Koskettimet ›

http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=558637
 
Näitäkin kuulemma pyörii Venäjän palstoilla 200-300 euron hinnoilla. Suomen analogimarkkinat on kyllä jotenkin ikävät. Kaikki on niin kallista, ehkä jotain Alpha Junoja ja Poly-61:siä ja muita DCO-synia lukuunottamatta.
 
Mutta sit joku Juno-6 maksaa heti miljoonia.
 
Olisi siisti joskus päästä jonnekin kohtuuhintaiseen paikkaan ja ostaa sieltä vaikka tonnilla kolme-neljä analogisynaa.

http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=559228
 
Niin.

Undying Dreams: http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=558637
 
Näitäkin kuulemma pyörii Venäjän palstoilla 200-300 euron hinnoilla. Suomen analogimarkkinat on kyllä jotenkin ikävät. Kaikki on niin kallista, ehkä jotain Alpha Junoja ja Poly-61:siä ja muita DCO-synia lukuunottamatta.
 
Mutta sit joku Juno-6 maksaa heti miljoonia.
 
Olisi siisti joskus päästä jonnekin kohtuuhintaiseen paikkaan ja ostaa sieltä vaikka tonnilla kolme-neljä analogisynaa.
 
1. Reissu Saksaan, paku täyteen halpoja analogisyntikoita
2. ???
3. Profit

Undying Dreams: http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=558637
 
Näitäkin kuulemma pyörii Venäjän palstoilla 200-300 euron hinnoilla. Suomen analogimarkkinat on kyllä jotenkin ikävät. Kaikki on niin kallista, ehkä jotain Alpha Junoja ja Poly-61:siä ja muita DCO-synia lukuunottamatta.
 
Mutta sit joku Juno-6 maksaa heti miljoonia.
 
Olisi siisti joskus päästä jonnekin kohtuuhintaiseen paikkaan ja ostaa sieltä vaikka tonnilla kolme-neljä analogisynaa.
 
90-luvulla sai halvalla. Nykyään kaikki maksaa. Mä en kalliimpia Junoja ole viittinyt edes hommata koska samalla rahalla saa helpolla kummankin DW-synan ja vielä mono/viulysyntsan mukaan. Siinä kun miettii hetken niin kyllä mä aika äkkiä saan ainakin parempaa aikaseksi niillä kuin yhellä Juno kuuskymppisellä.
 
Toisaalta. Kun miettii mitä oikeasti hyviä soittimia saa tänäpäivänä uutena 800-1000 euroon?
Eipä mitään oikeasti mainittavaa.

pekka montin:
Toisaalta. Kun miettii mitä oikeasti hyviä soittimia saa tänäpäivänä uutena 800-1000 euroon?
Eipä mitään oikeasti mainittavaa.
 
Graah. Taas sama laulu.

http://www.thomann.de/fi/dave_smith_instruments_mopho_keyboard.htm
639e, täysin analoginen signaalitie. Jumalauta, tällaista soitinta ei ole saanut samaan rahaa koskaan ennen. Toistan: ei koskaan.
 
Thomannilta löytyy 13 kappaletta moduulimallisia analogisyntikoita alle tonnilla. Semmoisia turhia lelumerkkejä kuten DSI, Moog, Vermona. DSI Tetra, polyfoninen analogisyntikka 639e! POLYFONINEN ANALOGISYNTIKKA 639 EUROA! DSI Mopho 329e. Jumalauta, alle kolme ja puoli sataa analogisyntikasta, uutena. En kaipaa pätkääkään minnekään historiaan, kaikki 80-luvun digisyntikat voi puolestani polttaa roviolla.

http://www.thomann.de/fi/moog_little_phatty_stage_ii.htm
1079e, vähän yli tonnin, mutta aito Moog. Moduuliversio 700e. MOOG! 700e! Ota pää pois perseestä, hei oikeesti!
 
Siinä analogeja. Digivehkeistä löytyy vielä lisää. Waldorf Blofeld, Access Virus (TI Snow uutena 999e), Claviaa, JNE.
 
Että ota pää pois sieltä kasaripuskasta ja tutustu edes vähän aiheeseen, tää on nykyaikaa.

Quru: Graah. Taas sama laulu.

Että ota pää pois sieltä kasaripuskasta ja tutustu edes vähän aiheeseen, tää on nykyaikaa.
 
