Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Musta Metallican suosio on tässä noin viimeiset 10 vuotta vaikuttanut varsinkin Suomessa kummallisen suurelta. Syyhän on tietysti selvä: bändi on tehnyt rutosti loistavaa musiikkia, jonka seasta löytyy rankasti runttaavaa räimettä ja tarttuvaa pop-koukkua, eli vähän jokaiselle jotakin. Mutta tämä musiikki on tehty melkein kokonaan 80-luvulla, jolloin iso osa bändin faneista ei ollut edes syntynyt.
 
Vertailukohtana heitän mutu-arvion. Metallica on ainakin täällä suositumpi 2000- kuin koko 90-luvulla, vaikka Hetfield/Ulrich -hittitehdas on hyytynyt ajat sitten. Syyksi näkisin hevimusiikin rankasti kasvaneen suosion tänä aikana. Metallista on tullut arkipäivää, sitä kuulee niin ostareilla shoppaillessa kuin telkkarista urheilulähetysten äänitapettina.
 
Metallica on tämän musiikkityylin jätiläinen jos joku, eikä heitä tunnu haittaavan koota stadion-settiä puhtaasti niiden yli 20 vuotta vanhojen klassikoiden varaan. Tähän kun lisää formaattiradioiden päättömän taipumuksen soittaa juuri niitä samoja klassikoita uudestaan ja uudestaan, niin massiivinen suosio ei ole ollenkaan ihme.
 
Taiteellinen rutiköyhyys on asia josta kaltaiseni vanhahko musafani voi Metallican kohdalla valittaa, mutta eipä mua haittaa vaikka nykyjunnut haluavat bändiä fanittaa ihan täysillä vuonna 2011. Siitä vaan, mutta haluan muistuttaa viimeisen parin vuosikymmenen aikana tulleen myös pirun hyvää metallia - ei sitä ole aina pakko sieltä kasarilta kaivaa.

JIRPPI: Omalla mielipiteelläni siitä, että noin suosituksi bändiksi musiikki ei ole kovin kummoista. Jos pitää antaa perusteluja sille, miksi musiikki ei ole kovin kummoista, niin kyllä niitäkin löytyy.
 
Ihan kuin naisen kanssa väittelisi: "mutta jos mun mielestä kitaroissa on yleensä 4 kieltä, niin se on mun mielipide, sulla voi olla oma mielipide, mutta et sä voi sanoo että mä oon väärässä"
 
Mielipiteitä on erilaisia: hyvin ja huonosti perusteltuja. Makuasioista ei ole järkeä väitellä, mutta mielipiteistä yleensä väitellään. Vai faktoistako sitten pitäisi? Aiemmassa kommentissani kritisoin sinulta puuttuvia perusteluita: olet liikkeella mutupohjalla eikä sinulla ole mitään todellista suosiokaavaa annettavissa. Äsken käytit Beatlesia vertailukohteena: se on minusta täyttä kuraa ja en ole koskaan ymmärtänyt sen suosiota. MUTTA suosionsa se on ansainnut, tavalla tai toisella, ja se kuuluu sille.

allupatukka: Ihan kuin naisen kanssa väittelisi: "mutta jos mun mielestä kitaroissa on yleensä 4 kieltä, niin se on mun mielipide, sulla voi olla oma mielipide, mutta et sä voi sanoo että mä oon väärässä"
 
:D Kuinka totta puhutkaan. Plussa siitä.

Voin vain kuvitella miltä tuon melkein 20 minuuttisen päätösraidan kuunteleminen tuntuu. Taitaa tulla uus hitti Guantanamon TOP 10 -listalle.

sikki-six: Vertailukohtana heitän mutu-arvion. Metallica on ainakin täällä suositumpi 2000- kuin koko 90-luvulla, vaikka Hetfield/Ulrich -hittitehdas on hyytynyt ajat sitten. Syyksi näkisin hevimusiikin rankasti kasvaneen suosion tänä aikana. Metallista on tullut arkipäivää, sitä kuulee niin ostareilla shoppaillessa kuin telkkarista urheilulähetysten äänitapettina.
 
Minusta myös tuntuu että se on ollut 2000-luvulla suositumpi kuin edes kasarilla. Ja sama koskee esim. Iron Maidenia. Alkuperäisten fanien keski-iän kriisi johon lisätään metallimusiikin suosio nuorison keskuudessa.

