Yleistä keskustelua musiikista ›

Wradlin: Juu, Gunnarit ovat julkaisseet periaatteessa 4 (tai 5 riippuen laskutavasta) täyspitkää levyä, joten kärjistetty esimerkkisi on aika outo. Lisäksi levymyynti liikkuu jossain 100-110 miljoonan kieppeillä, joten vain yksi levy vaikuttaa hieman aliarvioinnilta. Voidaan verrata vaikka Radioheadiin, pikaisesti katsottuna 8 (korjatkaa jos olen väärässä) albumia ja myynti n. 30 miljoonaa. Silti jälkimmäiseltä 5 levyä, ensimmäiseltä yksi. Minusta mielenkiintoista, jostakin toisesta tämä voi olla täysin normaalia.
 
En muuten ottaisi myyntilukuja esille, mutta tässä yhteydessä ne voivat jopa kertoakin jotain.
 
Beatles taasen lienee jo todistanut sen, ettei se ole vain tietyn hetken ihme.
 
Ota huomioon, että lista on kriitikoiden laatima. Kovasti tuo olisi muutenkin erinäköinen jos siinä oltaisiin ensisijaisesti lähinnä myyntilukuja tuijoteltu.
 
np. Sabu Martinez - Palo Congo

Wradlin: Juu, Gunnarit ovat julkaisseet periaatteessa 4 (tai 5 riippuen laskutavasta) täyspitkää levyä, joten kärjistetty esimerkkisi on aika outo. Lisäksi levymyynti liikkuu jossain 100-110 miljoonan kieppeillä, joten vain yksi levy vaikuttaa hieman aliarvioinnilta. Voidaan verrata vaikka Radioheadiin, pikaisesti katsottuna 8 (korjatkaa jos olen väärässä) albumia ja myynti n. 30 miljoonaa. Silti jälkimmäiseltä 5 levyä, ensimmäiseltä yksi. Minusta mielenkiintoista, jostakin toisesta tämä voi olla täysin normaalia.
 
En muuten ottaisi myyntilukuja esille, mutta tässä yhteydessä ne voivat jopa kertoakin jotain.
 
Guns n Roses ja Radiohead ovat siinä määrin eri lähtökohdista ja eri yleisölle, että levymyynti nimenomaan tässä yhteydessä ei kerro paljon. Vähän sama kuin vertaisit Frank Zappan ja Journeyn merkitystä popmusiikille. Gunnarit oli esim Lady Gagaan verrattavissa oleva laadukas, rockuskottava, ammattimainen tuote joka antoi lisää henkeä omalle loppuunkuluneelle genrelleen ja korkeintaan hieman venytti sen rajoja, siinä missä Radiohead on/oli innovatiivinen ja aito rockbändi, jonka merkitys sen jälkeen tulleelle musalle oli (valitettavasti) valtava.

Tears for Fearsin Songs..., Dexy's midnight runnersin Too Rye Aye jne mukanaoloa listalla hieman mietin sitä taustaa vasten että se Dion aikainen Rainbow puuttuu, joka on kyllä niin lajiinsa levyillään vaikuttanut, että sen poissaoloa ei voi selittää. Hyviä levyjä kyllä sinällään, mutta onko niiden merkitys omalle tyylilajilleen suurempi kuin esim. myös sellaisten kokonaan puuttuvien bändien kuin Whitesnaken, Mötleyn, sen Dion jne ... tai kasari- Rainbown. Ehkä ne sitten olivat enemmän aikakautensa ääniä hitteineen?
 
Entä Adam Antin Kings, Japanin Quiet life, ABCn Look of love ... - toki mutta kaikkiko ja miksei Ultravox??? Niin ja Big Country, siltä olisin Crossiningin listalla kyllä nähnyt.

Wradlin: ...silti jälkimmäiseltä 5 levyä, ensimmäiseltä yksi. Minusta mielenkiintoista, jostakin toisesta tämä voi olla täysin normaalia.
 
En muuten ottaisi myyntilukuja esille, mutta tässä yhteydessä ne voivat jopa kertoakin jotain.
 
Beatles taasen lienee jo todistanut sen, ettei se ole vain tietyn hetken ihme.
 
Myyntiluvut kertovat lopulta aika lailla vähäsen. Moni yhden hitin ihme on myynyt levyään sillä ainokaisella yhdellä biisillä miljoonia kappaleita, eikä levy ole jäänyt historiaan kokonaisuutensa ansiosta. Beatles ja Radiohead ovat saaneet levyjä listalle luultavasti jo senkin takia, että bändit onnistuivat uudistumaan tasaisesti ja kuljettamaan musiikkia uusille urille. Jos miettii tuota seikkaa ja sitten kelaa miksi Gunnareilla on se yksi levy vain päässyt listalle, käy asia järkeensä. Kärjistetysti: kun on kuullut yhden levyn, on kuullut ne kaikki, vaikka levyt hienoja sävellyksiä sisältävätkin. Kitaroinnista puhumattakaan.
 
