Keskustelua raskaammasta musiikista ›

SomethingWild: Uusi video:
http://pitchfork.com/news/44090-video-opeth-the-devils-orchard/
 
Nyt kyllä. 1970-soundit ja dynamiikka on hienoa Heritagella. Mutta ei kaikki menneisyydessä ollut paremmin. Ymmärrän vielä johonkin pisteeseen saakka vinyylihehkutuksenkin, mutta se, että muutenkin osin tietoisen kömpel ... tyylitellylle retroesteettiselle videolle feikataan huonoa filmijälkeä ja raapitumia on kyllä jo tässä überretroilussa sen asteen takakenoista romantisointia että alkaa tuntua ... kitschiltä. Ainakin video olisi toiminut aivan hyvin ilman tuota naistenlehtipassepartout-rajaustakin, vaikka sillä mitä kauhuelokuvaa etsittiinkin.
 
Heritage kuulostaa Opethilta, mutta on koko levyn kaarena aavistuksen tylsempi kuin mihin tässä on totutettu. King Crimson - joo, mutta ei tältä kyllä mitään Epitaph-huippuja löydy, ei kai se ehkä mahdollistakaan ole. Hienoa käsityötä rikkaita kohtia kuitenkin.

Exhausted: Voisko se olla Marrow of the Earth? Mua ainakin aina säikäyttää ne efektoidut rummut siinä
 
Ei kyllä se Nepenthe oli. Mutta tosiaan näin jälkikäteen naurattaa, että on parikin kertaa kuulokkeet päässä melkein hypännyt penkiltä tuon kohdan takia, hohoh.

Nähdäänkö ensi viikolla Suomen albumilistan kärjessä Opeth ja Dream Theater?
 
edit: olipa informatiivinen postaus

laakeri: Nähdäänkö ensi viikolla Suomen albumilistan kärjessä Opeth ja Dream Theater?
 
edit: olipa informatiivinen postaus
 
Ei aina tartte panostaa. Veikkaan Opethin olevan taas ykkönen. Taitaa olla Suomi edelleen ainoa maa, missä poijjaat ovat olleet albumilistan kärjessä.

Umpihullu: Ihmetyttää nämä nykypäivän progebändit jotka aina kehuu kaikkea 70 -luvun tuotantoa, mutta tekevät levynsä niin kauaksi tuosta samaisesta soundimaailmasta kuin olla ja voi.
 
Mahtaisko kuitenkin johtua enemmänkin siitä että nykyään ne studiot joissa sen soundimaailman aikaansaaminen on mahdollista, ovat enemmänkin poikkeus kuin sääntö.

pari kertaa kuunneltu uusinta lättyä ja jäi sellanen "ihan jees" fiilis, ei mitenkää erikoisesti säväyttäny.

Vessajono: Mahtaisko kuitenkin johtua enemmänkin siitä että nykyään ne studiot joissa sen soundimaailman aikaansaaminen on mahdollista, ovat enemmänkin poikkeus kuin sääntö.
 
Kyllä sitä "luomumpaa" soundia saa aikaan, ei se mun nähdäkseni ole studiosta niinkään kiinni. Onhan tämäkin levy tehty ihan perustyyliin pro toolsille. Antaisivat vaan niiden soittimien soida enemmän, eli kaikkea ei tarttis vetää master-kompuroilla/limittereillä läjään.
 