Pakko sanoa että luulin alunperin tuota The Viewiä vitsiksi, sen verran uskomatonta skeidaa.. No, huumoriarvoa siinä ainakin on.

Aikanaan -84 ensimmäistä kertaa Metallicaa (Fight fire...) täysin uutena juttuna kuullessani taisin sanoa "Vittu mitä paskaa". Toisen kipaleen jälkeen olin jo myyty.
Black oli ensimmäinen josta en erityisen paljon pitänyt ja siitä olemme sitten menneet eri suuntaan. Kiinnostuksella vielä seuraan bändiä, mutta mulle Metallica on
juuri ne neljä ensimmäistä levyä.
 
Edit: poistin turhaa sontaa...

yellow: http://www.youtube.com/watch?v=x9LcJwX9dnE&feature=related
 
Hitler asian ytimessä :D

allupatukka: Ihan kuin naisen kanssa väittelisi: "mutta jos mun mielestä kitaroissa on yleensä 4 kieltä, niin se on mun mielipide, sulla voi olla oma mielipide, mutta et sä voi sanoo että mä oon väärässä"
 
Mielipiteitä on erilaisia: hyvin ja huonosti perusteltuja. Makuasioista ei ole järkeä väitellä, mutta mielipiteistä yleensä väitellään. Vai faktoistako sitten pitäisi? Aiemmassa kommentissani kritisoin sinulta puuttuvia perusteluita: olet liikkeella mutupohjalla eikä sinulla ole mitään todellista suosiokaavaa annettavissa. Äsken käytit Beatlesia vertailukohteena: se on minusta täyttä kuraa ja en ole koskaan ymmärtänyt sen suosiota. MUTTA suosionsa se on ansainnut, tavalla tai toisella, ja se kuuluu sille.
 
Pointtini oli se, että Metallica myy hämmentävän paljon levyjä musiikin tasoon nähden, eikä se, ettei Metallica saisi olla noin suosittu. Kun sanoin "tästä voi olla montaa mieltä", viittasin yleisesti koko viestiin ja ajatukseen siitä, että Metallican musiikki olisi muka paremmin tehtyä ja levykokonaisuudet parempia kuin muulla "big fourilla", ja tämän takia Metallica ansaitsisi myös enemmän suosiota. Näin ei vain mielestäni ole. Metallican musiikki on toki radioystävällisintä ja helpointa ymmärtää, mutta omasta mielestäni se ei todellakaan ole silti parempaa musiikkia, ehkä enemmänkin päinvastoin.
 
Ja kuten sanoinkin jo monta kertaa, musiikin hyvyys ei vastaa suosiota. Ne ovat kaksi täysin eri asiaa, jotka eivät aina kerro mitään toisistaan.

StJerky: Minusta myös tuntuu että se on ollut 2000-luvulla suositumpi kuin edes kasarilla. Ja sama koskee esim. Iron Maidenia. Alkuperäisten fanien keski-iän kriisi johon lisätään metallimusiikin suosio nuorison keskuudessa.
 
Ihan totta. Ton ysärin otin esimerkiksi sen takia, että mun nähdäkseni bändin suosio räjähti tosissaan vasta Blackin jälkeen. Ennen tuota bändi oli metallipiireissä erittäin iso, mutta ei "suuren yleisön".
 
Oma fanitus alkoi aika tarkalleen Justicen ilmestyttyä jolloin ostin lätyn. Olihan muuten todella rankkaa rytinää n. 10-vuotiaalle Maidenin ja kumppanien jälkeen. Aika äkkiä tuli haalittua sitten ne vanhemmatkin levyt, jotka eivät tosissaan pettäneet.
 
Nimikkolevy ei sitten ihan niin kovaa kolissut, mutta kyllä siitäkin sai vielä paljon irti. Levyn stadion-soundi ja laadullisesti aika epätasainen matsku tiputtivat kovinta intoa kaiketi. Blackiä vaivaa muuten sama kuin kaikkia myöhempiäkin bändin levyjä - mittaa/biisejä on liikaa. Vaan olisi se pieni trimmaus tehnyt ihan hyvää myös Justicelle..
 
