Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Ihan hyvää King Crimsonia. Se vaan on vähän ikävämpää että kun Opeth on kuitenkin parhaimmillaan siinä brutaaliuden ja herkkyyden yhdistämisessä ja välimaastossa niin nää äärimmäisyydet aina vähän hirvittää.

Tänään itselläkin tipahti postiluukusta tuo uus platta.. Hyvältähän tuo kuulostaa. Ja voe ristus sentään että osaa olla hieno biisi tuo face in the snow. ARGH! Mikael Åkerfeldt on aina vaan kova jätkä.

Famine, eissss kun on helmi biisi.

Marrow Of The Earth on paras...

Ite diggailen ehkä eniten Häxprocessista. Marrow of the Earth on kans kova. ja se täytyy dsanoa, että The Devil's Orchard, jonka täällä aikasemmin haukuin, kuulsotaa vitusti kovemmalta levyllä ja kunnon sterkoilla soitettuna. Tästä teenkin yhteenvedon, että en kuuntele tuubi klippejä ennakkoon enää ikinä. saatana.
 
Monien mehuttamat Famine ja ja I Feel The Dark on omissa kirjoissa tällä hetkellä heikoimmat.
 
Mjoo, pari kertaa kerkesin eilen levyn kuuntelemaan, hyviä kohtia siellä kyllä on ja soundit on mielestäni hyvät. Tykkään että basso kuuluu. Lisää kuuntelua, ehdottomasti!
 
EDIT: En tiedä ketä yritin kusettaa, mutta I Feel The Dark on kyl kova.

Kyllä yhden kuuntelun perusteella taidan minäkin vihdoin taipua Opeth-fanittajaksi. Toimii! Jokaisella näyttää olevan oma lemppari levyltä, mikä on aina hyvä merkki. Nepenthe-biisi iski täällä eka pyöräytyksellä koviten.
 
Miinuksina: Slither erottui levyltä selkeästi, huonossa mielessä. Toivottavasti tuo sulautuu huomaamattomaksi palaksi kokonaisuutta ajan kuluessa. Åkerfieldin puhdas laulu kuulosti örinän keskellä mukavalta, mutta kontrastin puuttuessa ja levyllisen mitalta jätti kovin valjun ja ohuen vaikutelman. Lauluhan se niiden 70-luvun esikuvienkin suurin ongelma monasti oli, joten siinä mielessä...
 
Aika paljon olin kuulevinani Ozzyn aikaista Black Sabbathia laulumelodioissa. Vähemmän tällä levyllä on Hammond-viiksiheviä kuin mitä odotin.
 
carnation: The Lines in the Sand
 
Nyt taidat puhua väärästä pändistä... ;)
 
E: ehkä on hyväkin, että aiempi tutustumiseni rajoittuu Ghost Reveriesiin ja Damnationiin. Nimittäin nytkin jo jotkut sointukulut ja sävellajivaihdokset kuulostavat siltä, että olen ne kuullut bändiltä jo monta kertaa. Saattaisi häiritä enemmän, jos koko tuotanto olisi hanskassa.

Itsellä vasta toinen "hyökkäys", eli muutaman päivän aktiivinen kuuntelu, levyn kimppuun alkamassa tänään kestäen suunnilleen yli viikonlopun.
 
Tuntuu, että monet muutkin ovat todenneet levystä sen, ettei se toimi mitenkään taustamusiikkina. Osa Opethin levyistä sentään toimii netin selauksen taustallakin. Varsinkin siinä vaiheessa kun jokaisen kappaleen jokainen riffi on selkärangassa. Heritagen yksi keskeisimmistä, kuuntelua "vaikeuttavista" piirteistä on varsinaisen riffirakenteen ja selkeiden osioiden puuttuminen. Myös volyymitason vintage-henkiset vaihtelut rikkovat levyn yleistunnelman koheesiota. Levy on myös siinä mielessä poikkeuksellinen, että ensimmäiset neljä kappaletta ovat yleisesti ottaen rokki- ja metallilevyillä kappaleita, joiden perusteella levyn tasosta voi jo vetää merkittäviä johtopäätöksiä ja joiden taso helposti vaikuttaa asenteeseen, jolla loppulevyä kuuntelee. Heritagen tapauksessa - ainakin omasta mielestäni - vahvemmat kappaleet sijoittuvat jopa räikeästi neljän ensimmäisen raidan ulkopuolelle.
 
Mieleen myös tulee häiritsevästi välillä ajatus, että tässä ja tässä kohdassa Åkerfeldt tekee tribuutin King Crimsonin In The Wake of Poseidonille ja tässä vaikkapa Camelin nimikkoesikoislevylle. Hienoja bändejä, hienoja juttuja, mutta itse asiassa Heritage on saanut allekirjoittaneen viime aikoina kuuntelemaan mieluummin 60- ja 70-luvun progeteoksia, kuin Heritagea.
 