Tuotanto on kyllä mehukas Heritagella, mutta aika pihalla olen ainakin vielä näiden biisien suhteen - ei noista saa oikein mitään otetta. Tosi hajanaisia biisejä ja itsetarkoituksellisen outoja sovitusratkaisuja tuntuis olevan liikaa. Mutta annetaan nyt vielä parit pyöräytykset ennen lopullista tuomiota.

sikki-six: Kyllä sitä "luomumpaa" soundia saa aikaan, ei se mun nähdäkseni ole studiosta niinkään kiinni. Onhan tämäkin levy tehty ihan perustyyliin pro toolsille. Antaisivat vaan niiden soittimien soida enemmän, eli kaikkea ei tarttis vetää master-kompuroilla/limittereillä läjään.
 
itse sain dokkarista sen käsityksen, että levy on nauhotettu mahdollisimman perinteisin keinoin, mutta tallennusvälineenä on vain käytetty pro toolsia. kaikki äänen ns. jälki tuottaminen on jätetty väliin. tai jotain..

pehko: itse sain dokkarista sen käsityksen, että levy on nauhotettu mahdollisimman perinteisin keinoin, mutta tallennusvälineenä on vain käytetty pro toolsia. kaikki äänen ns. jälki tuottaminen on jätetty väliin. tai jotain..
 
Åke taisi siinä dokkarissa puhua, että tämä PT:llä säätäminen on "jätetty vähiin", tai jotain siihen suuntaan. Vaan eipä tuollakaan niin väliä, kun soundit on noinkin hyvin kohillaan.
 
E: Kyllä sitä "perinnesoundia" saa aikaiseksi vaikka nauhoittaisi diginä - tuo on vain yksi keino hoitaa homma.

Ei tuosta levystä saa mitään tolkkua vaikka kuin kuuntelee - on tainnu parhaat iskusävelmät jäädä pöytälaatikkoon. Tai sitten ne tuli jo Ghost Reveriesillä? Sovitukset on aikas älyttömiä, sillä käytännössä sopimattomia osia yhdistellään monesti pelkän kiipparimaton turvin. Jos edes senkään... Biiseistä en ainakaan minä löydä monesta kohtaa selkeää nousua tai laskua, mutta lyhyitä idean pätkiä sitäkin enemmän.

sikki-six: Åke taisi siinä dokkarissa puhua, että tämä PT:llä säätäminen on "jätetty vähiin", tai jotain siihen suuntaan. Vaan eipä tuollakaan niin väliä, kun soundit on noinkin hyvin kohillaan.
 
E: Kyllä sitä "perinnesoundia" saa aikaiseksi vaikka nauhoittaisi diginä - tuo on vain yksi keino hoitaa homma.
 
joo, kunhan instrumentit on vintagea. tällä levyllä on aitoja Hammondeja yms. toisin ku esim. Ghost Reveries-rieskalla.

ganesha: joo, kunhan instrumentit on vintagea. tällä levyllä on aitoja Hammondeja yms. toisin ku esim. Ghost Reveries-rieskalla.
 
Tekis mieli luetella mitä kaikkea on GR:llä, siis just mitä tällä ei ole: Reverie/Harlequin Forest ym :)
 
E: älyttömän hienoja biisejä, joissa juuri ne sovitukset ovat nerokkaita, puhumattakaan sävellyksistä..

sikki-six: Ei tuosta levystä saa mitään tolkkua vaikka kuin kuuntelee - on tainnu parhaat iskusävelmät jäädä pöytälaatikkoon. Tai sitten ne tuli jo Ghost Reveriesillä? Sovitukset on aikas älyttömiä, sillä käytännössä sopimattomia osia yhdistellään monesti pelkän kiipparimaton turvin. Jos edes senkään...
 
Mulla taas tuli tuollanen palapelimainen fiilis Ghost Reveresistä ja tämä uutukainen kuulostaa paljon luontevammalta ja soljuvammalta :)

Kova levyhän tää on! Kunnon seiskarimeininkiä eli siis parhautta. Devil's Orchard, I Feel The Dark, Nepenthe, Famine ja Folklore ihan ehdotonta huippua. Tulee jotenki Nepenthessä ajassa noin 3:50 kohdassa alkavasta kohdasta Kingston Wall mieleen.

bedlam: Mulla taas tuli tuollanen palapelimainen fiilis Ghost Reveresistä ja tämä uutukainen kuulostaa paljon luontevammalta ja soljuvammalta :)
 
