Rock, pop, alternative ›

Kyllä, maailman kovin hevibändi. Sabbath Bloody Sabbath kolisee itsellekin musiikillisesti kaikkein koviten, mutta Paranoid on itselleni "se" Sabbath -levy ja samalla ensimmäinen. Pitäisi Sabotage hommata hyllyyn, kun Sympton of the Universe on yksi maailman kovimmista biiseistä!

jotku dissaa tony martinin laulamia levyjä mutta meikästä tehny kaveri helvetin hienoja biisejä. raiskasin hemppiksenä sitten cross of thornsin ku helvetin hyvää reeniä äänelle :) joutu aika raakalla kädellä muuttaan laulukorkeutta
 
http://www.youtube.com/watch?v=IluGfMTjHKY

Starless: jotku dissaa tony martinin laulamia levyjä mutta meikästä tehny kaveri helvetin hienoja biisejä. raiskasin hemppiksenä sitten cross of thornsin ku helvetin hyvää reeniä äänelle :) joutu aika raakalla kädellä muuttaan laulukorkeutta
 
http://www.youtube.com/watch?v=IluGfMTjHKY
 
Pidän Martinia yhdessä Ozzyn kanssa kovimpina Sabbath -laulajina, toki Ozzy on SE Sabbath ääni! Muutenkin Martin-era kolahtaa musiikillisesti parhaiten Ozzyn parhaiden vuosien jälkeen. Aivan suotta miestä parjataan, harmillisen aliarvostettu onpi hän.
 
http://www.youtube.com/watch?v=iPrHOrtFsrs
http://www.youtube.com/watch?v=prHqbRU7OWs&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=nE9rQwkXWsA&feature=related

-Cale: Martin-era
 
http://www.youtube.com/watch?v=prHqbRU7OWs&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=nE9rQwkXWsA&feature=related
 
Kiitos näistä linkeistä. Hyvin vetää Murraykin "joukon jatkeena". Taitaa nää Moskovan livet '89 olla joltain bootlegiltä, vai onko olemassa ihan virallinen julkaisu aiheesta?

Tässä oiva tekosyy taas nostalgisoida. Muistan, kuinka oli järkytys, kun Musa-lehdessä Pekka Markkula haukkui juuri ostamani Sabbath Bloody Sabbathin ihan paskaksi. Noihin aikoihin herkälle lukiolaispojalle musiikkilehden levyarvostelija oli suuri auktoriteetti (ei saa nauraa), joten kova isku oli, kun tuollainen kaikkitietäväinen haukkui hyväksi luulemani levyn.
 
No, tuohan oli hyvä alku kehitykselle, joka vähitellen johti siihen oivallukseen, että ei johonkin lehteen mielipiteensä kirjoittava ns. kriitikko ole sen kummempi kuin kukaan muukaan keskimääräinen katua tallaava mänttipää. Ja tuo mainittu arvostelu jäi ikuisesti mieleen yhtenä surkeimmista arvosteluista, mitä on vastaan tullut.
 
Piti taas mennä kellariin kaivelemaan, löytyi tuon arvostelun sisältävä Musa (1/1974), ja aiempi Vol. 4:n arvostelu (numerossa 5/1972). Jos ketä kiinnostaa, skannasin tänne:
http://aijaa.com/v.php?i=003048738566.gif
 
Tapio Korjuksen Vol. 4:n arviossa oleva lausahdus "Musiikissaan ei Black Sabbath ole koskaan aukonut uusia uria" on kyllä kanssa aikamoinen möläys.
 
Mutta tämähän oli sitä semmoista jytää, jota oikean musadiggarin ei 70-luvun alussa saanut kuunnella kuin salaa.

nirzin: Tässä oiva tekosyy taas nostalgisoida. Muistan, kuinka oli järkytys, kun Musa-lehdessä Pekka Markkula haukkui juuri ostamani Sabbath Bloody Sabbathin ihan paskaksi. Noihin aikoihin herkälle lukiolaispojalle musiikkilehden levyarvostelija oli suuri auktoriteetti (ei saa nauraa), joten kova isku oli, kun tuollainen kaikkitietäväinen haukkui hyväksi luulemani levyn.
 
No, tuohan oli hyvä alku kehitykselle, joka vähitellen johti siihen oivallukseen, että ei johonkin lehteen mielipiteensä kirjoittava ns. kriitikko ole sen kummempi kuin kukaan muukaan keskimääräinen katua tallaava mänttipää. Ja tuo mainittu arvostelu jäi ikuisesti mieleen yhtenä surkeimmista arvosteluista, mitä on vastaan tullut.
 
