Yleistä keskustelua musiikista ›

C: Heh heh on sulla perustelut.
 
Tulee vaan mieleen sitten, että mitä tarkoitetaan musiikin "kestävyydellä"? Musiikkia, josta on säilynyt kirjoitusta vai musiikkia, joka jollain tavalla on kestänyt aikaa laatunsa puolesta? Onko joku 1400-luvun sävellys kestävää musiikkia, jos vanhan musiikin ammattilaiset soittavat sitä lähinnä toisilleen eikä suuri yleisö tiedä siitä mitään?
 
Maailma ei ole täydellinen ja on varmasti paljon yli viisi sataa vuotta vanhoja musiikkikappaleita joista soisin tietäväni mutta jotka ovat kadonneet. On paljon säilynyttäkin ja erittäin populaaria vieläpä; kreikkalaisen ja syyrialaisen riituksen ortodoksien jumalanpalveluslauluissa uusimmat hitit ovat noin 1800 vuotta vanhoja. Kansanmusiikissa on paljon ikivanhoja sävelmiä. Ja onhan lännenkin kirkon biisit monet tosi vanhoja ja suurin osa renessanssin mestareista ohittanut jo 500 vuoden maagisen rajapyykin.
 
Ehkei se viisi sataa ole täysin maaginen ja ehdoton mutta kyllä tietty etäisyys pitäisi olla myös ajallisesti, yhteyden puute. Mutta haluaisin painottaa tässä että uskonnolliset laitokset ovat olleet nimenomaan säilyttävällä kannalla, kunnon biisejä on maltettu laulaa (ja soittaa uruilla) kaikessa rauhassa ja kyllä se ainakin minusta on kenties kaikkein parasta musiikkia jos oikein vakavissaan puhutaan.

Wradlin: Tämä on kyllä totta. Yhtä rohkealla tavalla kuin nyrkkitappelussa aseen esiin ottava kaveri saa pienemmän lopettamaan.
 
Melko ontuvaa vertailua. Ja hiukan .....no olkoon.

BigPapa: Melko ontuvaa vertailua. Ja hiukan .....no olkoon.
 
Kuinkas niin? Pienempi (Japani) lyö isompaa (USA), isompi kaatuu mutta noustessaan tempaisee aseen esiin, toteaa notta perkele sentään ja vetää pienempää kunnolla turpaan. Pienempi luovuttaa lopulta. Minusta ihan hyvä vertaus.

Miten toi liittyy rockiin?

Wradlin: Kuinkas niin? Pienempi (Japani) lyö isompaa (USA), isompi kaatuu mutta noustessaan tempaisee aseen esiin, toteaa notta perkele sentään ja vetää pienempää kunnolla turpaan. Pienempi luovuttaa lopulta. Minusta ihan hyvä vertaus.
 
Nerokasta oli myöskin se mitä Japanilaiset touhusivat valloittamillaan alueilla, että onhan ne varmaan paljon viisampia kuin muut. Rockmusiikin tulevaisuuteen en kuitenkaan näe sillä yhtymälinjoja tai muutakaan yhteistä olevan. Hyvät yleisöt siellä on kuulemma ollut länsimaisille rockyhtyeille, se myönnettäköön.

BigPapa: Hyvät yleisöt siellä on kuulemma ollut länsimaisille rockyhtyeille, se myönnettäköön.
 
Näin se taitaa olla. Ja lisäksi hyvä maa soitinteollisuuden perusteella, monet lienevät samaa mieltä.

BigPapa: Hyvät yleisöt siellä on kuulemma ollut länsimaisille rockyhtyeille, se myönnettäköön.
 
Kunpa täällä olisi hyvät yleisöt sikäläisille rockyhtyeillekin, niin saataisiin tännekin niitä esiintymään.
 
Mutta rockin tulevaisuudesta:
http://www.youtube.com/watch?v=qR7U1HIhxfA

Aikamoista progea tämä keskustelu. Jatkakaa samaan malliin.

Kaikesta huolimatta, rock on käsite, jolla on menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus.

BigPapa: Kaikesta huolimatta, rock on käsite, jolla on menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus.
 
Eka noista meni oikein.

BigPapa: Kaikesta huolimatta, rock on käsite, jolla on menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus.
 
Ja se käsite joko venyy ja paukkuu tai on nimensä mukaisesti staattinen, jos niin joku tykkää, mitä väliä?

Karipiirto: Miten toi liittyy rockiin?
 
Kyllä se tavallaan. Mikäli USA ei olis käyttänyt koulukiusaajan viimeistä otettaan, jolla pienemmän nörtin luulot otetaan pois, meillä vois olla hienoa Japanilaista musiikkia, eikä noloa kuollutta ja loppuunhinkattua rockia.

Jaa että japanilaisten nerokkuus liittyy rokin tulevaisuuteen? No, sanon vain yhden asian. Komodovideo.

Teijo K.: Jaa että japanilaisten nerokkuus liittyy rokin tulevaisuuteen? No, sanon vain yhden asian. Komodovideo.
 
No japsit tekee aika omalaatuista kamaa. Joten pistäisin rokin tulevaisuuden niiden harteille.

Lennu: Kyllä se tavallaan. Mikäli USA ei olis käyttänyt koulukiusaajan viimeistä otettaan, jolla pienemmän nörtin luulot otetaan pois, meillä vois olla hienoa Japanilaista musiikkia, eikä noloa kuollutta ja loppuunhinkattua rockia.
 
Niin no jos aletaan saivarrella, niin mun mielestä rock sitten hiipui pois jo 1974, kaikki sen jälkeen julkaistu on täysin turhaa ja epäkelpoa kuunneltavaa.

BigPapa: Niin no jos aletaan saivarrella, niin mun mielestä rock sitten hiipui pois jo 1974, kaikki sen jälkeen julkaistu on täysin turhaa ja epäkelpoa kuunneltavaa.
 
Tämä selvä.

velipesonen:
Ehkei se viisi sataa ole täysin maaginen ja ehdoton mutta kyllä tietty etäisyys pitäisi olla myös ajallisesti, yhteyden puute.
 
No tämä on hyväksyttävää.

Karipiirto: Miten toi liittyy rockiin?
 
Ohhoh, jäi huomaamatta. Tappeleminenhan on erittäin rock, sitähän esim. Nikki Sixxkin on paljon harrastanut.

velipesonen: En täysin ymmärrä tätä, oisko jotain romanttista naistenlehtihömppää jota ns. akateeminen tutkimuskin nykyisin valitettavan usein on. Minusta ns. romantiikan aikakausi eurooppalaisessa musiikissa on äärimmäisen problemaattinen, sopeutumishäiriöinen. Onko mainitsemassasi kahtiajaossa klassinen yhtä kuin taide ja romanttinen yhtä kuin viihde? Jos niin on, niin jos pidämme klassisuuden perikuvana Haydnia ja romanttisuuden perikuvana mitä lie Schumannia tai Wagneria, niin en ole ollenkaan varma kumpaa suuri yleisö pitäisi viihdyttävämpänä kuunnella. Minua viihdyttää Haydn.
 
Onko tällä tarkoitus vihjata että musiikki viihteellistyi historiallisen klassismin kääntyessä romantiikan puolelle?
 
Ei kulttuurihistorian peruskäsitteistön ymmärtäminen vaadi akateemista taustaa.
 
Alkuperäiseen kysymykseeni voisi pohtia vaihtoehtoa, että Beatles
ei ollut kumpaakaan/kysymys jää ratkaisematta.