E: Harva levy on niin "runsas" ettei olennaista saisi yhdelle vinyylille ängettyä.

sikki-six: Blackiä vaivaa muuten sama kuin kaikkia myöhempiäkin bändin levyjä - mittaa/biisejä on liikaa.
 
Ja nykyään tuo koskee lähes kaikkia levyjä.

http://www.youtube.com/watch?v=rbaXAV56e7c
 
Hetukalla ois kyllä potenttiaalia tehä vielä nykyään hyvää musiikkia hyvän taustabändin kanssa. Tuossa kylläkin siis cover, mutta kuiteski.

trashjones: http://www.youtube.com/watch?v=rbaXAV56e7c
 
Hetukalla ois kyllä potenttiaalia tehä vielä nykyään hyvää musiikkia hyvän taustabändin kanssa. Tuossa kylläkin siis cover, mutta kuiteski.
 
Hetukka kai ne biisit pääosin vääntää. Sävellysten paskuus ei siis varmasti ole "taustabändistä" kiinni.

trashjones: http://www.youtube.com/watch?v=rbaXAV56e7c
 
Hetukalla ois kyllä potenttiaalia tehä vielä nykyään hyvää musiikkia hyvän taustabändin kanssa. Tuossa kylläkin siis cover, mutta kuiteski.
 
Ei sitä taustabändiä välttämättä tarvii. Juuri tuon biisin studioversiossahan Hetu soittaa kaikki soittimet: http://youtu.be/YVWFQpokVhA
 
Metontourin videoissa on kyllä parasta antia ne kerrat, kun näytetään Robin bassottelua Jameksen paukuttaessa rumpuja.

bedlam: Hetukka kai ne biisit pääosin vääntää. Sävellysten paskuus ei siis varmasti ole "taustabändistä" kiinni.
 
öö, ootko tsekannu ketkä esim. Death Magneticilla on niitä biisejä tehnyt?
 
That Was Just Your Life 07:08 (Hetfield, Ulrich, Hammett, Trujillo)
The End of the Line 07:52 (Hetfield, Ulrich, Hammett, Trujillo)
Broken, Beat & Scarred 06:25 (Hetfield, Ulrich, Hammett, Trujillo)
The Day That Never Comes 07:57 (Hetfield, Ulrich, Hammett, Trujillo)
All Nightmare Long 07:58 (Hetfield, Ulrich, Hammett, Trujillo)
Cyanide 06:39 (Hetfield, Ulrich, Hammett, Trujillo)
The Unforgiven III 07:46 (Hetfield, Ulrich, Hammett, Trujillo)
The Judas Kiss 08:00 (Hetfield, Ulrich, Hammett, Trujillo)
Suicide & Redemption 09:57 (Instrumentaali - Hetfield, Ulrich, Hammett, Trujillo)
My Apocalypse 05:01 (Hetfield, Ulrich, Hammett, Trujillo)
 
Kaikki. Tuskinpa se Hetukka ne Lersun helvetin hienot rumpukuviot on suunnitellu.

Hetfield: Ei sitä taustabändiä välttämättä tarvii. Juuri tuon biisin studioversiossahan Hetu soittaa kaikki soittimet: http://youtu.be/YVWFQpokVhA
 
Metontourin videoissa on kyllä parasta antia ne kerrat, kun näytetään Robin bassottelua Jameksen paukuttaessa rumpuja.
 
Tuota studioversiota en oo kuullutkaan. Aivan totta.

trashjones: öö, ootko tsekannu ketkä esim. Death Magneticilla on niitä biisejä tehnyt?
 
"Epämääräisen mittanen tauko" vois olla kova sana tässä kohtaa bändille. Jos ei breikinkään jälkeen lähde, niin ei ole lainkaan noloa laittaa reilusti hanskoja naulaan. Ja tulla vetäsemään sitten tuoreella virralla se väistämätön reunion-rundi. James, luetko tätä?

trashjones: öö, ootko tsekannu ketkä esim. Death Magneticilla on niitä biisejä tehnyt?
 
No eihän tuo mitään muuta. Jos Hetukka osais vielä tehä piisejä, niin luuletko että ne noita jämäriffejä väkisin levylle tunkisi? Eiköhän se pääasiallinen säveltäjä ole vieläkin, ei ne paskat riffit hyvällä rumpalilla kullaksi muutu.