Piti taas mennä kellariin kaivelemaan, löytyi tuon arvostelun sisältävä Musa (1/1974), ja aiempi Vol. 4:n arvostelu (numerossa 5/1972). Jos ketä kiinnostaa, skannasin tänne:
http://aijaa.com/v.php?i=003048738566.gif
 
Tapio Korjuksen Vol. 4:n arviossa oleva lausahdus "Musiikissaan ei Black Sabbath ole koskaan aukonut uusia uria" on kyllä kanssa aikamoinen möläys.
 
Mutta tämähän oli sitä semmoista jytää, jota oikean musadiggarin ei 70-luvun alussa saanut kuunnella kuin salaa.
 
Luettuani nuo vanhat arvostelut menee sanattomaksi. Black Sabbath on hevin luoja, suunnannäyttäjä ym. vaikka eivät käyttäneetkään musiikistaan termiä hevimetal. Ozzy:han puhui aina ja puhuu yhä rock n rollin soittamisesta. Myös tuotsta symboliikasta. Taitaa olla juuri Sabbath bloody sabbathin kansi missä esiintyy ensikertaa levynkansissa petomaiset 666.
Puhumattakaan musiikista mitä Sabbathin 70-luvun tuotanto pitää sisällään. Bändi oli aikaansa edellä.
Toki pidän muistakin 70 luvun hevi ja rock bändeistä. Mutta kyllä niistä Sabbath on kovin ja raskain.
Iommi on kitaristina samaa kastia ja samaa koulukuntaa kuin aikalaiset. Jimmy Page, R.Blackmore.
 
Nykyään pitäisi pystyä kuuntelemaan jokin hevi-levy kritiikittä siitä onko siinä sabbath vaikutteita vai. Aika monessa on...

nirzin: Piti taas mennä kellariin kaivelemaan, löytyi tuon arvostelun sisältävä Musa (1/1974), ja aiempi Vol. 4:n arvostelu (numerossa 5/1972). Jos ketä kiinnostaa, skannasin tänne:
http://aijaa.com/v.php?i=003048738566.gif

 
Hauskaa muuten, että tuossa Sabbath Bloody Sabbathin arvostelussa mainittiin National Lampoonin pilayhtye Megadeath! :D

Huippuviihdettä noi arvostelut. Nykyperspektiivistä siis.

nirzin: Tapio Korjuksen Vol. 4:n arviossa oleva lausahdus "Musiikissaan ei Black Sabbath ole koskaan aukonut uusia uria" on kyllä kanssa aikamoinen möläys..
 
Eikö tuo ollut yleisemminkin aikalaiskriitikkojen kanta Sabbathiin - tähänhän maanantaisessa Paranoid dokumentissakin viitattiin, että kriitikot eivät pitäneet. Syyksi epäiltiin Britanniassa, Jenkeissä sitä, että musiikkilehtiin kirjoittavat kriitikot ovat keskiluokkalaisia nuoria musiikkidiggareita, joiden tarpeisiin synkkä ja työväenluokkainen Sabbath ei onnistunut vastaamaan. Meillä tietenkin vähän eri tilanteet, mutta sinällään kyllä edelleen on tunnistettavissa kuvio, jossa kritiikit ovat kommentteja omalle piirille.

Hevi nyt oli noille 70-luvun progen kyllästämille musadiggareille ihan liian helppoa ja yksinkertaista musaa. Ei sitä saanut kehua.
 
Tuo jytä oli muuten aivan loistava termi heville 70-luvulla. En tajua, miksi se on jäänyt pois käytöstä!
 
Olen ollut raskaan rokin ystävä 70-luvun puolivälistä lähtien, ja muistan, että silloin puhuttiin vain jytästä tai heavy rockista. Heavy metal -termiä ruvettiin käyttämään yleisesti vasta joskus 70-luvun lopussa tai 80-luvun vaihteessa.
 
Siitä aina muistetaan mainita, miten sana hevimetalli tuli esiin, kun Steppenwolfin Born To Be Wildissa laulettiin "Heavy metal thunder" ja sitten oli Gary Holtonin liidaama Heavy Metal Kids -yhtye 70-luvun puolenvälin jälkeen, mutta termi oli siinä vaiheessa vain satunnainen sivuhuomautus.

hevikivinen:
 
Tuo jytä oli muuten aivan loistava termi heville 70-luvulla. En tajua, miksi se on jäänyt pois käytöstä!

 
Veikkaan, että näiden jytäjumppien ynnä muiden takia.
 
Wallenius käsitteli "Heavy Rock" -kirjassa termiä ja mainitsi mm. ettei Jethro Tullia alentaisi jytäbändiksi ja Uriah Heepiä taas ylentäisi.