Plussan laitoin.
 
Lisätään vielä että pitää ottaa huomioon mitä mahdollisuuksia on tehdä softasyntikoilla tuolla budjetilla

ja sen lisään vielä proteus 2000 vs jv1080 vertailuun että jv1080 on sentäs laite jota arvotan et olisi ollut ungelma studioni yksi kolmannes joskus 1998. Nykyinen on softapainotteisempi et paljon ergoonomisempi itselle vaikka analogeista tykkään varmaan ehkä joku dave smith tulee joskus analogit siis menee mutta rautadigisynat ei innosta pahemmin en tykkåä katsella pientä hämärää näyttöä ja valikkojen selailua. ja noin yksi analogi riittänee itselle sitähän kuitenkin voi samplata tiedän ei ole sama asia mutta hyvin sama kuitenkin hyvin no kun olen kuitenkin harrastaja vain. oikeasti jso mahdollista olisi varmaan moog little phatty ja vaikkapa se dsin tetr4 vai miten se kirjoitetaan.

Quru: Graah. Taas sama laulu.

http://www.thomann.de/fi/dave_smith_instruments_mopho_keyboard.htm
639e, täysin analoginen signaalitie. Jumalauta, tällaista soitinta ei ole saanut samaan rahaa koskaan ennen. Toistan: ei koskaan.
 
Thomannilta löytyy 13 kappaletta moduulimallisia analogisyntikoita alle tonnilla. Semmoisia turhia lelumerkkejä kuten DSI, Moog, Vermona. DSI Tetra, polyfoninen analogisyntikka 639e! POLYFONINEN ANALOGISYNTIKKA 639 EUROA! DSI Mopho 329e. Jumalauta, alle kolme ja puoli sataa analogisyntikasta, uutena. En kaipaa pätkääkään minnekään historiaan, kaikki 80-luvun digisyntikat voi puolestani polttaa roviolla.

http://www.thomann.de/fi/moog_little_phatty_stage_ii.htm
1079e, vähän yli tonnin, mutta aito Moog. Moduuliversio 700e. MOOG! 700e! Ota pää pois perseestä, hei oikeesti!
 
Siinä analogeja. Digivehkeistä löytyy vielä lisää. Waldorf Blofeld, Access Virus (TI Snow uutena 999e), Claviaa, JNE.
 
Että ota pää pois sieltä kasaripuskasta ja tutustu edes vähän aiheeseen, tää on nykyaikaa.
 
Mun mielestä sulla on harvinaisen huono asenne, sitä kannattaisi vähän koittaa hioa. Sä saat mun puolesta soittaa millä sua huvittaa ja niin aijon tehdä myös itse.
Toki uutena saa yhtä sun toista tuolla rahalla ja toinen tykkää isistä ja toinen äidistä. Ihmisillä on eri motiivit miksi ostavat uutta tai vanhaa, tai ehkäpä kumpaakin. Joku haluaa tehdä omaa musaa omilla saundeilla sekä metsästää sitä, toinen pohjustaa koko musiikillisen käsitteistönsä standardeihin, kolmas tykkää vain pianoista ja neljäs hammondeista. Ihmiset ovat erilaisia.
Onko ihan vieras käsite?
 
Vertailukohtana oli nyt Juno Kuuskymppinen ja mä ymmärrän täysin niitä jotka sen haluaa eikä yhtäkään T-Kauppa tuotetta mitä juuri mainitsit. He osaavat varmasti perustella asian paremmin kuin minä, koska tietävät soittimesta myös enemmän.
 
Osaatko Guru sitten kertoa miksi tuola sinua huomattavasti kokeneemmat ja menestyneemmät ihmiset nojaavat myös edelleen paikka paikoitellen tuohon halveksimaasi vanhaan rautaan?

pekka montin: Mun mielestä sulla on harvinaisen huono asenne, sitä kannattaisi vähän koittaa hioa. Sä saat mun puolesta soittaa millä sua huvittaa ja niin aijon tehdä myös itse.
Toki uutena saa yhtä sun toista tuolla rahalla ja toinen tykkää isistä ja toinen äidistä. Ihmisillä on eri motiivit miksi ostavat uutta tai vanhaa, tai ehkäpä kumpaakin. Joku haluaa tehdä omaa musaa omilla saundeilla sekä metsästää sitä, toinen pohjustaa koko musiikillisen käsitteistönsä standardeihin, kolmas tykkää vain pianoista ja neljäs hammondeista. Ihmiset ovat erilaisia.
Onko ihan vieras käsite?
 
