Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Rhapa: Metallican salaisuus on tajuttoman kovat levyt. Silloin joskus ennen muinoin. Big fourissa ei mitään äärimmäisen hyviä levykokonaisuuksia ole muut työstäneet. Lukuunottamatta Megadethiä.
 
Garage inc tuli 1998. S&M taisi ilmestyä sekin 1999. Siinä oli ne pari uutta skipaletta todella hyviä. Load on viimeinen täysosuma levy, joka sisältää omia biisejä. Siitäkään ei tosin ole kahtakymmentä vuotta. Et sillee.
 
Vaikka jotkut ei pidäkkään S&M:istä, olen minä kuitenkin aina tykännyt siitä. Siinä on vankka valikoima hyviä Metallican ralleja koko bändin siihen astiselta uralta - miinus Kill 'Em All - plus kaksi menevää uutta kappaletta. Pidän myös Loadista ja ReLoadista vaikka ymmärrän myös sen, miksi osa ei pidäkään levyistä.
 
On jännittävää miettiä, että miksi Metallica on nykyisessä tilassaan. Toisaalta Newstedin lähtö ovat väistämättömästi vaikuttanut bändiin, mutta en ollenkaan ymmärrä, miten Ulrich ja Hammett kehtaavat mennä lavalle soittamaan nykyisellä soittokunnollaan. Kai poikien on pakko tajuta itsekin, ettei tuo soitto kulje, kun ovat kuitenkin joskus osanneet soittaa paljon paremminkin. Onko sitten niin jätkiä ei oikeastaan kiinnosta tarpeeksi se soittaminen enää, että jaksaisivat treenata? Tämä olisi tietysti surullista, koska tuollainen toiminta on kylmän rätin läiskimistä kaikkien fanien ja kuuntelijoiden naamalle surutta. Jos homma ei jaksa kiinnostaa sen vertaa, että opettelisi soittamaan ne omat biisinsä oikein, niin sitten täytyy istua alas ja miettiä, mitä sitä tekee seuraavaksi. Joko lopettaisivat livenä soittamisen ja siirtyisivät studiobändiksi tai sitten soittaisivat sellaisia biisejä, jotka vielä menevät (esim Load- ja ReLoad-materiaali).
 
En sitten tiedä, onko Metallicasta studiobändiksikään ottaen huomion bändin Newstedin lähdön jälkeisen materiaalin tason. Haluan joskus oikeasti tietää, että mistä tämä "palataan juurille ja tehdään kovaa trashmetallia"-asenne kumpusi. Luulisi, että Hetukka raitistuttuaan olisi halunnut tehdä jotain erilaista musiikkia kuin sitä, mitä hän oli väätänyt jo 20 vuotta enemmän tai vähemmän gänässä. Nyt kun tätä kirjoittaessani kuuntelin pitkästä aikaa -Humanin ja No Leaf Coverin en voi muuta kuin tuntea surua; miksei St.Anger voinut olla tämän tyylistä materiaalia? Jos bändi olisi jatkanut sillä linjalla, mitä nämä edellä mainitut biisit sekä Load-ReLoad-kaksikko edustavat, voisin kuvitella vielä ostavani ja kuuntelevani Metallican uusia levyjä. Kuuntelisin mielummin vaikka koko levyllisen Mama Said-tyylistä kamaa kuin näitä kahta uutta levyä.
 
Kai tämä ja monet muut tuohtuneet kirjoitukset kumpuavat siitä, että Metallica on monien mielestä tehnyt aikoinaan aivan erityisen mainiota musiikkia ja ollut tärkeä bändi monille. Näin myös omassa tapauksessani. Nyt Metallica lähinnä herättää häpeää, myötähäpeää ja surua. Metallica on kuin rakas vanha koira, joka on nähnyt parhaat päivänsä ja tekee kuolemaa. Sitä ei pysty itse irrottautumaan tilanteesta ja toivoo, että tilanne paranisi. Surullinen totuus on kuitenkin se, että se koira on kuolemassa, ja sitä voi toivoa muuta kuin kuolema tulisi nopeasti ja kivuttomasti.