Aihe: Tuuraamisen lupaamisen käytöskoodisto 1 2 | |
|---|---|
 Timi21.09.2011 18:35:47 (muokattu 21.09.2011 18:50:07) | |
jtr_gtr: Käsittääkseni tuuraamisessa mainitsee kysynnän ja tarjonnan laki... yhdyn aiempiin kirjoituksiin, ei sinne tuurauskeikalle ole pakko lähteä jos se on niin vaikeaa. Jokaisen oma päätös sanooko kyselijälle "sopineensa muuta menoa/on jo keikka tms." vaiko lähtee keittämään keikan. Easy money minun mielestä. Hinnan tietää melko tasan tarkkaan aina,että kahtasataa ei saa mutta reilun satakakskymppiä kuitenkin. Eikä tuota keikkahintaa ole tullut kysyttyä juuri koskaan, tililtä sen sitten aikanaan näkee paljonko sai. Jotenkin ihan turhaa valittamista koko aiheesta.. jos ei keikat kiinnosta silloin kannattanee pysyä muusikoiden.netissä kirjoittelemassa kalsarikännipäissään kotikoneella istuen ja valittaen kun on niin hiljaista, vaikka tietää peruneensa samalta illalta tuurauskeikan ihan vaan sen takia kun pakkasessa on kossua ja hyllyssä jallua. Notta sikäli. Mielestäni ei ole kysyntä/tarjonta.Vaan taitolaki.Mä lähden mielelläni jeesaamaan tarvittaessa taitojeni mukaan.Tuossa vähän aikaa sitten tarjosin apuja rumputtamaan.Mutta kyseisen artistin säestämiseen minulla ei riittänyt paukkuja ja ilmoitin sen sitten suoraan.Nämä normaalit häätuuraukset on vissiin osunut kohilleen Mikan ja tai Intomielisten kanssa.Kapakkikeikoissa hinnat arvaa melko tarkkaan ja ei todellakaan sytytä lähteä tuuraamaan satasella jonnekkin 300 kilsan päähän.Maksaen omat bensat.Jos joku sanoo et saahan kilsat.Niin ainakaan liimikseltä. Tämä ei ole valittamista. Sitäpaitsi on aivan selvää että kertoo tuurarille keikan faktat.Ei tarvitse selitellä jälkikäteen.Muutaman kerran olen pyytänyt keikalle tuuraajia ja hommat on hoitunut hyvin. Vaikea.Mutta varma! | |
 Tankero23.09.2011 00:48:04 | |
Qsine: En nyt muista, missä määrin tästä on ollut juttua täällä, muttei nyt ainakaan mielestäni vähään aikaan. Eli kun joku soittaa ja pyytää tuuraamaan, hän ilmeisesti olettaa, että mikäli kollega ei satu tuurauspäivämääränä olemaan keikalla, on hän koko päivän kyhjöttämässä puhelimensa äärellä, jospa se vaikka soisi, ja joku kysyisi tuurauskeikalle. Tanssimuusikoilla on elämänsä kaksijakoisessa agendassa joko keikka tai halveksittavaa joutilaisuutta. Lähtökohta on kysyjällä joka kerta se esim. "onksulmitään ens lauantaina", kun lähestymisnäkökulman olisi parempi olla "haluutko lähteä keikalle ens lauantaina". Idea on siis se, että vaikkei tanssimuusikolla olekaan keikkaa jonain tiettynä päivänä, hän saattaa haluta tehdä jotain muuta kuin räveltää hiirenkorvamappiviidakossa seurojentalolla. Tanssimuusikon keikattomat (viikonloppu)päivät eivät ole mitään tyhjiöitä, jotka täyttyvät automaattisesti, kun niihin joku jotain äkkää tarjota. Keikka ei ole mikään prioriteetti 1 tahi Defcon 3. No, tottahan toki jos rahat ovat tiukalla -ja kelläpä ei olisi-, monasti lähdetään kun kysytään, ei siinä mitään. Mutta sitten tulee se rahapuoli. Siitä kun ei saa kysyä, se on kirjoittamaton sääntö, pienet on piirit ja raaputa selkääni niin minä raaputan sinun, ja ykskin pyysi heti satakakskymppiä ja siltä loppu keikat! Jos kysyy liksasta ennen kuin on tuurauskeikka mustekynällä kalenteriin merkattu, niin on heti vittumainen diiva, joka välittää vain rahasta, eikä tajua meidän tanssimuusikoiden yhteisöllisyyden päälle, kas kun olemme yhtä suurta perhettä kaikki. Ja sitten kun suostutaan ja heitetään persehien katkussa paikallisen havakan selän takana se kuusi settiä, niin turha se on takahuoneessa käsi ojossa olla, sillä toimiston kauttahan maksu tietenkin menee. Vähään aikaan ei soittajaparka tiedä, että kuka se maksaja sitten on: onko se tilaajakollega vai toimisto, pitääkö jotain ilmoittaa ja minne. Seuraavalla viikolla selitetään tilanne ohjelmatoimistolle, verokortti pannaan liimataisviihteen osoitteeseen, 30 pv netto, ja sitten tilille vihdoin tulee se kusinen satanen. Jokainen saa hoitaa nämä hommat haluamallaan tavalla, mutta itse olen sitä mieltä, että tanssimuusikko saa tuuraajansa helpommalla ruvetessaan jo siinä värväyspuhelunsa keskivaiheella mainitsemaan edes joitakin numeroita. DDR:n Stasi-puhelutkin olivat aikoinaan varmasti avoimempia kuin tanssimuusikoiden tuuraustensopimispuhelut. Jos joku aloittaa meikäläisen kanssa tuolla "onksul ens lauantai vapaa" tms.:llä, tunnen heti itseni skottipaimeneksi, joka suljetaan pimeään huoneeseen lehmän ja lampaan kanssa. Höpöhöpö. Varmaan joku otti tosisaankin. Humppajyrä | |
| rintapek 23.09.2011 01:03:09 | |
Tankero: Höpöhöpö. Varmaan joku otti tosisaankin. Jos mä otan tosissani, ni vimoseen viiteen vuoteen ollaan kerran tarttettu palkkasoturia. Oli viä persnettokeikka, eli stressiklubi ei tienannu hommasta lanttiakaan. Tai siis niit keikkoja, joilla tavallaan maksetaan treenikämpän vuokraa. Joka tapauksessa, tuuramies kehiin, yhdet reenit stressiklubin kanssa ja sit se keikka. Ei tartte roudata paitti hoitaa ittensä ja omat lelunsa sovittuun aikaan paikalle ja pois. Muistaakseni 250,- tumppuun. Mulla ei ole aavistustakaan oliko sitä harmaata tai pimeää, sehän on kiinni hunpauttajan omasta veroilmosta. Mut me ny ei kuittia pyydetty. Jummartääkseni molemmat osapuolet olivat diiliin suhteellisen tyytyväisiä. One kind of music only - the good kind | |
 Qsine23.09.2011 19:51:25 | |
Tankero: Höpöhöpö. Varmaan joku otti tosisaankin. Jepjep, ihan pelkästään pelleilläkseni näitä sepustuksia tosiaan kirjoittelen. Jatkoja. "Intercourse the penguin!" | |
‹ edellinen sivu | seuraava sivu › 1 2 | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)