Vertailukohtana oli nyt Juno Kuuskymppinen ja mä ymmärrän täysin niitä jotka sen haluaa eikä yhtäkään T-Kauppa tuotetta mitä juuri mainitsit. He osaavat varmasti perustella asian paremmin kuin minä, koska tietävät soittimesta myös enemmän.
 
Osaatko Guru sitten kertoa miksi tuola sinua huomattavasti kokeneemmat ja menestyneemmät ihmiset nojaavat myös edelleen paikka paikoitellen tuohon halveksimaasi vanhaan rautaan?
 
Vertailukohteena ei ollut Juno-kuuskymppinen, vaan se, että kyseenalaistat sen, ettei uutena saa soittimia 800-1000 eurolla. Se on harvinaisen huono asenne.
 
En halveksi vanhaa rautaa. Halveksin sitä, että lauot ihmeellistä paskaa vanhan raudan ylivertaisuudesta ja siitä, että kaikki uusi on paskaa.
 
E: Asian ärsyttävyyteen vaikuttaa myös se, että jauhat samaa juttua joka toisessa ketjussa täällä kosketinpalstalla.

Quru: Vertailukohteena ei ollut Juno-kuuskymppinen, vaan se, että kyseenalaistat sen, ettei uutena saa soittimia 800-1000 eurolla. Se on harvinaisen huono asenne.
 
En halveksi vanhaa rautaa. Halveksin sitä, että lauot ihmeellistä paskaa vanhan raudan ylivertaisuudesta.
 
Mun mielestä sulla on taas ihme patoutuma kaikkea vanhaa kohtaan.
Anna ihmisten tykätä mistä ne tykkää, ei ne ole sulta tai T-kaupalta pois millään tavalla. Jos mä saisin valita mitä mä ostasin 800 eurolla niin kyllä mä mieluusti haluaisin metsästää vanhempaa monosynaa kuin ostaa uuden monomodulin jota jokatoinen nykyajan kotimuusikko ja myös ammattilainen käyttää. Tuossa vaiheessa kyse on siitä että mä en halua kuullostaa siltä samalta kuin kaikki muut, pidit siitä tai et. Kyse on myös siitä mistä itse kukin tykkää. Moby käytti pitkään semmosiakin leluja kuin CZ-101 vaikka hänellä olisi ollut varaa paljon parempaan. Henk. kohtasesti mä itse arvostan artisteja jotka toimii noin, koska ne on yleensä niitä joista jotakin tulee.
 
Ja se että ylistäisin VAIN vanhaa rautaa, on vale. Tällä sivustolla olen moneen otteeseen mainostunut Rolandin uusimpia sähköpianoja ja vaikka Nordi ei oma suosikkini olekaan, olen myös useaan otteeseen maininnut sen hyvistä urkumallinnuksista.
 
Sinä ymmärrät asiat haluamallasi tavalla mutta joudun nyt kyllä sanomaan että tuo sanomasi ei ole täysin totta. Henk.kohtasesti silti pidän eniten nimenomaan vanhemmista synista mutta se ei tarkota että kaikki laitteisto vuonna 2011 olisi automaattisesti jotenkin huonoa. Nykyajan musiikillisestakin suuntauksesta varmasti löytyy jos jonkinmoista mielipidettä, softineen päivineen ja se on loputon suo jos sitä lähtee täälä ihmiset puimaan keskenään. Itseäni se aihe ei taas niin kiinnosta ja jokainen tässä maassa on myös oikeutettu sanomaan OMA MIELIPITEENSÄ, pidit siitä tai et.

Quru:
http://www.thomann.de/fi/dave_smith_instruments_mopho_keyboard.htm
639e, täysin analoginen signaalitie. Jumalauta, tällaista soitinta ei ole saanut samaan rahaa koskaan ennen. Toistan: ei koskaan.
 
...
 