No, paha tohon on mitään sanoa. Mun korvaan tää uus on pitkälti linjaton ja juuri se Opethin suurimmista vahvuuksista loistaa poissaolollaan. Siis juuri ne luonnollisen vaihtelevat sovitukset - tässä mennään osasta toiseen pitkälti surutta, asiaa just miettimättä. Eipä ois Opethilta uskonut.

sikki-six: No, paha tohon on mitään sanoa. Mun korvaan tää uus on pitkälti linjaton ja juuri se Opethin suurimmista vahvuuksista loistaa poissaolollaan. Siis juuri ne luonnollisen vaihtelevat sovitukset - tässä mennään osasta toiseen pitkälti surutta, asiaa just miettimättä. Eipä ois Opethilta uskonut.
 
Mulla sovitusten töksähtelevyys iski pahasti korvaan ainoastaan Faminessa, jossa siitä kolmen minuutin introsta siirtyminen varsinaiseen biisiin on erittäinkin outo.

zombywoof: Kova levyhän tää on! Kunnon seiskarimeininkiä eli siis parhautta. Devil's Orchard, I Feel The Dark, Nepenthe, Famine ja Folklore ihan ehdotonta huippua. Tulee jotenki Nepenthessä ajassa noin 3:50 kohdassa alkavasta kohdasta Kingston Wall mieleen.
 
Samaa hiljaa mielessäni ajattelin viitaten tuohon Kingston Wall-kommenttiin... Ja pelkästään kaikella hyvällä.
 
On aikastas vaikea levy. Opethia oon diggaillut jo liki 10 vuotta ja kaikki levyt löytyy. Mutta silti musiikillinen sydän on syvällä progessa. Mikäänhän ei voi päästä edes lähelle Van Der Graaf Generatorin toimintaa, mutta tämä Heritagen sekametelisoppa on totisesti useamman kuuntelukerran arvoinen teos. Folklore toimii äärimmäisen hyvin sekä Famine kaikkine huiluineen sun muuta, koska se kuullostaa hyvinkin paljon 70-luvun Ruotsi-progelta/psykeltä.

sikki-six: No, paha tohon on mitään sanoa. Mun korvaan tää uus on pitkälti linjaton ja juuri se Opethin suurimmista vahvuuksista loistaa poissaolollaan. Siis juuri ne luonnollisen vaihtelevat sovitukset - tässä mennään osasta toiseen pitkälti surutta, asiaa just miettimättä. Eipä ois Opethilta uskonut.
 
Tästä olen kyllä täysin samaa mieltä ja omalla kohdallani tuo vaiva on ollut Opethin musiikissa jossain määrin läsnä Ghost Reveriesistä asti. Se oli vielä sentään hyvä levy, jonka kokonaisuutena kuuntelee kivuttomasti ja jotkin yksittäiset biisit ovat loistavia. Watershedillä kolmen ekan biisin jälkeen alkaa semmoinen haahuilu, etten yleensä sitä pidemmälle levyä jaksa lainkaan ja uutukaisella on ikään kuin punainen lanka käytännössä kokonaan hukassa. Deliverancen ja Damnationin aikaan bändi tuntui tekevän vielä kokonaisia biisejä, sen jälkeen on vähitellen sorruttu kasailemaan erinäiset ja hajanaiset ideat biiseiksi, joissa osat liimataan yhteen "jotenkin". Ehkä se sitten on vain liian progea mulle, mutta ei oikein jaksa enää sytyttää.

Olipahan hienot fiilingit ajella takas Pieksämäjelle Pain keikalta uuden Opethin luodessa tunnelmaa. Pimeä tie, vesisade ja vähän hammondia siihen vielä niin fiilis oli taattu. Pituuskin oli sopiva. Kesti just matkan verran.
 
Levy on kyllä itessään kokonaisuutena parhaimmillaan. Ton auto kuuntelun perusteella jäi vähän sellanen fiilis et ei toimis yksittäisinä kipaleina niin hyvin ku putkeen kuunneltuna.