Ja kansa ostaa, se tiedetään. Kotiteollisuudenkin levyjä myydään tasaisesti, vaikka sisältö ei niin poikkeakaan edellisistä plätyistä. Ja valtaosalle kuluttajista se passaakin: tietää aina mitä on tulossa, ei tarvitse pelätä bändin vetäneen sukkahousut päähänsä ja alaneen soittaa musiikkiaan kielettömillä ukuleleilla. Pitkässä juoksussa ne sukkahousut kannattaa silti vetää ainakin otsan korkeudelle ja katkoa vähintään pari kieltä niistä ukuleleista.

Mutta minkä helvetin takia tuolla on Sepulturan Roots? Jopa tinnituksen kuunteleminen on huomattavasti mielenkiintoisempaa ja nautinnollisempaa kuin kyseinen levytys.

Sergei Fallinen: Gunnarit oli esim Lady Gagaan verrattavissa oleva laadukas, rockuskottava, ammattimainen tuote joka antoi lisää henkeä omalle loppuunkuluneelle genrelleen ja korkeintaan hieman venytti sen rajoja...
 
Ei taida olla tuttu bändi?
 
...siinä missä Radiohead on/oli innovatiivinen ja aito rockbändi, jonka merkitys sen jälkeen tulleelle musalle oli (valitettavasti) valtava.
 
Just.
 
Taidan jättää tän aiheen tähän, jatkakaa te kun asiasta tunnutte paremmin tietävän... =)

Aika outoa, jos Stevie Ray Vaughanilta ei mahdu yhtään levyä listalle. Debyytti ("Texas Flood") nyt luulis mahtuvan. Kuitenkin aika rokkia ja varmaan yksi 80-luvun rakastetuimpia artisteja. Harvan, jos kenenkään, levyjä ovat myöhemmät kitaristit yhtä hartaasti kuunnelleet.
 
Janis Joplinilta ehdottomasti "Cheap Thrills" eikä "Pearl". Paljon rokimpi ja rouheempi levy.
 
Hendrixiltä on kolme ekaa, mutta niissä kahdessa seuraavassa ois näkyny tuo "afro-rokin" luominen paremmin.
 
Tito Puentelta "Cuban Carnival" on mielestäni parempi levy kuin "Dance Mania" ...ja tuskin olen mielipiteineni yksin, enemmän hittikamaa tuolta löytyy ja monipuolisempikin.
 
Jazz-rockin suurimmista klassikoista ois voinu olla Mahavishnu Orchestran "Inner Mounting Flame" ja/tai "Birds of Fire" sekä Return to Foreverin "Hymn of the Seventh Galaxy" (tai joku kolmesta seuraavasta), Pat Metheny Groupin debyytti ja/tai "American Garage". Nää on kuitenkin ollut hyvin merkittäviä levyjä ja kuulostaa huomattavasti enemmän rokilta kuin monet tuolla. Zappan "Hot Rats" ja Soft Machinen "Third" tuolta löytyy ja ne onkin vähän tätä osastoa.

JIRPPI: Mutta minkä helvetin takia tuolla on Sepulturan Roots? Jopa tinnituksen kuunteleminen on huomattavasti mielenkiintoisempaa ja nautinnollisempaa kuin kyseinen levytys.
 
Sepulturan paras ja heavymetallin saralla vaikutusvaltainen albumi.

Meadow: Sepulturan paras ja heavymetallin saralla vaikutusvaltainen albumi.
 
Ehkä vaikutusvaltainen, mutta itse en kyllä kykene loppuun asti kuuntelemaan. Ja eikös tämän ketjun tarkoitus ollutkin verrata listan tekijöiden mielipiteitä omiin mielipiteisiin...

JIRPPI: Ehkä vaikutusvaltainen, mutta itse en kyllä kykene loppuun asti kuuntelemaan. Ja eikös tämän ketjun tarkoitus ollutkin verrata listan tekijöiden mielipiteitä omiin mielipiteisiin...
 
Olisit voinut laittaa viestisi perään huomautuksen, ettet halua siihen vastauksia.

Meadow: Olisit voinut laittaa viestisi perään huomautuksen, ettet halua siihen vastauksia.
 
Niin olisi kieltämättä pitänyt tehdä. Pyydän anteeksi, jos tuhlasin aikaasi.

Joku tuossa ihmetteli American Idiotin puuttumista. Vuoden 2008 päivityksessä tuohon listaan se löytyy. Lista poistetuista ja lisätyistä levyistä:
 
Out
 
Aguilera, Christina Stripped
Timberlake, Justin Justified
Vines Highly Evolved
Hives Your New Favourite Band
Radiohead Hail to the Thief
Winehouse, Amy Frank
Calexico Feast of Wire
Darkness Permission to Land
Kings of Leon Youth & Young Manhood
Thrills So Much for the City
50 Cent Get Rich or Die Tryin
Wilson, Brian SMiLE
N*E*R*D Fly or Die
Beta Band Heroes to Zeros
Libertines Libertines (1st Album)
Zutons Who Killed the Zutons?
Kings of Leon Aha Shake Heartbreak
MIA (UK) Arular
Beck Guero
White Stripes Get Behind Me Satan
 