Siinä analogeja. Digivehkeistä löytyy vielä lisää. Waldorf Blofeld, Access Virus (TI Snow uutena 999e), Claviaa, JNE.

 
nuo edellä mainitut analogit on kuitenkin vain monofonisia
 
semmoinen ero kyllä on, että vintagesynat tehtiin kestämään so. pro-käyttöön - ainakin osa nykyisistä on pelkkää pintaliitostekniikkaa & nupit/napit suoraan piirilevylle -lelupelleilyä.
 
en vaihda omia vanhoja analogeja nykyanalogivehjeksiin, vaikka niissä onkin midit ja muistit
 
digitaalia minulla kyllä on niin 80- kuin 2000-lukuakin - mutta en noita vintageanalogeihin vertaa kun ovat eri vehkeitä eri käyttöön...

pekka montin: Mun mielestä sulla on taas ihme patoutuma kaikkea vanhaa kohtaan.
Anna ihmisten tykätä mistä ne tykkää, ei ne ole sulta tai T-kaupalta pois millään tavalla. Jos mä saisin valita mitä mä ostasin 800 eurolla niin kyllä mä mieluusti haluaisin metsästää vanhempaa monosynaa kuin ostaa uuden monomodulin jota jokatoinen nykyajan kotimuusikko ja myös ammattilainen käyttää. Tuossa vaiheessa kyse on siitä että mä en halua kuullostaa siltä samalta kuin kaikki muut, pidit siitä tai et. Kyse on myös siitä mistä itse kukin tykkää. Moby käytti pitkään semmosiakin leluja kuin CZ-101 vaikka hänellä olisi ollut varaa paljon parempaan. Henk. kohtasesti mä itse arvostan artisteja jotka toimii noin, koska ne on yleensä niitä joista jotakin tulee.
 
Ja se että ylistäisin VAIN vanhaa rautaa, on vale. Tällä sivustolla olen moneen otteeseen mainostunut Rolandin uusimpia sähköpianoja ja vaikka Nordi ei oma suosikkini olekaan, olen myös useaan otteeseen maininnut sen hyvistä urkumallinnuksista.
 
Sinä ymmärrät asiat haluamallasi tavalla mutta joudun nyt kyllä sanomaan että tuo sanomasi ei ole täysin totta. Henk.kohtasesti silti pidän eniten nimenomaan vanhemmista synista mutta se ei tarkota että kaikki laitteisto vuonna 2011 olisi automaattisesti jotenkin huonoa. Nykyajan musiikillisestakin suuntauksesta varmasti löytyy jos jonkinmoista mielipidettä, softineen päivineen ja se on loputon suo jos sitä lähtee täälä ihmiset puimaan keskenään. Itseäni se aihe ei taas niin kiinnosta ja jokainen tässä maassa on myös oikeutettu sanomaan OMA MIELIPITEENSÄ, pidit siitä tai et.
 
Edelleen: kyse ei ole siitä, että en antaisi sinun, Mobyn tai kenen tahansa tehdä mitä itse haluatte. Tai että kaikki vanha on paskaa ja ansaitsee tulla poltetuksi roviolla (kielellinen nokkeluus on hankala laji, minä vasta harjoittelen). En vertaa nykysoittimia vanhoihin, koska sentyyppinen vertailu on täysin hedelmätöntä. Hei, Junot on hienoja vehkeitä, vanhat viulusynat ja pöristimet myös, CZ-101 kelpaisi tähänkin talouteen oikein mielellään. Jos haluaa sitä soundia mikä Junosta lähtee, kannattaa hankkia se Juno. Jos haluaa vanhoja masiinoita, kannattaa hankkia niitä. Kyse on tästä yksinkertaisesta lausahduksesta:
Toisaalta. Kun miettii mitä oikeasti hyviä soittimia saa tänäpäivänä uutena 800-1000 euroon?
Eipä mitään oikeasti mainittavaa.

Leikari: nuo edellä mainitut analogit on kuitenkin vain monofonisia
 
Paitsi Dave Smithin Tetra (639 e)
 
pekka montin: Jos mä saisin valita mitä mä ostasin 800 eurolla niin kyllä mä mieluusti haluaisin metsästää vanhempaa monosynaa kuin ostaa uuden monomodulin jota jokatoinen nykyajan kotimuusikko ja myös ammattilainen käyttää. Tuossa vaiheessa kyse on siitä että mä en halua kuullostaa siltä samalta kuin kaikki muut, pidit siitä tai et.
 
