siitä voikin sitten olla jo paljon vaikeampi antaa.
 
Vielä tähän mun Lopez-kritiikkiin: se nojaa lähinnä levyihin joita olen viimeksi kuunnellut eli Damnationiin ja Deliveranceen. Ghost Reveriesillä asiat on jo paljon paremmin hanskassa! :)
 
+ edit: GROOVEA TARVITAAN AINA!! Vaikka sitä Preussilaista sitten :D

Heritage meni Suomen virallisen albumilistan kakkoseksi, suoraan Juha Tapion ja Samuli Edelmannin väliin.
 
http://www.ifpi.fi/tilastot/virallinen-lista/albumit/2011/39

JanneO: Axenrot ei ole huono, enkä väitä etteikö sopisi nykyään Opethiin, varmasti paras vaihtoehto Lopezin jälkeen tuohon orkesteriin. Mutta eroa on kuin Yöllä ja Popedalla.
 
Samaa paskaa eri paketissa? Vai oliko tässä joku ilmiselvä parempi/huonompi-asetelma, joka jäi minulta tajuamatta?
 
Watershed oli aikanaan todella hitaasti aukeava levy, eikä tämä näköjään kiirehdi yhtään sen enempää. Ehdottoman lupaavaa, mutta saa nähdä miten pitkälle päästään loppujen lopuksi.

Peoplez: Mut se ärsyttää mua aika paljon kun kritisoidaan jotain rumpalia esim. grooven puutteesta musatyylissä missä groovea ei tarvita!
 
Missä musassa ei tarvita groovea?

Räkkipeli: Missä musassa ei tarvita groovea?
 
Esimerkiksi erilaisissa äärimetallin alalajeissa kuten hitaissa doomjohdannaisissa alagenreissä (kuten funeral doom, drone doom) sekä black metallissa. Itse olen huomannut, että iso osa myös death metallista ei usein groovaa. Eikä se noissa genreissä minua haittakaan. Sitten tietysti kaikki eri genret ja yksittäiset teokset, jotka ovat rubattomaisia tai vapaarytmisiä luonteeltaan luonnollisesti.

Jos musa ei groovaa, se ei ole musiikkia. Ihan sama onko dödöä tai doomia tai mitä tahansa. Ainoastaan paskassa musassa ei groovea ole, mutta paska musiikki ei oikein musiikkia olekkaan.