In
 
Green Day American Idiot
Common Be
Hawley, Richard Coles Corner
Antony and the Johnsons I Am Bird Now
Stevens, Sufjan Come on Feel the Illinoise
Toure, Ali Farke Savane
Muse Black Holes & Revelations
Arctic Monkeys Whatever People Say I Am, That's What I'm Not
Winehouse, Amy Back to Back
Fiasco, Lupe Food & Liquor
Ghostface Killah Fishscale
Aguilera, Christina Back to Basics
Newsom, Joanna Ys
Arcade Fire Neon Bible
The Good, The Bad & The Queen The Good, The Bad & The Queen
LCD Soundsystem Sound of Silver
Radiohead In Rainbows
M.I.A Kala
Justice Cross
Klaxons Myths of the Near Future

Scrobble: Sergei puhui ihan asiaa. Olet vain pahimman luokan fanipoika.
 
Ai, no ei siinä sitten mitään. Mukava kun kerroit totuuden.

Nuages: Kovasti tuo olisi muutenkin erinäköinen jos siinä oltaisiin ensisijaisesti lähinnä myyntilukuja tuijoteltu.
 
Minä kyllä edelleen mieluusti tulisin valistetuksi esim Tears for fearsin, Dexy's midnight runnersin ja ABC:n listalla olevien levyjen merkityksestä yleensä tai lajilleen ohi kaupallisten meriittien ja hittibiisien.
 
Edellinen ei edelleenkään tarkoittanut, ettenkö niitä aikansa ääninä ja hyvinä levyinä pitäisi, mutta kyllä minusta listalla tiettyä horjuntaa on nähtävissä kriitikoiden kriteereissä, turha kieltää.

Askr: Minä kyllä edelleen mieluusti tulisin valistetuksi esim Tears for fearsin, Dexy's midnight runnersin ja ABC:n listalla olevien levyjen merkityksestä yleensä tai lajilleen ohi kaupallisten meriittien ja hittibiisien.
 
Edellinen ei edelleenkään tarkoittanut, ettenkö niitä aikansa ääninä ja hyvinä levyinä pitäisi, mutta kyllä minusta listalla tiettyä horjuntaa on nähtävissä kriitikoiden kriteereissä, turha kieltää.
 
Noiden bändien merkitystä ei voi sivuuttaa. Hyvää poppia kautta linjan ja TFF + ABC ovat tuotantoarvoiltaan kymppikastia.

Väärin listattu.
 
Paitsi oman levyhyllyn suosikit kyllä löytyivät aika hyvin, paria mielestäni huonoa ratkaisua lukuunottamatta. Esimerkiksi Massive Attackilta olisin laittanut Protectionin tilalle Mezzaninen, Blue Lines toki kuuluu täysin tuolle listalle, siitä tuskin tarvitsee edes keskustella. Ja Björkiltä olisin kaivannut Homogeniciä mukaan.

arsu:
Ja pitkä pötkö raskaampaa musaa.
Ja yksi tuolta pomppas silmille, Metallican S&M. Miks tämä nyt on pakko kuulla?
 
Kyllä se minun mielestä ainakin aika turkasen hyvä livelevy on. Varmaan tuo hitusen modernimman hevibändin ja sinfoniaorkesterin yhteislevytystä voi joku jossain,äärin merkittävänä juttuna pitää. Eikait tommosta ylipäänsä ole muut isommat nimet oikein tehnyt kuin Purple(korjatkaa jos olen väärässä).
 
Tuota monen tärkeän metallialbumin puuttumista selittäisin ehkä sillä, että metallimusiikki on niin poikkeuksellisen huomattavissa määrin jakautunut kymmeniin eri alagenreihin ja toisaalta välillä melkeinpä suorastaan alagenrettänytkin itseään, että sitä uraauurtavan innovatiivista materiaalia on vähän joka lähtöön suhteellisesti kauheat määrät. Monet näistä alkaa olla niin oman alansa juttuja, ettei suuri yleisö saisi mitään irti siitä, että listalta löytyisivät jokaisen hevin alagenren merkkiteokset.

KaleviHärvä: Tuota monen tärkeän metallialbumin puuttumista selittäisin ehkä sillä, että metallimusiikki on niin poikkeuksellisen huomattavissa määrin jakautunut kymmeniin eri alagenreihin ja toisaalta välillä melkeinpä suorastaan alagenrettänytkin itseään, että sitä uraauurtavan innovatiivista materiaalia on vähän joka lähtöön suhteellisesti kauheat määrät. Monet näistä alkaa olla niin oman alansa juttuja, ettei suuri yleisö saisi mitään irti siitä, että listalta löytyisivät jokaisen hevin alagenren merkkiteokset.
 
Tämä ei mielestäni selitä esim. Dion, Scorpionsin tai Yngwien puuttumista mitenkään.

Sakmongkol: Tämä ei mielestäni selitä esim. Dion, Scorpionsin tai Yngwien puuttumista mitenkään.
 
Ei niin. Se selittää, että nuo kaikki ovat täyttä paskaa. Tätä tuskin tarvitsee edes perustella, kun se on niin ilmiselvää.