Niillä vanhoilla monosynilla ei olekaan koskaan soiteltu...sun pitää varmaan alkaa rakentamaan omia soittimia? :-)

pekka montin: Jos mä saisin valita mitä mä ostasin 800 eurolla niin kyllä mä mieluusti haluaisin metsästää vanhempaa monosynaa kuin ostaa uuden monomodulin jota jokatoinen nykyajan kotimuusikko ja myös ammattilainen käyttää.
 
Tuosta tuli mieleen kyllä vähän se, että hyvin monet vintage-laitteetkin ovat todella käytettyjä ja kuultuja. Jos täällä kattelee vaikka noita toivelista/unelmasetti -keskusteluita niin joka toinen lista näyttää aikalailla tällaiselta:
 
Hammond B3
Fender Rhodes Mk. mikälie
Hohner Clavinet
ARP 2600
ARP Solina String Ensemble
Moog Minimoog
Roland Jupiter-8
Roland Juno-60
hohhoijjaa...
 
Jos nyt lähdetään sille linjalle niin onhan nämäkin kaikki soittimet jo niiiiiiiiin nähty ja kuultu miljoona kertaa. Että sikäli ihan yhtä omaperäistä matskua voi saada aikaiseksi jollain nykyajan DSI-analogeilla. Itse kuolaan ainakin Poly Evolveria, mutta haluan myös vintage-analogeja itselleni.
 
PS: Ja tämä ei siis ollut mikään pekalle tarkoitettu "piikki", koska hänen oma soitinkokoelmansa ei ole niitä tavallisimpia. Kunhan pohdin juttuja ja tuli mieleen, että näitä "joka toisen kotimuusikon" käyttämiä laitteita on myös vintage-puolella :)

http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=560210
 
Henkilökohtaisesti eniten mua jurppii nämä myyjät, jotka myy "vähän käytettyä" tuotetta, jonka saa vielä kaupastakin ja pistävät hintapyynnön siihen 5-30 euroa alle kaupan hinnan. En tiedä teistä, mutta itse ostan mieluummin uuden luotettavasta lähteestä täydellä takuulla kuin "vähän käytetyn" 8 euroa halvemmalla. Uusi soitin on aina kuitenkin uusi soitin ja käytetyn pitäisi olla siitä tuntuvasti halvempi. Thomannin 20 euron postikulut on usein kuultu peruste näiltä myyjiltä, mutta ainakin meillä täällä Turussa Thomann-tilaukset tehdään lähes poikkeuksetta isossa porukassa, jolloin noita kuluja ei tule.
 
Tuossa nimenomaisessa ilmoituksessa kiinnostaa myös, että pyytääkö tämä tyyppi oikeasti 20 euroa lisähintaa Ableton Livestä kun Thomannilta tilatessa se kuuluu samaan hintaan.
 
Vintage-kamassa hinnat heittelee laidasta laitaan eikä minusta esim. Juno 60 ole väärän hintainen jos siitä pyydetään 500-700 euroa, riippuu paljon kunnosta jne. Itsekin olen miettinyt hintaa jos myisin tuon MS-20:n pois. Maailmalla niitä menee 1100-1400 euron välillä. Jos myyn 1100 eurolla, menee liian halvalla, jos taas pyydän juuri huolletusta soittimestani 1400 euroa, pääsen takuulla aiheeksi tähän threadiin.

Wolf Rami: jos taas pyydän juuri huolletusta soittimestani 1400 euroa, pääsen takuulla aiheeksi tähän threadiin.
 
...mikä on mielestäni väärin. Suomessa ei osata tinkiä hinnasta. Toki on eri asia, jos ilmoituksessa lukee että hinta on tiukka tai jotakin vastaavaa, mutta itse ainakin harrastan itämaista mattokauppaa ja laitan varmuuden vuoksi kaikkiin myymiini soittimiin lisähintaa ihan siltä varalta, että siitä voi sitten tehdä tarjouksen ja laskea hintaa.
 
Esim. Hohner String Performerin, josta itse maksoin 365 euroa, laitoin torille myytäväksi hintaan 420€ ihan sen takia jos vaikka joku viulukoneholisti tulisi ja ostaisi sen saman tien tuolla hinnalla. No eipä tullut, mutta sitten kun joku tarjosi tuosta sitä 360-370 euroa niin lähti saman tien uudelle omistajalle. Mukavaa näin, ja välillä jopa onnistuu tekemään voittoakin vahingossa. Korg Trinityn ostin 450 eurolla, en sittenkään innostunut tarpeeksi laitteesta ja myin parin viikon päästä eteenpäin 470 eurolla. Hahaa!
 