Edellä mainitut, ehkä ennakko-odotustenkin istutattamat ajatukset ovat kuitenkin todennäköisesti sitä osastoa, jotka hälvenevät kuuntelukertojen myötä.

Vestu: Tuntuu, että monet muutkin ovat todenneet levystä sen, ettei se toimi mitenkään taustamusiikkina.
 
Juu, ihmettelin itse Devil's Orchadin jälkeen, että eikö tässä pitänyt olla joku pitkäntuntuinen himmailukohta keskellä biisiä. Pari kertaa olin taustalla kuunnellut juutuubiversion vs. eka kuuntelu cd:tä kuulokkeilla ja keskittyen.

Vieläkään ei oo Play-ennakkotilaus lätystä lähtenyt matkaan. Uus Mastodon sen sijaan on vaikka sen ei pitänyt vielä ees ilmestyä. Mystistä.

Helvata, tää uus levyhän kuulostaa pelottavan hyvältä... joudun ehkä jopa ostaan sen. :O

bedlam: Nyt taidat puhua väärästä pändistä... ;)
 
Voi helevetti, mistähän se tuokin tuli :---D
 
Vissiin kun Kampela77 sutkautti DT-aiheisen jutun, niin siemen lähti itämään... Käyn korjaamassa!

Hyvä levy on ja juurikin niin erilainen mitä ennakkopuheiden perusteella osasin odottaa. Soundeista tykkään erittäin paljon. Ja kuten jo mainittiin, levy ei toimi taustamusana vaan tähän täytyy oikeasti keskittyä, mikä taas on vain hyvä asia. Lisää kuuntelua ->

Vessajono: Ihan hyvää King Crimsonia. Se vaan on vähän ikävämpää että kun Opeth on kuitenkin parhaimmillaan siinä brutaaliuden ja herkkyyden yhdistämisessä ja välimaastossa niin nää äärimmäisyydet aina vähän hirvittää.
 
joo, kyl mäkin hieman kaipaisin sitä "nyrkillä perseeseen"-brutaaliutta paikka paikoin. onhan tämä kivaa 70-luvun hämyilyä, mut levyllä on sellaista tyhjää keijukaishippeilyä vähän turhaksi asti. ei silti, kova kiekko - ja melko radikaali veto, jota on pakko arvostaa: ei vedetä ainakaan varman päälle.

arppah8: Vieläkään ei oo Play-ennakkotilaus lätystä lähtenyt matkaan. Uus Mastodon sen sijaan on vaikka sen ei pitänyt vielä ees ilmestyä. Mystistä.
 
mul laitettu 19p postiin, tosin ei ole viel saapunut..ehkä ensi viikol varmaan..

arppah8: Vieläkään ei oo Play-ennakkotilaus lätystä lähtenyt matkaan. Uus Mastodon sen sijaan on vaikka sen ei pitänyt vielä ees ilmestyä. Mystistä.
 
Siellä kävi niin, että ne loppu kesken se dvd + cd paketti. Nyt niitä on taas myynissä. Ite tilasin ennakkotilauksella ja tuli 21 päivä tänne. On tämä kyllä käsittämättömän hieno levy, kuulokkeilla kuunneltuna melkein kuulee ne porukoiden liikkeetkin sieltä studiosta. On niin komean retroluomua tuo nauhoitus, että soisi sitä muidenkin käyttävän. Toivottavasti tämä nyt poikisi lisää tuollaisen soundimaailman käyttäviä porukoita lisää. Ihmetyttää nämä nykypäivän progebändit jotka aina kehuu kaikkea 70 -luvun tuotantoa, mutta tekevät levynsä niin kauaksi tuosta samaisesta soundimaailmasta kuin olla ja voi.

Umpihullu: On tämä kyllä käsittämättömän hieno levy, kuulokkeilla kuunneltuna melkein kuulee ne porukoiden liikkeetkin sieltä studiosta.
 
Ja Åken viiksien kahinan mikrofonin grilliä vasten.

Slither ja Nepenthe tällä hetkellä levyn huippukohdat. Häxprocess, Famine ja Folklore vielä toistaiseksi menee yli hilseen, muuten tasaista laatua

BobHope: Olenko ainoa, jolle tuli ajoittain Gentle Giant mieleen? Erityisesti Nepenthe-biisin kosketinsoundit ja -riffit sekä kaoottisuus vie ajatuksia tuohon suuntaan.
 
Et ole, just se Nepenthe-biisin menoriffi ja varsinkin kun soi ensin pelkästään koskettimilla on ihan täyttä Gentle Gianttia. Ja just tän biisin kohdalla samat ajatukset tuosta dynamiikastakin, mukavaa että "uskalsivat" laittaa rummut just noin himmaileviksi taustalle. Tää viisu on edelleen mulle suurin kohokohta levyllä.

onko se kolikko muuten ylihieno :D