2541: Veikkaan, että näiden jytäjumppien ynnä muiden takia.
 
Wallenius käsitteli "Heavy Rock" -kirjassa termiä ja mainitsi mm. ettei Jethro Tullia alentaisi jytäbändiksi ja Uriah Heepiä taas ylentäisi.
 
Mitähän sekin mies diggaisi tämän päivän top40-moskasta (EDIT: http://fi.wikipedia.org/wiki/Waldemar_Wallenius). Jumalauta millä kädellä legendoja lyötiin kaiken maailman lesterbangskakkosten toimesta.
 
Master of Reality.

apropoo: Mitähän sekin mies diggaisi tämän päivän top40-moskasta. Jumalauta millä kädellä legendoja lyötiin kaiken maailman lesterbangskakkosten toimesta.
 
Master of Reality.
 
Walleniushan teki hyviä juttuja ja arvioita, eikä se tossa heviä haukkunut, etsi vain hyviä ja huonoja bändejä ja määritteli mitä kaikkea "jytä" -termin alle mahtuu ja mahdutettiin. Joku Heep nyt ei ollut 70-luvun alussa mikään legenda, vaan yksi "Vertigo" -bändi muiden joukossa.

2541: Wallenius käsitteli "Heavy Rock" -kirjassa termiä ja mainitsi mm. ettei Jethro Tullia alentaisi jytäbändiksi ja Uriah Heepiä taas ylentäisi.
 
Hah, joo tosiaankin. Tuo Uriah Heepin dissaaminen kriitikoiden keskuudessa on tunnettu juttu. En ole sitä koskaan oikein tajunnut, sillä Heepin ekat levyt sanotaan nyt ainakin Demons and Wizardsiin asti ovat vieläkin pirun hienoa musiikkia.
 
Menee off topiciksi, mutta oli kiva kuulla viime sunnuntaina, kuinka Hector soitti Radio Suomen Pop eilen toissapäivänä -ohjelmassa Uriah Heepin biisin Bird Of Prey ja tuli samalla kehaisseeksi bändin paria ekaa levyä. Hector muuten puhuikin siinä yhteydessä juuri jytämusiikista!

2541: Walleniushan teki hyviä juttuja ja arvioita, eikä se tossa heviä haukkunut, etsi vain hyviä ja huonoja bändejä ja määritteli mitä kaikkea "jytä" -termin alle mahtuu ja mahdutettiin. Joku Heep nyt ei ollut 70-luvun alussa mikään legenda, vaan yksi "Vertigo" -bändi muiden joukossa.
 
Ok. Rauhoitun...

hevikivinen: Hah, joo tosiaankin. Tuo Uriah Heepin dissaaminen kriitikoiden keskuudessa on tunnettu juttu. En ole sitä koskaan oikein tajunnut, sillä Heepin ekat levyt sanotaan nyt ainakin Demons and Wizardsiin asti ovat vieläkin pirun hienoa musiikkia.
 
Onhan se hiukan kliseistäkin, vaikka täytyy sanoa, että olen enempi kriitikoiden puolella tällä kertaa.

2541: Onhan se hiukan kliseistäkin, vaikka täytyy sanoa, että olen enempi kriitikoiden puolella tällä kertaa.
 
Miten voi olla? tollanen levymääräkin kun sulla vielä? en tajua.. Kelaappa nyt tota uusiks. Laitas Wonderworld soittoon tai vaikka High and mighty tai vittu Salisbury? Siinä oli miehellä ääni ja siinä oli bändissä magiaa...

apropoo: Miten voi olla? tollanen levymääräkin kun sulla vielä?
 
Heepit näkyy puuttuvan.

apropoo: Miten voi olla? tollanen levymääräkin kun sulla vielä? en tajua.. Kelaappa nyt tota uusiks. Laitas Wonderworld soittoon tai vaikka High and mighty tai vittu Salisbury? Siinä oli miehellä ääni ja siinä oli bändissä magiaa...
 
Aikoinaan tuli omistettua kaikki lätyt "High & Mightyyn" asti ja pari muuta sen jälkeistä. Siellä täällä on toimiva kappaleita, mutta levykokonaisuudet olis olleet parempia kun puolet lätyistä olis jäänyt tekemättä. Byroninilla on ääntä, mutta siinä häiritsee joku kabaree -akseli; Hensleyn ääni on itseasiassa paljon miellyttävämpi. Basistina on ilo kuunnella Newtonin, Thainin ja Wettonin hienoa soittoa, mutta ei se pelkästään riitä.