Oho, tulinko paljastaneeksi liikaa toimintatavoistani.
 
PS: Torillahan on muuten tuo minun Yamaha SY-22 myynnissä, paljastan teille että hintapyynnöstä huolimatta 120 eurolla tuo lähtee välittömästi uudelle omistajalle ^^

Oho, tulinko paljastaneeksi liikaa toimintatavoistani.
 
Tarjoan sulle vitosen siitä viulukoneesta :).

Undying Dreams: Tuosta tuli mieleen kyllä vähän se, että hyvin monet vintage-laitteetkin ovat todella käytettyjä ja kuultuja. Jos täällä kattelee vaikka noita toivelista/unelmasetti -keskusteluita niin joka toinen lista näyttää aikalailla tällaiselta:
 
Hammond B3
Fender Rhodes Mk. mikälie
Hohner Clavinet
ARP 2600
ARP Solina String Ensemble
Moog Minimoog
Roland Jupiter-8
Roland Juno-60
hohhoijjaa...
 
Jos nyt lähdetään sille linjalle niin onhan nämäkin kaikki soittimet jo niiiiiiiiin nähty ja kuultu miljoona kertaa. Että sikäli ihan yhtä omaperäistä matskua voi saada aikaiseksi jollain nykyajan DSI-analogeilla. Itse kuolaan ainakin Poly Evolveria, mutta haluan myös vintage-analogeja itselleni.
 
PS: Ja tämä ei siis ollut mikään pekalle tarkoitettu "piikki", koska hänen oma soitinkokoelmansa ei ole niitä tavallisimpia. Kunhan pohdin juttuja ja tuli mieleen, että näitä "joka toisen kotimuusikon" käyttämiä laitteita on myös vintage-puolella :)
 
Juu. Totta joka sana. Munhan kohdalla siunaukseksi ja kiroukseksi on tullut nimenomaan se rajatapauksena oleminen niin persoonana ja muusikkona ja sitä mukaanhan ne saundit ja kaikki muukin tulee. Toisinaan se on aika raskasta ja hämmentävää itsellenikin. Toisaalta, hyvin vähän(en ollenkaan) kuuntele mitään nykyajan musiikkia ja se vaikuttaa. Nykyajan musassa on kuitenkin se oma musiikillinen ja imagollinen arvomaailma näin yleisestiottaen
= Ei saa seistä minkään takana ja mennään täysin teollisuuden ehdoilla = lakoniset arvot. No joo, oli aika kärjistettyä mutta toisinaan tältä tuntuu kun musiikkia kuuntelee, oli kyseessä sitten radio tai joku uusi hehkutus mutta se ihmisenä oleminen sieltä uupuu valitettavan usein ja jos mä haluan teollisuutta, menen kauppaan ja ostan Mars patukan. Nykyaikana kaipaa ihan saakelisti sitä tunnetta etenkin saundien puolelta että ikäänkuin jokin "voima" poraa suoraan sielun läpi ja ottaa täysin vallan. Ei sillä ole mulle mitään väliä onko se sitä softaa vai analogia, digiä vai mitä. Pääasia että se tunne on sielä ja sanoma sekä tarkoitus sen mukana :) Toki asiaan vaikuttaa myös sekin paljon että nauhoittaako analogisesti vai digitaalisesti. Itse huomasin että Protools ajaa asiansa todella hyvin silloin kun instrumentteina jopa aika raakan kuuloisia soittimia jotka taas voi kuullostaa aika tönköltä jonkun nauhan läpi. Vaikee sanoa, mutta siis tuollasen hyvän pointin huomasin myös vanhoista synista ja ProToolsista.
 
Goblin herättää vahvoja tunteita parhaimmillaan, ja sitähän me ollaan nyt menossa katsomaan viikonloppuna :) Siinä on kaikki kohdallaan. Eipä mulla negatiivista sanottavaa ole Opethin uusimmistakaan.
 
Ps. Joku myy Torilla aika mehevää soitinta ja kerrankin edullisesti! :)

pekka montin:
Ps. Joku myy Torilla aika mehevää soitinta ja kerrankin edullisesti! :)
 
Tuota Opustako meinaat? Jotenkin aina sykähdyttää kun näkee torilla "Moog"-tekstin.